1 / 12

SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ

SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ. Yhteiskuntahistorian johdantokurssi sl . 2010, sosiaalihistorian jakso, luento 2 Matti Peltonen. Toisen luennon dispositio:. 1. Sosiaalihistorian määritelmät 2. Sosiaalihistorian linjat Suomessa

salim
Download Presentation

SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ Yhteiskuntahistorian johdantokurssi sl. 2010, sosiaalihistorian jakso, luento 2 Matti Peltonen

  2. Toisen luennon dispositio: • 1. Sosiaalihistorian määritelmät • 2. Sosiaalihistorian linjat Suomessa • 3. Sosiaalihistorian yleispiirteet toisen maailmansodan jälkeen • 4. Kolme tärkeää sosiaalihistorian koulukuntaa tai suuntausta (ei kattava lista) • -Annales-suuntauksen peruspiirteet • -”Brittimarxistit” sosiaalihistorioitsijoina • -"Uusi” mikrohistoria (Italia ja USA).

  3. 1. Mitä sosiaalihistoria on? • 1."History with the politics left out." Sosiaalihistoria arkipäivän tai tapojen historiana; vanha määritelmä joka yksinkertaistaa politiikan vain valtiolliseksi toiminnaksi. • 2.Väestö, luokat, elintaso, perhe, sukupuoli….(yleensä sosiaalinen) historiallisesti tarkasteltuna. Sosiaalihistorian määrällisesti tarkasteltuna valtavirtaus kautta aikojen. • 3. Yhteiskunnallisten ”kysymysten” ja liikkeiden historia, (näyttää usein myös sosiaalihistorioitsijan poliittisen sitoutuneisuuden). • 4. ”Totaalihistoria”, kokonaan oma historian oppiaineensa, oma näkökulma yhteiskunnan historiaa. (esim. Fernand Braudel tai Eric Hobsbawm). • 5. Historian kaatoluokka, "uudet historiat", erityisesti 1970- ja 1980-luvulla käytetty tapa sijoittaa uudet tutkimuskohteet historiantutkimuksen kenttään.

  4. 2.SUOMALAISEN SOSIAALIHISTORIAN SUURI LINJA • A:”Kansalliset kysymykset” muualla • Iso-Britannia: Teollisen vallankumouksen seuraukset (pessimistisen ja optimistisen tulkinnan vaihtelu); Industrial Decline-keskustelu • Ranska: 1789 vallankumouksen yhteiskunnallinen tulkinta: sosiaalinen tausta vai ”atlanttiset” aatteet • Saksa: Saksan erityislaatu, ”Sonderweg": miksi demokratialla niin vaikeata kotiutua saksalaiselle maaperälle? • Venäjä: Oma tie vai länsimaalaistuminen?

  5. B: Suomen ”kansallinen kysymys”?: • 1. Säätykierto koulutuksen avulla; Suolahti, Waris yms.; opinnäytteissä suosittu kysymys 1950-luvulle saakka • 2. ”Kysymysten” historia; jatkuvasti suosittu kysymyksenasettelu; esim. maanvuokrakysymys, alkoholikysymys, naiskysymys, työväenkysymys… • 3. Vuosisadan vaihteen Suomi: millainen oli yh-teiskunta, joka ajautui sisällissotaan 1918? Olisiko kansalaissota voitu välttää? Kuka oli syypää siihen (suomalaiset vai venäläiset, valkoiset vai punaiset, perustuslailliset vai myöntyväismieliset)?

  6. 3.SOSIAALIHISTORIAN TENDENSSIT II MAAILMANSODAN JÄLKEEN • 1. Institutionaalinen vakiintuminen (virat, lehdet ja laitokset) • 2. Poliittinen uudelleenarvio 1940-50 luvuilla, yhteiskuntakriittinen tendenssi suosi talous- ja sosiaalihistoria etenkin Ranskassa ja Länsi-Saksassa. • 3. Suhde yhteiskuntatieteisiin lämpenee, yhteiskuntatieteissä historiallinen suuntaus voimistuu. • 4. Kvantitatiivinen tutkimusote hallitsee (etenkin mielikuvaa sosiaalihistoriasta) ainakin 1980-luvulle saakka • 5. Vertailevan tutkimusotteen arvostus, suhde historialliseen sosiologiaan läheinen. • 6. Maailmanhistorian kirjoittamisen tavoite nousee esille.

  7. 4.KOLME TÄRKEÄÄ SOSIAALIHISTORIAN KOULUKUNTAA • Annales-suuntaus Ranskassa, tärkein sikäläinen talous- ja sosiaalihistorian virtaus 1900-luvulla • -Marc Bloch & Lucien Febvre • -Fernand Braudel • -Jacques Le Goff, Emmanuel Le Roy Ladurie, Roger Chartier • Pääteoksia:Bloch: Royal Touch 1924, Feudal Society 1939-40, Historian's Craft 1954; Febvre: Rabelais 1942, Braudel: The Mediterranean 1949, 1966, On History 1969; Pierre Nora (ed): The Realms of Memory (1984-1992).

  8. Annales-koulukunnan menestyskauden erityispiirteitä 1960- ja 1970-luvuilla: • 1. Keskittyminen esiteolliseen ( ennen 1789) yhteiskuntaan (”liikkumattomuuteen”); • 2. Politiikan ja aatteiden vähättely (”tapahtumahistorian” kritiikin liioittelu) • 3. Strukturalistinen, yltiökvantifioiva ote (1960- ja 70-luvuilla) ja subjektin unohtaminen • [2. ja 3. koskevat kyllä lähes kaikkea muutakin tuon ajan talous- ja sosiaalihistoriaa]

  9. 2.”BRITTIMARXISTIT” • A. Ensimmäinen vaihe: 1950-60-luvut • -Past & Present lehti [1952-] tärkeänä keskuksena julkaisutoiminnassa • Keskeisiä tutkijoita: • Eric Hobsbawm • E. P. Thompson • George Rudé

  10. Brittimarxistit verrattuna Annales-ryhmään: • a) epäakateemisempi, etenkin aluksi myös politiikka tärkeätä • b) keskittyivät enimmäkseen teollistumisen kauteen (paitsi Christopher Hill) • c) suhde yhteiskuntatiet. pidättyväinen • suurin tähti: E. P. Thompson ja hänen teoksensa The Making of the English Working Class (1963).

  11. B.Brittimarxistit1970-luvulla ja sen jälkeen • - uusi tärkeä lehti: History Workshop Journal • -”history from below”-korostus vahvistuu • -mikä on rationaalista käyttäytymistä? • -mob vs. crowd (lauma vs. joukko) • -yhtenäiskulttuurioletuksen hylkääminen jopa esiteollisen yhteiskunnan kohdalla • -uusi akateemisempi tutkijasukupolvi (Peter Linebaugh: The London Hanged 1991; J. M. Neeson: Commoners: Common Right, Enclosure and Social Change in England, 1700-1820, 1993; Carolyn Steedman: Landscape for a Good Woman 1987)

  12. 3.”UUSI MIKROHISTORIA” [1975-] • Yhdysvallat: Natalie Zemon Davis ja Robert Darnton (”Annales Yhdysvalloissa”) • -Italia: Carlo Ginzburg ja Giovanni Levi ja ”uusi mikrohistoria” • rakennehistoriaa ja usein myös kvantifioinnin liioittelua vastaan • valmiiden selitysten torjuminen (modernisaatioteorian arvostelu) • yksityinen ja erityinen esitystavan lähtökohtana (”kertomuksen paluu”) • ”tyypillinen poikkeus” (”exceptional normal”).

More Related