Talousrikosoikeudesta ja sen yleisistä opeista

1. Talousrikosoikeudesta ja sen yleisistä opeista Professori Raimo Lahti Helsingin yliopisto

2. 1. Talousrikosoikeuden vahvistuminen ja sen ominaispiirteitä • Talous- ja varallisuusrikossäännökset keskeinen osa rikoslain kokonaisuudistusta (1972–2003) • Talousrikoksilla tarkoitetaan tyypillisesti liike- ja yritystoimintaan liittyviä oikeudettomaan hyötymiseen tähtääviä rikoksia • Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuva rikossäännösten lähentäminen koskee nimenomaan talousrikosoikeutta. Tämä koskee etenkin rahanpesu- ja arvopaperimarkkinarikosten sääntelyä, mutta osaksi myös avustus- ja veropetosrikoksia. Suomalaistapauksista ks. erit. KKO 2005:27, kohdat 23-38 (arpajaislaki). • Talousrikossäännökset kirjoitettu entistä yleisluonteisemmin, mikä on jättänyt tuomioistuimille

3. 1. Talousrikosoikeuden vahvistuminen (jatk.) tavallista enemmän harkinnanvaraa määrittää raja hylättävien ja hyväksyttävien talouselämän käyttäytymismallien kesken • Talousrikossäännösten soveltaminen on niiden kirjoitustavasta riippumatta vahvasti sidoksissa aineelliseen lainsäädäntöön ja (liike)toimintaympäristölle luonteenomaiseen käsitteistöön

4. 2. Talousrikosoikeuden eriytymiskehitys • Yleisesti rikosoikeudessa sovellettavien periaatteiden ja käsitteiden joustettava ja mukauduttava erityispiirteisten talousrikossäännösten dynaamiseen soveltamiseen niiden muuttuvassa toimintaympäristössä. Ks. esim. Tiedemann (2004): rikosoikeuden yleisen osan soveltamisessa on otettava huomioon erityisen osan erityispiirteet – eikä päinvastoin. Vrt. esim. Rautio (2005), joka varoittaa yleisten oppien (lähinnä tahallisuusopin) muuntelusta talousrikosoikeuden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. • Talousrikossäännösten kriminaalipoliittisesti tehokkaan soveltamisen vastapunnuksina rikosoikeudellinen laillisuus- ja syyllisyysperiaate sekä niiden tausta-arvot.

5. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) • Kaikessa rikoslainsäädännön kirjoittamisessa tulee kiinnittää huomiota rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen sisältämään epätäsmällisen rikoslain kieltoon sekä rikosoikeuden käyttöä rajoittaviin kriminalisointiperiaatteisiin. On olemassa jännite vastakkaisiin suuntiin vaikuttavien pyrkimysten kesken: Toisaalta laillisuusperiaatteesta johtuvan epätäsmällisyyskiellon vuoksi rikostunnusmerkistöt tulisi kirjoittaa mahdollisimman tarkkarajaisiksi. Toisaalta talousrikossäännösten tulisi mahdollistaa niiden toimintaympäristössä ja tekotavoissa tapahtuvia tulkinnan muutoksia enemmän kuin esim. perinteisiä omaisuusrikossäännöksiä sovellettaessa.

6. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) • Omaksuttujen lainsäädäntöratkaisujen vuoksi (tunnusmerkistöt entistä yleisluonteisempia ja normatiivisia käsitteitä sisältäviä) on alun alkaen ollut oletettavaa, että kiperiä tulkintatapauksia esiintyy runsaasti. Säännösten soveltamisessa noudatettavien tulkintojen vakiintuminen edellyttää oikeuskäytännön ja -tieteen myötävaikutuksella tapahtuvaa oikeuden kehittämistä. • Laillisuusperiaatteen asemaa on vahvennettu (ks. PL 8 § ja RL 3:1, jolloin mm. analogia syytetyn vahingoksi on kielletty. Kuitenkaan RL 3:1:n epäselvä lausuma rankaisemisen nimenomaisuudesta ja HE:n 44/2002 vp (s. 34) siihen liittyvä perustelulausuma eivät voi

7. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) rikosoikeudessa tavanmukaisesti kysymykseen tulevia tulkintametodeja eivätkä johtaa yleisen, vahvan in dubio mitius -periaatteen omaksumiseen. • Kieliopillisen tulkinnan lisäksi on erityisesti huomattava teleologisen ja siihen läheisesti liittyvän systemaattisen tulkinnan merkitys. Ihmis- ja perusoikeusajattelun voimistuttua on myös kiinnitettävä huomiota etenkin laillisuusperiaatteen tausta-arvoihin, jolloin ne ovat usein vastapainona teleologisen tulkinnan taustana oleville kriminaalipoliittisille hyötynäkökohdille. Lainsovelluksen puolesta ja vastaan -punnintatilanteessa on tuomion perusteluiden seikkaperäisyydelle ja avoimuudelle asetettava erityisiä vaatimuksia.

8. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) Tulkinta-argumenttien etusijajärjestys ei kieliopillisen tulkinnan (sanarajan) lähtökohtaa lukuun ottamatta ole yleisesti määrättävissä. Erisuuntaisten perustelujen vakuuttavuutta on arvosteltava mm. säännös- ja toimintaympäristökohtaisesti sekä sen mukaan, miten kauas säännöksen soveltamisen ydinalueelta ja keskeisimmästä suojelutarkoituksesta etäännytään. • EU-oikeudella on rikosoikeuteenkin entistä useammin tulkintavaikutusta, kun direktiivin tai puitepäätöksen täytäntöön panemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä sovelletaan EU-oikeusmyönteisesti. Rajoituksena silloin on, ettei lakisidonnaisuuden ja oikeusvarmuuden periaatteet huomioon ottaen rikoslakia

9. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) saa soveltaa laajentavasti syytetyn vahingoksi. • Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 2005:27 ja 2007:67. • Laillisuusperiaate ei myöskään yhtä tiukoin kielloin rajoita yleisten oppien kehittämistä lainkäytössä kuin miten se määrittää rikostunnusmerkistöjä, vaikka vastuuperiaatteita ja -käsitteitä on entistä tarkemmin määritelty RL 3 luvussa. • Syyllisyysperiaate on RL 3-4 luvun uudistuksen myötä toisaalta täsmentynyt (kuten tahallisuuden, tuottamuksen ja erehdyslajien määrittely laissa), toisaalta suhteellisesti kaventunut (esim. talousrikoksissa huolellisuus- ja toimintavelvollisuudet pitkälle ”objektivoituvat”).

10. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) • Tahallisuusopin sääntelyn kahtiajakautuneisuus ja sen merkitys: seuraustahallisuuden määrittely todennäköisyystahallisuuskäsityksen mukaan (RL 3:6) ja olosuhdetahallisuuden määrittely lähinnä tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen (RL 4:1) perusteella. Taustana tälle kahtiajakautuneisuudelle lähinnä talousrikoksiin liittyvät erityiset tahallisuusongelmat. Ks. asiasta viimeksi erisuuntaisia käsityksiä toisaalta Koponen 2004 ja Tapani 2005; toisaalta Frände 2004 ja Matikkala 2005. Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 2006: 64 (huumausainerikos) ja 2006: 26 (veropetos).

11. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) Ensiksi mainittujen suuntaisesti katson, että teko-olosuhteen varteen otettavaksi mieltäminen voi perustaa selonottovelvollisuuden, jonka noudattamatta jättämisen ilmentämä välinpitämättömyys yhdessä kuvatunlaisen tietoisuuden kanssa voi perustaa tahallisuusvastuun. Ongelmallisempaa on, riittääkö lievempi mieltämisen aste ja missä laajuudessa eroja mieltämisen todennäköisyydessä ja selonottovelvollisuuden vahvuudessa voidaan perustella tunnusmerkistö- ja tekokohtaisesti. Vastaavasti esittelijä KKO 2006:64:ssä. Tahallisuutta on arvioitava eri tavoin (ja lievemmin) yrityksen asteelle jäävässä kuin täytetyssä teossa (ks. OikN Häyhä KKO 2006:26:ssa).

