Analyyttinen ja jälkianalyyttinen historianfilosofia

1. Analyyttinen ja jälkianalyyttinen historianfilosofia Jarmo Pulkkinen 20.3.2013

2. Oheiskirjallisuus osuudelleni: • "THE RETURN OF UNIVERSAL HISTORY", CHRISTIAN, DAVID. History & Theory, Dec2010, Vol. 49 Issue 4, • p 6-27. • History and Theory löytyy yliopiston kirjaston elektronisista lehdistä. • Luentojen powerpointit löytyy: cc.oulu.fi/~pulkkine

3. Wienin piiriä lähellä ollut tieteenfilosofi, joka siirtyi Yhdysvaltoihin vuonna 1937. Loogisen positivismin edustaja. Positivismi: (1) Ajatus tieteen ykseydestä; (2) luonnontieteiden korottaminen metodologiseksi ideaaliksi; (3) tieteellinen selittäminen on kausaalista selittämistä (von Wright 1971, 4). Sai vaikutteita Karl Popperilta (Logic of Scíentific Discovery, 1934). Deduktiivis-nomologinen malli tieteen selitysmallina, Carl Hempel (1905-1997)

4. ”The Function of General Laws in History” (1942) • Deduktiivis-nomologinen eli ”peittävän lain” (covering law) malli. Vastataan kysymykseen ”miksi jokin ilmiö E tapahtui”. • C1, C2, C3, ..., Ck (alkuehdot) • L1, L2, L3, ..., Lk (yleisiä lait) • E (selitystulos) • ”Historical explanation, too, aims at showing that the event in question was not ‘a matter of chance’, but was to be expected in view of certain antecedent or simultaneous conditions. The expectation referred to is not prophecy or divination, but rational scientific anticipation which rests on the assumption of general laws.” (Hempel 1942, 39).

5. Yleiset lait historiallisessa selittämisessä • Joskus julkilausuttuja, esim. laki byrokraattisten instituutioiden luonteesta. • ”As the activities of the government are enlarged, more people develop a vested interest in the continuation and expansion of governmental functions. People who have jobs do not like to lose them; […] those who have become accustomed to the exercise of a certain kind of power do not like to relinquish their control – if anything, they want to develop greater power…” (Hempel 1942, 40). • Useimmiten hiljaisia taustaoletuksia, kuten ihmisluontoa koskevat yleistykset. • ”väestöllä on taipumus muuttaa alueille, jotka tarjoavat paremmat elinolosuhteet”. • ”Jos tyytymättömyys kasvaa liian suureksi kansan keskuudessa, seurauksena on vallankumous”. • Historiantutkimuksessa käytetään myös induktiivis-tilastollisia lakeja, joissa tapahtumalla annetaan vain korkea todennäköisyys. • Selitysluonnokset (explanation sketch).

6. Hempelin käsitysten kritiikki • Todennäköisyyksiin nojautuvat ”selitykset” sekoittavat keskenään järkeenkäyvät odotukset (reasonable expectations) ja aidot selitykset. • Uurnassa on 1000 arpaa, joista yksi voittaa. Selittävätkö alkuehdot (uurna+arvat) ja tilastollinen laki (tyhjän arvan todennäköisyys 0,999) tapahtuman, jossa nostat tyhjän arvan uurnasta? • Tieteen esittämät tilastolliset lainalaisuudet eivät sovellu yksittäistapahtumien selittämiseen. • Hempelin esittämät esimerkit yhteiskunnallisista, sosiologisista tai psykologisista lainalaisuuksista ovat joko analyyttisiä itsestäänselvyyksiä, tilastollisia lakeja tai eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

