Dokumenttielokuva

1. Dokumenttielokuva Käsitteistöä

2. Erään käsitteen synty • Edeltäneitä lajityyppejä: actualités, travelogues • Edward S. Curtis käytti jo 1914 ilmaisuja ”documentary material” ja ”documentary works” • Documentaire -sanaa käytettiin laajalti Ranskassa 1920-luvulla. • Documentary -sana vakiintui John Griersonin käytettyä sitä kirjoittaessaan Robert Flahertyn Moanasta 1926 • 30-luvun brittimääritelmän mukaan kyse on ei-fiktiisestä elokuvasta, jossa “we pass from the plain (or fancy) descriptions of natural material, to arrangements, re-arrangements, and creative shapings of it.” • Vaihtoehtoisia/paralleeleja nimityksiä: ei-fiktiivinen elokuva, elokuvaessee

3. Ongelmakentän määrittelyä - epistemologisia ja retorisia kysymyksiä • Miten maailma on ylipäätään tunnettavissa? • Mikä on fenomenaalisen suhde todellisuutta jäsentäviin rakenteisiin? • Mitä kriteerejä tiedolle ja totuudelle ylipäätään voidaan asettaa? • Millaisia jälkiä erilaiset tapahtumat jättävät? • Millä ehdoilla AV-materiaali voi toimia todisteena? • Kuinka edustavaa materiaali on tai voi olla? • Miten esittää väittämiä AV keinoin? • Mikä on tekijän luovuuden suhde materiaalin todistusvoimaan?

4. Dokumenttielokuvan tehtäviä (Michael Renov) • Tallentaa, paljastaa, säilyttää • Vakuuttaa tai edistää • Analysoida ja tutkia • Ilmaista

5. Ongelmakentän määrittelyä - käytännöt • Kuinka kohde ja lähestymistapa valikoituvat? • Tulkinnan osuus materiaalin valitsemisessa, tallentamisessa ja muokkaamisessa. • Kuinka itse tallentaminen tapahtumana vaikuttaa kohteeseen? • Lavastuksen aste • Kenen ääni kuuluu? • Kuinka vastaanottajan voidaan olettaa suhteuttavaa näkemänsä ennalta omaamiinsa tietoihin, käsityksiin ja tunteisiin? • Millaiset psykologiset, sosiaaliset, historialliset, taloudelliset ja käytännölliset tekijät ohjaavat elokuvan aiheen valikoitumista, tekemistä, levittämistä ja vastaanottamista? • Miten mediaspesifisyys vaikuttaa näihin seikkoihin?

6. Peruskäsitteitä • Sana / kuva • Järkeen / tunteisiin vetoava • Indeksaalinen / ikoninen / symbolinen • Motivaatioiden neliyhteys: realistinen / kompositionaalinen / transtekstuaalinen / taiteellinen

7. Dokumentaarinen materiaali ja esittämisen strategiat • yksittäinen / yleinen: kysymys edustavuudesta • julkisesti / yksityisesti tuettu tai tuotettu • (verbaalisesti) kommentoitu / kommentoimaton • haastatteluja (harjoitettuja / harjoittamattomia) / ei haastatteluja • suora tallenne / lavastettu • kertova / ei-kertova • havainnoiva / (avoimesti) kantaaottava • pitkät otokset / montaasi • synkroninen / ei-synkroninen • arkistomateriaali / varta vasten kuvattu

8. Kysymys objektiivisuudesta • NOËL CARROLL: Objektiivisuudessa ei ole kyse näkökulmista tai niistä vapautumisesta, vaan ”järkeilyn ja näytön arvioinnin käytännöistä, menettelyistä erilaisten todistusaineistojen merkityksen arvioimiseksi, havainnoimisen ja kokeistuksen standardeista ... jotka alalla toimivat yhdessä hyväksyvät.” • JAAP VAN GINNEKEN: Objektiivista on se, mitä suuren osan väestöä tai yleisöä voi olettaa pitävän totena, subjektiivista taas se, mistä yleisesti ottaen ollaan montaa mieltä.

9. Nichols: modes of documentary film • Expository (Grierson) • Reflexive (Dziga Vertov) • Observational (Flaherty) • Interactive (Rouch) • Performative, postmodern (Trinh H Minh-Ha)

10. Dokumenttielokuvan ääni (Carl Plantinga) • Formaali ääni: Esitetään ja selitetään jokin asia tarkoituksena vakuuttaa katsoja siitä, että näin asiat todella ovat näistä syistä johtuen. Muoto klassinen ja strukturoitu, elokuvalliset keinot palvelevat asioiden selkeää esittämistä. Esitetään kysymys ja vastataan siihen. Tavoittelee episteemistä auktoriteettia • Avoin ääni: Käsitellään asioita pyrkimättä esittämään suoranaisia väittämiä. Ei välttämättä selkeitä kokonaisvaltaisia kysymyksiä eikä vastauksia niihin. Havainnoidaan ja tutkitaan pikemmin kuin selitetään. Elokuvallisten keinojen käytössä suorastaan pyritään sattumanvaraisuuteen Episteemisesti epäröivä. • Runollinen ääni: ei pyri niinkään selittämään tai havainnoimaan kuin leikittelemään todellisuuden jonkin piirteiden esittämisellä - episteemistä esteettisyyttä.