NÄYTTEENOTTO- OHJEISTUS

1. NÄYTTEENOTTO- OHJEISTUS Arvo-projekti syksy 2004 Yhteistyönä 01SBIO ja 01SSH opiskelijat

2. Näytteenottoon valmistautuminen • Preanalyyttisellä vaiheella tarkoitetaan kaikkia niitä vaiheita, jotka tapahtuvat ennen kuin potilaan näyte analysoidaan. • Preanalyyttiset tekijät vaikuttavat useimmissa tapauksissa enemmän kuin koko analyyttinen prosessi virhe- ja epävarmuuslähteineen.

3. Näytteenottoon valmistautuminen • Esivalmistelussa potilasta ohjataan eri rajoituksiin (paasto, alkoholi, tupakointi, asento, fyysisen rasituksen välttäminen, lääkkeet, kahvi, tee…)  tarkoituksena on vakioida elimistön toimintoja ja varmistaa, että eri kerroilla otettujen näytteiden tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset. Myös stressi ja vuorokaudenaika voivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. • Esivalmisteluohjeet antaa potilaalle laboratoriohenkilökunta tai joku hoito-osaston henkilökunnasta. Tärkeintä on että potilaalle ja henkilökunnalle annetaan selvät tutkimukseen valmistautumisen ohjeet.

4. Näytteenottoon valmistautuminen • Ohjeet on syytä antaa sekä suullisesti että kirjallisesti ja ohjauksen on oltava yksilöllistä  on otettava huomioon mm. potilaan ikä, kotiolot, sairauden laatu, psyykkinen tila. • Kaikki poikkeuksellinen kirjataan tutkimuspyyntölomakkeeseen (esim. lääkitys, paasto).

5. Potilaan identifiointi • Näytteet otetaan hoito-osastolla, laboratorion näytteenottotiloissa tai tarvittaessa potilaan kotona. • Potilaan henkilöllisyys varmistetaan pyytämällä häntä sanomaan nimensä ja henkilötunnuksensa  jos potilas ei kykene puhumaan, henkilöllisyys tarkistetaan potilaan rannekkeesta ja sen puuttuessa hoitohenkilökunnalta.

6. Potilaan identifiointi • Tarkistetaan että henkilötiedot pitävät yhtä tutkimuspyynnön ja näytetarrojen kanssa. • Tarroissa tulee olla näytteenoton ajankohta, osaston/laitoksen numero, potilaan nimi ja henkilötunnus tai ID-numero sekä haluttu tutkimus ja näytteen laatu. • Jos potilaalta otetaan saman päivän aikaan useampi sama näyte, on välttämätöntä merkitä näytteenoton kellonaika.

7. Aseptiikka • Käsien hygieniasta huolehdittava jokaisten potilaiden väliltä (käsihuuhde). • Suojakäsineiden käyttö suositeltavaa, erityisesti veritartuntavaarallisten näytteiden käsittelyssä.

8. Näytteenotto Vakuuminäytteenotto • Yleisin ja helpoin näytteenottomuoto. Ongelmina ovat ohutsuoniset ja sytostaattihoitoiset potilaat. Avonäytteenotto • Käytetään ohutsuonisille potilaille. Käytetään usein myös kämmenselästä otettaessa.

9. Näytteenotto Siipineula • Käytettävä neula on ohut, joten soveltuu ohutsuonisille. Voidaan käyttää sekä avoneulana että vakuumina. Käytetään veriviljelynäytteiden ottamiseen. Ruisku • Käytetään veriviljelynäytteiden ottamiseen. Ihopistosnäytteenotto • Käytetään useimmiten lapsille. Soveltuu jos tutkimuksia on vain muutama ja tarvittava verimäärä on vähäinen.

10. Näytteenottojärjestys • Veriviljelypullot (aerobi, anaerobi) • Lisäaineettomat eli seerumiputket • Hyytymistekijäputket • Geeliputket (seerumi, Li-hepariini) • Li-hepariiniputket • EDTA-putket • Lasko-putket • Sokeriputket • Järjestyksen tarkoituksena on estää putkien välinen lisäaineiden kontaminaatio, joka saattaa vaikuttaa testituloksiin.

11. Staasin käyttö • Näyte olisi hyvä ottaa ilman staasia mikäli mahdollista. • Staasia ei tule pitää kiristettynä yli minuutin ajan. Kun neula on suonessa staasi löysätään. • Liiallinen staasin käyttö johtaa hemokonsentraatioon (hemolyysi), jolloin mm. kalium- ja rautapitoisuudet lisääntyvät. • Esimerkiksi, jos staasi on paikallaan kolmen minuutin ajan, tapahtuu kokonaisproteiinipitoisuudessa noin 5 %:n ja ASAT-aktiivisuudessa noin 10 % lisääntyminen.