7. A. Donagan, ”The Popper-Hempel Theory Reconsidered” • ”The most striking fact about the Popper-Hempel theory is that few of the innumerable historical explanations found in the writings of historians even appear to accord with it. The reason why they do not is that few of them are put forward as resting on covering laws, whether explicit or implicit. Of the few that are so put forward, I shall argue that the putative covering laws they contain are either spurious or untrue. In short, if the covering law thesis be true, then no historian has yet succeeded in providing a genuine historical explanation”. (Donagan 1966, 142)

8. William Dray (s. 1921) • Law and explanation in history (1957). • Korosti ero luonnon- ja ihmistieteiden välillä. • Historiantutkija tutkii ainutkertaisia historiallisia ilmiöitä (esim. Ranskan vallankumousta), eikä ole kiinnostunut tekemään yleistyksiä (eli tutkimaan ”vallankumouksia yleensä”). • Erottaa toisistaan kausaalisen analyysin (”siten”, ”sen vuoksi” historiantutkijan tekstissä) ja kausaalisten lakien soveltamisen. • Historiallisella selittämisellä enemmän yhteistä yksilön käytöstä kuvaavien selitysten kuin yleisten lakien kanssa.

9. Drayn rationaalisuusselitys • Hylkää dispositionaalisen, taipumukseen nojautuvan selitysmallin, joka on ”ulkopuolisen tarkkailijan” näkökulma. Ei kerro meille mitä haluamme tietää eli vastaa ”miksi” kysymykseen ”se oli hänelle tavanomaista”. • Rationaalisuusselitys luo yhteyden uskomusten, motiivien ja toiminnan välillä. Teko selitetään olevan ”sopiva” tai ”asiaankuuluva” (appropriate) toimijan uskomusten ja päämäärien näkökulmasta. • ”When in a situation of type C1 … Cn the thing to do is x”. (Dray 1957, 132)

10. Hempelin kritiikki Drayta vastaan • Vaikka toimija toimisi asiaankuuluvasti uskomusten tai päämääriensä näkökulmasta, teko on silti voitu tehdä jostain muusta syystä (”mielijohde” etc.). Tarvitaan lisäoletus: • A was in a situation of type C • A was a rational agent. • In a situation of type C a rational agent will do x. • Therefore, A did x. (Hempel 1962, 12) • Uusi versio esittää A:n toiminnan ilmauksena yleisestä taipumuksesta toimia tietyllä (”rationaalisella”) tavalla tietyissä tilanteissa eli se ei ole selitys Drayn omien kriteerien mukaan…

11. Explanation and Understanding (1971). Praktinen päätelmä tarjoaa ihmistieteille oman selitysmallin, joka on vaihtoehto peittävän lain mallille. Praktisen päätelmän johtopäätös on teko (ei väite kuten teoreettisessa päätelmässä). “Ylösalaisin käännetty” teleologinen selitys. Georg Henrik Von Wright (1916-2003)

12. Praktisen päätelmän malli • Yleinen muoto: (1) ”A intends to bring about p. • (2) A considers that he cannot bring about p unless he does a. • (3) Therefore A sets himself to do a.” (von Wright 1971, 96) • Kausaalisuhteessa syyn ja seurauksen oltava loogisesti käsitteellisesti riippumattomia toisistaan (Humelainen syyn ja seurauksen ehto). • Praktisessa päätelmässä premissit ja johtopäätös eivät ole toisistaan: tavoitetta ei voi tietää ennen tekoon ryhtymistä & teon merkitystä ei voi tietää jos ei tunne tavoitetta. • Praktisessa päätelmässä premissien ja johtopäätösten suhde looginen tai käsitteellinen, ei kausaalinen (loogisen yhteyden argumentti).

13. Kausaaliset selitykset historiantutkimuksessa • ”Miksi välttämätöntä” (why necessary) selitykset ovat selityksiä ”riittävien ehtojen” (sufficient conditions) nojalla (”aina kun p, q”). Esim. ”aina kun maanjäristys, kaupunki tuhoutuu”. • ”Kuinka mahdollista” (how possible) selitykset ovat selityksiä ”välttämättömien ehtojen” (necessary conditions) nojalla (”aina kun q, p on välttämättä läsnä”). Esim. ”aina kun korkea kivimuuri, tietyt tekniset laitteet, kuten väkipyörä, ovat olleet käytössä”. • Historiantutkimus on suoraan kiinnostunut pelkästään jälkimmäisistä kausaaliselityksistä.

