Katsomusopetus

1. Katsomusopetus Eero SalmenkiviOpettajankoulutuslaitos

2. Katsomus ja koulu • ”[L]apsenvoi opettaa uskomaan Jumalaan tai siihen, ettei mitään Jumalia ole olemassa, ja että lapsi osaa aina tämän mukaisesti esittää pätevältä tuntuvia perusteita toisen tai toisen puolesta.” Ludwig Wittgenstein (Varmuudesta, § 107) • Lapsi siis pystyy molemmissa tapauksissa selittämään kaiken muun valitusta lähtökohdasta. • Katsomuksena voi pitää sellaista käsityskokonaisuutta, jonka pohjalta kaiken muun voi selittää. • Siihen liittyi monia sellaisia oletuksia, arvoja ja asenteita, jotka nykyajan lapsi oppii koulussa.

3. Katsomuksen välittämisen oikeutus • Osana minkä tahansa yhteiskunnan jatkuvuutta on sen perinteen välittäminen tarpeellisten tietojen ja taitojen kanssa ja ohella. • Kyse on arvojen, normien, asenteiden jne. siirtämisestä tuleville polville • Eri yhteiskunnissa tämä toteutuu eri tavoin, nykyaikaisessa yhteiskunnassa asian hoitaa pitkälle yleinen koululaitos.

4. Moninaisuus ja katsomuksen välittäminen • Haasteena yhteiskuntien monikulttuuristuminen, kuinka yksi koululaitos voi välittää monta eri perinnettä? • kansainvälisesti yleisin ratkaisu lienee koulujen erikoistuminen (erilainen omistuspohja ym.) 􀄺 • koulutuksellisesta tasa-arvosta tulee ongelma • Suomessa eritaustaisille oppilaille eri opetusta, jossa eri ”totuus” (huom. muissa valinnaisissakin aineissa ”totuus” sama)

5. Katsomusaineeritotuuksiailmaisevan • Katsomusaine (2) = aine, jossa oppilaan identiteetti (tai sen osa, esim. uskonto) määrittää opetuksen tavoitteita ja sisältöä, jopa sitä, mikä on totta. Historiallisesti ja käytännössä: • Katsomusaine = uskontoaine(et) + (joskus) uskonnoton rinnakkaisaine → kysymys katsomusaineesta herättää kysymyksen (uskontokunnittain eroavasta) uskonnosta koulussa opetettavana aineena. • Ns. objektiivinen eli kaikille yhteinen uskontotietoaine (esim. Ruotsissa) tai filosofia (esim. Ranskassa) ei tämän määritelmän mukaan ole katsomusaine. • Joissain USA:n osavaltioissa taas esim. biologia on katsomusaine (2).

6. Opetus–opiskelu–oppiminen -prosessin luonne, muut kuin katsomusaineet

7. Opetus–opiskelu–oppiminen -prosessin luonne, muut kuin katsomusaineet

8. Katsomusaineen käsitteen historiasta • Elämänkatsomus -termi löytyy jo vuoden 1952 opetussuunnitelmasta. • Katsomusaineista oppiaineryhmänä on puhuttu ainoastaan lukion opetussuunnitelman perusteissa 1994. • Aineet: ET, filosofia, uskonto • Kyse oli lähinnä valinnaisuuden lisäämiseksi tehdystä hallinnollisesta ryhmittelystä, aineryhmällä ei ollut yleistä kuvausta (kuten esim. vierailla kielillä ja ympäristö- ja luonnontieteillä). • Käsite ei siis esiinny voimassaolevissa OPS-perusteissa (2003/2004), sen sijaan se esiintyy esim. OKL:n katsomusaineiden aineryhmän nimessä.

9. Katsomusaineen käsitteen historiasta (2) • Helsingin yliopiston filosofian laitosten johdolla Suomen filosofisen yhdistyksen piirissä keväällä 2001 selkeästi ilmaistiin, että filosofia ei ole katsomusaine. • Koska katsomukseen ja identiteettiin viitataan myös useimmissa muissa oppiaineissa esim. Salmenkivi (2003 tutkintovaatimusartikkelissa) kirjoitti:”Käsite katsomusaine ei luonnehdi mitään selkeästi erotettavissa olevaa perusopetuksen ja lukion oppiaineryhmää. Kaiken kaikkiaan voidaan pitää toivottavana, ettei tällaista aineryhmänimitystä enää käytetä tulevissa OPS–perusteissa.” • Olen siis muuttanut mieltäni!

10. Kolme ratkaisuvaihtoehtoa katsomusopetuksen järjestämiseksi • Oman opetuksen malli:eri uskontoryhmille erillistä omaa uskonnonopetusta ja sen rinnalla sekulaaria katsomusopetusta; esim. Suomi. Huom: vain tämä malli on aitoa ”katsomusopetusta” tässä esitetyn määritelmän mukaan. • Yhteisen opetuksen malli:kaikille yhteistä katsomusopetusta; esim. Ruotsi. • Ei erillistä katsomusopetusta: katsomusopetuksen sisällyttäminen jollain tasolla muuhun opetukseen;esim: eräät entiset sosialistimaat ja USA:n osavaltiot.

11. Kotien katsomukset • Suomessa lapsen (ja nuoren) ensisijainen kasvatusvastuu on lainsäädännöllisesti kodeilla. • Ongelmia aiheuttaa se, että on eittämätön tosiasia, että työelämän muutoksen, liberalistis-individualistisen aatemaailman ym. syiden takia kodit eivät halua eivätkä usein pysty kasvatusvastuuta hoitamaan • Koulun kasvatusvastuu kasvaa tosiasiassa jatkuvasti. • POPS:ssa (s. 8) todetaan esim.:” Huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen ja nuoren kasvatuksesta. Koulu tukee kotien kasvatustehtävää…” • Myös lapsen ja nuoren uskonnon ja omantunnon vapautta käyttävät ensisijassa huoltajat.

12. Koulun katsomus • Toisaalta varhaiskasvatus ja koulu yhteiskunnan instituutioina edustavat tiettyjä arvoja ja katsomuksia:demokratia, ihmisoikeudet, kestävä kehitys, rauha, suvaitsevaisuus. • Jos kotien uskonnot tai katsomukset ovat ristiriidassa näiden kanssa, voi syntyä ongelmia. • Olennaista on, että lapsi ei jää myllyyn eri katsomusten väliin, vaan ristiriidat selvitetään aikuisten välillä.