1 / 36

Musiikin perusteet 4

Musiikin perusteet 4. Orkesterin soittimet. Yleistä jousisoittimista. Kaikissa jousisoittimissa on neljä kieltä Viritysintervalli on kvintti, paitsi kontrabassossa kvartti Kielten värähtely johdetaan tallan välityksellä soittimen kanteen ja kaikukoppaan, joissa se vahvistuu.

chelsey
Download Presentation

Musiikin perusteet 4

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Musiikin perusteet 4 Orkesterin soittimet

  2. Yleistä jousisoittimista • Kaikissa jousisoittimissa on neljä kieltä • Viritysintervalli on kvintti, paitsi kontrabassossa kvartti • Kielten värähtely johdetaan tallan välityksellä soittimen kanteen ja kaikukoppaan, joissa se vahvistuu. • Jousisoitin koostuu n. 70 osasta. • Kielet olivat alun perin kissan suolta. Nykyisin ne ovat synteettistä ainetta, joka usein päällystetään metallilangalla • Kitkan lisäämiseksi käytetään luonnonhartsia, jota hangataan jousen jouhiin. Ne valmistetaan hevosen hännästä. • Mitä suurempi ja matalaäänisempi soitin , sitä lyhyempi ja raskaampi jousi. • Ääni syntyy kun kieliä hangataan jousella. Myös näppäilyä (pizzicato) käytetään. • Erikorkuisia säveliä saadaan aikaan painamalla kieliä otelautaa vastaan vasemman käden sormilla. Mitä lyhyempi kielen soiva osuus on, sitä korkeampi ääni syntyy.

  3. Jousisoitinten soittotapoja Collegno: soitetaan jousen puulla Huiluääni (flageoletti): kosketetaan kevyesti kieltä vasemman käden sormella ja näin saadaan oktaavia tai oktaavia ja kvinttiä korkeampi sävel kosketuskohdasta riippuen Pizzicato: näppäily sormella Spiccato: jousi hyppii kielellä Sulponticello: soitetaan tallan vierestä. Syntyy kireä ääni. Sultasto: soitetaan otelaudan päältä. Syntyy himmeä ääni. Tremolo: nopea säveltoisto jousen edestakaisella liikkeellä Consordino: ääni vaimennetaan pienellä tallan päälle asetettavalla esineellä. Glissando: liukuen Vibrato: ääntä huojutetaan sormen päätä kielellä pyörittämällä

  4. Viulu Viulu sai nykyisen muotonsa 1500-luvun lopulla Pohjois-Italiassa. Sen pituus on 59 cm. Merkittäviä viulunrakentajia olivat cremonalaisetAmati, Guarneri ja Stradivari. Viulua soitetaan seisten tai istuen. Sitä pidetään leukaa vasten leukatuen avulla ja kannatellaan vasemmalla kädellä. Viritys:

  5. Viulun rakenne

  6. Alttoviulu Alttoviulu on hieman isompi kuin viulu (68 cm). Sitä soitetaan ja pidellään kuin viulua. Ääni on kuitenkin matalampi ja tummempi, täyteläisempi ja vähemmän loistelias kuin viulun. Orkesterissa alttoviulu on usein säestävässä roolissa. Viritys:

  7. Sello Sellon pituus on 1,30 metriä. Viritys on oktaavia matalampi kuin alttoviululla. Selloa soitetaan istualtaan polvien välissä pitäen. Soittimen alaosassa on piikki, jolla se tuetaan lattiaan. Ääni on voimakkaampi, matalampi ja lämpimämpi kuin viulun tai alttoviulun. Soolosoittimena sen ääni muistuttaa ihmisääntä. Säestyksessä sillä on bassosoittimen tehtävä. Viritys:

  8. Kontrabasso Kontrabasson pituus on keskimäärin 1,85 m. Sitä soitetaan joko seisaallaan tai korkealla jakkaralla istuen. Muoto poikkeaa muista jousisoittimista siten, että kontrabasson ”olkapäät” ovat suippenevat. Viritys tapahtuu kvarteittain (ääni soi oktaavia matalammalta kuin nuotteihin on merkitty. Kontrabassoa käytetään paljon jazzissa, jossa sitä soitetaan tavallisesti näppäilemällä (pizzicato). Viritys (8va basso):