14. Ensimmäinen maailmansota • Oliko Itävallan kruununprinssin Franz Ferdinandin salamurha Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914 (kausaalinen) syy sodan syttymiselle (”kipinä, joka sytytti ruutitynnyrin”). • Von Wrightin mukaan näitä kahta tapahtumaa yhdistää ketju eri osapuolien haliitusten (Itävalta, Venäjä, Serbia) tekemiä praktisia päätelmiä. • Kyseessä on praktisille päätelmille perustuva kvasikausaalinen selitys.

15. ”Anarkisti-esimerkki” • ”He stands in front of the beast, aiming at him with his loaded revolver. But nothing happens. Must we say that he is ”paralyzed”? He is subjected to medical examination and nothing is found which would indicate that he was physically prevented from carrying his intention to effect. Must we say that he gave up his intention or that he revised the requirements of the situation? He refuses to admit either alternative. Must we say that he is lying? These questions aim at constructing a case in which to say that he was prevented, or forgot about the time, or gave up his intention, or reassessed the requirements of the situation would have no other foundation than the mere fact that he did not set himself to action in accordance with the premises. This is an extreme case, to be sure. But I do not see that it could not occur.” (von Wright 1971, 116-117). • Praktisen päätelmän välttämättömyys on ”ex post actu”? • ”The logical validity of a schema [cannot] be affected by contexts that do not affect its meaning” (Donagan 1989, 346). • Palauttaa yhteiskunnalliset tapahtumat aina viime kädessä yksilöiden toimintaan (metodologinen individualismi).

16. Postmoderni ja narratiivinen historianfilosofia • Hayden White, Metahistory: the historical imagination in nineteenth-century Europe (1973). • Frank Ankersmit, Narrative Logic: A Semantic Analysis of the Historian’s Language (1983). • Molempien mukaan menneisyyttä koskevat yksittäiset tosiseikat voivat tosia (tai epätosia), mutta historialliset kokonaisesitykset eivät viittaa menneisyyteen tavalla, jota voitaisiin kuvata todeksi (tai epätodeksi). • Molemmat esittävät jyrkän ontologisen väitteen koskien menneisyyden luonnetta: ”in itself the past is a meanigless myriad of facts, states and events, an amorphous chaos of data that successfully resists ’conscious apprehension’ by the historian” (Ankersmit 1983, 83).

17. Whiten historianfilosofia • ”…a deep level of consciousness on which a historical thinker chooses conceptual strategies by which to explain or represent his data. On this level, […] the historian performs an essentially poetic act, in which he prefigures the historical field […] I call these types prefiguration by the four tropes of poetic language: Metaphor, Metonomy, Synecdoche, and Irony”. (White 1973, x) • ”Three kinds of strategy that can be used by historians to gain different kinds of ’explanatory affect’ […] A specific combination of modes comprises what I call the historiographical style.” (White 1973, x) • Modes of Mode of Mode of • emplotment Argument Ideological Implication • Romantic Formist Anarchist • Tragic Mechanistic Radical • Comic Organicist Conservative • Satirical Contextualist Liberal (White 1973, 29)

18. Epistemologialla ei roolia historiantutkimuksessa? • ”…the best grounds for choosing one perspective on history rather than another are ultimately aesthetic or moral than epistemological” (White 1973, xii) • Whiteä kritisoitu lukuisista näkökulmista. Esim. Matti Peltonen, ”Kielellisen käänteen raunioilla”, Tieteessä tapahtuu 8/2009, 64-65. • Mistä troopit ovat peräisin ja miksi olemme niiden vankeja? • Eivätkö menneisyyden tapahtumat voi todellakaan olla itsessään esimerkiksi traagisia, entäs holocaust?

