510 likes | 632 Views
OMAHUOLTO. Mitä minä voin itse tehdä pyörälleni? Mitä sen tekemiseen tarvitaan? Monessa kohdassa tottumus muodostaa erilaisia käytäntöjä. Jo kahdella motoristilla on (todennäköisesti) erilainen tapa tehdä asioita… Pääasia lienee kuitenkin, että ajattelee mitä tekee! Ja miksi!
E N D
OMAHUOLTO Mitä minä voin itse tehdä pyörälleni? Mitä sen tekemiseen tarvitaan? Monessa kohdassa tottumus muodostaa erilaisia käytäntöjä. Jo kahdella motoristilla on (todennäköisesti) erilainen tapa tehdä asioita… Pääasia lienee kuitenkin, että ajattelee mitä tekee! Ja miksi! Tässä ensin hieman taustatietoa:
Oletko ostanut moottoripyöräsi käytettynä? Muutaman vuoden takaisen veromuutoksen jälkeen taitaa hyvin moni vastata: Kyllä! Onhan käytettyjä pyöriä tuotu Suomeen huomattavia määriä…
Saitko pyöräsi mukana omistajan käsikirjan? Uskoisin, etteivät ainakaan kaikki ole saaneet…
Ellei käsikirjaa löydy,niin kenties korjausopas löytyy? Tämä esimerkkikirja käsittelee kahta erikokoista Kawasakin mallia. Mitta- yms arvoissa on oltava tarkkana!
Jos kuitenkin sait kirjan,onko saamasi käsikirja juuri sinun pyörämallisi kirja? Monikohan on tarkistanut, että vuosimalli ja pyörän tyyppi varmasti täsmää… Esimerkiksi rengaskoot voivat vaihdella vuosittain, jolloin käytettävät rengaspaineet eivät (välttämättä) olekaan samat! Jos olet ostanut pyöräsi uutena, voidaan olettaa, että olet saanut omistajan käsikirjan sen mukana!
Mutta: Mitäs ihmeen väliä sillä omistajan käsikirjalla sitten on? Eihän sitä pyörän ajamisessa tarvita: kytkin on vasemmalla, kaasu ja jarru oikealla kädellä! Ja sitten ne huollot tekee naapuri/aviomies/ firma…
Just, just… Mutta, sen lisäksi, että kirjassa kerrotaan mitä mistäkin napista tapahtuu, kerrotaan siinä myös pyörälle aina ennen ajoon lähtöä tehtävät turvallisuuden varmistavat tarkastukset. Tarkastusten oikein suorittaminen edellyttää omistajan käsikirjan ohjeiden noudattamista!
Jokaisen motoristin olisi syytä opetella tekemään nämä päivittäiset tarkastukset itse. Kun prosessin saa opeteltua rutiiniksi, ei se montaa minuuttia vie, mutta luo kuitenkin hyvän pohjan turvalliselle ajomatkalle!
Tarkastukset eivät paljoakaan poikkea pyörämerkeittäin tai – malleittain, mutta toimenpiteiden suorituksissa voi olla hyvinkin merkittäviä eroja. Esimerkiksi jossain mallissa saatetaan öljymäärä tarkastaa siten, ettei mittatikkua kierretäkään pohjaan tai pyörä ei öljymäärän tarkastusta tehtäessä saa olla sivutuen varassa!
Päivittäinen tarkastusprosessi, eli kun aamulla kävelet pyöräsi luokse, niin mitä sitten pitää tehdä?
Hieman riippuen pyörän säilytyspaikasta, ovat mahdolliset öljy- tai nestevuodot todettavissa helposti, pyörän ympäri kiertämällä ja silmäilemällä. Edellyttäen, että olet pyörän pysäköidessäsi huomioinut paikalla jo olleet öljy- yms läikät! Samalla pyörää kiertäessä tulee todettua myös mahdolliset yön aikana syntyneet ilkivaltavauriot.
Huomautettakoon vielä, ettei kunnossa olevan, nykyaikaisen moottoripyörän alle pitäisi ilmestyä minkäänlaisia läikkiä! Mikäli niitä kuitenkin alkaa ilmestyä, on vuotokohta syytä selvityttää asiantuntijalla.
Öljymäärän tarkastus tehdään siis mallikohtaisen käsikirjan ohjeiden mukaan. Moottorissa voi olla esimerkiksi perinteinen öljytikku tai tarkastussilmä, sijainti selviää siitä kirjasta. On selvitettävä myös proseduuri, jonka mukaisesti tarkastus suoritetaan; kuuluuko pyörän olla pystyssä vai sivutuen varassa jne.