  9. Harppu Harppu on soittimista vanhimpia. Sitä käytettiin aluksi laulajien säestyssoittimena. Orkesteriin se otettiin vähitellen 1700-luvulla. Pedaalien lisäämisen myötä sen käyttö monipuolistui. Harppu nojaa soittajan oikeaan olkapäähän. Kieliä näppäillään molempien käsien sormilla. Luonteenomaisia kuvioita ovat arpeggio (murtosointu) ja glissando (liukuen). Harpun sointi on ihmeellinen, lumoava ja tunnelmallinen. Harppu viritetään ces-duuriasteikkoon. Pedaalien avulla saadaan kielten viritystä nostettua puoli- ja kokosävelaskeleen verran samanniminen kieli kerrallaan kaikissa oktaavialoissa. Ces-kielet ovat punaisia, fes-kielet sinisiä. Ääniala on kuusi ja puoli oktaavia. Kaikukopassa on kielten kiinnityslista. Kielten jännite vastaa n. kahden tonnin painoa. Soittimen korkeus on n. 140 cm. Pilarin sisällä ovat viritysmekaniikan ohjaimet. Se pitää soittimen koossa mahdollistaen suuren jännitteen. Kaula sisältää viritysmekaniikan. Kielet (45-48 kpl) ovat enimmäkseen suolta, matalimmat on päällystetty metalli- punoksella.

  10. PuhallinsoittimetA Puupuhaltimet • (Poikki)huilu • Aluksi hyvin yksinkertainen puinen putkirakenne • TheobaldBöhm lisäsi n. v. 1832 läppäkoneiston, jonka avulla voitiin sulkea • ja avata useita läppiä yhdellä sormen painalluksella. • 1800-luvun puolivälissä metalli alkoi korvata puun • Äänenvoima kasvoi, viritys tarkentui ja ketteryys lisääntyi uuden materiaalin • ansiosta • Nykyisin orkesterissa kolmenlaisia huiluja: pikkoloa, huilua ja alttohuilua • Suora 67 cm pitkä jalometallinen putki. Suu-, keski- ja jalkakappale. • Puhallus suunnataan huulten välistä suukappaleessa olevaan terävään särmään. • Huilu on liikkuvaisin kaikista puhallinsoittimista • Pikkolo (33 cm) on oktaavia korkeampi kuin huilu. Ääni on kimeän läpitunkeva. Materiaalina • puu tai keinoaine. • Alttohuilu (80 cm) soi kvarttia alempaa kuin huilu.

  11. Huilun läppäkoneisto Klarinetin suukappale Klarinetinsoittaja Klarinetin osat

  12. Ruokolehtisoittimet • Ruokolehdykän avulla saadaan putkeen puhallettu ilma värähtelemään • Ruokolehtisoittimet jaetaan yksiruokolehtisiin (saksofoni, klarinetti) ja • kaksiruokolehtisiin (oboe, englannintorvi, fagotti) • Klarinetti • 67 cm pitkä eebenpuinen, lieriömäinen putki, viisi osaa: suu-, pää-, ylä- ja • alakappale ja kaikusuppilo • Transponoiva soitin. Yleisin vire in B, muita in A ja in Es. • B-klarinetin nuotit kirjoitetaan kokosävelaskelta korkeammiksi, A-klarinetin • nuotit pientä terssiä korkeammiksi jne. • Bassoklarinetti on oktaavia matalampikuin b-klarinetti. Siinä on ylöspäin • suunnattu kaikusuppilo kuten tenorisaksofonissa.

  13. Saksofoni • Valmistusmateriaali metalli (messinki, kupari), silti puupuhallin • Leveä suukappale ja yksi ruokokieleke klarinetin tapaan • Böhm-läppäkoneisto • Keksijä n. 1840 AdolpheSax (1814 – 1894) • Aluksi sotilassoittokunnissa, sitten jazzmusiikissa. • Sinfoniaorkesterissa melko harvinainen • Transponoiva soitin: • Sopraanosaksofoni in B • Alttosaksofoni in Es • Tenorisaksofoni in B • Baritonisaksofoni in Es • Em. soittimet muodostavat saksofonikvartetin • Kaikille saksofoneille kirjoitetaan diskanttiklaaviin

  14. Oboen (ja fagotin) suukappale Oboisti Englannintorvi

  15. Oboe • Suuhisessa (”rööri”) on kaksi ruokolehteä vastakkain • Kartiomainen, eebenpuinen putki on n. 60 cm pitkä • Orkesterin virityssoitin. Antaa yksiviivaisen a:n, jonka mukaan muut • virittävät soittimensa • Sointi on selkeä, värikäs, läpitunkeva ja täynnä lämpöä. • Orkesteriin 1600-luvun puolivälissä • Englannintorven (”tenorioboe”) kartiomainen putki on n. 80 cm pitkä. • Päärynänmuotoinen kaikusuppilo • F-vireinen, soi kvinttiä alempaa kuin sille on kirjoitettu. • Lempeä, surumielinen, täynnä tuskaa oleva ääni