19. Ankersmitin historianfilosofia • Kuvaus (description) vs. representaatio (representation). • Kuvauksen tasolla: ”[individual] things exist independently of the true statements that we can make about them” (Ankersmit 2001, 83). • Representaation tasolla: ”[R]epresentations do not refer to objects in reality” (Ankersmit 2001, 13). • ”Though historical representations are built up of true descriptions, a [historical] representation itself cannot be interpreted as one large (true or false) description. I would not hesitate to say that this – and nothing else – is central problem in the philosophy of history” (Ankersmit 2001, 281).

20. Representaation teoria • ”[We should] see the historical text as a representation of the past in much the same way that the work of art is a representation of what it depicts – or, for that matter, in the way that Parliament or Congress is a presentation of the electorate”. (Ankersmit 2001, 80). • Sekä taiteellinen että historiallinen representaatio ovat korvikkeita (substitute) jollekin poissaolevalle. • ”Since the work of art belongs to the domain of aesthetics, the same is true for all representations – and thus for historical representation”. (Ankersmit 2001, 11)

21. Menneisyyden metaforinen kuvaus • ”Stalin oli susi”: (1) väittää jotakin totta (tai epätotta) eräästä menneisyyden henkilöstä; (2) tarjoaa näkökulman (”tarkastele Stalinin poliittista toimintaa ikään kuin sitä ohjaisi julmuus, ja itsekkäät motiivit”). • ”[B]oth metaphor and the narratio […] individuate or define a certain ’point of view’ or a ’seeing as’, from which reality is to be interpreted. […] [They] are not descriptions but proposals, which according to their nature can never be empirically true or false” (Ankersmit 1983, 216-217). • Emme koskaan näe metaforan “läpi” (läpinäkyvänä kielellisenä välineenä), vaan näemme vain sen antamasta näkökulmasta. Metafora on läpinäkymätön (opaque). • Historiantutkijan käyttämä kieli on ylitsepääsemätön este nykyhetken ja menneisyyden välissä: “The historian’s language does not strive to make itself invisible like the glass paperweight of the epistemological model, but wishes to take on the same solidity and opacity as a thing” (Ankersmit 1985, 19).

22. Ankersmitin kritiikki • Nojautuu kiistanalaiseen teoriaan metaforasta:"[...] that metaphorical statements can never be completely reduced to literal statements that have descriptive or cognitive content. In this respect my analysis clashes with most current theories on metaphorical statements" (Ankersmit 1983, 210) • - Metafora säilyttää viittaussuhteensa: "Ankersmit's claim for opacity has a sense [...]. Still, metaphor retains stubbornly referential component. Unless we can juxtapose the metaphor to its target,and simply to other metaphors, it is unclear how insight into that of which it is a metaphor can occur, or how it might now be appraised" (Zammito2005, 160) • Yleisemmällä tasolla: läpinäkyvyys ja läpinäkymättömyys eivät ole ainoat vaihtoehdot kielen ja todellisuuden välisen suhteen hahmottamiseen: "While it is certainly the case that textuality always transmutes its referent, it does not follow that it annihilates it" (Zammito 1998, 343).

23. White & analyyttinen historianfilosofia • Johtopäätökset analyyttisen historianfilosofian aikaansaannoksista: • -"justifies serious doubts about history's status as either a rigorous science or a genuine art" (White 1973, 2) • Taustalla yhä positivistinen tiedekäsitys, jossa luonnontieteet ylin mittapuu: • "History remains in the state of conceptual anarchy in which the natural sciences existed during the sixteenth century" (White 1973, 13) • "For, given the protoscientific nature of historical studies, there are no apodictic epistemological grounds for the preference of one mode of explanation over another" (White 1973, 20)

