Tunnustamisen patologiat

1. Tunnustamisenpatologiat SuomenAkatemiantutkimusprojekti JussiKotkavirta, ArtoLaitinen, HeikkiIkäheimo, Sari Roman-Lagerspetz, Petteri Niemi, Ming-Chen Lo, Arvi Särkelä Jyväskylä 11.9.2012

2. Teoreettinentausta: sosiaalisuus • Homo sapiensinkonstitutiivinensosiaalisuus • elämänmuoto jossa sosiaaliset suhteet konstituoivat yksilöitä • Erotuksena muista eläimistä, ihminen on menettänyt suurimman osan vieteistään ja vaistoistaan (ero ei ole on-off, vaan enemmän-tai-vähemmän-kysymys) • viettiohjauksen sijasta olemista jäsentävät sosiaaliset rakenteet ja instituutiot, sekä niiden edellyttämät ja tukemat ja konstituoimat kognitiiviset, volitionaaliset ja emotionaaliset kyvyt ja rakenteet • tämä on jotakuinkin yleisesti hyväksyttyä

3. Teoreettinentausta: tunnustuksen käsite • kuinka käsitteellistää ihmis-elämänmuodon konstitutiivinen sosiaalisuus täsmällisemmin? • yksi teoreettinen lähtökohta/perinne: fokusointi siihen mitä Fichteä ja Hegeliä seuraten on kutsuttu ‘tunnustukseksi’ (Anerkennung, recognition) • kyse intersubjektiivisista asenteista joiden ansiosta (a) yksilösubjektien perspektiivit välittyvät toistensa kautta (‘sosiaalistuvat’): persoonajotkakokeeitsensä ‘minänä’ muidenminienrinnalla, jakaikkipsyykkisetrakenteetjotkaperustuvat tähän • ...ja jotka (b) ovat samalla elämänmuodolle tyypillisten sosiaalisten suhteiden (‘me’) ja institutionaalisten rakenteiden välttämätön ja keskeinen elementti

4. Fichte: kunnioitus-tunnustus(deontologinenulottuvuus) • ihmisetkehittyvät ‘vapaiksi järkiolennoiksi’ eli ‘persooniksi’ ‘tunnustamalla’ toisensa • tunnustaminen (Anerkennung) =‘vapaanjärkiolennon’ eli ‘persoonan’ statuksen attribuoiminen toiselle olennolle • oikeuksien kantaja • jaettujen normien auktoriteetti • tunnustamallatoisenoikeuksienkantajaksijaauktoriteetinomaajaksisubjektisitooitsensä jaetuin normein • subjekti ‘sosiaalistuu’, ‘hajakeskittyy’, solipsismimurtuu • näin syntyy ja uusintuu sosiaalisin normein jäsentynyt minä/persoona, vapaa olento vapaiden olentojen tunnustus-yhteisössä • kutsutaanFichteläistä tunnustusta ‘kunnioitukseksi’

5. Hegel: rakkaus-tunnustus(aksiologinenulottuvuus) • Hegelininnovaatio (1): myös ‘rakkaus’ on tunnustuksenmuoto • Monimutkainen käsite Hegelillä, mutta projektin kannalta oleellinen ydin: rakkaustunnustuksena on toisenhyvinvoinnista välittämistä ‘intrinsisesti’ tai ei-instrumentaalisesta • kutenFichteläinen kunnioitus-tunnustus, myös rakkaus-tunnustusoleellistasubjektinkehittymisessä persoonaksi ja persoonuuden uusintamisessa • itserakkaus on välittömän eläimellisen halun (vrt. H. Frankfurtin ’wanton’) ylittävä motivaatiorakenne • toisten rakastaminen sosiaalistaa tai ‘hajakeskittää’ tämän rakenteen, tekee siitä ei-solipsistisen: minä/persoona joka ei koe olevansa maailman aksiologinen keskipiste, vaan yksi monista joiden elämällä on väliä • Hegelin innovaatio (2): pyrkimys yksipuoliseen tunnustukseen, konfliktuaalisuus

6. Nykykeskustelut: arvostus-tunnustus(kontributiivinenulottuvuus) • Axel Honneth: kohteena (a) kyvyt tai aikaansaannoksetjotkakontribuoivatarvostajanpäämääriin tai hyvinvontiin • yleisemmin: kohteena (b) jollakintavoinarvokkaaterityispiirteet • arguably myös tärkeää kypsälle persoonuudelle: arvostaja (a) myöntää tarvitsevansa toisia, (b) hyväksyy että toiset voivat olla jossakin suhteessa parempia kuin itse • jälleen: näkökulman sosiaalistuminen, hajakeskittyminen, solipsismin murtuminen • olen yksi monien joukossa jolla voi olla jotakin arvostusta ansaitsevaa

7. Yhteistä kaikille kolmelle • Konstituoivateritavoin minää/persoonuutta • konstituoivateritavoinsosiaalisuutta, sosiaalisenmaailmanperusrakenteita • moraalinen/eettinenasia: konstituoivatmoraalisesti tai eettisestiperustavaa ‘me’iyyttä, yksilöiden kokemusta itsestään ja toisistaan ‘meinä’ tavalla jolla on moraalista motivoivuutta ja sitovuutta

8. Laajalti hyväksyttyjä oletuksia tunnustuskeskusteluissa • 1. tunnustus elintärkeää, ihmiset tarvitsevat ja haluavat sitä, vaativat sitä ja kamppailevat siitä (Taylor, Honneth jne) • 2. on olemassajonkinlainenpyrkimyslisääntyvään tunnustukseen (Hegel, Kojeve, Honneth jne) • Liian optimistista? • empiirisesti: oletetaan ettätunnustus on jotakinhyvää, muttahaluavatkoihmisetsitäainajahaluavatko he ainaantaasitätoisille? • käsitteellisesti: onkotunnustus vain hyviä asioita, vai (myös) jotakin ikävämpää (Althusser, Butler, tunnustus ideologiana ja manipulaationa)?

9. Projektin tutkimushypoteesit • 1. Taustahypoteesi: tunnustus on tärkeää (ainakin) suunnilleen siten kuin on edellä esitetty, elintärkeää inhimilliselle elämänmuodolle • 2. Yleinen työhypoteesi: on myös yleisinhimillisiä taipumuksia tunnustuksen epäämiseen toisilta, sekä toisilta saatavan tunnustuksen torjumiseen • 3. Lisähypoteesi: erilaisetempiirisetmuuttujat vaikuttavat siihen missä määrin ko. taipumukset epäämiseen tai torjumiseen realisoituvat yksilöiden ja kollektiivien tasolla

10. 2. Yleinen työhypoteesi • yleisinhimillisiä taipumuksia tunnustuksen (I) epäämiseen ja (II) torjumiseen – miksi? • siksi että toisten tunnustamisen ja toisilta saadun tunnustuksen hyväksymisen tekee tunnustajasta eri tavoin ‘haavoittuvan’, eliniillä on psyykkisiä ‘kustannuksia’ • I • (a) toisten kunnioittaminen tekee haavoittuvaksi heidän auktoriteetilleen, arvioilleen, tuomioilleen • Defenssimekanismi: kunnioituksen epääminen • (b) toisten rakastaminen tekee haavoittuvaksi heidän haavoittuvuudelleen: kun jokujonkahyvinvoinnista välitän kärsii, minä kärsin • Defenssimekanismi: rakkauden epääminen • (c) toisten kontribuutioiden arvostaminen, kiitollisuus, on oman omnipotenssin puutteen myöntämistä; toisten erityispiirteiden arvostaminen saattaa alentaa itseä vertailussa • Defenssimekanismi: arvostuksen epääminen • II • toisilta saadun tunnustuksen hyväksyminen osoittaa että toisten näkemyksillä on itselle väliä (sama kuin (a)?) • Defenssi: sen merkityksen torjuminen (kunnioituksen epääminen?)

11. 3. Lisähypoteesi (kun nojatuoli ei riitä) • Monenlaiset empiiriset tekijät vaikuttavat tunnustuksen epäämis- ja torjumis-taipumusten realisoitumiseen • Näillä tekijöillä useita yhteenkietoutuvia ulottuvuuksia: • 3a. Psykologinen (subjektiivinen) ulottuvuus • 3b. Sosiaalis-poliittis-taloudellis-institutionaalinen (objektiivinen) ulottuvuus • 3c. Representationaalinen ulottuvuus

12. 3a. Psykologinen ulottuvuus • psykologianjapsykoanalyysinheiniä • kokemukset, traumat, häiriöt, mekanismit jne jotka vahvistavat tapumusta tunnustuksen epäämiseen tai torjumiseen • toinen asia: psyyken patologiat jotka tekevät kyvyttömäksi tai vajavaisesti kyvykkääksi tunnustukseen (psykopatia? autismi?)