Samoin on tarkastettava jäähdytys- ja jarrunesteiden määrä. Näiden määrä on useimmiten todettavissa läpinäkyvän säiliön tai tarkastussilmän merkkien perusteella. Omistajan käsikirjasta selviävät – useimmiten vieläpä kuvien avulla! – eri säiliöiden sijainti pyörässäsi.
Erilaisia etujarrujen jarrunestekuppeja. Nesteen määrää arvioitaessa on huomioitava ohjaustangon kääntämisen vaikutus nestepintaan!
Yksi takajarrun jarrunestekuppi. Jos jarruneste on näin vähissä, on syytä epäillä jarrupalojen kuluneen vaihtokuntoon! Jäähdytysnesteen paisuntasäiliö on usein ’piilossa’ katteiden alla, tässä (oikealla) katteet on poistettu.
On myös tarkastettava jarrujen ja muiden hallintalaitteiden ja kaikkien valojen toiminta, ennen liikkeelle lähtemistä. Samoin myös rengaspaineet on syytä tarkastaa. Pieni digitaalinen painemittari on kätevä ja helppokäyttöinen. Kunhan vain tiedät, mikä on oikea paine!
Ja tietenkin paineen mittaamisen yhteydessä tarkastat jäljellä olevan kulutuspinnan syvyyden ja katselet renkaiden kuntoa muutenkin… Vasen rengas: ’vaihtokuntoinen’ keskiosan kuvio jo hyvin matala! Oikealla: täysin loppuun ajettu, laiton rengas!
Tässä malliesimerkki rengaspainetaulukosta:
Rengaskoko! Huomioi myös, että valmistajan ilmoittamat paineet on määritetty tietylle rengaskoolle! Tämän(kin) vuoksi kannattaa pitäytyä normikokoisissa renkaissa. Sekä renkaan leveyden, profiilin, että nopeusluokankin osalta!
Joissain pyörissä on tehtaalla laitettu tarra, josta oikeat paineet kuhunkin ajotilanteeseen (yksin/kaksin/kuormattuna) ovat nähtävissä. Saman voi tehdä myös itse, tarralla tai vaikkapa tussilla sopivaan kohtaan pyörää kirjoittamalla. Silloin ei tarvitse yrittääkään muistaa ulkoa oikeita painearvoja! Ylimääräinen paine saadaan pois painamalla (vaikka avaimen kärjellä) kevyesti venttiilin keskellä olevaa tappia.
Ellei mittauksessa toteamasi painevaje ole kovin merkittävä, voit ajaa varovasti lähimmälle huoltamolle täyttämään renkaan. Huoltamon painemittarit saavat usein kovaa kohtelua, joten kannattaa ennemmin luottaa sen oman mittarin näyttöön. Vinkki: Ellet kuljeta mittaria mukana, paina vaan mieleesi, että painetta pitää lisätä esimerkiksi 0,3 bar. Ja lisäät sen 0,3 bar, näytti huoltamon mittari ’mitä vaan’.
Sitten, jos tässä tarkastuksessa havaitset jonkun muun vian tai puutteen, niin tarvitset jälleen sitä omistajan käsikirjaa! Kirjasta löytyy esimerkiksi sulake- ja polttimotaulukko, jonka perusteella osaat valita palaneen tilalle oikean kokoisen polttimon tai sulakkeen.
Vallankaan käytettynä ostetussa pyörässä ei sitä palanutta sulaketta (tai polttimoa!) kannata käyttää ainakaan kokonsa puolesta mallina…
Entäs sitten pyörää esimerkiksi yöksi jätettäessä? Pysäköintipaikkaan on luotava silmäys, ennen pyörän siihen ajamista. Huomioi mahdolliset öljyläikät ja sellaiset esineet, jotka voisivat vaurioittaa renkaita! Mieti myös valmiiksi, kummin päin pyöräsi jätät. Ettet lähtiessäsi joudu ’peruuttamaan’ ylämäkeen!
Ajo-olosuhteista ja matkasta riippuen (esim jos on ajettu sateessa, tai ketju tuntuu kuivalta), voi olla tarpeen tehdä toisioketjun voitelu. Lämpimään ketjuun öljy kuitenkin ’tunkeutuu’ ja tarttuu parhaiten, joten voitelu kannatta tehdä heti pyörän pysäköinnin jälkeen.
Miksi pitää tarkastella ’kaikkea’? Moottoripyörällä ajaessa sinulla ei ole passiivisia turvallisuustekijöitä, kuten autolla ajaessasi! Olet pelkästään aktiivisen turvallisuuden varassa, josta suuren osan muodostaa asianmukaisessa kunnossa oleva ajoneuvo!