24. Quine ja positivismin kritiikki • W. W. Quine, "Two Dogmas of Empiricism" (1951). • Kritisoi loogisen positivismin 'atomismia' eli käsitystä: "Jokaisen mielekkään väitteen tulee olla käännettävissä (todeksi tai epätodeksi) välitöntä kokemusta koskevaksi väitelauseeksi" (Quine 1997, 147). • Ehdotti tilalle holismia: "meidän ulkoista maailmaa koskevat väitteemme eivät joudu kokemuksen tuomioistuimeen yksi kerrallaan vaan järjestäytyneenä yhteisönä" (Quine 1997, 149) • Tieteellisen teorian sisältämiä yksittäisiä väitteitä ja niiden pätevyyttä ei voi tarkastella irrallaan tästä kokonaisuudesta (Duhem-Quine-teesi).

25. Historiallinen tieto uskomusverkostona • A. Tucker, Our Knowledge of the Past: A Philosophy of Historiography (2004). • "Historiography, as a science, is holistic, it presents a net of beliefs, connected to evidence at its rims." (Tucker 2004, 120) • "Through the historical development of historiography the web of historical beliefs has expanded and the connections among its units grew complex." (Tucker 2004, 120)

26. Kolligatoriset käsitteet • William Whewell (1794-1866): "the binding together or connection of a number of isolated facts by a suitable general conception or hypothesis". • W. H. Walshin mukaan kolligaatio (colligation) on historiantutkimukselle ominainen tapa käyttää yleistyksiä ja selittää: • "[Historians] do not seem to employ generalizations in the same way as scientists do" (Walsh 1958, 23) • "the procedure of explaining an event by tracing its intrinsic relations to other events and locating it in its historical context" (Walsh 1958, 59)

27. Kolligatoristen käsitteiden lajit • Kaikki kolligatoriset käsitteet "perform the same function of identifying groups of events which constitute wholes that are more than the sum of their parts" (McCullagh 1978, 284) • Formaaliset kolligatoriset käsitteet (esim. vallankumous, kasvu, synty, rappio, ja konflikti) viittaavat historiallisen prosessin muodollisiin (formal) piirteisiin, • Dispositionaaliset kolligatoriset käsitteet (esim. renessanssi ja valistus) viittaavat kokonaisuuteen, jota innoittaa tai ohjaa ideoiden, arvojen tai aatteiden joukko.

28. Kolligaatio vs. taiteellinen luomisprosessi • Jo analyyttiset historianfilosofit huomasivat historiantutkimuksen taiteellisen'aspektin: • "[Historian] wishes to show that his historical facts form a unified whole, or a series of such wholes, in much the same way in which a work of pictorial art or a piece of music is unitary" (Walsh 1942, 130) • 'What every historian seeks for is not a bare recital of unconnected facts, but a smooth narrative in which every event falls as it were into its natural place and belongs to an intelligible whole. In this respect the ideal of the historian is in principle identical with that of the novelist or the dramatist". (Walsh 1960, 23) • Narratiiviset historianfilosofit omaksuivat idean ja tekivät sen pohjalta jyrkkiä epistemologisia johtopäätöksiä.

29. Ankersmit kolligaatiosta • "Think of notions like 'Gothicism,' or 'the Renaissance,' 'the Industrial Revolution.' There are no 'things' that these names refer to and that are given to us in the way that tables and chairs are given to us. It is only thanks to historical representation that these 'identities' can come into being at all: there is not, first, a thing that we happen to come across in the past and that we have called "the Renaissance and that, next, we follow on its complex path through space and time" (Ankersmit 2001, 312) • "We cannot misdescribe the Renaissance (because there is no such thing)." (Ankersmit 1983, 219)

