1 / 19

Mitä fonetiikka on?

Mitä fonetiikka on?. Fonetiikka tutkii puheen: Tuottamista Akustista ilmenemismuotoa Havaitsemista. Puhe-elimet. Puhe-elimet voidaan jakaa sentraalisiin ( Brocan alue, Wernicken alue ). - perifeerisiin. Kurkunpää (engl. larynx ). Kurkunpään rakenne.

muniya
Download Presentation

Mitä fonetiikka on?

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript

  1. Mitä fonetiikka on? • Fonetiikka tutkii puheen: • Tuottamista • Akustista ilmenemismuotoa • Havaitsemista

  2. Puhe-elimet • Puhe-elimet voidaan jakaa • sentraalisiin (Brocan alue, Wernicken alue)

  3. - perifeerisiin

  4. Kurkunpää (engl. larynx)

  5. Kurkunpään rakenne Glottis eli äänirako (http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm) http://www.videostroboscopy.com/

  6. Kurkunpää • Kurkunpään päätarkoituksena on erottaa ruokatorvi henkitorvesta nielaisemisen aikana • Puheentuoton kannalta kurkunpään tarkoituksena on muuttaa keuhkoista lähtevä äänetön ilmavirta kuuluvaksi • Osat: • Kilpirusto (aataminomena, thyroidcartilage) • Äänihuulet (vocalfolds) • Kannurustot (arytenoidcartilage) • Äänihuulten välissä oleva äänirako (glottis) koostuu huuliraosta (äänihuulten välissä) ja rustoraosta (kannurustojen välissä) • Ihminen pystyy säätelemään ääniraon muotoa kurkunpään lihasten avulla

  7. Kurkunpään toiminnasta • A: äänihuulirako ja rustorako kiinni -> glottaaliklusiili, jonka IPA-merkkion [ʔ]. • B: Äänihuulet liikkuvat, rustorako kiinni -> fonaatio, f0; soinnilisuussyntyy ääntöväylän luuston resonaatiosta. • C: Äänihuulirako kiinni, rustorako auki -> kuiskaus • D: henkäyssupistuma-asento -> heikkoa soinnitonta kohinaa, glottaalifrikatiivi [h] • E: lepohengitysasento,-> liittyy soinnittomien konsonanttien tuottamiseen. • F: syvähengitysasento (huokaus, hengästys), jota ei käytetä äännejärjestelmässä • http://www.phys.unsw.edu.au/jw/glottis-vocal-tract-voice.html

  8. Ääntöväylä (engl. vocal tract) • Ääntöväylällä tarkoitetaan puhe-elimiä kurkunpään jälkeen • Jakautuu seuraaviin alueisiin: • Nieluontelo (pharyngeal cavity, oral pharynx) • Nenäontelo (nasal cavity) • Suuontelo (oral cavity) • Tärkeimmät ääntöväylän puhe-elimet • Kieli (tongue) • Kitapurje (velum, soft palate) • Alaleuka (lower jaw) • Huulet (lips) (Thomas W. Parsons, Voice and Speech Processing, McGraw-Hill, Inc., 1987. s. 63)

  9. Artikulatorinen fonetiikka • Eräs fonetiikan tavoite on luokitella eri kielissä esiintyvät äänteet • Foneettisia aakkostoja: • International phonetic alphabet (IPA) (http://www.arts.gla.ac.uk/IPA/fullchart.html) • Merkinnällisistä syistä käytetään myös muita, mm. Arpabet • Foneettiselta kannalta tarkasteltaessa äänteet pyritään kuvaamaan mahdollisimman tarkasti niiden artikuloinnin avulla • Kieliriippumaton • Fonologinen lähestymistapa tarkastelee tietyssä kielessä esiintyviä äänteitä, erityisesti niiden äänteiden luokkaa, jotka tulkitaan samaksi • Esim. suomen kielessä [k] ja [p] ovat eri äänteitä (kala – pala) kun taas [s] ja [∫] (shekki) tulkitaan samaksi äänteeksi • Kaikkien maailman kielten äänteet jakautuvat vokaaleihinja konsonantteihin

  10. Vokaalit (engl. vowel) • Vokaalit ovat soinnillisia äänteitä, joissa ääniväylä on avoin • Kielikohtaista hienosäätöä: suomen kielessä vokaali on äänne, jossa ’ääntä pääsee esteettä suun keskeltä ulos’ • Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella: • Kielen asento • Olennaista ääniväylän kapeimman kohdan sijainti (vokaalidiagrammi) • Huulten pyöreys • Vokaalit jaotellaan huulten pyöreyden mukaan labiaalisiin (huulet ovat pyöristetyt) ja illabiaalisiin (eivät ole) • Nasaalisuus • Kitapurjeen (velum) ollessa alhaalla (auki) ilmavirta pääsee nenäonteloon ja syntyy nasaalinen äänne • Kitapurjeen ollessa ylhäällä syntyy oraalinen äänne

