Ihmistieteiden tieteenfilosofiaa

1. Ihmistieteiden tieteenfilosofiaa Syksy 2011 Jarmo Pulkkinen

2. Monismi vs. dualismi • Metodologinen monismi: • Ajatus tieteellisen metodin ykseydestä. • Eksaktit luonnontieteet metodologisena ihanteena. • Metodologinen dualismi: • ”Ymmärtävän ihmistieteen” perinne • Ymmärtäminen vs. selittäminen. • Ihmisen tutkimisessa otettava huomioon tutkimuskohteen omat näkemykset & näkökulma. • Tulkinnan rooli korostuu.

3. Tieteiden väliset erot • Tieteessä vallitsee metodologinen moninaisuus sekä tieteenalojen välillä että niiden sisällä. • Voidaan tulkita joko osoituksena tieteiden periaatteellisesta erilaisuudesta (dualismi ja pluralismi) tai erilaisesta kehitystasosta (monismi). • ”Debatti koskee näin ollen oikeastaan sitä, millaisia tieteiden tulisi olla, eikä sitä, mitä ne nyt ovat”. (Niiniluoto)

4. Nomoteettiset vs. idiografiset tieteet. • Reduktionismi vs. antireduktionismi: • Kokonaisuus osiensa summa (materialismi) vs. enemmän kuin osiensa summa (emergentti materialismi). • Luonto vs. kulttuuri: • Giambattista Vico (1668-1744): Scienza nuova (1725). • Wilhelm Dilthey (1833-1911): ”Hengentieteillä” oma tutkimuskohteensa. • Heinrich Rickert (1863-1936): luonto ”arvovapaa”, kulttuuri ei ole.

5. Tiedon intressit • Jürgen Habermas (s. 1929): Theorie des kommunikativen Handels (1981). • Tieteellistä tutkimusta ohjaa aina jokin intressi: • (1) Tekninen intressi: luonnontieteet. • Tuottaa teknologian tarvitsemaa informaatiota & turvaa elämän aineellisen perustan. • (2) Praktinen intressi: humanistiset tieteet • Edistää ymmärtämisen & itseymmärryksen mahdollisuuksia & turvaa viestinnän. • (3) Emansipatorinen intressi: kriittinen yhteiskuntatiede. • Edistää vapautumista kahlitsevien voimien vallasta. • ”Metafyysinen tiedonintressi” (Pietarinen). • tieteellä myös tehtävänä antaa kuva todellisuudesta ja selittää ilmiöitä.

6. Tieteen suhde arvoihin • Humen giljotiini: tiede kertoo tosiasiat, ei kykene kertomaan mitä pitäisi tehdä. • Max Weber (1864-1920): Tieteilijä tieteentekijänä vs. tieteilijä kansalaisena. • Soveltava tutkimus voi antaa tuloksena ”teknisiä normeja”: ”Jos haluamme A, on tehtävä B”. • Esim. ”Jos haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, on hiilidioksidipäästöjä vähennettävä”.

7. Hermeneutiikka • Ymmärtämisen ja tulkinnan teoria. • Selittäminen (”Miksi x tapahtui?”) vs. ymmärtäminen (”mikä on x:n merkitys?”). • Kolme hermeneutiikan muotoa: • Hermeneutiikka ”oikein ymmärtämisen” sääntökokoelmana. • Eksistentiaalihermeneutiikka: hermeneutiikka tutkii ihmisen kykyä ymmärtää itseään ja maailmaa. • Kriittinen tai dialektinen hermeneutiikka: korostaa ihmistieteiden ominaislaatua.

8. Hermeneutiikka 1800-luvulla • Friedrich Schleiermacher (1768-1834) • Idea hermeneutiikasta omana tieteenalana. • Kieliopillinen vs. psykologinen (”divinaatio”) tulkinta. • Hermeneuttinen kehä. • Wilhelm Dilthey (1833 – 1911) • Hermeneutiikasta metodinen perusta historiaan ja kulttuuriin keskittyville ”henkitieteille”. • (1) ”Henkitieteillä” on oma tutkimuskohde, (2) niissä esiintyy normatiivisia lauseita, (3) niiden elementtien väliset yhteydet ovat psyykkisessä tietoisuudessa ”alkuperäisesti koettuja”. • Elämyksen käsite keskeinen.

9. Filosofinen hermeneutiikka • Martin Heidegger (1889-1976): Sein und Zeit (1927). • Käsilläolevuus vs. esilläolevuus (ei-inhimillinen olemassaolo). • Ihmisen ”täälläoloa” (Dasein) luonnehtii konkreettisessa, arkipäivässä maailmassa oleminen. • Ihmisen perusominaisuus on itsensä ja maailman tulkitseminen ja ymmärtäminen (ei kyse pelkästä ihmistieteiden metodista).