30. Ankersmitin tietokäsityksen kritiikki • Ankersmit "annetun myytin" edustajana. • Mitään ei ole "annettuna" meille, ei edes tuoleja tai pöytiä. Kaikki havainto on "teoriasidonnaista". • "[P]eople constantly refer to strictly unobservable things or attributes of things in the world, such a people's liberty or freedom. Statements about unobservable are judged to be true of the world if they have more or less definite truth conditions, ultimately observable truth conditions, and there is good reason to believe these conditions to be satisfied" (McCullagh 2008, 156) • McCullaghin mukaan vaikka monet kolligatoriset käsitteet ovat metaforisia luonteeltaan, ne voidaan määritellä ja niille voidaan viime kädessä antaa totuusehdot (vaikka se ei ole helppoa).

31. Jälkistrukturalistien historiakäsitys • Tekstin ulkopuolella ei ole mitään" (Derrida) • "Teksti ilmentää moniulotteista avaruutta, jossa moninaiset kirjoitukset yhtyvät ja kilpailevat, eikä yksikään ole alkuperäinen: teksti on kulttuurin tuhansista kehdoista syntynyt lainausten kudos" (Barthes 1981,115). • Tekstejä luettava "vastakarvaan", jolloin tekstin näennäisen yhtenäisyyden alle peittyvät paradoksit ja ristiriidat nousevat esiin. • Keith Jenkins, Re-Thinking History (1991):  ”In that the past is a text (full of 'old' texts) to be read and made meaning-full [...], then critiques of the limits of any textuality apply. There is no method of establishing incorrigible meanings" (Jenkins 1991, 33) • "History is a discourse, a language game; within it 'truth' and similar expressions are devices to open, regulate and shut down interpretations. Truth acts as a censor - it draws the line [...] truths are 'useful fictions' that are in discourse by virtue of power (somebody has put and keep them there) and power uses the term 'truth' to exercise control: regimes of truth" (Jenkins 1991, 32)

32. Kieli vs. todellisuus • Liioitellaan lähteiden monitulkinnaisuutta: "Not all sources are equally open to a variety of interpretations or uses, and some indeed can only be reasonably interpreted in a single way" (Evans 1999, 75). • Quine ja "ontologinen suhteellisuus": "the ultimate arbitrariness of language schemes to actuality, the 'looseness of fit' of languages to the world" (Zammito 2005, 161) • "To disavow the very core of common sense, to require evidence for that which both the physicist and the man in the street accept as platitudinous, is no laudable perfectionism; it is pompous confusion" (Quine 1976, 229-230)

33. Jälkianalyyttinen kanta kolligatorisista käsitteistä • "Holistisen" käsityksen mukaan valistuksen kaltaisten käsitteiden pätevyyttä ei voi tarkastella yksinään vaan yhdessä siihen liittyvien muiden historiallisten tietoväitteiden kanssa. • "Colligatory concepts in historical representations can be conceived to refer in roughly the same way that theoretical terms do in natural-scientific theories". (Zammito 2005, 155). • "The[se] terms pick out something intersubjectively discriminate in reality, though not directly observable like tables or chairs" (Zammito 2005, 178)

34. Historiantutkimus teoreettisena hankkeena • "Historians cannot even begin work, or, more precisely, begin to determine the object of their inquiries, without some form of analytical framework which construes the subject to be investigated" (Fulbrook 2002, 86) • Historiantutkimuksessa "paradigma" määrittää: (1) tutkimuskysymykset ja ongelmat; (2) mitä tarkastellaan (tutkimuskohde & analyyttiset käsitteet sen kuvaamiseen); (3) mistä etsitään (lähteet ja apuvälineet niiden analysointiin); (4) mikä lasketaan "vastaukseksi"; (5) historiallisen rekonstruktion päämäärän & sopivat esitysmuodot (Fulbrook 2002, 34)