  16. Fagotti • Kaksi vierekkäin asetettua putkea, yhteispituus n. 2,6 m. • Yhdistetty alaosastaan ns. saappaalla • Kaksoisruokolehtisuutin on kiinnitetty s:n muotoiseen metalliseen putkeen • Notkealiikkeinen, humorististen tai pilkallisten sävyjen ilmaisemiseen • usein käytetty soitin • Kontrafagotti on ikään kuin neljään kertaan taivutettu putki, pituus peräti 5,9 m • Oktaavia matalampi kuin fagotti, orkesterin matalimpia soittimia

  17. Vaskipuhaltimet • Kaikki vaskipuhaltimet on tehty metallista, ja niissä on kuppi- tai • suppilomainen suukappale • Tärkeimmät soittimet trumpetti, käyrätorvi, pasuuna ja tuuba • Muita vaskipuhaltimia ovat mm. kornetti, flyygelitorvi ja soittokunnissa • käytettävä tuubaperhe • Puhalluksen ilmavirta saa soittajan huulet värähtelemään, mikä aiheuttaa • värähtelyn soittimen sisällä olevassa ilmapatsaassa. • Suukappale, metalliputki ja kaikusuppilo ovat yhteistä kaikille vaskipuhaltimille • Putki valmistettu kuparin, sinkin ja nikkelin yhdistelmästä • Sointiin vaikuttavat putken muoto (kartio/lieriö), pituus ja laajuus • Sävelkorkeuden määrittävät putken pituus ja huulten jännitys sekä • puhalluksen voimakkuus

  18. Trumpetti • Keskiajalla aatelin soitin • Useita muotoja ennen venttiilien keksimistä 1839 • Kromatiikka mahdollista tämän jälkeen • Venttiilikosketinta painettaessa ilma pääsee lisäputkeen eli sankaan, • jolloin putken pituus kasvaa ja säveltaso laskee • Sordiinoilla vaimennetaan sointia ja muutetaan sointiväriä

  19. Käyrätorvi • Varhaisin muoto oli eläimen sarvi • Keskiajalla tunnettiin metsästys-, posti- ja signaalitorvet • Näillä soittimilla voitiin soittaa vain luonnonääniä • Vaihtelevan pituisilla irrallisilla lisäputkilla voitiin muuttaa virettä • Ns. tukkimisella voitiin soittaa myös kromaattisia säveliä • Venttiilit käyttöön 1815 • Putken alkuosa lieriömäinen, loppuosa kartiomainen • Transpoinoiva; yleisimmät vireisyydet f, b ja es.

  20. Pasuuna • Lierömäinen putki, voimakas ääni • Trumpetin sukuinen soitin • Vetoputki lisättiin 1400-luvulla, nykyinen muoto 1500-luvulta • Kaksi sisäkkäistä putkea, joista sisempi on ns. luisti • Luistia vetämällä voidaan putken pituutta lisätä tai lyhentää • Luistin asentoja kutsutaan vedoiksi; ne muuttavat sävelkorkeutta • puoli sävelaskelta • Sävelkorkeuden säätö on portaaton • Glissando ja vibrato ovat mahdollisia • Yleisin muoto on b-vireinen tenoripasuuna • Myös bassopasuuna käytössä

  21. Tuuba • Tuba (lat.) = putki • Verrattain uusi soitin, kehitettiin 1800-luvun alussa • Kokonainen soitinperhe • Diskanttisoitin on flyygelitorvi, joka muistuttaa trumpettia • Muita tuubaperheen soittimia soitetaan pystyasennossa • Ne ovat käytössä lähinnä puhallinorkestereissa • Sinfoniaorkesterissa mukana kontrabassotuuba (in B tai in C) • tai bassotuuba (in Es tai in F) • Putki päästä päähän kartiomainen • Ääni pyöreä ja täyteläinen, erittäin voimakas

  22. Lyömäsoittimet Jaotteluperusteet • Äänen synnyttävä materiaali: kalvo, puu, metalli • Sävelkorkeus: tarkka/epätarkka • Soivan materiaalin suhde soittimeen: idiofonit (itsesoivat), membranofonit (kalvosoittimet) • Soittotapa: lyöminen, hankaaminen, raaputtaminen, ravisteleminen Yksinkertainen jaottelu • Kalvosoittimet • Melodialyömäsoittimet • Muut lyömäsoittimet

