180 likes | 408 Views
KANTOAALTOMODULOIDUN KAISTANPÄÄSTÖSIGNAALIN ( BANDPASS ) JA KANTATAAJUISEN ( BASEBAND ) SIGNAALIN AMPLITUDISPEKTRIT. Tehotiheysspektri & kaistanleveys.
E N D
KANTOAALTOMODULOIDUN KAISTANPÄÄSTÖSIGNAALIN (BANDPASS) JA KANTATAAJUISEN (BASEBAND) SIGNAALIN AMPLITUDISPEKTRIT
Tehotiheysspektri & kaistanleveys • Edellä tarkastellut modulaatiot omaavat teoriassa äärettömän kaistanleveyden, vaikka suurin osa lähetystehosta onkin keskittynyt pääkeilaan (karkea mitta modulaation tarvitsemasta kaistasta). Sen ulkopuolella oleva osa haittaa muita järjestelmiä. • Peruspulssin muodolla voidaan vaikuttaa modulaation kaistanleveyteen (vrt. QPSK vs. MSK).
Tehotiheysspektri & kaistanleveys • Kantoaaltomoduloidun signaalin kaistanleveyteen vaikuttaa sekä kantataajuinen pulssimuoto että käytetty modulaatiomenetelmä. • Kohototetun kosinin äärettömän kestoisilla sinc-tyyppisillä aaltomuodoilla voitiin saavuttaa äärellinen kaista. Se on siis vaihtoehtoinen strategia suunnitella lähetysaaltomuoto, pääasiallisena tavoitteena tietenkin ISI-sieto. • 2-puoleisen spektrin S(f) kaistalla B oleva teho PIB(fractional power) ja kaistan ulkopuolinen teho POB: • Jos POB on 1% (0.01), sitä vastaava B on hyvä mitta (vrt. tehosuhde Pr FM-modulaatiolla). • (POB,B)-käyrä desibeleissä on havainnollinen, sillä POB = 1% vastaa arvoa –20 dB.
Kaistan ulkopuolisen tehon vaimentuminen POB (S) • Laskemalla POB-arvot olettaen, että 90% (0.1) kokonaistehosta sijaitsee halutulla kaistalla, saadaan approksimaatiot (arvot luettu siis POB = –10 dB:n kohdalta ja kerrottu kahdella): • Koska MSK:n spektri vaimenee nopeammin kuin BPSK, QPSK ja OQPSK -modulaatioilla, 99%:n (0.01) raja-arvo (POB = –20 dB) antaa BPSK:lle ja QPSK:lle suhteellisesti suuremman kaistanleveysarvion: Näitä kaavoja ei tarvitse muistaa
Modulaatioiden amplituditehospektrien lausekkeet (S) • BPSK:n spektri saadaan helposti siirtämällä esim. Kalvon 16 NRZ-spektri keskitaajuuksien ±fc ympärille. Tässä yhteydessä spektrejä ei johdeta, vaan ne annetaan valmiina. ak ja bk ovat I- ja Q-haarojen bittejä (BPSK:lla d2(t)=q(t)= 0), sekä p(t) ja q(t) ovat I- ja Q-haarojen peruspulssimuotoja, jotka ovat eri modulaatioilla erilaisia.
Modulaatioiden amplituditehospektrien lausekkeet (S) • Binäärisen FSK-kaistanpäästösignaalin tehotiheysspektri G(f) kun vaihe on jatkuva: • Seuraavassa kuvassa on piirretty yksipuoleinen tehotiheysspektri normalisoidulle kantotaajuudelle fTb = 5 ja normalisoidulle kantoaaltojen taajuuserolle (f2–f1)Tb = 1...6. Huomataan, että spektri muuttuu unipodaalisesta bipodaaliseksi. • Tapaus (f2 – f1)Tb = 6 näyttää kahden BPSK-spektrin superpositiolta. • Spektrin pääkeilan ulkopuoliset sivukeilat vaikuttavat naapurikanavan häiriön (adjacent channel interference) määrään.