12. 2. Talousrikosoikeuden eriytyminen (jatk.) • Talousrikossäännösten soveltamiseen liittyy myös tavanmukaista enemmän rajanvetoa tunnusmerkistöerehdyksen (RL 4:1) ja kieltoerehdyksen (RL 4:2) kesken, varsinkin kun subsumptio- eli soveltamiserehdystä (henkilö soveltaa jotakin lain määräystä virheellisesti tekoonsa) ei laissa säännellä. • Syyllisyysperiaate on myös talousrikoksissa eriytynyt suhteessa perinteiseen yksittäistekosyyllisyyden käsitykseen: niissä arvotetaan usein yksittäisten tekojen sijasta tekosarjoja janiiden ilmentämää kokonaisjärjestelyä ja tarkoitusperiä (ks. etenkin velallisen epärehellisyyttä koskeva KKO 2003:13 ja veropetosta koskeva KKO:n p. 5.12.2002 nro 3264, ään.)

13. 3. Osallisuus rikokseen ja oikeushenkilön puolesta toimiminen (vastuun kohdentuminen) • RL 5:8:n säännöksellä selvennettiin, että oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta vastuu voidaan kohdentaa oikeushenkilön puolesta toimivaan, vaikkei tämä täytä rikoksen tekijälle asetettuja erityisehtoja, jos oikeushenkilö nuo ehdot täyttää. Samalla selvennettiin, että muodollisessa orgaaniasemassa olevaan rinnastetaan oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä. Oikeuskäytännössä vastaavasti jo erit. KKO 2001:86. • Rikosvastuun kohdentamisessa on kysymys – paitsi uuden RL 5:8:n – epävarsinaista laiminlyöntiä (RL 3:3) ja osallisuutta (RL 5:3-7) koskevien säännösten sovelluksesta organisaatioissa tehtyihin rikoksiin

14. 3. Rikosvastuun kohdentaminen (jatk.) • Rikosoikeudellisen vastuuaseman määritykseen haetaan mainittujen RL-säännösten lisäksi johtoa asianomaisia organisaatiomuotoja koskevista huolellisuus- ja toimintavelvollisuuksien sekä tehtävien- ja vastuunjaon normeista (kuten uOYL 6:2.1, 6:17.1). Erityistä huomiota kiinnitetään tällöin mahdollisten vastuuhenkilöiden tosiasialliseen määräävyysasemaan. • Vrt. ns. Corpus Juris -ehdotus (2000) yrityksen johdon ja virkamiehen rikosvastuusta: • – Jos … artiklassa tarkoitetun rikoksen tekee yrityksen hyväksi henkilö, joka toimii yrityksen tai jonkun muun yrityksessä määräysvaltaa tai päätösvaltaa käyttävän henkilön alaisuudessa, myös sellainen yrityksen johtoon

15. 3. Rikosvastuun kohdentaminen (jatk.) kuuluva on rikoksesta vastuussa jos hän on tietoisesti sallinut sen tekemisen. • – Sama koskee virkamiestä, joka tietoisesti sallii määräysvallassaan olevan henkilön tekevän … artiklassa tarkoitetun rikoksen. • – Jos … artiklassa tarkoitetun rikoksen tekee henkilö, joka toimii yrityksen johtajan tai jonkun muun yrityksessä määräysvaltaa tai päätösvaltaa käyttävän henkilön alaisuudessa, myös sellainen yrityksen johtoon kuuluva on rikoksesta vastuussa jos hän on laiminlyönyt valvonnan ja laiminlyönti on helpottanut rikoksen tekemistä.

16. 3. Rikosvastuun kohdentaminen (jatk.) • – Arvioitaessa edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua yrityksen johdon vastuuta, toimivallan delegointia pidetään pätevänä puolustuksena vain jos delegointi on ollut osittaista, tarkkaa, määritettyä ja tarpeellista yritystoiminnan hoitamiseksi ja jos delegoiduilla on ollut todellinen mahdollisuus suoriutua heille annetuista tehtävistä. Yrityksen johtoon kuuluva voi olla vastuussa tämän artiklan nojalla delegoinnista huolimatta, jos hän ei ole ollut riittävän huolellinen henkilökuntansa valinnassa, valvonnassa tai johtamisessa tai yrityksen yleisessä organisoinnissa taikka muussa sellaisessa asiassa, joka kuuluu yrityksen johdon toimenkuvaan. • Oikeuskäytännöstä ks. viimeksi KKO 2005:27, 2007:62.

