Populaarielokuva TAIP230

1. PopulaarielokuvaTAIP230 Kaisa Hiltunen 29.2.2008

2. Luentorunko • Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Populaari elokuvahistorian valossa • Populaarin formaaliset määreet • Populaari ja kansallinen elokuva • Esimerkki: Vares

3. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Markkinanäkökulma: kaupallinen menestystuote, massakulttuuria (teollisesti, keskitetysti tuotettu, suurelle yleisölle suunnattu) • Markkinanäkökulman mukaan populaaria ovat suuret kassatulot ja suuri katsojamäärä • Markkinatutkimukset: kuka katsoi ja mitä, mitä katsottiin eniten?

4. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Kumpi on populaarimpi, elokuva, joka on tuottanut eniten rahaa vai elokuva, joka on saanut eniten katsojia? (Ei aina sama asia) • Markkinanäkökulma ei kerro yksittäisten elokuvien ominaisuuksista. • Suositut elokuvat voivat olla keskenään hyvin erilaisia. • Markkinatutkimukset keskittyvät ”suureen yleisöön”, jolloin alueelliset erot jäävät huomioimatta.

5. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Yleisön eriytyminen, muuttuminen heterogeenisemmaksi; alakulttuurit • Elokuvien suuntaaminen alakulttuureille vs. jokaiselle jotakin • Riippumattomien/alakulttuureille suunnattujen elokuvien valtavirtaistuminen. (Dyer & Vincendeau, 1992)

6. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Antropologinen näkökulma: populaari onkansan(”folk”)tuottama, kansan tuntoja ja ajatuksia ilmaiseva teos. • Kansankulttuuri: käsityönä, paikallisesti tuotettu ja kulutettu. • Ilmaisee kulttuurin pitkäaikaisia, markkinataloutta edeltäviä perinteitä (esim. Suomen menneisyys, maaseutu)

7. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Antropologisen näkökulman idealismi: tavallinen kansa ei pysty tuottamaan populaarikulttuuria. Ei ole massakulttuurin ulkopuolista ”kansankulttuuria”. • Massa- ja kansankulttuurin välinen vastakkainasetelma on keinotekoinen, koska molemmat voidaan ymmärtää populaareina.

8. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Elokuvan yhteydessä populaari kytkeytyy markkinoihin automaattisesti, koska elokuvaa ei ole koskaan ollut olemassa ilman markkinataloutta. • Koska elokuvalla on korkeat tuotantokustannukset sen olemassaolo riippuu yleisöstä. (Erityistapaus kommunistimaat.) • Onko populaari elokuva siis ilman muuta massakulttuuria? Kulutuksen näkökulmasta kyllä.

9. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Kuka määrää, mistä ihmiset pitävät? Kuka päättää, mitä on tarjolla? Eli kenen maku ratkaisee? • Tuotantoyhtiöiden on yritettävä tuottaa sitä, mikä kiinnostaa massoja. Viime kädessä tarjoavat mitä voivat. Katsojan on vaikea vaikuttaa suoraan siihen, mitä hänelle tarjotaan.

10. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Lawrence Grossberg: Mitä pyritään selittämään selitettäessä populaarikulttuuria? • ”Onko kyse esteettisistä tai moraalisista kriteereistä, jotka määrittelevät populaarien ja muun tyyppisten kulttuuristen tekstien väliset erot (esim. korkeakulttuuri, massakulttuuri ja kansankulttuuri)? Historia on kuitenkin osoittanut, etteivät tekstit piittaa näistä kategorioista (esim. populaarikulttuurista voi tulla korkeakulttuuria) ja teksti voi kuulua myös samanaikaisesti eri kategorioihin.” (Grossberg 1995, 35)

11. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Määrittääkö populaarin se, kuka sen on tuottanut ja tapa, jolla se on tuotettu? Näiden seikkojen perusteella ei voi ennustaa, mistä tulee populaaria. Toisin sanoen, konteksti moninaisine tekijöineen ratkaisee lopulta sen, mistä tulee populaaria. (Grossberg 1995, 35)

12. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan • Populaarin seuraaminen ei saa edellyttää sellaisia erikoistaitoja, jotka tulevat taloudellisesti tai kulttuurisesti etuoikeutetun aseman myötä. • Elokuvan ymmärtämiseen vaikuttavat kuitenkin kontekstuaaliset seikat: Emme välttämättä osaa ”lukea” intialaista elokuvaa, tai edes brittiläistä (esim. puheen kautta välitetyt luokkaerot voivat jäädä huomaamatta) yksien populaarielokuva voi olla toisten taide-elokuvaa (ks. Perkinsin artikkeli teoksessa Popular European Cinema)

13. Populaarin käsite on suhteellinen, liukas ja selkeitä määrittelyjä pakeneva. Se on kontekstisidonnainen, paikallisesti ja ajallisesti muuntuva: esim. kansallinen konteksti: Suomessa populaari (esim. Uuno Turhapuro), voi olla tuntematonta/käsittämätöntä muualla. esim. ajallinen konteksti: Musikaalit olivat Hollywoodin suosituimpia elokuvia 1930-lla, nykyään marginaalinen genre. 1. Populaarin määrittely suhteessa elokuvaan

14. 2. Populaari elokuvahistorian valossa • Elokuva on alusta alkaen tavoitellut suuria yleisöjä ja yhteiskunnan eri kerroksia. • Varhainen elokuva rinnastettiin sirkushuveihin. Se oli attraktio, vetonaula, jota hämmästeltiin. • Vähittäinen siirtyminen kertovaan elokuvaan tapahtui 1910-lla. • Viimeistään 1920-lla koettiin tärkeäksi perustella, että elokuvakin on taidetta: kertova elokuva/viihde vs. avantgarde/ taide.

15. 2. Populaari elokuvahistorian valossa • Elokuvateollisuus muotoutui Hollywoodin studioiden perustamisen myötä 1907 • Ohjaajat ja näyttelijät työskentelivät studioille ja studiot erikoistuivat tiettyihin genreihin • Genret, lajityypit, syntyivät (mm. melodraama, slapstick-komedia, lännenelokuva, gangsterielokuva) luokittelun helppous • Tähtikultti: populaarit näyttelijät • Hollywoodin studioita on kuvattu kärjistäen tehtaiksi, jotka tuottivat elokuvia liukuhihnalta.

16. 2. Populaari elokuvahistorian valossa • Klassinen Hollywood-elokuva oli muotoutunut 1920-luvulle tultaessa. • 1910 – 20-lla kehitetyt kerronnan periaatteet takasivat amerikkalaisten elokuvien kansainvälisen suosion. Aikakauden keksinnöt määräsivät kaupallisen elokuvan tekemisen standardit. • Vuodesta 1916 alkaen Yhdysvalloista tuli maailman johtava elokuvien toimittaja.

17. 2. Populaari elokuvahistorian valossa • Elokuvasta (”movies”) ja Hollywoodista tuli synonyymejä: kansainvälinen, populaari elokuvatyyli. • Klassisen systeemin ulkopuolellakin tehtiin elokuvia, esim. Ranskassa ja Saksassa. • 1. maailmansodan jälkeen muiden maiden kansalliset elokuvateollisuudet alkoivat kilpailla Hollywoodin kanssa vaihtoehtoisilla elokuvilla ja tuontirajoituksilla, mutta lopulta huonolla menestyksellä.

18. 2. Populaari elokuvahistorian valossa Populaarielokuvan vaiheita 2. maailmansodan jälkeen • 1950-luku: televisio romahdutti teattereiden katsojamäärät. Elokuvateollisuuden uudet kilpailuvaltit: spektaakkelit, cinema scope, väriteknologiat, jne. • Elokuvia suunnattiin yhä nuoremmalle yleisölle: teinielokuvat (b-kauhu/scifi) • 1960-luvun persoonallisten elokuvien jälkeen 1970-lla blockbusterit (”event movies”) ja erikoistehosteet Esim. Tappajahai (1975), Tähtien sota (1977), Alien (1979).

