Nuorisotyö , Nuorisopolitiikka ja ääriliikkeet

1. Nuorisotyö, Nuorisopolitiikka ja ääriliikkeet Päivi Honkatukia 2.5.2013

2. Nuoria koskevien sosiaalisten ongelmien hallinnointi • Nuoriin kohdistuvan kontrollin kiristyminen ja nuorten hallinnoinnissa vahvistunut riskikehys • Riskiryhmien ja -yksilöiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen • Suomessa nuorten rangaistukset eivät ankaroituneet, kontrollikulttuuri näkyy muualla • Kiristynyt kontrolli ja sukupolvien välinen luottamus • Kuva nuorista kuria tarvitsevina pahantekijöinä vahvistunut • Ymmärretäänkö riittävästi nuorten radikalisoitumisen taustoja? • Kontrolli osana nuorten marginalisoitumista/radikalisoitumista?

3. Nuorisokulttuuriset ilmiöt kontrollin kohteina: esimerkkinä Stop töhryille –kampanja • Kokonaisen nuorisokulttuurin kriminalisointi • Vaikutukset alakulttuuriin ja jäseniin • jäsenet ottavat etäisyyttä muusta yhteiskunnasta, syntyy napit vastakkain –asetelma, sukupolvien välinen epäluottamus lisääntyy • kontrolli tiivistää alakulttuuria, koventaa tavoiteltua maskuliinisuutta, kun statuksen kasvattamisen resurssit ovat yhä hankalammin saavutettavissa. Sankaritarinat viranomaisvastaisuudesta • vaikutukset siihen, millaisia tekniikoita graffitimaalarit kehittävät selvitäkseen nollatoleranssimiljöössä  riskit ja voitot kasvavat • vaikutukset elämänkulkuun: vahingonkorvaukset, tuomiot  vaikutukset koko loppuelämään (mm. luottotietojen menetys) • Nollatolenranssi: normirikkomusten logiikka aikuisten ymmärryksen ulottumattomiin • Tilalle moniarvoisuus, dialogisuus, vastavuoroinen vuoropuhelu • Tarvitaan ymmärrystä arkielämästä ja olosuhteista, joissa nuoret elävät

4. Viharikoksen käsite ja vuoropuhelun edistäminen • Viharikokset nähdään symbolisina rikoksina (targeted violence, message crimes) • Tekijät esitetään usein homogeenisena ja patologisena, marginaalisena ”vihaavana” ryhmänä, jonka ajatellaan ansaitsevan kovan kontrollin • Rangaistusten ankaruuden ajatellaan usein kompensoivan uhrien kokeman kärsimyksen • Näin tekijät dehumanisoidaan, ei nähdä heidän elämänkulkuunsa vaikuttaneita tekijöitä, heidän tarpeitaan tai puutteita, jotka voivat selittää heidän käyttäytymistään • Viharikokset ovat usein arkipäiväisiä, ei organisoitua rikollisuutta • tekijät näkevät kohteet heikkoina, ei-toivottuina henkilöinä, toisaalta omaa olemassaoloaan uhkaavan ihmisryhmän jäseninä • tekijä ja uhri tuntevat usein toisensa • arjen ennakkoluulot taustalla • tilannetekijät vaikuttavat, samoin tiedostamattomat psykologiset prosessit • Torjunnan ja tuomitsemisen sijaan tarvitaan enemmän ymmärrystä tekijöiden arkielämästä, jotta dialogi ja muutos olisi mahdollinen • Ennakkoluulojen taustalla myös yhteiskunnallinen ilmapiiri ja keskustelu

5. ”terroristiset alakulttuurit” • Jäsenet nähdään usein fanaattisina ekstremisteinä ja tiettyjen ryhmien vihaajina, mutta ideologia ei aina riittävä selittäjä - taustalla usein irrationaalisia, emotionaalisia, tilannesidonnaisia tekijöitä, huomion hakemista • Polut ääriliikkeisiin: taustalla huonot kasvuolot, köyhyys, rikokset, mutta ei aina eikä välttämättä • Keskeistä monille tutustuminen kv. nuorisokulttuuriin, jolla tietty ideologia (valkoinen ylivalta), paramilitaarinen tyyli ja näiden kytkös tiettyihin, tunteita välittäviin musiikkityyleihin • Tarvitaan myös alakulttuurille mielen antavien symbolien, merkitysten ja tiedon ymmärtämistä

