Sovellettupaini

1. Sovellettupaini Mika Kivelä Seppo Pykäläinen 2006

2. SISÄLLYS ALKUSANAT PAINI ON • Painin liikunnalliset ja kasvatukselliset erityistavoitteet • Fyysinen toimintakyky- Fyysis-motoriset kyvyt painissa • Miten eri liikehallintatekijät ilmenevät painissa ? • Painin vaatimukset ja siinä tarvittavat ominaisuudet • Painin luonne • Painivalmentaja

3. SOVELLETUN PAININ LÄHTÖKOHDAT • Kehotietoisuuden kehittäminen • Polvien tiedostaminen • Lonkkien tiedostaminen • Vartalon tiedostaminen • Kehon keskipisteen tiedostaminen • Liikkeen analyysi • Kaatuminen • Lihaskunto • Liikkuvuus ja venyttely

4. OPETUKSEN SISÄLTÖ, RAKENNE JA MENETELMÄT • Kehitysvammaiset oppilaat • Oppitunnin suunnittelu • Tuntirakenne • Tunnin aloitus • Alkuverryttely • Nopeusharjoitus • Venyttely • Yksilö-/pariharjoitus • Liikkeet • Kisailut • Rentoutus • Lopuksi • HARJOITUS ESIMERKKEJÄ

5. ALKUSANAT • Nykyinen opetussuunnitelma tarjoaa opettajalle vapaammat kädet suunnitella antamaansa opetusta. • Liikunnanopetuksen kannalta tämä on hyvä asia, koska tällöin on mahdollista kokeilla ja tutustua uusiin lajeihin. Samalla on mahdollisuus tarjota oppilaille uusia kokemuksia jatkuvasti lisääntyvästä lajien kirjosta. Yleisesti tarkasteltuna on muistettava se tosiasia, että lasten liikuntaa haittaa tällä hetkellä yleinen passiivisuus, heikkovoimaisuus, jäykkyys ja yleinen kömpelyys. Mistä tämä johtuu? Onko koululiikunta liian pallopelivoittoista? • Onko koululiikunta mennyt liian yksipuoliseksi? Minne on hävinnyt koululiikunnasta vanhan hyvän ajan voimistelu? Mitä sen tilalle? Koulu-, nassikka- ja sovellettupaini ovat erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja apukeinona asian korjaamiseksi. Painilla on tunnetusti Suomessa pitkät ja vankat perinteet siitä huolimatta se tarjoaa useimmille oppilaille kokonaan uuden liikuntakokemuksen.

6. Tämän oppaan tarkoituksena on antaa tietoa sekä osoittaa miten monipuolista ja tehokasta liikuntaa sovellettu paini sisältää. • Oppaan avulla opettaja/ohjaaja voi pitää painia erityisryhmille vaikka ei olisi painin lajituntemusta, koska tarkoituksena ei ole saada lapsia oppimaan täydellistä painiliikesuoritusta, vaan oppia käyttämään kehoaan sekä motoristen kykyjen parantaminen. • Tarkoituksena tällä oppaalla on antaa myös uusia virikkeitä muihin liikunnallisiin hetkiin. Tässä oppaassa kuvataan periaatteita ja harjoituksia joiden mukaisesti sovelletun painin opetusta suunnitellaan ja toteutetaan. • Tämän oppaan lähtökohtana on ollut kehitysvammainen lapsi ja paini. • Oppaassa olevia liikkeitä ja harjoituksia voidaan suoraan käyttää myös muille erityisryhmille kuten esim. sokeille ja kuuroille. Sokeille suositellaan etupäässä pantterista ja matosta suoritettavia painiliikkeitä. Vaikka oppaassa puhutaan kehitysvammaistenlapsien painista se soveltuu suoraan myös aikuisikäisille. • On muistettava erityisryhmien kohdalla ettei unohdeta aikuisikäisten liikunnan harrastamista. Liikunnallisten näkökulmien lisäksi korostetaan erityisryhmien painin kasvatuksellisia tavoitteita; emotionaaliset, sosiaaliset ja eettiset tavoitteet kulkevat käsi kädessä fyysisten tavoitteiden kanssa.

7. PAINI ON SUOMALAISTA PERINTEIKKYYTTÄ • Painilla on pitkät ja vahvat perinteet suomalaisessa huippu- ja kuntourheilussa. Nykyään sillä on myös oma paikkansa urheiluelämässä. Paini on mitä enemmissä määrin laajenemassa kuntoilulajiksi. Paini on kautta aikojen menestyneimpiä yksilölajeja Suomessa. KASVATTAVAA • Painissa on mahdollisuus luonnolliseen ja säätöjenmukaiseen fyysiseen kontaktiin. Painissa on mahdollisuus turvallisesti purkaa aggressioitaan ja muita tunteitaan. Nahistelu on etenkin pojille jatkuvaa toimintaa, painiminen antaa mahdollisuuden tähän ohjatusti ja sääntöjä noudattaen. REHTIÄ • Painiin ei kuulu toisen potkiminen, lyöminen, nipistäminen, tukasta vetäminen, pureminen, vaateista repiminen ja muutenkaan kiusaaminen. Painijoiden mottona :” Painimaton pahin vastustaja on sen ulkopuolella paras kaveri ”. Painia voidaan pitää rehdeimpänä urheilulajina, koska siinä sanonnan mukaan ”Otetaan miehestä mittaa”.

