Sydän ja EKG I

1. Sydän ja EKG I

2. SYDÄN • Sydämen päätehtävä on pumpata verta kahteen eri verenkiertoon: • Iso verenkierto • Kuljettaa happea ja ravintoaineita sydämen vasemmasta kammiosta aortan kautta valtimoihin, poistaen samalla elimistöstä hiilidioksidia • Hiilidioksidipitoinen veri palautuu laskimoiden kautta takaisin sydämen oikeaan eteiseen • Pieni verenkierto (keuhkoverenkierto) • Oikeasta kammiosta veri siirtyy keuhkoihin ”puhdistumaan” eli saamaan happea ja luovuttamaan hiilidioksidia • Veri palaa keuhkolaskimoa pitkin sydämen vasempaan eteiseen ja sieltä isoon verenkiertoon

3. SYDÄN • Oikea eteinen • Vasen eteinen • Yläonttolaskimo • Aortta • Keuhkovaltimo (keuhkovaltimorunko haarautuu oikeaksi ja vasemmaksi keuhkovaltimoksi) • Keuhkolaskimo (molemmista keuhkoista tulee kaksi laskimoa) • Hiippa- eli mitraaliläppä • Aorttaläppä • Vasen kammio • Oikea kammio • Alaonttolaskimo • Kolmipurje- eli trikuspidaaliläppä • Keuhkovaltimon läppä

4. VERENKIERTO

5. SYDÄMEN SÄHKÖINEN JÄRJESTELMÄ • Sydämen impulssinjohtojärjestel-mään kuuluvat: • Sinussolmuke • Eteisradat • Eteis-kammiosolmuke (AV –solmuke) • Eteis-kammiokimppu haaroineen (oikea ja vasen haara) • Purkinjen säikeet • Hisin kimppu

6. SYDÄMEN TOIMINTA • Sydän pystyy sykkimään ilman ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä vaikka sitä hermottaakin autonominen hermosto. Sydämen sykkeen aiheuttavat solmukesolut (sinus-ja eteis-kammiosolmukkeen solut), jotka depolaroituvat (aktivoituvat) itsestään ja aiheuttavat näin aktiopotentiaaleja • Sydämessä on kahdenlaisia soluja: • Impulsseja synnyttäviä ja johtavia soluja • Johtojärjestelmän solut johtavat aktiopotentiaaleja muita sydänlihassoluja nopeammin. • Ärsytyksen vaikutuksesta supistuvia soluja. • Johtojärjestelmän soluista impulssi leviää sydänlihassoluihin, jotka supistuvat • Sydämen sylkiin kuuluu kaksi vaihetta: • Systole eli supistumisvaihe (kammiot supistuvat ja veri työntyy keuhko –ja ääreisverenkiertoon) ja • Diastole eli veltostumisvaihe (sydän täyttyy verellä ja eteiset supistuvat)

7. Sydämen toimintaa ohjaa yläonttolaskimon vieressä oikeassa eteisessä oleva sinussolmuke. Tästä alkava impulssi kulkeutuu johtoratasolukkoa myöten eteisten yli aiheuttaen niiden supistuksen. SYDÄMEN TOIMINTA Impulssin levittyä eteisen ja kammion rajapintaan, aktivoituu eteis-kammiosolmuke (aktiopotentiaali viivästyy noin 0,1 s) , josta stimulaatio leviää kammioiden yli Hisin kimppua ja Purkinjen säikeitä myöten. Ärsytysvaihetta (depolarisaatio) seuraa palautuminen (repolarisaatio), jonka jälkeen sydän on valmis uuteen supistukseen. Terveen ihmisen sinusrytmi on n. 60-80 lyöntiä/min.

8. Elektrokardiogrammi on graafinen rekisteröinti sydämen johtoratajärjestelmän ja sydänlihassolukon aiheuttamasta jännitekentästä. • EKG siis kuvaa (raajakytkennässä) kahden elektrodin välisen jännitteen muuttumista ajan funktiona • Jännitteen aiheuttaa sydänlihaksen supistumisen aikaansaama ihon pintapotentiaalin muutos • Rekisteröitävät jännitteet ovat enintään muutaman mV:n suuruisia. • EKG:n tavallisimpia käyttötarkoituksia ovat rytmihäiriöiden selvittely sekä sydäninfarktin diagnosointi ja paikantaminen. • Joskus tutkimuksessa saattaa myös näkyä merkkejä vanhojen infarktien jättämistä sydänlihaksen arvista. • EKG antaa myös muuta tietoa sydämen tilasta, kuten sen sähköisestä johtumisesta, sekä jossain määrin nestetasapainon häiriöistä ja myrkytystiloista. • Myös erilaiset sydämen tulehdustilat kuten sydänlihastulehdus (myokardiitti) ja sydänpussintulehdus (perikardiitti) näkyvät EKG:n muutoksina. • Jokaisella ihmisellä on aivan omanlaisensa EKG-käyrä, ja EKG-käyrän ulkonäkö voi vaihdella eri mittauskertojen välillä huomattavasti. • Tuoretta EKG:ta pyritään usein vertaamaan tutkittavan henkilön aiempiin EKG:hin. EKG (WILLEM EINTHOVEN, V. 1901)

9. P –aalto • Syntyy eteislihaksen depolarisaatiovirrasta, joka edeltää eteisten supistusta • PQ-välin • aikana supistumisimpulssi kulkee eteis-kammiokimppua pitkin kammioihin, eikä mikään sydämen osa supistu. • QRS –kompleksi • Syntyy kammioiden depolarisaatiovirrasta, juuri ennen kammioiden supistumista • S-T –välillä • kammiolihas pysyy depolarisoituneena eli supistuneena Kammiodiastole Kammiosystole Kammiosystole • T –aalto • Kammioiden lepojännitteen palautumisen eli repolarisaation aiheuttama poikkeama. • Huom. eteisen matala repolarisaatiopoikkeama ei näy EKG:ssä, koska se peittyy QRS –kompleksin alle.