  11. Konsonantit (engl. consonant) • Konsonanteissa ilmavirta ei pääse vapaasti suun kautta ulos • Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella: • Ääntymäpaikka (place of articulation) • Ääntymätapa (manner of articulation) • Sointi

  12. Konsonantin ääntymäpaikka • Ääntymäpaikka kertoo, missä kohdin ääntöväylää muodostuu tärkein kapeikko • Konsonanttien keskeisimmät ääntymäpaikat: bilabiaalinen (1): huulten välissä labiodentaalinen (2): alahuulen ja ylähampaiden välissä dentaalinen (4): hampaiden välissä alveolaarinen (5): hammasvallin ja kielen välissä palato-alveolaarinen: kitalaen etuosan ja kielen välissä palataalinen (6): kitalaen ja kielen välissä velaarinen (7): kitapurjeen ja kielen välissä uvulaarinen (8): kitapurjeen kärjen ja kielen välissä faryngaalinen (9): nielun takaosan ja kielen välissä

  13. Konsonantin ääntymätapa • Ääntymätapa tarkoittaa sitä, kuinka vapaasti ilmavirta pääsee virtaamaan konsonanttia äännettäessä • Resonantitovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy • Puolivokaalit (engl. approximant, semi-vowel, glide) [j], [v] • Nasaalit: (ilmavirta kulkee nenän kautta) [n], [m], [ng] • Likvidat: lateraalit [l] ja tremulantit [r] • Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä • Klusiilit (engl. plosive) [p],[t],[k],[b],[d],[g] • Frikatiivit [s], [h], [f]

  14. Konsonantin ääntymätapa: resonantit Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy • Puolivokaalit • Muistuttavat vokaaleja, mutta kielellä ja huulilla muodostettu kapeikko on ahtaampi • Suomen kielessä [j], [v] • Nasaalit • Kitapurje on alhaalla ja ilmavirta kulkee nenän kautta • Suomen kielessä [n], [m], [ng] • Likvidat • Ilmavirta kulkee suusta, mutta eri tavalla kuin vokaaleissa • Lateraaleissa ilmavirta kulkee kielen laitojen yli, suomessa [l] • Tremulanteissa (engl. trill) ilmavirta on katkonainen, suomessa [r]

  15. Konsonantin ääntymätapa: obstruentit Obstruentitovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä • Klusiilit • Ilmavirta katkaistaan kokonaan • Suomessa [p],[t],[k] (myös soinnilliset [b],[d],[g]) • Frikatiivit • Ilmavirta estetään osittain, äänne syntyy supistumakohdalla ilmavirran aiheuttamasta hankaushälystä • Suomessa [s], [h], (myös [f])

  16. Konsonantin sointi • Sointi on äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen ominaisuus • Sointi ilmaisee, onko konsonantti soinnillinen vai soinniton • Suomen kielessä soinnillisia konsonantteja ovat kaikki paitsi [p], [t], [k], [h] ja [s] (sekä [f]) • [h] voi esiintyä myös henkäyssoinnillisena äänteenä (esim. sanassa paha), jolloin rustorako on auki ja huulirako värähtelee etuosaltaan

  17. Muita foneettisia piirteitä (1) • Foneemi (engl. phoneme): yleinen äänneluokka • ’Kielen järjestelmään kuuluva abstraktinen, ensisijaisesti kvalitatiivinen, äänteellisesti toteutettavissa oleva yksikkö, jolla on foneemianalyysin avulla selville saatavissa oleva identiteetti.’ (Iivonen, Horppila, Heikkonen ja Rissanen: Fonetiikan perussanasto) • Foneemien määrittelyn yleinen periaate: Voiko äänteen muuttaminen toiseksi muuttaa sanan merkitystä? • Fooni (engl. phone): yksittäinen puhuttu realisaatio • Kaikki foonit periaatteessa erilaisia • Allofoni: tietyn äänneluokan äänteet, joilla on jokin foneettinen ero • Foneemin variantti • Yhteisartikulaatio (engl. coarticulation): puhe-elinten siirtyminen vaatii aikaa ja äänteet sulautuvat toisiinsa

  18. Muita foneettisia piirteitä (2) • Prosodia: puheen pidempiaikaiset ominaisuudet • Kvantiteetti: äänteen pituus, esim.: • Espanjan kielessä kvantiteetin muutos ei muuta sanan merkitystä • Suomen kielessä kvantiteetin muutos vaikuttaa (esim. tili, tiili, palo,pallo) • Paino: äänteen painottaminen esim. suuremmalla teholla tai muuttuneella äänenkorkeudella • Tavupaino (painotetaan tavua sanassa) • Sanapaino (painotetaan sanaa virkkeessä) • Intonaatio: äänenkorkeuden muutos pidemmän jakson (esim. virkkeen) aikana, esim.: • Kiinassa äänenkorkeudella voidaan muuttaa sanojen merkityksiä • Englannissa äänenkorkeus nousee kysymyslauseen lopussa • Suomessa sekä toteamus- että kysymyslauseen sävelkorkeus laskee loppua kohden

More Related