8. MONIPUOLISTA • Eri urheilumuodoista eräs fyysisesti kaikkein monipuolisimmin eri lihasryhmiä kehittävä laji on paini. Painin ”rikkaus” on monipuolisuus harjoittelussa, jonka takia paini soveltuu lihaskuntoa ja tasapainoa vaativien urheilulajien harjoittelu muodoksi. Painista on tulossa monipuolisuuden takia myös suosittu kuntourheilumuoto, joka soveltuu kaiken ikäisille, kokoisille ja ennen kaikkea molemmille sukupuolille. Monipuolisuuden ansiosta paini tarjoaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden kokea onnistumisen elämyksiä ja menestymisen hurmioita. HELPPO TOTEUTTAA • Paini on kustannuksiltaan halpa laji, jonka urheiluvarustuksen kuuluu t-paita, verryttelyhousut, pikkuhousut, sukat ja sisätossut/-pelikengät tai painitossut. Paini ei vaadi suurtakaan sisätilaa eikä runsasta välineistöä. Painin harjoittelu ei ole riippuvainen säästä. Paini tarjoaa vaihtelua perinteisiin liikuntamuotoihin. PAININ TAVOITTEET • Oppilaan liikehallintatekijöiden ja motoristen taitojen kehittäminen. Oppilaan itsetunnon ja positiivisen fyysisen minäkuvan rakentaminen myönteisten liikuntakokemuksen avulla. Oppilas saa onnistumisen tunteita oppiessaan uusia asioita. Oppilaan ohjaaminen yhteistyökykyisyyteen ja sääntöjen noudattamiseen. Mottona : ”Kaikki on toistensa kavereita ja kaveria kannustetaan.”

9. PAININ LIIKUNNALLISET JA KASVATUKSELLISET ERITYISTAVOITTEET Oikein ja määrätietoisesti ohjattuna painin avulla voidaan vaikutta seuraaviin erityistavoitteisiin. Motoriset taidot: • käveleminen • juokseminen • hyppääminen • hyppely eri suuntiin • seisominen • vartalon taivuttaminen ja ojentaminen • vartalon kiertäminen, kääntyminen, kieriminen, pysähtyminen, kaatuminen, nostaminen, kantaminen, työntäminen ja vetäminen

10. Motoriset kyvyt: nopeus tasapaino ketteryys notkeus voima koordinaatio- ja reaktiokyky viihtymisestä Tiedostaminen / tiedottaminen turvallisuudesta motorisista taidoista fyysistä toimintakyvystä sosiaalisista taidosta säännöistä toimintataktiikoista • Fyysinen toimintakyky: • suorituskyky • lihasten voimakkuus • lihasten kestävyys, joustavuus ja aerobinen kestävyys.

11. Sosiaaliset taidot: • toisen ihmisen huomioiminen ja suvaitseminen • toisen ihmisen auttaminen ja tukeminen • sääntöjen mukaan toimiminen yhteistoiminta: • ryhmätyöskentely • parityöskentely ja osallistuminen • vastuun kehittäminen • vastuuntunto • reilu peli • joustavuus • johdettavuus • kommunikaatiotaidot • hyvät tavat • itsehallinta • oma-aloitteisuus • vastustajan, joukkuetovereiden ja tuomareiden kunnioittaminen.

12. FYYSINEN TOIMINTAKYKY - FYYSIS-MOTORISET KYVYT PAINISSA • Merkittävä osa fyysistä toimintakykyä ja fyysis-motorista kehitystä ovat fyysis-motoriset kyvyt. Fyysis-motoriset kyvyt ovat olemassa harjoituksesta riippumatta, mutta niiden kehittämiseen voidaan vaikuttaa harjoituksen avulla. Paini tarjoaa monipuolisuutensa takia hyvät edellytykset vaikuttaa fyysis-motoristen kykyjen kehittymiseen. • Fyysis-motoriset kyvyt jaetaan kahteen pääryhmään, kunto- ja liikehallintatekijöihin. näiden keskeisenä erona on fysiologinen perusta. Kuntotekijöiden perusta on energiantuottojärjestelmässä ja liikehallintatekijöiden perusta on puolestaan lähinnä aisti- ja hermotoiminnassa. Kunto- ja liikehallinnantekijöiden välinen raja ei kuitenkaan ole selvä ja yksinkertainen. niiden välille sijoittuu kykyjä nopeuden alueelta kuten liikenopeus ja kehon elastisuus, etenkin notkeus. Kunto- ja liikehallinnantekijät ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja ne muodostavat yhdessä monimutkaisen kykykokonaisuuden.

13. Kestävyyden osalta painin avulla voidaan kehittää aerobista kestävyyttä sekä yleis- ja lihaskestävyyttä. • Voimakkuuden osalta kehitykseen ei voida juuri ala-asteen aikana vaikuttaa, koska voimakkuuden kehittämisen parhaimpana ajankohtana pidetään puberteetin alkua (yläaste). Kuitenkin tehokkaan lihaskestävyysharjoittelun avulla voidaan kehittää myös voimakkuutta. Ala-asteen aikana tärkeitä lihasten herkkyyskausia ovat vartalon- ja käsivarsien lihasten kehittäminen. Näiden vahvistamiseen paini tarjoaa erittäin hyvät edellytykset

14. Minkälaisiin fyysis-motorisiin kykyihin voidaan painilla vaikuttaa ala- asteen liikunnanopetuksen puitteissa? • = valmistelevien harjoitusten jakso, x = herkkyyskaudet