DIGITAALISTEN KANTOAALTOMODULAATIOIDEN TEHOTIHEYSSPEKTRIT BPSK, QPSK, OQPSK JA MSK -MODULAATIOILLA
MSK:n tehotiheysspektri • MSK-modulaation QPSK & OQPSK-modulaatioita suurempi amplitudispektrin pääkeilan leveys johtuu siitä, että lähetystaajuus vaihtelee taajuuksien fc ± 1/4Tbvälillä. • MSK:n spektrin pääkeila on siten 1/(2Tb) -verran leveämpi kuin QPSK & OQPSK:lla (ääritaajuuksien välinen ero). • Varsinaista kantoaaltotaajuutta fc ei esiinny, vaan se on eräänlainen MSK-spektrin näennäinen keskitaajuus (apparent carrier frequency), jonka ympärillä taajuuden vaihtelu tapahtuu. • MSK:n sivukeilat vaimenevat paljon nopeammin kuin QPSK & OQPSK-modulaatioilla, mikä pienentää naapurikanavien häiriötä. • Gaussian MSK:ssa sivukeilojen vaimeneminen on vieläkin voimakkaampaa. • Huomaa, että samalla kokonaislähetysteholla amplitudispektrien alle jäävät pinta-alat ovat samoja eri modulaatioilla, koska kokonaislähetysteho on tehospektrin integraali.
Spektrit: BPSK, QPSK, OQPSK ja MSK Tämä kalvo kanattaa muistaa spektreistä
Kantataajuiset pulssimuodot NRZ, RZ ja split-phase (S) • Kaistanleveys on tärkeä myös kantataajuisen siirron kannalta. • Käytettyjä baseband -pulssimuotoja ovat mm. • Non-return-to-zero (NRZ) • return-to-zero (RZ) • split-phase(Manchester-pulssit). • NRZ- ja RZ-pulsseista useita erilaisia variaatioita. • Manchester-pulssi saadaan kertomalla NRZ-bittipulssi tuplataajuisella sakara-aallolla (”vaiheen halkaisu”). • Unipolaarinen return-to-zero (RZ) -pulssi ei ole hyvä, jos tulee pitkiä nollien jonoja. • Aaltomuotoken idea selviää seuraavalta kalvolta.
Kantataajuinen spektri: NRZ, RZ ja split-phase (S) Ei taajuussisältöä bittitaajuudella 1/Tb. Split-phase sopii kantataajuiseen kanavaan, joka siirtää huonosti matalia taajuuksia. Kaistanleveys suurempi kuin NRZ-pulssimuodolla.
Kantataajuinen spektri: NRZ, RZ ja split-phase (S) • Split-phase sopii hyvin kantataajuiseen kanavaan, joka siirtää huonosti matalia, lähellä taajuusorigoa olevia taajuuksia. • NRZ omaa merkittävän tehosisällön taajuusorigon ympäristössä, mikä siirtyy modulaatiossa kantoaaltotaajuudelle, millä on kantoaaltosynkronointia heikentävä vaikutus. • Diskreetti taajuuskomponentti (pilottisignaali) fC:llä helpottaa kantoaaltosynkronointia. • Jos spektrissä ei esiinny tehoa bittinopeudella tai sen monikerroilla, kuten NRZ-aaltomuodolla, tarvitaan symbolikellon generoimiseksi epälineaarisia operaatioita tehon siirtämiseksi ko. taajuuksille (vrt. ilmaisukantoaallon generoiminen vastaanotettua signaalia neliöimällä DSB -demodulaattorissa). • Split-phase -signaali takaa ainakin yhden nollaylityksen bittiaikavälillä Tb (vaikka informaationa tulisi pelkkää ykkös- tai nollajonoa), mutta vaatii siksi kaksinkertaisen kaistan NRZ-pulsseihin verrattuna.
Kantataajuiselle pulssimuodolle asetettuja vaatimuksia (S) • Pulssimuodon valintaan vaikuttavat asiat: • Itsesynkronointi (self-synchronization): Tarvitaan vastaanotossa koherentin symbolikellon generoimiseksi päätöksentekopiiriin. • Tehospektri: Jos kanava ei kykene siirtämään kaistalla matalia taajuuksia lähellä 0 Hz (DC), ei kannata valita kantataajuista pulssimuotoa, jolla on spektrikeskittymä taajuusorigon lähistöllä. • Kaistanleveys: Spektrin tulisi olla mahdollisimman kapea, jos käytettävissä oleva kaista rajallinen (sekä moduloitu kaistanpäästösignaali että kantataajuinen siirto). • Läpikuultavuus (transparency): Tilastolliset ominaisuudet eivät saisi erottua liiaksi (esim. vaikka esiintyisi pitkä samojen loogisten bittien jono, sen koodatussa pulssimuodossa tulisi kuitenkin olla vaihtelua). • Virheen havaitseminen: Aaltomuodon valinnan tulisi ”sisäisesti” tukea virheenilmaisua. Esimerkiksi ns. duobinäärinen signalointi. • Hyvä PE-suorituskyky: Aaltomuodon mikään ominaisuus ei saisi vaikeuttaa minimivirheeseen pyrkivän vastaanottimen suunnittelua. • Yleensä mikään pulssimuoto ei omaa kaikkia em. ominaisuuksia.