19. 2. Populaari elokuvahistorian valossa • 1980-luku: suuren budjetin seikkailut, toimintaelokuvat ja niiden loputtomat jatko-osat (Indiana Jones, Paluu tulevaisuuteen, Tappava ase, Rambo, jne.) • Oheistuotteet (Tähtien sota), multipleksit, soundtrackit (Top Gun) ja musiikkivideotyyli (Flashdance) • 1990-luku: digitaalitekniikka (Jurassic Park, The Matrix, animaatiot) ”high-concept aesthetics” (Justin Wyatt, 1994. Ks. Hallam & Marshment)

20. 3. Populaarin formaaliset määreet • Populaari ei perustu tiukasti määriteltyihin muodollisiin ominaisuuksiin, koska esteettiset kriteerit muuttuvat jatkuvasti. (Grossberg 1995) Klassinen Hollywood-elokuva • Elokuvakerronnassa ja tyyleissä tapahtuu muutoksia, mutta suuri osa länsimaisesta valtavirtaelokuvasta noudattaa yhä klassisen kerronnan perusperiaatteita • Läpinäkyvyyden periaate: ohjata katsojan huomio tarinaan, eikä tapaan, jolla se kerrotaan.

21. Jatkuvuuskerronta: Ajallinen ja tilallinen jatkuvuus sekä yksittäisten otosten että kohtausten tasolla. Kuvasta kuvaan samana toistuva liikkeen ja katseiden suunta, ja samassa kohtaa kuvaa pysyvä huomiopiste keskittävät katsojan huomion juoneen ja kausaalisuhteisiin (eikä esim. katkoksia synnyttäviin leikkauksiin) Kronologinen kerronta rakentaa tarinan, joka tapahtuu selkeästi määritellyssä tilassa ja ajassa 3. Populaarin formaaliset määreet

22. 3. Populaarin formaaliset määreet • Tarinan kaari: alku, keskikohta ja loppuratkaisu eli sulkeuma. • Kysymykset saavat vastauksensa sulkeuman myötä. • Tarina/juonikeskeisyys (vs. Eurooppalainen tyylikeskeinen moderni elokuva, esim. Godard, Antonioni) • Populaari on ”esteettisesti neutraalia” (Ks. Perkins) Yleisöä ei ole haluttu vieraannuttaa erikoisilla tyyleillä.

23. 3. Populaarin formaaliset määreet Muutoksia klassiseen kerrontaan: • Juoni menettänyt merkitystään 1980-l alkaen: näyttävissä lavasteissa tapahtuva toiminta ja erikoisefektit • Etääntymistä ”klassisesta”, harmoniaa ja realismia korostavasta kerronnasta. • Paluuta attraktioelokuvaan, elämyksellisyyteen.

24. 3. Populaarin formaaliset määreet • ”High concept aesthetics”(Wyatt, 1994) • Markkinavetoinen lähestymistapa tuotantoon, jakeluun ja esittämiseen • Tyylitellyt genre-elokuvat, joissa tietyistä genreistä tutut tähtinäyttelijät • Henkilöhahmojen ja kertomusten yksinkertaistaminen • Kuvan ja soundtrackin yhteensovittaminen: musiikkivideotyyliset montaasijaksot 1980-luvulta alkaen, esim. Flashdance, Staying Alive

25. 3. Populaarin formaaliset määreet • Kertomus koostuu vakiotilanteista, joita katsoja osaa odottaa genrekonventioiden perusteella • Yhden lauseen markkinointi: ”Protecting the Earth from the scum of the universe.” (Men in Black, 1997) • ”the look, the hook, the book” • Taustalla studioiden hajoaminen ja tuottajavetoisten tuotantojen syntyminen, 1980-luvun blockbuster-estetiikka ja taloudelliset voimat.

26. 3. Populaarin formaaliset määreet • Genre- eli lajityyppielokuva = populaarielokuva? • Genre-elokuva tuttua/konventionaalista, taide-elokuva kokeilevaa ja tyylikeskeistä? • Toisto: Mikä uutta tutun kaavan sisällä? Esim. mitä se Uuno tällä kertaa keksii? Länkkäristä toiseen toistuva kaksintaistelu. • Tutun tyylin puitteissa populaarikulttuuri voi ilmaista valtakulttuurin vastaisia ajatuksia.