15. MITEN ERI LIIKEHALLINTATEKIJÄT ILMENEVÄT PAINISSA • Painiminen kehittää tasapainoa monipuolisesti, koska siinä joudutaan jatkuvasti hakemaan itselle tasapainoista asemaa vastustajaan nähden. Omien tehokkaiden liikesuorituksien tekeminen edellyttää hyvää tasapainoista asentoa. Ottelun aikana reagoidaan vaihtuviin tilanteisiin tunto-, näkö- ja jänneaistin avulla, jotka kaikki ovat yhteydessä tasapainokykyyn. • Reaktiokyvyn osalta painiminen kehittää lähinnä liikunnallista reaktiokykyä, jolloin on kyse kokonaisvaltaisesta liikuntatilanteen mukaisesta reagoinnista. • Painimisen yhteys rytmikykyyn ilmenee lähinnä omien liikesuoritusten oikeassa ajoittamisessa. • Orientoitumiskykyä voidaan painin avulla kehittää monipuolisesti, koska painiminen vaatii jatkuvaa oman kehon sijainnin ja asentojen liikuttamista ja muuttamista vastustajan liikkeiden suhteen. Samalla ottelijan täytyy hahmottaa oma sijainti rajatulla ottelualueella.

16. Erottelukyvyllä on painissa keskeisin merkitys, koska kamppailu edellyttää kaikkien lihasryhmien yhteistoimintaa. Lihasten jännitys- ja rentoutusvaiheiden erottelu on tärkeää, koska tällöin säilytetään lihaksiston valmius nopeisiin liikesuorituksiin. • Yhdistelykyky (koordinaatiokyky) sitoo voiman, nopeuden ja liikkuvuuden yhtenäiseksi vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi. Yhdistelykyvyn avulla painin eri osaliikkeet sidotaan yhtenäiseksi liikeyhdistelmäksi, joissa hyödynnetään edellä mainittuja ominaisuuksia. • Muuntelukyky tarkoittaa kykyä toimia tavalla joka sopii epätavallisiin, nopeasti ja odottamatta muuttuviin olosuhteisiin. Yleisesti puhutaan kuitenkin ketteryydestä, jolla tarkoitetaan kykyä kehonliikkeiden nopeisiin suunnanmuutoksiin. Paini kehittää voimakkaasti muuntelukykyä, koska koko painin harjoittelun yksi keskeisimpiä ajatuksia on ketteryyden ja liikkuvuuden kehittäminen.

18. PAININ VAATIMUKSET JA SIINÄ TARVITTAVAT OMINAISUUDET Paini vaatii monipuolisen harjoittelun sen lajiluonteen takia. Ihannepainija olisi sellainen jolla olisi voimannostajan voimat, telinevoimistelijan notkeus, kimmoisuus, tasapaino ja koordinaatiokyky, pikajuoksijan nopeus, reaktiokyky, tiedemiehen aivokapasiteetti ja pitkänmatkanjuoksijan kestävyys, mutta eihän tällaista ihmistä löydy. Onneksi voidaan heikkoja osa-alueita parantaa ja hyviä osa-alueita vahvistaa. Painissa tekninen liikesuoritus muodostuu voimasta, nopeudesta ja kestävyydestä. Näiden kolmen osatekijän perustana ovat seuraavat fyysiset ominaisuudet: rentous, kimmoisuus, notkeus, joustavuus ja tasapaino. Notkeus-ketteryys ominaisuudet määritellään seuraavasti. • nopeustaitavuus, jolloin tarkoitetaan kykyä hyödyntää liikenopeutta tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla paljon taitoa vaativissa suorituksissa. • ketteryys, jolloin tarkoitetaan kykyä liikkua siten, että liikkeet ovat koordinoituja, sulavia, tasapainoisia ja joustavia

19. Painissa tarvittavia ominaisuuksia voidaan tarkastella lähemmin painin lajianalyysin avulla. * = osatekijät korostuvat ala-aste ikäisenä. • A Taito • Tekniikka • Taktiikka • B Kestävyys • Voimakestävyys • Nopeuskestävyys • *lihaskestävyys • *aerobinenkestävyys • Anaerobinenkestävyys Paini • C Voima • Kestovoima • Nopeusvoima • Maksimivoima • D Nopeus-ketteryys • *Reaktionopeus • Räjähtävä nopeus • *Liike nopeus

20. PAININ LUONNE • Painia pidetään tietyssä mielessä herrasmieslajina, koska siinä kätellään aina ennen ottelun alkua ensin mattotuomari ja sitten vastustaja. • Ottelun päätyttyä kätellään ensin mattotuomari ja sitten vastustaja sekä vielä käydään kättelemässä vastustajan valmentaja/huoltaja. • Paini on miehinen laji, koska siinä otetaan miehestä kiinni eikä revitä vaatteista tai potkita/lyödä vastustajaa. • Paini on näytelmää, jossa kilpakumppania johdatetaan harhaan tekemällä yllättäviä siirtoja. Painiottelun älyllinen toiminta on nopeasykkeistä puskuritoimintaa, jossa kilpailijan harhautukset ennakoidaan, oivalletaan ja puretaan. Tätä varten painijan tulee kehittää oma erityinen ratkaisumalli, valmius. Painijan omaksumat ratkaisumallit muistuttavat musiikillisen improvisoinnin fraaseja. Fraaseja yllättävästi käyttämällä improvisoija luo uutta. Fraaseista syntyy helposti painijan ’käsiala’, ennakoitavuus. Hyvä painija uudistuu, luo, rikkoo fraasinsa. Painijan pitää myös osata oivaltaa ja oppia aina uutta.

