Emolevyt.

1. Emolevyt. Uskomattoman jäynä esitelmä emolevyistä. Tehnyt toi Lasse Rajala.

2. Kuvassa emolevy FIC AZ11 athlon+duron

3. Jos prosessori on tietokoneen aivot, emolevy on selkäranka. Mikron muut osat pultataan emolevyyn joko kaapelein tai suoraan korttipaikkoihin tms. Koneen nopeuteen emolevy ei vaikuta kovin paljoa. Emolevy määrää koneen laajennusmahdollisuudet tulevaisuuden varalta.

4. Rakenteesta jotain ylimalkaista: Emolevyjä on kotikäyttöön tällä hetkellä myynnissä kolmea tyyppiä: Baby-AT, ATX ja micro-ATX. Ekana mainittu on näistä ns. vanha ja räkäinen standardi, ja kovaa kyytiä häviämässä kauppojen hyllyiltä. ATX ja micro-ATX ovat muuten samanlaisia, mutta micro-ATX on kovasti pienempi ja siten sovitettavissa kaikenmoisiin pizzakoteloihin. ATX:ssä on otettu huomioon kaikkia hienoja juttuja, kuten se että kotelon tuuletin puhaltaa prosessorin päälle tehostaen jäähdytystä, ja sopivasti emoa vonkaamalla saatiin tilaa myös täyspitkille laajennuskorteille, mikä AT-kotelossa on harvinaista herkkua :) ATX-emot (+virtalähteet lähinnä) tukevat ohjelmallista sammutusta.

5. Emolevyjä voidaan jakaa kahteen tyyppiin myös prosessorikantojen mukaan. Vanhat prosessorit kuten 486, pentium k6/X ja sitten uusimmat pentium 3:t ja amd athlonit ja duronit liitetään emolevylle suoraan ns. socket-kantaan. Välissä oli ns. slot-kannalliset prosessorit ruimastiin emolevyyn kiinni vähän lisäkorttipaikkaa muistuttavaan liitäntään. Prosessorikortilla oli silloin mukana välimuistia suuret määrät.

6. Liitäntäjuttuja. Ensimmäinen standardi lisäkorttiliitäntä pc-maailmassa oli ISA. Sitä käytellään edelleen hyvin yleisesti. Se tosin on muodostunut pullonkaulaksi koneita kiihdytettäessä, ja siitä yritetään kovasti luopua unohtamalla kyseiset liitännät uusilta emolevyiltä kokonaan. Nykyään käytössä on pci-väylä, joka on hurjasti ISAa nopeampi ja monibittisempi. Näytönohjaimen liitäntänä käytetään AGP:ta joka on sitten vielä hurjasti pci-väylää nopeampi ja palvelee kovasti tarkoitusta uuden näytönohjaimen kanssa.

7. Muunsorttisia liittimiä. Emolevyyn liitetään suoraan näppäimistö, hiiri, kirjoittimet, skannerit jne. Jos olet kummastellut, mitä ne johdot ovat koneen takapaneelissa. Suurin osa niistä menee suoraan emolevylle jonkin portin kautta. Hiiret liitetään joko sarjaporttiin tai ps-hiiriporttiin. Näppäimistölle on aina oma näppäimistöliitäntä, joka voi olla sarja tai ps-tyyppinen. Kirjoittimet ja skannerit liitetään yleensä kirjoitinliitäntään. Uusi hieno juttu on usb, johon voidaan sorkkia kaikki ylläolevat laitteet sen enempää portteja miettimättä. Myös peliohjaimet, digikamerat, mp3-soittimet, kaiuttimet ja vaikkapa web-kamerat toimivat nurisematta usb-väylässä.

8. Integrointi. Integrointi tarkoittaa joidenkin asioiden liittämistä toisiinsa. Enemmän tai vähemmän pätevällä aasinsillalla. Tietokonemaailmassa integrointi tarkoittaa useimmiten jonkin piirisarjan kolvaamista suoraan emolevylle. Esimerkiksi I/O-kortista on päästy eroon uusissa ja vähän vanhoissakin koneissa juottamalla se emolevylle. Kuinka moni edes muistaa mitä tuommonenkin kortti tekee? :) Näytönohjainpiirit tai äänipiirit voidaan myös integroida emolle. Myös verkkokortteja on tavattu suoraan emolevyltä.

9. BIOS JA CMOS. Bios on emolevyllä sijaitseva pieni ohjelma tai ohjelmisto. ( Basic Input Output System) Se huolehtii käynnistyksen yhdeydessä ”myllyn pyörimään” ja herättelee eri oheislaitteita horroksesta. Bios on yksinkertaisesti laitteiston konfigurointiohjelma. Sieltä voidaan säätää esimerkiksi uusissa laitteistoissa prosessorin kellotaajuus suoraan, koskematta jumppereihin tai dippeihin koneen sisällä. Biosista säädetään myös muun muassa se että mistä massamuistista kone lähtee haistelemaan käyttöjärjestelmää käyntiin. ( korppu, romppu, kovalevy ) nykyään biosiin ei tarvitse välttämättä koskea. Plug and play on päivän sana.. Wintoosa säätää kyllä itse. Ja hyvin toimaa, eiks jeh ? Cmos on biosin muisti, joka on patterilla varmennettu mahdollista tietokoneen sammuttamista ajatellen.