  23. Historiaa • 1700-luvulle saakka orkesterin ainoa lyömäsoitin oli patarumpu • 1800-luvulla mukaan mm. bassorumpu, lautaset, triangeli, tamburiini, • putkikellot ja ksylofoni • 1900-luvun musiikissa lyömäsoittimilla erittäin keskeinen asema • värityselementtinä • Lyömäsoittimet orkesterissa • Tuovat rytmiä esiin • Jäljittelevät hälyääniä • Luovat eksoottista sävyä • Toteuttavat dramaattisia efektejä • Korostavat crescendoa • Tuottavat äänimassaa

  24. Patarummut • Kuparinen pata, jonka kansi on kalvoa • Viritys mahdollista kalvon kireyttä vaihtelemalla • Pedaalikoneisto • Viisi eri kokoa • Bassorumpu • Suurin kalvosoittimista • Halkaisija n. 80 cm, korkeus 40-50 cm • Ei tarkkaa sävelkorkeutta • Matalaa jyrinää ja pamauksia, uhkaava hiljainen tremolo

  25. Pikkurumpu • Runko metallia tai puuta • Alakalvo ja yläkalvo, jota vasten jännitetty metallisia ns. virvelikieliä • Soitetaan puukapuloilla • Luonteenomaista tremolo, rummunpäristys • Lautaset • Lyödään tai hangataan yhteen • Yksittäisiä lautasia myös telineessä, niitä lyödään pehmeällä tai kovalla kapulalla • Hi-hat –lautasissa kaksi vastakkaista lautasta, joita lyödään yhteen • pedaalikoneiston avulla

  26. Melodialyömäsoittimet • Ksylofoni • ”puuääni” • Pianon koskettimien muotoon rakennettu, kromaattisesti viritetyistä • puusauvoista ja resonaattoriputkista koostuva soitin • Ksylorimba ja marimba lähisukulaisia • Vibrafoni • Pianon koskettimien muotoon järjestetyt metallilaatat, resonaattoriputket • jokaisen laatan alapuolella • Putkissa metalliläpät, joita pyöritetään sähkömoottorilla, saavat aikaan • vibraton • Soitetaan päällystetyillä kapuloilla • Sammuttajat toimivat pianon pedaalien tavoin

  27. KSYLOFONI

  28. Tavallisimpia soitinkokoonpanoja Jousitrio: Viulu, alttoviulu, sello Jousikvartetti: Viulu I, viulu II, alttoviulu, sello Pianotrio: Viulu, sello, piano Pianokvartetti: Viulu, alttoviulu, sello, piano Pianokvintetti: Viulu I, viulu II, alttoviulu, sello, piano Puhallinkvintetti: huilu, oboe, klarinetti, fagotti, käyrätorvi Vaskikvintetti: kaksi trumpettia, käyrätorvi, pasuuna ja tuuba Jousiorkesteri: viuluja, alttoviuluja, selloja ja kontrabassoja Torvisoittokunta: vaskipuhaltimia ja lyömäsoittimia Puhallinorkesteri: puu- ja vaskipuhaltimia ja lyömäsoittimia Sinfoniaorkesteri: puu- ja vaskipuhaltimia, lyömäsoittimia, jousisoittimia, harppu Big band: saksofoneja, trumpetteja, pasuunoita. Piano, kitara, basso, rummut

  29. Orkesterin istumajärjestys

  30. ORKESTERIPARTITUURI Puupuhaltimet Vaskipuhaltimet Lyömäsoittimet Jousisoittimet Piccolo Huilu (2) Oboe (2) Engl.torvi Klarinetti (2) Fagotti (3) Käyrätorvi (4) Trumpetti (3) Pasuuna (3) Tuuba Patarummut Lautanen Pikkurumpu Harppu I viulu II viulu Alttoviulu Sello Kontrabasso Claude Debussy: Nocturnes. II Fêtes

  31. Ääninäytteitä ja visailuja • http://www.thirteen.org/publicarts/orchestra/orchestra03.swf • http://www.musictechteacher.com/music_quizzes/aq_identify_the_instrument_sounds/quiz.html • http://www.artsalive.ca/en/mus/activitiesgames/games/popNameInstrument.html • http://www.bbc.co.uk/schools/gcsebitesize/music/elements_of_music/instrumentationrev1.shtmlhttp://www.beginband.com/sndclips.shtml • http://www.classical.com/instruments

More Related