35. Holokaustin selittäminen • What counts as an 'answer' to a particular puzzle [...] varies dramatically across different paradigms" (Fulbrook 2002, 134) • Intentionalistinen vs. funktionalistinen paradigma holokaustin selittäjänä: Onko se paremmin selitettävissä Hitlerin murhanhimoisilla aikomuksilla vai natsihallinnon kaoottiselle toiminnalla ja kumulatiivisella radikalisoitumisella. • Ian Kershaw: yhtäältä Hitlerillä ei ollut 'suurta suunnitelmaa', mutta mikään ei tapahtunut ilman hänen hyväksyntäänsä. Toisaalta natsihallinnon alempien tasojen toiminta johti sen kumulatiiviseen radikalisoitumiseen, kun hallinnon eri alueet kilpailivat Hitlerin suosiosta

36. Holistinen alimääräytyneisyys • Yhteensopimattoman havainnon ongelma: "Konflikti kokemuksen reuna-alueilla käynnistää uudelleenjärjestelyjä kentän sisäosissa. Joidenkin väitelauseidemme totuusarvot on muutettava." (Quine 1997,150) • Siten uskomusverkkoa on muutettava, mutta havainto tai koe ei koskaan kerro mitä verkon osaa olisi muutettava: "Mikään erityinen kokemus ei liity mihinkään erityiseen väitelauseeseen kentän sisäosassa paitsi epäsuorasti" (Ibid, 150) • "Mitä hyvänsä väitelausetta voidaan pitää totena tuli mitä tuli kunhan vain teemme riittävän rajuja uudelleenjärjestelyjä muualla järjestelmässä". (Quine 1997, 151) • Mitään historiallista tulkintaa ei voida suoraan kumota yksittäisellä uudella lähteellä. Se voidaan korkeintaan tehdä epäuskottavammaksi. • Yksi syy salaliittoteorioiden (kuulennot, 9/11) hengissäpysymiselle?

37. Kontrastiivinen alimääräytyneisyyys • Useampi toistensa kanssa yhteensopimaton teoriakokonaisuus voi olla samanaikaisesti yhteensopiva havaintoaineiston kanssa. • "All historiographies are not equally valid because some are supported by the evidence, available traces of the past, better than others, but this evidence does not allow us to choose between conflicting accounts that are empirically adequate to the same degree" (Newall 2008, 176) • Mitkä ovat tässä tilanteessa viimekätiset valintakriteerit eri tulkintojen välillä? Miten käy objektiivisuudelle?

38. Objektiivisuus historiantutkimuksessa • Klassisen objektiivisuuden kritiikki: Thomas Nagel ja "view from nowhere". • Objektiivisuus intersubjektiivisena tietona (Nicholas Rescher). • "the objective does not simply reside within each individual, but, rather, is achieved by criticism, contention, and exchange [...] Objectivity is not a stance arrived at by sheer willpower [...] Instead it is the result of the clash of social interests, ideologies, and social conventions within the framework of object-oriented and disciplined knowledge-seeking" (Appleby et al 1994,195) • "The system of peer review, open referencing, public disputation, replicated experiments, and documented research - all aided by international communication and the extended freedom from censorship - makes objective knowledge possible" (Appleby et all 1994, 281)

39. "Paradigmoihin" nojautuvan objektiivisuuden ongelmat • Joyce Appleby et al, Telling the truth about history (1994). • "A multicultural approach to history" (Appleby et al 1994, 4) • "concedes the impossibility of any research of being neutral [...] and accepts the fact that knowledge-seeking involves a lively, contentious struggle among diverse groups of truth-seekers" (Appleby et al 1994, 254) • Mary Fulbrook, Historical Theory (2002). • "this view, which (if taken to its logical conclusion, which they fail to do) would imply that only political sympathies can ultimately adjudicate between 'better' (=underdog, enabling, enpowering, etc.) and 'worse' conservative, elitist, etc.) accounts". (Fulbrook 2002, 9) • "Plurality does not preclude falsifiability" (Ibid., 193) • "Historical knowledge is of a different order from that of fiction, myth, and ideology" (Ibid., 196)