1 / 12

MITÄ AJATTELEMME SUOMALAISUUDESTA: Kansallisen omakuvan kolme kehitysvaihetta?

MITÄ AJATTELEMME SUOMALAISUUDESTA: Kansallisen omakuvan kolme kehitysvaihetta?. Yhteiskuntahistorian johdantokurssi syksy 2013 / Sosiaalihistoria luento 4 MATTI PELTONEN. 1. Mitä on kansallinen stereotypia?.

taniel
Download Presentation

MITÄ AJATTELEMME SUOMALAISUUDESTA: Kansallisen omakuvan kolme kehitysvaihetta?

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. MITÄ AJATTELEMME SUOMALAISUUDESTA:Kansallisen omakuvan kolme kehitysvaihetta? Yhteiskuntahistorian johdantokurssi syksy 2013/Sosiaalihistoria luento 4 MATTI PELTONEN

  2. 1. Mitä on kansallinen stereotypia? • Identiteetti, omakuva ja mentaliteetti ovat eri asioita; käsitteet on pidettävä selkeinä; • Suomalaisen omakuvan erikoisuus – kielteisyys ja roimasti liioiteltu itsekriit-tisyys; edellytyksenä että puhutaan ikään kuin toisista (”kansasta”); • Omakuvan sukupuolirajat – koskee useimmiten vain miehiä, mieluiten rahvaan miehiä, ei tarvitse ”pelätä”, mitä naiset sanovat; • Naapurimaissa on toisenlaisia (ja yleensä varsin myönteisiä) käsityksiä suomalaisista.

  3. Keskeisten käsitteiden selventämistä:a. Identiteetti: -kokemuksellinen, symbolien ja rituaalien kautta välittyvä yhteisyys (identifioituminen yhteiseen suomalaisuuteen); -ajallisesti lyhytkestoinen, mutta herkästi toistuva; -yksilöllisen kokemuksen kautta toteutuva, mutta oman ryhmän jäsenten kanssa kulttuurisesti jaettu; -tuttu ja tunnettu.

  4. b. Mentaliteetti: • -suhtautumistapamme (käsitteen alkup. merkitys: kansanluonne tai maailmankuva); • -meidän ja maailman/luonnon suhteen puolittain tai jopa kokonaan tiedostamattomat rutiinit; • -opittu ja automaattiseksi muodostunut; • -pitkäkestoinen, usein siksikin julkilausumaton; • -ei niin tunnettu ja helppo tunnistaa kuin identiteetti.

  5. c. Kansallinen stereotypia/Omakuva: • -yleensä tiiviitä (ja kiusoittelevia) käsityksiä toisista kansallisuuksista; • -kulttuurin (opetus, joukkotiedotus, kirjallisuus) ylläpitämiä ja levittämiä käsityksiä, oppineiden ja kirjailijoiden toiminnan tulosta; • -suhteellisen pysyviä ja jäykkiä, mutta kuitenkin suuretkin muutokset mahdollisia historian murroskohdissa; • -omakuva on kansallisen stereotypian erikoistapaus – puhe ”suomalaisuudesta” on yleensä juuri tätä.

  6. 2. Omakuvamme historian vaiheita2.1Vuosisadan vaihde 1800/1900 – ”kansankuvan murros” ja kielen sosiaalihistoria • Yhteiskunnallinen tilanne ennen itsenäistymistä ja suomenkielisen eliitin asennemurros; • Suomenkielisen korkeakulttuurin ”nuoruus” koettiin ongelmana, vajavuutena, jonka ajateltiin periytyvän biologisena ominaisuutena; • Taustalla ”rotuajattelu” vallitsevana intellektuaalisena muotina (käsitys myös henkisten ominaisuuksien biologisesta periytyvyydestä tieteen ”viimeisenä sanana”).

  7. Tyypillinen esimerkki 1900-luvun alusta, myytti joka on jäänyt elämään ja vaikuttaa aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka: • Myytti ”suomalaisesta humalaluonnosta”, ”pahasta olutpäästä” tai ”suomalaisesta viinapäästä” (nyk. suomalainen juomatapa); • Syntyi ennen kuin oli tehty yhtään tutkimusta juomatavoista Suomessa tai muualla! • Raittiusliikkeen ja kieltolakitaistelun merkitys taustalla ratkaiseva (aluksi); • Ymmärrettäväksi (sivistyneistölle) viinapään myytin teki em. rotuajattelu, käsitys kansallisten ominaisuuksien biologisesta periytymisestä, ongelma ei ole pulllossa vaan rodussa/kielessä.

  8. 2.2. Ennen kieleen perustunutta mallia, 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa – sisämaan ja rannikon dialektiikka • -sivistys ja barbaria luontosuhteeseen perustuvana kaksijakoisuutena (rikkonainen rannikko ja sisämaan umpimetsät); • -rannikko: aktiivinen mutta pinnallinen kansanluonne (ruotsinkielinen väestömme); • -metsäseutu: saamaton mutta syvällinen kansanluonne (suomenkielinen väestömme).

  9. 2.3. Toisen maailmansodan jälkeen – Suomalainen metsäluonto vs. eurooppalainen kaupunki-kulttuuri • Kieli ja erityisesti suhteemme ruotsin kieleen ei enää suuri ongelma –kielitaistelu oli ohitse; • Suomalainen korkeakulttuuri oli alkanut jopa menestyä maailmalla (F. E. Sillanpään Nobel-palkinto, Finnish design, suomalainen arkkitehtuuri); • Uusi havainto: olemmekin osa Pohjolaa! • Pohjoisen ja muun Euroopan rinnastus sivistyksenä (ikivanhana kaupunkikulttuurina) ja barbaarisuutena (metsäseutujen uudisasutuksena)

  10. 3. Nykyisen suomalaisuuskäsityksemme kansallisia erityispiirteitä: • Metsän negatiivinen arvottaminen; muualla Euroopassa usein toisin päin! • Tyypillinen suomalaisen eliitin lukukokemus: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä henkilögalleria muuttuu Jukolan pojista Impivaaran metsäläisiksi; • Suomalaisen kaupunkikulttuurin nuoruus selittää meille (=suomalaiselle lukeneistolle) kaiken!

  11. 3.2. Miksi sodanjälkeinen aika ei tuottanut positiivista omakuvaa? • Armi ja olympialaiset; ulkomaalaisten pelko - mitä jos ne tulevat Suomeen ja näkevät millaisia olemme? • Epäluottamus lähtökohtana; olemmehan urheileva ja tappeleva kansa! • Kampanjointi suomalaisten sivilisoimiseksi alemmuudentuntoisista lähtökohdista: • olympiatoimikunnan työ • Alkon rahoittama Ryhtiliike ja sen julkaisema erityinen ”valtiollinen” käytösopas

  12. 3.3. Suomalaisuuden määrittelykamppailu jatkuu ja jatkuu ja jatkuu…. • Entä juuri nyt? Palaako porthanilainen rannikko-sisämaa vertailu jossain uudessa muodossa? • Uusin suomalaisuuspuheen kierros 1990-luvulla EU-jäsenyyteen valmistauduttaessa (monissa suurissakin EU-maissa kriittistä keskustelua kansallisesta omakuvasta) • Suomessa kasvoi aluksi huoli ”small talk”-kyvyttömyydestämme ja kansalaisten ”vuorovaikutustaitojen” puuttumisesta. • JUURI NYT: onko ”etelän” ja ”pohjoisen” suhde Euroopassa (EU:ssa) juuri nyt muuttumassa mielikuvissamme? Onko ”ikivanha kaupunkikulttuuri” enää ”metsäluontoa” parempaa?

More Related