17. 3. Rikosvastuun kohdentaminen (jatk.) • KKO 2005:27:ssä yhdistyksen toimitusjohtaja, markkinointipäällikkö ja hallituksen puheenjohtaja tuomittiin rangaistukseen. KKO perusteli vastuun kohdentumista heihin viittaamalla yhdistystä koskevan maakunta-asetuksen määräyksiin tj:n ja hallituksen johto- ja valvontavelvollisuuksista. Markkinointipäällikön vastuuta perusteltiin hänen johtavalla asemallaan yhdistyksen pelitoimintaan nähden, hänen osallistumisel-laan tuosta toiminnasta päätöksiä tehneen hallituksen kokoukseen ja hänen yhteisellä toiminnallaan tj:n kanssa pelitoiminnan ja sitä koskevan markkinoinnin toteuttamisessa. Hallituksen pj:n vastuun perusteluna viitattiin epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen oppiin

18. 3. Rikosvastuun kohdentaminen (jatk.) ja lausuttiin, että vastuu arpajaisrikoksesta voi aiheutua hallituksen jäsenille joko osallistumisesta päätöksenteko-prosessiin tai laiminlyönnistä puuttua tapahtumiin. • KKO 2007:62. Asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa asioinut henkilö oli saanut surmansa jäälohkareen pudottua katolta hänen päähänsä. Kiinteistön hoito oli sopimuksella uskottu huoltoyhtiölle. Lumen ja jään poistamista katolta ei kuitenkaan ollut sisällytetty sopimuksessa lueteltuihin huoltoyhtiön tehtäviin. Kun vastuuta ei tältä osin ollut selvästi siirretty huoltoyhtiölle, As Oy:n tuli huolehtia tarvittaessa katon puhdistamisesta. As Oy:n hallituksen pj. tuomittiin kuolemantuottamuksesta.

19. 4. Eräitä huomioita KKO:n ennakkopäätösten perusteluista talousrikoksissa • Yleishavaintona on KKO:n perustelujen ja siten mm. tulkintaperiaatteiden entistä tarkempi erittely. Vuoden 2004 alusta huomiota kiinnittää, että RL:n yleisten oppien uudistuksen todetaan yleensä vain vahvistaneen entistä oikeustilaa eli vastaavan vakiintunutta oikeuskäytäntöä. • Nimenomaan talous- ja varallisuusrikoksissa havaittavissa kahtalaista tulkinta-asennoitumista: yhtäältä restriktiivisen tulkinnan ja toisaalta dynaamiseksi tulkinnaksi luonnehdittavan mukaista.

20. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) • Edellisessä suhteessa ks. KKO 2004:81 (rakentamisrikkomus) ja 2004:109 (petos), joiden mukaan laillisuusperiaatteesta johtuu vaatimus tulkinta rikostunnusmerkistöjä suppeasti. Ks. myös KKO 1999:51 (luvaton käyttö), 2004:64 (omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkominen) ja 2005:53 (seksuaalirikos), joiden mukaan rikostunnusmerkistöjä ei saa tulkita laajentavasti syytetyn vahingoksi. • Jälkimmäisessä suhteessa ks. erit. KKO 2002:11 (velallisen epärehellisyys), 2004:46 (verorikkomus), 2005:27 (arpajaislaki) ja 2007:67 (törkeä rahanpesu). • Oma kantani vastaa jälkimmäisissä ratkaisuissa omaksuttua tulkinta-asennoitumista.

21. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) • KKO 2002:11: Kysymys siitä, voitiinko omavelkaiseen tapaukseen sitoutuneiden A:n ja C:n (A oy:n hallituksen pj. ja toim.joht. ja C oy:n hallituksen jäsen) katsoa olleen RL 39:1:ssä tarkoitettuina velallisina, kun he oy:n huonosta taloudellisesta tilasta tietoisina olivat lahjoittaneet omaisuuttaan ja siten aiheuttaneet maksukyvyttömäksi tulemisensa. – KKO:n perusteluista: ”velalliskäsitteen tulkinta on välttämätöntä ja oikeutettua edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa rikoksen tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa sekä tekijälle kohtuudella ennalta-arvattavissa”. – A ja C tuomittiin tekijöinä RL 39:1:n rikoksesta.

22. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) • KKO 2004:46: Kysymys siitä, mitä maksukyvyttömyys merkitsee RL 29:4:n tunnusmerkistössä. (Ään.) – KKO:n perusteluista (k. 9): ”Rangaistussäännöksen täsmällisyydelle asetettavaa vaatimusta ei voida ymmärtää niin ankarasti, että se sulkisi kokonaan pois mahdollisuuden antaa tietylle käsitteelle toisistaan poikkeavat merkityssisällöt, kun sovellettavina ovat eri tyyppisiin tekoihin ja erilaisten etujen suojaamiseen liittyvät rikostunnusmerkistöt. – Maksukyvyttömyyttä tulkittiin RL 29:4:ssä oikeuskäytännössä vakiintuneella tavalla, joka poikkeaa velallisen epärehellisyyttä koskevassa RL 39:1:ssä tarkoitetusta maksukyvyttömyyden käsitteestä.

23. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) • KKO 2004:64: K:n saatava valtiolta oli ulosmitattu K:n veroveloista ja oikeusministeriölle oli annettu maksukielto. Ministeriö oli kuitenkin maksanut saatavan erehdyksessä K:n asianajajan asiakasvaratilille. Tilille tulleita varoja ei voitu pitää RL 16 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuna ulosmitattuna irtaimena esineenä eikä asianajaja jättämällä varat palauttamatta syyllistynyt mainitussa lainkohdassa rangaistavaksi säädettyyn omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkomiseen. (Ään.) – KKO:n perusteluista: ”RL 16:10.1:n 3 kohdassa käytettyä ilmaisua ’ulosmitattuun … irtaimeen esineeseen’ ottaen myös huomioon lainkohdassa säädetyt muut rangaistavat

24. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) tekomuodot ei voida PL 8 §:stä ilmenevän laillisuusperiaatteen vastaisesti tulkita säännöksen selkeätä kielellistä merkitystä laajemmin. Tällainen tulkinta vastaa myös säännöksen tarkoitusta.” • KKO 2004:89: A, joka oli ollut taloudellisissa vaikeuksissa jo usean vuoden ajan, oli runsaan vuoden aikana nostanut käteisenä keskimäärin 27.500 markkaa kuukaudessa määräysvallassaan olleesta osakeyhtiöstä ja käyttänyt varat omaan ja perheensä kulutukseen. A tuomittiin törkeästä velallisen epärehellisyydestä (RL 39:2). (Ään.) – KKO:n perusteluista: ”Maksuvaikeuksissa olevan tai sellaisten vaikeuksien uhkaaman velallisen tulee tulojaan

25. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) ja varojaan käyttäessään ottaa huomioon velkojiensa edut. Tämä koskee myös yksityistä kulutusta, joka tulee sovittaa taloudelliseen tilanteeseen ja rajoittaa siihen, mitä velallisen ja hänen perheensä elatus kohtuudella vaativat.” • KKO 2004:109: A oli valmistanut videokasetteja, joista olisi tullut suorittaa tekijänoikeuslain 26 a §:ssä tarkoitettu maksu, mutta laiminlyönyt lain 26 d §:ssä säädetyn velvollisuuden antaa Teosto ry:lle maksun perinnässä tarpeelliset tiedot. Koska Teosto ei ollut tietoinen A:n toiminnasta, maksut olivat jääneet perimättä. A:n ei katsottu menettelyllään syyllistyneen petokseen. (Ään. 3-2 petosvastuusta.)