21. Painin liikkeitä opetellaan niin paljon, että ne lähtevät automaattisesti paikan tullessa. Painiliikkeet ovat iskostuneet ns. ’selkäytimeen’, keskushermostoon. Kun liikkeet lähtevät keskushermostosta ne ovat nopeita ja oikea-aikaisesti suoritettuja. Jos liikkeet tulevat aivoista ajattelemalla ne ovat yleensä hitaampia ja suoritukset eivät ole oikea aikaisia, silloin ne epäonnistuvat. • Huippupainijan ollessa oikeassa ’herkkyystilassa’, ei hän heti ottelun jälkeen välttämättä muista kaikkia niitä liikkeitä mitä on suorittanut. On mielenkiintoista huomata, miten paini rakentuu paljon keskushermostoon hiottuun työskentelyyn. Niinpä painija reagoi ihollaan vastustajan aikeet ja tekee vastaliikkeen sen mukaisesti, kerkeämättä edes ajatella sitä.

22. PAINIVALMENTAJA • Painivalmentaja on merkittävä henkilö. Hän on varsin väkivahva henkilö, joka ei kuitenkaan ole vaarallinen. • Hän on epäilemättä kunnioitusta herättävä ja luultavasti osaa tempun jos toisenkin, joista ei kerro, mutta hän on ystävällinen henkilö, joka suostuu lätkähtämään mattoon kuusi kertaa peräkkäin painijan räjähdysenomaisen heiton voimasta. • Valmentaja on myös hämmästyttävä henkilö, joka tulee kaksi kertaa viikossa salille valmentamaan painijoita. Vielä hämmästyttävämpää, että hän tulee useamminkin ja yhtä hämmästyttävää, että heitä on monta. • Painimaton laidalla istuu mustanpuhuvia sällinnäköisiä äijiä kyynärpäät polvilla ja hartiat köyryssä. Useita ukkoja pipot silmillä ja silmä kovana. Heistä saa sellaisen vaikutelman, että heidän mielestään painijoiden toiminta on mielenkiintoista. Painijoita hekin tai valmentajia. Toisinaan hekin innostuvat tulemaan matolle. Omituinen näky kuinka isot karvaiset miehet pongahtavat voltin ja heittävät ketterän kuperkeikan sirkuskarhun lailla.

23. Valmentajan toimenkuva on moninainen: hän osaa solmia kengännauhoja, kohennella housunvyötäröitä, vetää vetoketjuja, pyyhkiä kyyneleitä ja poimia karanneita painijoita puolapuilta tai mattopinon takaa. • Valmentajalla on muulin kärsivällisyys juosta jolkottaa ympäri salia tyytyväinen painija hartioilla. Tätä kärsivällisyyttä tarvitaan viikonloppuisin kuljettaessa kymmeniä painijoita kilpailuihin ja huoltaessa heitä. • Painijoista löytyy hyvin runsaasti ääntä, nopeutta ja energiaa. Valmentajalla on tästä syystä myös arvovaltaa nostaa pahantuulinen painija kainaloonsa ja kantaa jäähtymään. • Valmentaja on vakavahenkinen henkilö, joka säätelee karjuntaa, säheltämisen ja takaa-ajon määrää, mutta ymmärtää, milloin painijan keskittymiskyky herpaantuu.

24. Vakavahenkisyyttä ilmentävät valmentajan opetukset, miten jalka laitetaan ja ympäri pyörähdetään, työnnetään selkä vastustajan vatsaan ja keikautetaan. Miten mennään matalana ja jalat haarallaan. Eikä mennä käsi ojossa hetihän se siihen tarttuu ja tempaisee. opetukset ovat melkein juhlallisia hetkiä, joiden arvon vaahtosammuttimen kokoisetkin painijat ymmärtävät. • Valmentaja näyttää useamman kerran kuinka käsi pannaan ja kuinka jalka ja antaa sitten luvan painijoiden kokeilla parinsa kanssa. “ Tule näyttämään kun taidat osata jo, kuin ei tarvitse katsoa” huomautus saa tökkimisleikkiin unohtuneet painijat palaamaan nopeasti tilanteen vakavuuteen. • Valmentajalla on pysyvä nujuutusvalmius. Niskaan kiipeävä, sääreen tarrautuva, rinnan päälle istuva, kaulasta puristava painija saa aina hyvän vastuksen ja ottelun. Siinä mielessä valmentaja eroaa vanhemmasta, joka tällaisessa tilanteessa lausuu, että meetkös siitä runttaamasta. Valmentaja ei sano vaan ottaa kunnioittavasti haasteen vastaan ja nujuuttaa. • Nykyisin voidaan ilolla todeta myös tyttöjen ja naisten alkaneen tulla painin pariin. He joko itse painivat kilpaa, huoltavat, valmentavat tai toimivat painituomareina kilpailuissa

25. SOVELLETUN PAININ LÄHTÖKOHDAT KEHOTIETOISUUDEN KEHITTÄMINEN • Lapsille on tärkeämpää pystyä antamaan tunnekokemus omasta itsestään kokonaisuutena kuin keskittyä kehon eri osien liikkeisiin. Koko kehoa koskettava liike, johon liittyy painon myötävaikutuksella vapaasti etenevästä liikkeestä, vaikuttaa kaikkiin lapsiin tasapainottavasti. • Keho voidaan kokea kokonaisuutena esim. kierittäessä lattialla, erilaisissa kimmoisan ponnahtavissa liikkeissä. Tärkeää on auttaa lapsia kehittämään kaikenlaisia liikkumistapoja, kuten seisomista, juoksemista ja hyppimistä. • Liikunnanopetus kattaa hyvin kehon painoa kannattamattomien raajojen ääreisosien sekä jalkojen liikkeet. Lapset tiedostavat jalkansa ja kätensä hyvin, mutta tarvitsee apua lonkkiensa ja polviensa tietoisuuden kehittämisessä.