Kausihuolto? Mitähän sille pyörälle sitten pitäisi tehdä, kun sen talveksi jättää talliin? Tarvittaviin toimenpiteisiin vaikuttavat pyörätyypin lisäksi tietenkin myös säilytys- olosuhteet. Seuraavat toimenpiteet ovat kuitenkin tarpeen kaikissa olosuhteissa!
Öljyn ja suodattimen vaihto. Tuoreet ja puhtaat öljyt ovat erittäin hyvä asia varastoidun pyörän moottorille. Öljynvaihdon jälkeen pyörä pestään ja vahataan huolellisesti.
Viimeisenä tankataan pyörä. Tankkiin voi laittaa pienkonebensaa ja/tai stabilisaattoria. Vain esimerkkejä tuotteista, tuotenimiä on toki muitakin!
Viimeisen tankkaamisen jälkeen pyörä ajetaan ’kuumaksi’, eli ihan reilu matka, että kosteus haihtuu pyörän eri osista. Samalla varmistuu myös, että lisäaineistettua bensaa on koko polttoainejärjestelmässä, eikä pelkästään tankissa!
Pyörä asetetaan keskituelle (jos sellainen pyörässä on!), huoltopukille tai -nosturille, pystyasentoon. Tällöin jousille ja renkaille on vähiten rasitusta. Huoltopukista on apua myös esim ketjun voitelussa ja pyörän pesussa, jos pyörässä ei ole keskitukea!
Irrotetaan akku tai vähintään maajohto (eli miinus-kaapeli, yleensä musta) ja kytketään ylläpitolaturi akkuun. Auto- maattinen ylläpito- laturi Muista! Miinus aina ensimmäisenä irti ja viimeisenä kiinni!
Sitten pyörälle peitto päälle Ja uskollinen ystäväsi on valmis talviuneen! Tämän prosessin jälkeen pyöräsi on edelleen keväälläkin innokas yhteistyöhön, ilman sen ihmeempiä toimenpiteitä! Vain akku kiinni, nuo tarkastukset ja baanalle!
Mitä työkaluja? Usein kysytään myös, että mitä työkaluja pitäisi kuljettaa mukana. Tähänkin se mahtava omistajan käsikirja antaa (useimmiten!) vastauksen! Pyörän alkuperäinen työkalusarja riittää yleensä kaikkiin ’maanpäällisiin’ osiin!
Mitä työkaluilla tekee? Usein kysytään myös, että mihin niitä työkaluja tarvitaan, jos ei niitä osaa käyttää? Saatathan saada apua tien päällä, jolloin pyörän omat työkalut helpottavat tilannetta!
Sytytystulppa- avaimia Sytytystulppa-avain (sellainen, joka soveltuu juuri sinun pyörääsi!), ristipäämeisseli ja kaikkiin näkyvissä oleviin pultteihin ja muttereihin sopivat kuusiokolo- ja kiinto-(lenkki)avaimet
Edellä mainitulla varustuksella pärjäät jo pitkälle. Voit niillä myös itse kiristellä pultteja ja muttereita, joiden huomaat (esim pesun yhteydessä!) olevan löysällä! Myös noiden vikojen/löystymisten huomaamiseksi, on usein toistuva, huolellinen pesu tarpeen. Ei siis pelkästään puhtaan pyörän takia!
Entäs ’oikeasti reissuun’ lähtiessä? • Joitain tarvikkeita: • sähköliittimiä • ruuveja, • muttereita • teippejä • liimaa • nippusiteitä • letkunkiristimiä • tubeless-paikat • painepulloja • paikkauspullo • sähköjohtoa • yleisöljyä • ruuvilukitetta • sytytystulpat • moottoriöljyä • Työkaluja: • vasara • räikkä ja hylsyjä • kiintolenkki- • avaimia • - yleispihdit Kontakti- ja epoksiliima Ruuvilukite, yleisöljy Muovi- ja kangasteippi Rengaspainepullot ja liitoskappale, Tubeless-paikat ja -työkalut
HEIJASTINLIIVIT! Huom! Joissain EU-maissakin edellytetään, että ajoneuvossa on mukana heijastinliivit! Joissain maissa liivien käyttämättömyys vaaratilanteissa on myös sanktioitu…
Tarvikkeita voit tarvita pyörän lisäksi muidenkin ’reissureleittesi’ kanssa: • vasaraa esimerkiksi telttavaarnoihin • nippusiteitä melkein mihin vaan varusteisiin, jne. Vaikka pyöräsi ei ’normaalisti’ öljyä kulutakaan, saattaa sitä reissussa mennä, kuitenkin! Edes puoli litraa on hyvä pitää mukana. Pääset heti lisäämään öljyä, jos kuuma sää ja moottoritieajo onkin yllättäen kuluttanut öljyt alarajaan! Ja edelleen: Vaikka et itse näitä tarvitsisikaan, aina on mahdollista kohdata huono-onnisempi motoristi, jonka päivän voit pelastaa ojentamalla auttavan kätesi!