26. 4.KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) – KKO:n perusteluista: ”Arvioitaessa rikostunnusmerkistöjen täyttymistä, on otettava huomioon PL 8 §:stä ilmenevä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, joka johtaa siihen, että tunnusmerkistöjä on tulkittava suppeasti. Yleisessä kielenkäytössä ei erehdyksellä tarkoiteta pelkkää tietämättömyyttä tai mielikuvan puutetta. Lainsäädännössä käytetyt käsitteet ovat yleensä, ellei niitä ole laissa määritelty, ymmärrettävä siinä merkityksessä, mikä niillä on yleisessä kielenkäytössä.” • KKO 2004:112: A oli maksuohjelman aikana laiminlyönyt ilmoittaa tulojensa olennaisen nousun johdosta kertyneistä varoista ja saamistaan osingoista. A:n katsottiin RL 39:2.1:n 1 kohdassa

27. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) tarkoitetulla tavalla velkajärjestelyssä salanneen omaisuuttaan. – KKO:n perusteluista huom. pro & contra -tyyppinen argumentaatio. • KKO 2005:10: Yhtiö oli jättänyt tilittämättä palkan maksukiellon perusteella työntekijältään pidättämänsä palkanosat ulosottomiehelle. KKO:n ratkaisusta ilmenevillä perusteilla yhtiön hallituksen jäsenen katsottiin syyllistyneen kavallukseen. (11-jäseninen kokoonpano, ään.)

28. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) – KKO:n vähemmistön (5 jäs.) perusteluista: ”RL 3:1.1:stä ilmenevä laillisuusperiaate huomioon ottaen on ongelmallista, jos laista ja myös sen esitöistä ilmenevää tunnusmerkistötekijää tulkitaan sekä yleisestä kielenkäytöstä että vakiintuneesta oikeudellisesta jäsentelystä poikkeavalla tavalla niin, että tulkinta tosiasiassa merkitsee tunnusmerkistötekijän syrjäytymistä rangaistusvastuun edellytyksenä.” • KKO 2005:27: Ålands Penningautomatförening hade i landstinget Åland anordnat vadhållning och penninglotteri på Internet så att även spelare bosatta i riket kunde delta i dessa penningspel. På de grunder som anförts I HD:s dom ansågs att lotterierna hade

29. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) anordnats också i riket. Verkställande direktören, marknadschefen och styrelseordföranden för föreningen ansågs ha gjort sig skyldiga till lotteribrott. • – KKO:n perustelut kauttaaltaan seikkaperäisiä. Huom. esim. laillisuusperiaatetta koskeva kohta 21: ”Av denna s.k. legalitetsprincip följer inte att det skulle vara otillåtet att slå fast innebörden av brottsrekvisit genom tolkning. Tvärtom är en tolkning av lagtext ofrånkomlig också vid tillämpningen av straffstadganden, eftersom de uttryck som lagstiftaren använder alltid fordrar tolkning och det ankommer på tillämparen att avgöra om en konkret gärning motsvarar en gärningstyp som beskrivs i lagen (se även RP 44/2002 rd s. 34). I rättspraxis har det ansetts såväl nödvändigt som berättigat att tolka de begrepp

30. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) som använts i brottsrekvisit, under förutsättningatt resultatet överensstämmer med avsikten med det skydd som framgår av brottsrekvisitet och som eftersträvats med straffhotet, och att resultatet är rimligen förutsebart för gärningsmannen (se tex. HD 2002:11 och HD 2004:46).” • KKO 2007:67. Veropetoksen katsottiin ennen 1.4.2003 voimaan tullutta lainmuutosta (61/2003) voineen olla kätkemisrikoksena rangaistavan veropetoksen esirikos. A:n syyksi luettiin rikos, joka käsittää törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän rahanpesun. - KKO:n perusteluista: Kohta 9 kuten edellä KKO 2005:27:ssä. --- (Kohdasta 10) Säännöksen tulkitseminen lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevää lain tarkoitusta vastaavalla

31. 4. KKO:n ennakkopäätöksistä (jatk.) tavalla siten, että se koskee myös veropetoksella saatuihin varoihin ryhtymistä, on selvästi sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja tällainen lopputulos on kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa.