APILANNURMEN LANNOITUS

1. APILANNURMEN LANNOITUS Etelä-Savo Juha-Antti Kotimäki

2. Peruslannoitus Fosfori ja kalium parantavat talvehtimista Typpeä varovasti perustettaessa, jotta suojakasvusto ei lakoudu ja apila altistu talvituhoille Naudan kuivikelanta paras, lietelanta sopii myös. Käyttömäärät lanta-analyysin ja ympäristötukiehtojen mukaan Viljo-lannoitteiden fosfori vaikuttaa n. 3 vuotta (Elosato) J-A K

3. Lannoitus • Perustamisvaiheessa karjanlanta 30-40 t/ha • Satovuosina: Lannoitus parantaa heinien kilpailukykyä suhteessa apilaan -> apilapitoisuuden säätely • Satovuosina lannoitus apilapitoisuuden mukaan: • 0 – 10 % 100 kg N/ha • 10 – 20 % 80 kg N/ha • 20 – 40 % 50 kg N/ha • 40 – 60 % 30 kg N/ha • 60 – 100 % 0 kg N/ha • Virtsa voi hillitä apilapitoisuutta, mutta muodostuuko korkea K ongelmaksi? • Apilan kasvulle suositellut alimmat maan ravinnepitoisuudet J-A K Lähde: Tieto tuottamaan

4. Ravinnetarve ja pH • Apilassa on moninkertainen määrä Ca ja Mg verrattuna heinäkasveihin • Kalsiumin ja magnesiumin huolto hoidetaan helpoimmin kalkituksen avulla • pH vaatimus • Apilan typensidonta lakkaa jos pH < 4,5 • Happamassa maassa H+, Al+++ ja Mn++ -ionit estävät nystyröiden muodostumista • Kivennäismailla pH – vaatimus 6 – 6,5 • Turve- ja multamailla 5,5 – 6 • Turve- ja multamailla kalitäydennykseen biotiitti J-A K

5. Apilan esikasviarvo • MTT:n kokeissa viljan sato apilan jälkeen nousee 28 %, joka on kiloissa noin 680 kg ka:tta/ha ja typpeä 13 kg/ha (80 kg/ha rv) • Lisäksi viljojen taudit vähenivät apilan jälkeen • + juuristo, ottaa ravinteita maasta tehokkaasti, parantaa maan rakennetta • + typpivaikutus vastaa n. 50 kg lann. N/ha • + Apilapitoisuuden tulisi olla 40-50% sadosta, jotta typpitase olisi tasapainossa J-A K