Sitten reissuun! Mutta, mites pakkaaminen? Millä saan kaiken tarvittavan mukaani? Tankkilaukku. Sivulaukut. Perälaukku. Tavarateline. Muista, jos haluat mukaasi kaikki kodin mukavuudet, pysy kotona!
Perusperiaate, jota pakkaamisessa kannattaa noudattaa, on painon sijoittaminen mahdollisimman alas ja keskelle. Monessa tarviketelineessä perälaukku sijoittuu käsittämättömän korkealle ja taakse, jolloin laukun kuormittaminen keventää pyörän etupäätä! Samoin useat sivulaukkutelineet on valmistettu niin, että laukut mahtuisivat 10 cm alemmaksi ja edemmäs. Kallistusvaroja, tai matkustajan tiloja rajoittamatta!
Varsinaisissa matkapyörissähän on jo tehtaalla asennetut laukut, tai sitten ne voi hankkia alkuperäisvarusteena. Ellei sinun pyöräsi kohdalla näin ole ja aiot sillä kuitenkin reissua tehdä, voit varustaa pyöräsi em tarviketelinein ja –laukuin. Valinnan varaa on paljon ja monesti valinta on tehtävä pelkkiin makuasioihin perustuen!
Stereotypioiden mukaan kyykkypyörään pehmeät irtolaukut, customiin mustaa nahkaa, enduroon alumiinia, peruspyörään pyöränväristä muovia… Pääasia on kuitenkin, että kiinnitys on tukeva. Eikä myöskään saa olla vaaraa, että ns irtolaukut pääsisivät ajon aikana liikkumaan ja esimerkiksi sulamaan pakoputkea vasten tai hankautumaan takarenkaaseen!
Kovan perälaukun voi korvata myös ns tavarapötköllä, joka suustaan rullattavana on hyvinkin vesitiivis. Tilavuutta voi olla jopa 60 litraa. Yksin ajaessa tällainen pötkö on helppo sijoittaa pitkittäin, takasatulan ja tavaratelineen varaan. Tai vaihtoehtoisesti pötkö pakataan täyttämään kuljettajan ja perälaukun väli, jolloin se vähentää yksin ajettaessa perälaukun kanssa syntyvää, hallintaa vaikeuttavaa ilmavirran pyörteilyä.
Tankkilaukkuja on markkinoilla sekä hihna-, että magneettikiinnitteisiä. Huom! Kaikkiin pyöriin eivät magneetit kiinnity! Lisäksi on olemassa mallikohtaisia, jopa värikoodattuja tankinsuojia, joihin varsinainen tankkilaukku kiinnittyy pikalukoilla (Bagster).
Aina on myös mahdollista, että joudut ajamaan myös sateessa, jolloin laukkuihinkin voi päästä vettä. Sateen varalta on hyvä käyttää pakkaamisessa sulkimella varustettuja muovipusseja. Useimmissa laukuissa on merkittynä tehtaan suositukset suurimmaksi kuormaksi, sekä nopeudeksi, joita on tietysti syytä noudattaa. Sivulaukut kannattaa myös tasapainottaa keskenään!
Mitä pakataan? Se, mitä sitten pakkaat laukkuihisi, riippuu tietysti omista mieltymyksistä, yöpymistavoista ja matkakohteesta, sekä odotettavissa olevista olosuhteista! Jos menet Pystymettään viikonlopuksi, tai parin viikon rantalomalle Gardalle, poikkeavat matkavarusteet huomattavasti toisistaan, joten mitään yleispätevää listaa ei ole olemassakaan…
Pakkaa pyörä jo reissuun lähtöä edeltävänä päivänä! Pakkaa siis kaikki mukaan otettava pyöräsi päälle, myös matkustaja, ja käy ajamassa kunnon lenkki. Sitä ennen olet tietysti tankannut pyörän täyteen ja säätänyt jouset, sekä rengaspaineet kuormituksen mukaisiksi. Ellei tämän koeajon aikana ilmene mitään vaikeuksia, voit turvallisin mielin alkaa kerätä voimia reissua varten! Ja ehkä kerrata ensimmäisen ajopäivän matkareittiä ja ajo-ohjeita, tietoisena siitä, että kaluston puolesta kaikki on kunnossa!