12. Näytteenottotilanne • Ennen näytteenottoa varmistetaan, että potilas on ymmärtänyt esivalmisteluohjeet ja noudattanut niitä.  jos ilmenee, ettei potilas ole noudattanut ohjeita, on päätettävä, voidaanko näytteet ottaa vai siirretäänkö näytteenotto ajankohtaa. Poikkeukset huomioitava tuloksia analysoitaessa. • Näytettä ei saa ottaa laajalta arpiselta alueelta, turvonneesta käsivarresta, hematooma alueelta, tulehtuneesta suonesta, ”tippakädestä” eikä mielellään alaraajoista.

13. Näytteenottotilanne • Tavallisin näytteenottokohta on kyynärtaipeen laskimo. Näytteitä voi ottaa myös kyynärtaipeen sisäpuolelta sekä kämmenselästä. • Näytteenotossa potilaasta otetaan tutkimusta varten tarpeellinenmäärä verta. Näyteputkissa verta otetaan merkkiviivaan saakka. • Jos putki jää vajaaksi, on korkkia käytettävä auki vakuumin poistamiseksi. Erityisen tärkeää riittävä näytemäärä on hyytymistekijä tutkimuksissa!

14. Näytteenottotilanne • Putki sekoitetaan kääntämällä rauhallisesti, siten että ilmapatsas liikkuu putken päästä päähän.

15. Näytteenottotilanne • Näyte on biologista materiaalia ja edustaa jotain elimistön osaa tai toimintaa. On pyrittävä ottamaan edustava näyte, joka mahdollisimman tarkasti vastaa lääkärin kysymykseen. • Näytteenottotilanteessa kohdataan ihminen: potilaalle pitäisi jäädä miellyttävä tunne. • Jos näytteenottoon liittyy kipua, se tulee minimoida. • Näytettä otettaessa potilasta tarkkaillaan jatkuvasti havainnoimalla ja haastattelemalla. Jos potilas voi pahoin tai pyörtyy, näytteenotto keskeytetään ja näyte otetaan myöhemmin.

16. Näytteiden säilytys ja kuljetus laboratorioon • Huomioitava valolta suojattavat (esim. folaatti, B12-vit. ja bilirubiini) ja kylmälähetysnäytteet (esim. PSA) laboratorio-ohjekirjan mukaisesti. • Myös kuljetus on järjestettävä asianmukaisella tavalla.

17. Näytteenottaja ja potilas • Näytteenottajan on herätettävä luottamusta ja uskallettava käyttää lyhyt vuorovaikutus niin, että sen sisältö nousee tärkeäksi. • Jokaista potilasta on kohdeltava yksilöllisesti. • Näytteenottaja ottaa näytteen parhaimmalla ammattitaidollaan ja näin osaltaan vaikuttaa terveydenhuoltopalvelujen mahdollisimman hyvään laatuun. • Näytteenotosta aiheutuvan kivun sieto vaihtelee yksilöittäin ja kukin aistii kivun eri tavalla. Lisäksi epätietoisuus vähentää kivun kestoa  tarkkailtava potilasta jatkuvasti.

18. Näytteenottaja ja potilas • Näytteenottotilanteessa tulee käyttää kieltä, jota potilas ymmärtää. Sanallisen viestinnän lisäksi sanaton viestintä, eleet, ilmeet, katse, äänensävy, äänenpaino, puheen nopeus, liikkeet ja kosketus viestittävät potilaalle monia asioita. • Kosketus kertoo potilaalle, ottaako näytteenottaja huomioon hänen yksilöllisyytensä, liikuntakykynsä, kipunsa ja hyväksyykö tämä tilanteessa itsensä ja potilaan.

19. Näytteenottaja ja potilas • Potilaat odottavat näytteenottajalta huolellisuutta, ystävällisyyttä, asiallisuutta ja rohkaisua. • Potilaat ovat kiinnostuneita siitä, mitä näytteistä tutkitaan. Tieto antaa potilaalle turvallisuutta ja aktivoi häntä osallistumaan hoitoonsa ja terveytensä ylläpitämiseen. • Näytteenottaja ei saa tehdä omia diagnoosejaan. Ne tekee lääkäri, joka tietää potilaan kokonaistilanteen. Näytteenottajan tehtävä on kertoa potilaalle, mistä ja milloin koetuloksia voi tiedustella.

20. Lähteitä • Rautajoki, A. 1998. Kliinisten laboratoriotutkimusten näytteenotto-opas hoitohenkilöstölle. Helsinki: Kirjayhtymä. • www.kuh.fi • Makkonen, S. & Tuokko, S. 1996. Näytteenotto. Helsinki: Opetushallitus.