6. KESKUSTELUN TEEMOJA • Osalla oli tuntuma, etteivät ääriliikkeet kosketa omaa työtä. Nykynuoret pikemminkin konservatiivisia • Mediassa ääritapahtumat ovat kuitenkin esillä, herättävät tunteita ja keskustelua nuorten parissa  nuorisotyölle paikka tarttua. Olisi tärkeää edistää erilaisten erilaisten kansalaiskeskustelujen lukutaitoa myös nuorisotyössä: ketkä leimataan ääriryhmiksi, ketkä marginalisoidaan, millä tavalla eri ihmisryhmistä voidaan puhua esim. poliittisessa retoriikassa. • Ääriliikkeiden perusta on arkielämässä elävissä ennakkoluuloissa ja väärässä tiedossa. Nuorisotyön tehtävänä olisi välittää oikeaa tietoa ja korjata virheellisiä käsityksiä (esim. maahanmuuttajien saamista etuisuuksista). Myös työntekijöiden on kyettävä tarkastelemaan kriittisesti omia asenteitaan. • Kasvattaminen ja nuorisotyön taidot jännitteiden hallinnassa. Toisaalta puhuttiin siitä, että nuorisotyöntekijät ovat hyviä ”tuntosarvia”, ovat tietoisia pinnan alla olevista jännitteistä. On kuitenkin tullut esiin tilanteita, joissa on tehty uhka- ja vaaratilanneilmoituksia (poliisille?). Onko riittävästi taitoja kohdata näitä tilanteita? Nuorisotyössä tilanteet olisi pystyttävä hallitsemaan ennen kuin ne kärjistyvät. Miten nuorisotyön koulutuksessa käsitellään vihamielisten asenteiden/tilanteiden käsittelyä? Ei pidä toimia niin, että jos nuori puhuu kauhistuttavia asioita, hänet leimataan pahaksi. Missä on areena, jossa nuori saa olla vihainen?

7. Keskustelun teemoja (jatkuu) • Arkipäivän rasismi. Nuorille monikulttuurisuus on osa arkea. Silti jännitteitä ja konflikteja voi syntyä. Ne osin hienovaraisiakin. Asenteet tulevat myös kotoa, taustalla usein tietämättömyyttä. Voisiko restoratiivista oikeutta/sovittelua käyttää laajemmin tällaisten asioiden käsittelyssä? • Nuorisotyön ennaltaehkäisevä rooli tärkeä; mukaanottaminen ja lähtökohtien tasoittaminen on keskeistä. Tärkeää synnyttää vuorovaikutusta erilaisten nuorisoryhmien välille. Nuorisotyön tunnettava myös talotyön ulkopuolelle jäävät nuoret (esim. koulusurmien taustat, niitä ei tunnistettu). Pohdittava ulossulkemisen mekanismeja, esim. saavatko tiukat syrjinnänvastaiset kannanotot karttamaan nuorisotaloja? Tällöin heidän asenteisiinsa ei pystytä vaikuttamaan. • Vuorovaikutus eri-ikäisten kanssa tärkeää. On tärkeää, että nuorisotyötä tekevissä on eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia. Lisäisi sukupolvien välistä ymmärrystä. • Monialainen yhteistyö tärkeää. Nuorisotyön tärkeä päästä näihin pöytiin mukaan, tuotava nuoria ja nuoruutta ymmärtämään pyrkivää lähestymistapaa mukaan keskusteluun, johon saattaa liittyä myös leimaavia sävyjä. Yhteistyön avulla saadaan myös tietoa, missä nuoret kokoontuvat. On esimerkkejä siitä, miten ollaan pystytty positiivisella tavalla lievittämään nuorisoryhmien välisiä konflikteja (esim. Hakunila) • Globalisoituminen ja monikulttuurisuus, eri uskonnot: erilaiset tavat suhtautua ihmisoikeuksiin. Niiden törmääminen toisiinsa. Mitkä ovat nuorisotyön keinot käsitellä tällaisia asioita?

8. Lähteitä • Chakraborti, Neil & Garland, Jon (2012) Reconceptualizing hate crime victimisation through the lens of vulnerability and ’differerence’. Theoretical criminology 16(4), 499-514. • Fransberg, Malin (2013) Graffitimaskulinitet. Pro gradu –käsikirjoitus. • Gadd, David (2006) The role of recognition in the desistance process. A case analysis of a former far-right. Theoretical criminology 10(2), 179-202. • Hamm, Mark S. (2004) Apocalyptic violence. The seduction of terrorist subcultures. Theoretical criminology 8(3), 323-339. • Honkasalo, Veronika, Kiilakoski, Tomi & Kivijärvi, Antti (2011) Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä. Tarkastelussa kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisehankkeet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 114. • Iganski, Paul (2013) Thinking the Unthinkable? Thoughts about racist offenders offedered in the conclusion to the varieties of European rasism(s) symposium. In European Networks against racism: Recycling hatred: rasism(s) in Europe Today. A Dialogue between academics, equality experts and civil society activists, pp. 103-106.