13. 3b. Sosiaalis-poliittis-kultuuris-taloudellis-institutionaalinenulottuvuus • Erityiset empiiriset tekijät ja tilanteet, kuten: • erityisryhmien ensikohtaamiset (esim. kantasuomalaiset vs. maahanmuuttajat) • poliittinentarkoituksenmukaisuus (populistinenääntenkalastelu meitä korostamalla tai parantamalla, ja muita alentamalla tai pahentamalla) • taloudellisesti kovat ajat (oikeasti tai koetusti) • kulttuurinen eristäytyneisyys (esim.: ulkomaalaiset eivät ymmärrä mitä sanotaan ja kirjoitetaan suomeksi, puuttuu siis ulkomaailman peili) • institutionaaliset rakenteet jotka edistävät ‘toisten’ torjuntaa tai ehkäisevät ryhmien integroitumista toisiinsa (esim. työmarkkinat) • yleinen prekarisaatio: vaikeus hahmottaa elämää jotakuinkin hallittavissa olevana kokonaisuutena, suunnitella, haaveilla realistisesti (uusi kapitalismi) • kaikki tekijöitä jotka voivat vahvistaayksilöiden ja ryhmien psyykkistä eristäytymistä toisistaan, konstitutiivisten suhteiden, tunnustuksen epäämistä tai torjumista, unelmointia kaikesta vieraasta ja muuttuvasta vapaasta puhtaasta identiteetistä, eksistentiaalisestakivijalasta • ‘niiden’ arvostelmateivät meitä sido; niiden hyvinvointi ei ole yhtä tärkeää kuin meidän; niillä ei ole positiivista annettavaa meille; niiltä saatu tunnustus tai sen puute on yhdentekevää • ‘niiden’ depersonifioimisen elementtejä, depersonifiointi valmistaa väkivaltaan poistamalla estoja sen tieltä

14. 3c. Representationaalinenulottuvuus • kollektiiviset ja yksilölliset representaatiot: enemmän tai vähemmän artikuloimattomat tai artikuloidut, tiedostamattomat tai tiedostetut itsekuvat ja kuvat suhteista toisiin • itsekuvat toteuttavat itseään asenteissa, ajattelussa, toiminnassa • Näihin vaikuttavat: • esteettiset (diskursiiviset tai ei-diskursiiviset) representaatiot: populäärikulttuuri, korkeakulttuuri, kaikki esittävän taiteen lajit, tv-ohjelmat (esim. ’heikoin lenkki’-formaatti), pelit, jne • julkinen keskustelu: poliittinen julkisuus, internetin blogit, keskustelupalstat jne • tieteelliset/filosofiset representaatiot • esim. sellaiset jotka esittävät suhteet toisiin ei-konstitutiivisiksi (abstraktiindividualismi, atomismi, kansallisromantiikkajossa ‘toiset’ retusoidaan pois tai epäoleellisiksi) • tai jotkaesittävät suhteet toisiin välttämättä konfliktuaalisiksi (Sartre: “toisetovathelvetti”), tai pelkästäänstrategisiksi (yksipuolinenfokusointi ‘vallan’ käsitteeseen, ‘realismi’ kv. politiikassa) • Teoreettiset representaatiot tihkuvat esteettiseen kultuuriin, keskusteluihin sekä kollektiivisiin ja yksilöllisiin itsekäsityksiin • Projektin väistämätön poliittinen ulottuvuus: edistää sosiaalista, tunnustusteoreettista kuvaa yksilöstä ja yhteiskunnasta (oleellista: onko se oikea kuva, eli onko taustahypoteesi totta?)

15. Poliittis-yhteiskunnallinenkonteksti • EurooppajaSuomi 2012: • kokemuslisääntyneestärasismista, muukalaisvihasta, eksklusiivisestanationalismista, regressiivisestä ‘puhtaiden’ ryhmäidentiteettienpystyttämisestä • Pyrkimys konstitutiivisten suhteiden kiistämiseen: ‘me’ olemmeriippumattomia ‘niistä’ (tai: ‘minä’ on riippuvainen ‘meistä’, muttariippumaton ‘niistä’) • potentiaalisestituhoisaitsepetos: minä,samoinkuin ‘me’, on tosiasiassaainamonintavoinkonstitutiivisestiriippuvainenmuista • kun tämän kiistäminen ja torjunta ei tosiasiassa onnistu, se saa helposti yhä kärjistetympiä, radikaalimpia, aggressiivisempia muotoja • Haaste: hyödyntää tunnustusteoreettisia välineitä näiden ymmärtämiseen, ammentaen psykoanalyysistä ja sosiaalitutkimuksesta