26. POLVIEN TIEDOSTAMINEN • Kaiken ikäiset erityisryhmien lapset hyötyvät polvien tiedostamista kehittävästä toiminnasta. Polvet ovat tärkeimmät nivelet, joiden avulla kehon asentoja ja liikkeitä hallitaan sekä kontrolloidaan kaikkia liikkumisessa tarvittavia ominaisuuksia. • Erityisryhmien kanssa lasten polvitietoisuuden kehittäminen on hyvä aloittaa lattialla istuen. Tässä asennossa jalat eivät joudu kannattamaan painoa ja niitä voidaan liikutella vapaasti. Lapset pitävät kätensä polviensa päällä koukistaen polvensa ylös ja painavat ne alas käsillään näin tuntien mitä niille tapahtuu. • Polvikävelyssä lapset kannattavat omaa painoaan ja kokemus auttaa sisäistämään tietoisuutta polvistaan. • Kääpiökäynnissä mennään kyykkyyn, jolloin polvet asettuvat lähelle kehoa ja lähdetään kävelemään tai hyppimään. Tästä asennosta voidaan myös nousta ylös ja mennä alas kyykkyyn pitäen käsiä polvissa. • Sotilaskäynnissä ollaan seisaallaan ja nostetaan vuorotellen polvia ylös vastapuolen käden noustessa mukana. • Polvihiipassa yritetään osua kädellä paria polveen ja samalla suojata käsillä omia polvia, ettei pari saisi osuttua niihin kädellään.

27. LONKKIEN TIEDOSTAMINEN • Lonkkien tiedostaminen on lapsille vaikeampaa, koska ne sijaitsevat kehon keskiosassa ja ovat vaikeasti nähtävissä. Lonkkien tiedostaminen aloitetaan selinmakuu asennosta, jossa jalat ovat koukussa. Lantiota nostetaan selälleen ollessa niin, että takapuoli irtoaa matosta ja kehon paino kohdistuu jalkoihin ja hartioihin. • Pantteriasennosta laitetaan lantio alas mattoon ja noustaan takaisin pantteriasentoon. Selinmakuulla ollessa laitetaan jalat koukkuun ja nostetaan lantio irti matosta jääden jalkojen ja hartioiden varaan. VARTALON TIEDOSTAMINEN • Vartalon tiedostaminen on varsinkin lapsille tuntematon alue. Lapset, jotka eivät tiedosta vartaloaan, liikkuvat epätarkoituksenmukaisesti, koska he eivät hahmota vartaloa yhdistävänä linkkinä raajojen välissä. Tämä on usein tyypillistä varsinkin kehitysvammaisilla lapsilla. Tätä voidaan harjoittaa sisilisko liikkeellä jossa vatsamakuullaan liikutaan mattoa pitkin kiemurrellen saman puolen kyynärpäätä ja polvea yhteen laittamalla.

28. KEHON KESKIPISTEEN TIEDOSTAMINEN • Kehon keskipisteen tiedostamisen lapset oppivat menemällä kerälle. Useat kehitysvammaiset lapset eivät tiedosta lainkaan kehonsa keskipistettä tai tiedostavat sen vain heikosti. • Paketissa lapset laittavat polvensa rintaa vasten ja auttavat käsillään jaloista pysyäkseen kerällä. Selällään keinuminen paketissa on varsin mukavaa lapsista ja sen onnistuminen on kiinni paljolti siitä kuinka pysyy paketissa Paketin aukaisussa lapsi pyrkii olemaan kokoajan paketissa ja pari pyrkii käsistä tai jaloista vetämällä aukaisemaan paketin.

29. LIIKKEEN ANALYYSI Mikä kehon osa liikkuu Opettajan on mietittävä seuraavia kysymyksiä arvioidakseen kehon liikkumista. • liikkuuko koko keho, vai liikkuuko siitä vain yksi osa • suoritetaanko liike pääasiassa kehon yläosalla/alaosalla? • liikkuuko kehon keskiosa, vai keskittyykö liike käsiin ja jalkoihin • käyttääkö lapsi kyynärpäitä ja/tai polviaan • liikkuuko vartalo joustavan hallitusti Keho pystyy liikkumaan eri tavoin. Liike voi muodostua peräkkäisistä osioista kuten esim. lyöntiliike tai heitto. Liike voi olla kokonaisvaltainen tai samanaikainen kuten esim. työntö- ja painamisliike.

30. Mihin suuntiin keho liikkuu • Kehon liikkeillä on kuusi pääsuuntaa: taakse/eteen, ylös/alas ja sivulta/sivulle. Lasten tilatietoisuutta voidaan rikastuttaa kannustamalla heitä liikkumaan niihin suuntiin, jotka yleensä jäävät huomiotta. Yleensä jokaisen luonnollinen liikkumissuunta on eteenpäin, siksi opettajan on kehotettava lapsia liikkumaan taaksepäin. Koska taakse suunnattua liikettä ei voi nähdä, saattaa liikkuminen olla kehitysvammaisille lapsille vaikeuksia. Koko kehon tulisi olla mukana korkealle kurkottaessa tai matalalla ollessa. Sivusuuntaan tehdyt liikkeet lisäävät suuntien tiedostamista. • Kun käsitteet takana, taakse, edessä, sivulle, vieressä, ylös, alas, päällä, alla, yli, on koettu kehon liikkeiden avulla, muodostuu niistä lapselle ymmärrettävä merkitys.