10. EKG-käyrä muodostuu (yleensä) 12 eri kytkennän piirtämistä sydämen sähköisen toiminnan merkeistä • Normaalissa EKG:ssa sydäntä tutkitaan raajakytkentöjen avulla frontaalitasossa (edestäpäin) sekä rintakytkentöjen avulla horisontaalitasossa (vaakatasossa). • Raajakytkentöjä (molemmista käsistä ja vasemmasta jalasta jännitettä mittaavia kytkentöjä) on kuusi: I, II, III, aVL, aVR ja aVF. • II –kytkentä: • vasen nilkka (+ elektrodi), • oikea ranne ( - elektrodi) ja • oikea nilkka (maa) • Rintakytkentöjä on myös kuusi: V1, V2, V3, V4, V5 ja V6. Ne mittaavat jännitettä rintakehän päältä. EKG -KYTKENNÄT

11. LEPOTILAN HENGITYKSEN VAIKUTUS SYDÄMEEN • Keuhkojen sisäisen paineen (parasympaattisen hermoston aiheuttamat) muutokset voivat aiheuttaa pieniä muutoksia sydämen sykkeeseen. • Etenkin nuorilla ihmisillä respiratorinen arytmia on nähtävillä ja se on täysin normaalia • Sisäänhengityslihasten supistuessa keuhkojen sisäinen paine pienenee, jolloin keuhkolaskimot pääsevät hieman laajenemaan • hetkellinen laskimo –ja valtimopaineen lasku • sydämen sykkeen hetkellinen nousu • Sisäänhengityslihasten rentoutuessa (=uloshengitys) keuhkojen sisäinen paine nousee, jolloin keuhkolaskimot supistuvat • hetkellinen laskimo –ja valtimopaineen nousu • Sydämen syke laskee hieman • Sykkeen voimakas heikkeneminen sisäänhengityksen yhteydessä, viittaa sydämen diastolisen täyttymisen esteeseen, kuten sydämen tamponaatioon tai sydänpussin tulehdukseen.

12. Sykkeen vaihtelu voi olla normaalia tai merkki sairaudesta. Henkilöllä, jolla ei ole sydänsairautta, sykkeeseen voi vaikuttaa hengitysjakso. Sisäänhengityksen aikana pallea supistuu ja siirtyy inferiorisesti (alaspäin) vatsaan päin enintään 10 cm. Tästä johtuva vatsan sisäisen paineen nousu ja vastaavasti rintakehän sisäisen paineen lasku lisäävät laskimopaluuta sydämeen. Tällöin sydämen iskutilavuus suurenee ja syke nopeutuu. • Seuraava sydänääni tallennettiin henkilöltä, jolla ei ole sydänsairautta. Huomaa, että syke nopeutuu sisäänhengityksen aikana ja hidastuu uloshengityksen aikana: EPÄSÄÄNNÖLLINEN SYKE

13. Perussykkeeseen vaikuttavia tekijöitä on arveltu olevan mm. • sydänlihaksen metabolia, sydämen koko ja muoto, veren volyymi, elimistön sisäinen lämpötila sekä sydämen vallitseva hermotus. • Sydämen lyöntitiheys nousee tai laskee elimistön tarpeiden mukaan (sydämen toimintaa säätelee autonominen hermosto). Muutoksen suuruus riippuu fysiologisista muuttujista kuten sukupuolesta, perimästä, fyysisestä kunnosta tai iästä, sekä ulkoisista tekijöistä kuten ilman lämpötila tai kehon asento. • Sykevaihtelua tutkittaessa sydämen lyöntitaajuutta mitataan laitteella, joka kykenee tunnistamaan EKGn jokaisen R-piikin, ja laskemaan niiden välisen ajan. Sykevaihtelua kuvaavista indekseistä on useimmin käytetty R-R välien keskihajontaa sekä peräkkäisten R-R välien keskimääräistä vaihtelua SYKE

14. LABORATORIOHARJOITUS • Tutkitaan sydämen rytmiä neljässä eri tilanteessa: • Selinmakuulla normaalisti hengittäen 20 s • Istuallaan normaalisti hengittäen 20 s • Istuallaan syvään sisään- ja uloshengittäen 20 s • Rasituksen / sykkeen nousun jälkeen 60 s • HUOM! Työselostuksessa kohdassa F on virhe: • Lukee: Supine, regular brathing ja Supine, deep breathing • Pitäisi olla: Seated, regular brathing ja Seated, deep breathing

15. EKG:N KOMPONENTIT

16. LINKKEJÄ • Biopac –sanastoa: www.oamk.fi/~palo/sanastot/Biopac-sanasto.doc • Kts. kertausmateriaali, Työ 2: EKG-mittauksia : http://www.oamk.fi/~jjauhiai/opetus/fsk/fsk-kertaus.pdf 18.2. EKG II