10. Hans-Georg Gadamer (1900-2002): Wahrheit und Methode (1960). • Ymmärtäminen luonteenomaista ihmisen olemiselle maailmassa. • Korostaa hermeneuttisen kokemuksen merkitystä vastakohtana metodisesti hankitulle tiedolle. • Tulkinta on historiallista, tapahtuu tradition antamien ”ennakkokäsitysten” pohjalta ja tietystä ”ymmärryshorisontista” käsin. • Tulkinta ”horisonttien yhteensulautumista”. • Tulkinta tapahtuu aina jostain horisontista käsin; ei ole olemassa pelkästään yhtä oikeaa tulkintaa.

11. Analyyttinen hermeneutiikka • Peter Winch (1926-1997): The Idea of Social Science, and its Relation to Philosophy (1958). • Sai vahvoja vaikutteita Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta. • Ihmisen toimintaa voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä säännön seuraamisena tietyssä elämänmuodossa. Toiminnan merkitys paljastuu kuvaamalla elämänmuodon säännöt ja teon asema suhteessa niihin.

12. Ludwig Wittgenstein (1889-1951) • Kielipeli (engl. language-game). Kieltä käytetään aina sosiaalisissa tilanteissa, ikään kuin sosiaalisten pelien välineenä. • Sanojenmerkityssaadaanselville kun tarkastellaanniidenkäyttöäeritilanteissa, erikielipeliensääntöjenyhteydessä. • Kielelliset ilmaisut saavat merkityksensä vain osana sosiaalista, julkista kieliyhteisöä, ”elämänmuotoa”, joka määrittää oikean & väärän kielenkäytön säännöt .

13. Winch yleistää säännön noudattamisen idean kaikkeen toimintaan (myös ei-kielelliseen). • Säännön noudattaminen vs. tottumus. • Luonnontieteet etsivät syitä, ihmistieteet motiiveja. • Jokainen elämänmuoto (kulttuuri) on oma itseriittoinen kokonaisuutensa, jonka käsityksiä ei saa arvioida sen ulkoisilla, muiden elämänmuotojen tarjoamilla kriteereillä.

14. Zande-heimon magia • E. E. Evans-Pritchard (1902-1973), Witchcraft, Oracles and Magic Among the Azande(1937). • ”Myrkkyoraakkeli” noitien löytämiseksi. • Toiminta loogista maagisiin uskomuksiin nähden, mutta epätieteellistä, koska maaginen maailmankuva ei vastaa todellisuutta. • Winch, ”Understanding a Primitive Society” (1964). • Jokaisella kulttuurilla omat rationaalisuuden kriteerit; zande-heimon käsityksiä ei voi pitää irrationaalisina.

15. Fenomenologinen sosiologia • Edmund Husserl (1859-1938): fenomenologia. • Alfred Schütz (1899-1959), Sosiaalisen maailman merkityksekäs rakentuminen: Johdatus ymmärtävään sosiologiaan (1932, suom. 2007). • Keskittyminen arkitodellisuuteen (”arkielämän fenomenologiaa”), jonka jonka tapahtumat ovat aina esitulkittuja. • ”Sopivuusperiaate” (The principle of adequacy): Tutkimuksen kohteen on kyettävä ymmärtämään arkikäsitteiden avulla tutkijan käyttämä teoria. • ”Subjektiivisen tulkinnan periaate”: käytössä olevien teorioiden tulee sisältää vain tutkimuksen kohteelle ”subjektiivisesti merkityksellisiä” käsitteitä.

16. Harold Garfinkelin (1917-2011) etnometodologia. • Tutkimuskohteena miten ihmiset hahmottavat sosiaalista järjestystä, korostetaan ihmisten omien selontekojen merkitystä. • ”Keskustelunanalyysi”: tutkitaan vuorovaikutusta sääteleviä sosiokulttuurisia normeja. • Peter Berger & Thomas Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen (1966, suom. 1994). • Tutkimuskohteena ”minkä jokainen tietää” sosiaalisesta maailmasta. • Sosiaalinen todellisuus on kokonaisuudessaan tulkittua todellisuutta.

17. Historiantutkimus • R. G. Collingwood (1889-1943): The Idea of History (1946). • ”Sisältäpäin” ymmärtäminen. • Historiantutkijan tehtävä on ”uudelleen ajatella” (re-enacment) historiallisen toimijan ajatukset omassa mielessään. • Aktiivista ja kriittistä rekonstruktiota (ei passiivista eläytymistä). • William Dray (s. 1921): Law and explanation in history (1957). • Rationaalisuusselitys: ”Kun olet C:n kaltaisessa tilanteessa, tulee tehdä x”. • Esim. Ludvig XIV, Jaakko II ja Vilhelm Oranialaisen maihinnousu Englantiin vuonna 1688.

18. Tulkitseva antropologia • Clifford Geertz (1926-2006). • Kokemusläheiset vs. –etäiset käsitteet. • ”Tiheä kuvaus” : perustuu haastatteluihin, tavoitteena ymmärtää mitä informantit ajattelevat olevansa ja tekevänsä. • Tiheän kuvauksen kohteena on kulttuuri merkitysrakenteena, ja siinä selvitetään ihmisten monisyisiä toimintoja, tapoja ja sanontoja. • Symbolista tulkintaa ja siten viime kädessä ”fiktiota”.