31. Miten keho liikkuu • Tämä on liikeanalyysin tärkein ja vaikeimmin kuvailtava osa. Jotta näitä näkökulmia liikkeen ominaisuuksista voitaisi ymmärtää, ne on koettava itse. Inhimillinen liike sisältää neljä toisistaan selvästi erottuvaa ominaisuutta: Liikkujan asenne • energiaan, voiman käyttöön ja sen hallintaan. Usein viitataan käsitteisiin liikkeen raskaus tai voima. • liikkeen etenemiseen, liikevirtaan. • tilaan suuntautumiseen. ( eri asia kuin liikkuminen tiettyyn suuntaan) • liikkeen ajallisiin ominaisuuksiin. Edellä mainittuja liikkeen ominaisuuksia voidaan kutsua liikkeen aikaansaajaksi tai liikunnan perustekijöiksi, joita ovat energia, liikevirta, tila ja aika. Energian ulottuvuuksia voidaan kuvata siten, että ulottuvuuden toisessa ääripäässä on murskaava voima ja toisessa päässä taas äärimmäinen keveys.

32. Liikevirta käsitteenä saattaa olla vaikea arvioida. Liikettä voidaan hallita tahdon voimalla. Päinvastainen tilanne syntyy, kun liikevirta alkaa edetä hallitsemattomasti. Liikevirta voi olla myös vapaasti etenevää ja katkonaisesti etenevää. • On olemassa kaksi toisilleen vastakkaista tapaa suhtautua ympäröivään tilaan. On henkilöitä, jotka liikkuvat käyttäen selkeitä linjoja ja asenne tilan käyttöön on taloudellinen ja niitä jotka puolestaan nauttivat tilasta, käyttäen sitä kolmiulotteisesti ja kokonaisvaltaisesti hyväksi. Tilaa voidaan käyttää monilla eri tasoilla ja liikkeet voivat olla yksi-, kaksi- tai kolmiulotteisia. • Aikaa liikkeen osatekijänä on suhteellisen helppo havainnoida. Liikkeitä on nopeita tai hitaita. Liikkeen laadullisia ominaisuuksia voidaan kuvailla sanoilla voimakas, keveä, hallittu liikevirta, vapaasti etenevä liike, suora, joustava, nopea ja hidas.

33. KAATUMINEN On tärkeää, että lapset oppivat kaatumaan turvallisesti, etteivät satuttaisi itseään. Tärkeintä se on niille, joilla on oppimisvaikeuksia. Kaatumista on syytä harjoitella vaiheittain. Kaatuminen vaiheittain aloitetaan kaatumalla: • kylkiasennosta kyljen kautta selälleen. • istuma-asennosta kaatuminen kyljen kautta selälleen. • polvi-istunnasta kyljen kautta selälleen • polvi-istunnasta suoraan selälleen • asettumalla kerälle kasvot kohti lattiaa, kieräyttämällä itsensä kyljen kautta selälleen ja takaisin alku asentoon. • kaatuminen sivuittain, mahalleen ja selälleen pystystä hyppypatjan kanssa. • kaatuminen sivuittain, mahalleen ja selälleen pystystä hyppypatjalle. Jotta kehitysvammainen lapsi pystyisi vähitellen kehittymään yhä varmemmaksi kehonsa hallinnassa, hänen olisi saatava paljon kokemuksia kaatumisen varhaisimmista vaiheista.

34. LIHASKUNTO • Lihaskuntoa parantamalla helpotetaan motoristenkykyjen kehittymistä. Hyvä lihaskunto antaa myös paremman yleisvirkeyden. Lihaskuntoa kohotetaan asteittain liike toistoja lisäämällä. Liikkeiden tulee kehittää tasapuolisesti koko kehoa. • Liikkeinä voidaan käyttää esim. polvipunnerruksia, vatsa- ja selkäliikkeitä, lantionnostoa selinmakuulta, puolijalkakyykkyä kädet lantiolla yms.. Liikkeet voidaan tehdä parin kanssa vuorotellen.

35. LIIKKUVUUS JA VENYTTELY • Liikkuvuus (notkeus) kehittyy suoraviivaisesti aina kahdeksaan ikävuoteen saakka, jonka jälkeen se alkaa ilman harjoitusta heikentyä. Kuten fyysis-motoristen kykyjen kehittymistä esittävästä kuvasta voidaan havaita, niin notkeuden kehittymisen herkkyyskausi loppuu 12-13 ikävuoden vaiheilla. Tämän jälkeen notkeutta ei voida juurikaan kehittää. • Harjoituksen avulla voidaan lähinnä ylläpitää jo saavutettua liikkuvuutta. Liikkuvuudella on merkittävä vaikutus liikuntaliikkeiden oikeassa oppimisessa. Puutteellinen liikkuvuus ilmenee rajoittuneina liikeratoina, liikkeen hitautena ja energian tuhlaamisena kitkan voittamiseen. Tästä syystä ala-asteen liikunnassa on kiinnitettävä huomiota venyttelyyn jota on liian vähän nykyisessä koululiikunnassa. • Venyttely on pohja kaikelle liikunnalliselle toiminnalle. Venyttelyllä voidaan ehkäistä paljon loukkaantumisia. Venyttelyssä pitäisi käydä läpi kaikki lihasryhmät. Ennen venyttelyä on suoritettava alkuverryttely, jotta lihakset lämpiäisivät. Venyttelyssä on otettava huomioon, että venytellään niitä ruumiinosia joita tarvitaan kyseisessä harjoitteessa.