27. 3. Populaarin formaaliset määreet • Sarja- eli lajityyppivaikutus: sarja tyyliltään ja sisällöltäänsamansukuisia elokuvia (Aumont 1994) • Intertekstuaalisuus: viittaukset toisiin, mahdollisesti sarjan/genren aiempiin, elokuviin(Ks. Kilpi 2007, teoksessa Suomalaisuus valkokankaalla). • Lisääntynyt itsetietoisuus, ironia

28. Ironia (musiikin ja tapahtumien suhde), intertekstuaalisuus (exploitaatioelokuvat, pulp-kirjallisuus) Pulp Fiction (1994)

29. Itseironia, genrekonventioilla leikittely (esim. ylisuuret aseet) Bad Boys (1995, 2003)

30. 3. Populaarin formaaliset määreet • Kytkökset populaarikulttuurin kenttään • Uuno Turhapuro aiemmista tv-sketseistä tuttu. Uunon kodin sisustus seurasi suomalaisten kotien sisustustrendejä. • Esim. Harry Potter elokuvat & J.K.Rowlingin nuortenkirjat, Da Vinci -koodi ja Dan Brownin romaani  tuttuus, samastumisen helppous

31. 3. Populaarin formaaliset määreet • Lajityyppien suosio heijastelee maailman tapahtumia (poliittiset trillerit 2000-luvulla) • Jäsennämme maailmaa elokuvien luomien kuvastojen kautta(ks. Veijo Hietalan artikkeli) • Tärkeät aiheet helppo nostaa keskusteluun populaarielokuvan ja tähtinäyttelijöiden avulla: Sodat: Pelastakaa sotamies Ryan (1998), Charlie Wilsonin sota (2007)

32. 4. Populaari ja kansallinen elokuva • Populaari kansallisessa kontekstissa: Kansalliset aiheet, kansallinen yleisö ja ”tulkintayhteisö”(Johan Fornäs, Kulttuuriteoria 1998) • Kansallinen elokuva: tietyssä maassa, sen maan kansalaisia ajatellen tehty elokuva • Länsimaiden elokuvakulttuurit Hollywoodin kansallisia variaatioita.

33. 4. Populaari ja kansallinen elokuva • Kansalliset erityispiirteet: aiheet ja tyyli, jotka tunnistettavia vain kansallisessa tulkintayhteisössä(ks. Fornäs 1998): • kansallinen historia (suomalainen maalaisnostalgia Markku Pölösen elokuvissa) • kansalliset stereotypiat, populaarit hahmot (rillumarei, Uuno Turhapuro, Häjyt, Vares) • kansallinen politiikka, skandaalit, jne. (Pahat pojat)

34. 5. Esim.Vares – yksityisetsivä (2004), V2 – Jäätynyt enkeli (2007) • Suomalaisuuden stereotypiat (jäyhät miehet, sateiset kesät, viinanjuonti, jne.), brändit • Kansainvälinen ja kotimainen popkulttuurinen intertekstuaalisuus: yksityisetsiväelokuvat (1930-50 lukujen film noir), uudempi rikoselokuva (Pulp Fiction, 1994, Snatch 2000, Shaft, 2001 [1971]). Reijo Mäen romaanit, soundtrackin suomirock. • Kansallismielisyys: epäsuomalaisia, negatiivisesti kärjistettyjä sivuhahmoja (vrt. Hollywood-elokuvien ulkomaalaiset pahikset) • ”High concept aesthetics”: yksinkertaiset henkilöt (tyypittely), kuva & musiikki, geneeriset tilanteet, sloganit (juliste)

36. Aumont, Jacques et al. 1994. Elokuvan estetiikka. Helsinki: Edita. Bacon, Henry et. al. (toim.) 2007. Suomalaisuus valkokankaalla. Kotimainen elokuva toisin katsoen. Helsinki: Like. Dyer, Richard and Ginette Vincendeau (eds.) 1992. Popular European Cinema. London: Routledge. Fornäs, Johan 1998 (1995). Kulttuuriteoria. Tampere: Vastapaino. Grossberg, Lawrence 1995. Mielihyvän kytkennät. Tampere: Vastapaino. Hallam, Julia and Marget Marshment 2000. Realism and Popular Cinema. Manchester: Manchester University Press. Kirjallisuutta