36. Venyttelyt voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: Lyhytkestoiset venytykset • kestoltaan 5 - 20 sek./lihas ja ne suoritetaan alkuverryttelyn lopussa. Lyhyet venytykset valmistavat lihasta tulevaan suoritukseen.Keskipitkät venytykset • kestoltaan 20 - 30 sek./lihas ja ne suoritetaan loppuverryttelyn yhteydessä. Keskipitkät venytykset eivät saa olla liian voimakkaita, koska lihaksiston suojamekanismi on ”päällä”. Näillä venytyksillä on lähinnä palauttava vaikutus harjoittelun jälkeen. Pitkäkestoiset venytykset • kestoltaan 30 - 120 sek./lihas ja ne suoritetaan aivan omana harjoituksena. Ennen venytyksiä on syytä lämmitellä lihaksisto. Tämän harjoituksen tarkoituksena on venyttää sekä poistaa kireys lihaksista.

37. OPETUKSEN SISÄLTÖ, RAKENNE JA MENETELMÄT KEHITYSVAMMAISET OPPILAAT • Kehitysvammaisten lasten luokat ovat yleensä pieniä, 6 - 10 oppilaan ryhmiä. Opettaessa ensimmäistä kertaa lapsia, ryhmän ja opettajan tutustuminen on tärkeää. Opettajalle on tärkeää oppia tuntemaan jokainen lapsi nimeltä. Tällöin lapsetkin tuntevat olonsa turvallisemmaksi. Avustajia on oltava yksi avustaja kahta lasta kohden. Opettajan ja lasten välinen katsekontakti on hyvin tärkeää opettaessa jotain uutta ja kerratessa aiemmin opittuja asioita. • Kannusta lapsia nimeltä ja muista rohkaista kaikkia pienimmästäkin yrityksestä. Joillakin lapsilla on tapana seurailla ensiksi sivusta muiden tekemisiä ottamatta osaa toimintaan. Lapset usein tarkkailevat ympärillään tapahtuvia asioita ja lopulta osallistuvat toimintaan mukaan. Opettajan on hyvä näyttää itse lapsille kuinka tuleva liike tehdään. Tällöin kaikki ymmärtävät mitä liikettä heidän odotetaan kokeilevan. On muistettava, että kehitysvammaisten lasten on vaikea keskittyä tarkkailemaan omaa kehoaan. He pystyvät keskittymään toimintaan vain hetkeksi joten mielenkiinnon ylläpito on vaikeaa. Kehonhallinnan- ja yhteistyövalmiuksien kehittyessä osallistumisvalmiudet kaikenlaiseen liikuntaan lisääntyvät. Liikuntatunnilla on hyvä pukeutua t-paitaan, paljain jaloin tai mieluummin voimistelutossuihin, verryttelyhousuihin tai shortseihin.

38. OPPITUNNIN SUUNNITTELU • Ennen oppitunnin suunnittelua on hyvä varmistaa mm. seuraavia asioita; minkä asteisista kehitysvammaisista lapsista on kyse, kuinka monta avustajaa on käytössä, mikä on oppitunnin pituus, mitä apuvälineitä on käytössä, käytettävän tilan koko. • Oppitunnin suunnittelussa on tärkeintä, että alussa noudatetaan aina tiettyä kaavaa. Tällöin lapset pystyvät paremmin ennakoimaan tulevan ja se antaa heille itsevarmemman tunteen suoriutua tehtävästä. • Mitä itsevarmempia lapset ovat tehtävän suoriutumisesta, sitä aktiivisemmin he osallistuvat tunnilla. • Lapsien oppiessa tunnin kaavan on syytä vaihtaa hieman totutusta rutiinista, näin pidetään oppilaiden mielenkiintoa yllä.

39. Aluksi on tuntien sisällettävä paljon liikkeitten harjoittelua ja myöhemmin voidaan lisätään paini kisailujen määrää. Tämä sen takia, ettei sattuisi vahinkoja, koska lapset eivät tiedä vielä paini otteita. Oppitunnin suunnittelussa on muistettava, että liikkeiden opetteluun/tekemiseen ja kisailuun on varattava suurin osan oppitunnista sekä yksilö-/pariharjoitteisiin on varattava toiseksi eniten aikaa. • Jos viikonaikana on käytettävissä useampi kuin yksi oppitunti sovellettuun painiin. Toinen tunti käytetään motorisien kykyjen ja lihaskunnon parantamiseen ja toinen painiin. • Miksikö näin? Uuden oppiminen ja sisäistäminen vaatii kehitysvammaiselta lapselta paljon aikaa. Yksilö-/pariharjoitteilla parannetaan kehitysvammaisen lapsen motorisia kykyjä. • Opetettavien liikkeiden on oltava mahdollisimman yksinkertaisia ja niitä on toistattava paljon, jotta lapset omaksuisivat ne parhaiten. Liikkeillä on oltava myös helposti muistettava nimi. Joka kerta ennen paini kisailujen alkua on muistutettava lapsia, mitkä otteet ovat kiellettyjä. Pilli on hyvä apuväline mutta ei välttämätön. Lapsien kanssa on hyvä tehdä selväksi, mitä pillin ääni milloinkin tarkoittaa.

40. TUNNIN RAKENNE • Ryhmän kokoontuu yhteen. • Aloitetaan alkuverryttelyllä. • Tehdään joitakin nopeusharjoitteita. • Venyttelyä opastuksen kanssa. • Yksilö-/pariharjoitteet • Opetellaan liike parin kanssa • Kisailut • Lopuksi rentoudutaan • Sanotaan lopuksi vaikka ”Heippa”. Tunnin rakenne:

41. 1. TUNNIN ALOITUS • Tunti aloitetaan ensiksi kokoontumalla matolle istumaan. Toivotetaan hyvät huomenet/päivät. • Opettaja tarkistaa nimenhuudolla paikalla olijat ja esittelee itsensä. Kerrataan tunnin säännöt. 2. ALKUVERRYTTELY • Alkuverryttelyn tarkoituksena on saada lihasryhmät ”heräämään” ja lämpiämään jottei sattuisi haavereita oppitunnin aikana. • Alkuverryttelyyn voidaan lisätä nopeus, yksilö- ja pariharjoitteita. Alkuverryttelyssä voidaan ottaa lämmin seuraavasti:

42. 2.1 Juoksemalla • Lähdetään juoksemaan mattoa ympäri. Juoksemalla suoritettavassa alkuverryttelyssä voidaan tehdä seuraavanlaisia lisäliikkeitä; sivulaukassa mennään kylki edellä hyppien haaraperus-hyppyä, takaperin juoksua, polvennosto juoksua. Häntähippa on myös lapsille mieluinen. 2.2 Kävelemällä • Kävellään mattoa ympäri. Kävelyä voidaan suorittaa mm. takaperin-, sivuttain-, sotilaskäyntiä eli polvennosto kävelyä, kuvitellun pallon ottamista lattialta ja sen heitto, käsienpyörittelyä eteen-/taaksepäin.

43. 2.3 Maa-meri-laiva • Maa-meri-laiva leikkiä voidaan muuttaa siten, että värit korvaavat paikat, esim. maa = vihreä, meri = sininen, laiva = keltainen. Leikissä on yksi ”huutaja” joka sanoo minne oppilaiden tulee milloinkin juosta. Maassa ollaan seisomassa, meressä ollaan mahalleen ja laivassa ollaan polvi-istunnassa. Paikat on syytä merkitä kyseisillä väreillä. 2.4 Pallopelit • Helpoin tapana on heittää pallo lapsille ja sanoa, että” pelatkaa” ja tähän syyllistytään nykyisin liian usein koululiikunnassa. Tästä johtuen pallopelejä tulisi välttää mahdollisimman paljon. Jos on pakko pelata, kehitysvammaisille lapsille alkulämmittelyssä parhaiten pallopeleistä soveltuvat polttopallo ja lattiakäsipallo. Lattiakäsipallossa liikutetaan palloa maata pitkin käsillä tyrkäten eli ei saa palloa ottaa

44. 3. NOPEUSHARJOITE • Nopeusharjoitteiden avulla lisätään vartalon ”herkkyyttä” reagoida paremmin liikesuorituksiin. Reaktion parantuessa liikesuorituksia tehdessä, lapsien kyky hallita kehoaan paranee myös yllättävissä tilanteissa. Nopeusharjoitteina voidaan käyttää makuultaan ylösnousu, selältään ylösnousu, istualtaan ylösnousu, selältään pantteri-asentoon yms.. Nopeusharjoitteissa on se hyvä puoli, että vain oma mielikuvitus asettaa rajan vastaan. Lisäksi voidaan nostaa kädet ylös ja nousta varpaalleen. 4. VENYTTELY • Venyttely ei saa tuottaa kipua mutta on osattava erottaa venytysarkuus ja kipu toisistaan. Venytyksen on oltava tasainen ja oikeassa asennossa suoritettu, jotta siitä saadaan paras mahdollinen hyöty. Oikea venytysasento on sellainen, missä pystyy olemaan rentona ja hengittämän rauhallisesti. Venyttelyssä on syytä venyttää niitä lihasryhmiä mitä eniten tarvitsen kyseisessä harjoitteessa. Selkä pysyy parhaiten suorana venytellessä kun pidetään päätä ylhäällä. Venyttelyt ovat lyhytkestoisia.

45. 4.1 Haara istunnassa • Taivutetaan yhteen jalkaan päin vuorotellen pitäen omalla kädellä nilkasta kiinni sekä jalkojen väliin kädet mattoa pitkin liukuen eteenpäin. Taivuttaessa on muistettava pitää selkä suorana ja päätä ei saa taivuttaa alaspäin. Yhteen jalkaan Keskelle

46. 4.2 Istuma-asennossa • Taivuttaessa eteen pidetään jalat suorana polvista lähekkäin ottaen käsillä polvista/sääristä/nilkoista kiinni ja taivutetaan päätä polviin päin selkä suorana. Lonkan venytyksessä nostetaan toinen jalka koukussa suorana olevan jalan yli polven ja lonkan välille vedetään käsillä polvea omaa rintaa vasten pitäen selkä suorana. Ylävartalon kierrossa viedään kädet molempien jalkojen yli samalle puolelle mahdollisimman kauaksi taaksepäin. Lonkan venytys Taivutus eteen Vartalon kierto

47. 4.3 Polvi-istunnassa • On hyvä suorittaa niskojen venyttely. Avustettuna suoritettavissa venytyksissä laitetaan käsi/kädet pään päälle painoksi. HUOM !! Käsillä ei saa vetää alaspäin venytellessä. Leuka rintaa vasten Sinulle Taakse

48. Avustettuna sivulle Avustettuna eteen

49. 4.4 Selälleen • Jalat viedään pään yli varpaat koskettavat mattoa. Voidaan “kuljettaa” jalkoja puolelta toiselle mattoa pitkin. Selällään keinumista pitäen käsillä jalkataipeesta kiinni. Selän venytys Keinuminen

50. 4.5 Seisoma-asennossa • Taivutetaan jalat suorana jalkojen väliin kädet koskettaa mattoa. Taivutetaan sivulle toinen käsi niskassa toinen selän takana. Taivutus eteen