1 / 16

Sydän ja EKG II

Sydän ja EKG II. Sydämen toimintaa ohjaa yläonttolaskimon vieressä oikeassa eteisessä oleva sinussolmuke. Tästä alkava impulssi kulkeutuu johtoratasolukkoa myöten eteisten yli aiheuttaen niiden supistuksen. KERTAUSTA: SYDÄMEN TOIMINTA.

stash
Download Presentation

Sydän ja EKG II

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript

  1. Sydän ja EKG II

  2. Sydämen toimintaa ohjaa yläonttolaskimon vieressä oikeassa eteisessä oleva sinussolmuke. Tästä alkava impulssi kulkeutuu johtoratasolukkoa myöten eteisten yli aiheuttaen niiden supistuksen. KERTAUSTA: SYDÄMEN TOIMINTA Impulssin levittyä eteisen ja kammion rajapintaan, aktivoituu eteis-kammiosolmuke (aktiopotentiaali viivästyy noin 0,1 s) , josta stimulaatio leviää kammioiden yli Hisin kimppua ja Purkinjen säikeitä myöten. Ärsytysvaihetta (depolarisaatio) seuraa palautuminen (repolarisaatio), jonka jälkeen sydän on valmis uuteen supistukseen. Terveen ihmisen sinusrytmi on n. 60-80 lyöntiä/min.

  3. P –aalto • Syntyy eteislihaksen depolarisaatiovirrasta, joka edeltää eteisten supistusta • PQ-välin • aikana supistumisimpulssi kulkee eteis-kammiokimppua pitkin kammioihin, eikä mikään sydämen osa supistu. • QRS –kompleksi • Syntyy kammioiden depolarisaatiovirrasta, juuri ennen kammioiden supistumista • S-T –välillä • kammiolihas pysyy depolarisoituneena eli supistuneena Kammiodiastole Kammiosystole Kammiosystole • T –aalto • Kammioiden lepojännitteen palautumisen eli repolarisaation aiheuttama poikkeama. • Huom. eteisen matala repolarisaatiopoikkeama ei näy EKG:ssä, koska se peittyy QRS –kompleksin alle.

  4. Koska sähkösignaalien koko/määrä on verrattavissa niiden aktivoimaan kudokseen, kammioiden supistuminen saa aikaan suurimman potentiaaliin. Ja, koska vasen kammio on oikeaa suurempi, QRS –kompleksi kuvaa pääasiassa vasemman kammion supistumista. • Sähkövektori on sydämen syklin summavektori. Koska QRS –kompleksi kuvaa suurinta sydämen aktiivisuutta, sähkövektori voidaan määrittää QRS –kompleksin perusteella • QRS -kompleksin amplitudiin vaikuttavat • sydämen koko (käytännössä vasemman kammion koko), • sähkövirran kulkureitti AV –solmukkeesta kammioihin, • elektrodien sijainti verrattuna sydämen sijaintiin • Raajakytkennöissä LI – LIII • Q -ja S –piikit ovat negatiivisia ja amplitudiltaan pieniä -> niiden sähkövirta kulkee poispäin positiivisesta elektrodista • R –piikki on positiivinen ja amplitudiltaan suurin poikkeama -> sen sähkövirta kulkee kohti positiivista elektrodia QRS -KOMPLEKSI

  5. QRS –KOMPLEKSIN SYNTY LII:SSA

  6. EKG-käyrä muodostuu (yleensä) 12 eri kytkennän piirtämistä sydämen sähköisen toiminnan merkeistä • Normaalissa EKG:ssa sydäntä tutkitaan raajakytkentöjen avulla frontaalitasossa (edestäpäin) sekä rintakytkentöjen avulla horisontaalitasossa (vaakatasossa). • Raajakytkentöjä (molemmista käsistä ja vasemmasta jalasta jännitettä mittaavia kytkentöjä) on kuusi: I, II, III, aVL, aVR ja aVF. • Rintakytkentöjä on myös kuusi: V1, V2, V3, V4, V5 ja V6. Ne mittaavat jännitettä rintakehän päältä. KERTAUSTA: EKG -KYTKENNÄT

  7. Raajakytkennöillä tutkitaan sydäntä frontaalitasossa eli edestäpäin. • Raajakytkennät sijaitsevat rintakytkentöjä kauempana sydämestä ja katsovat sitä erikseen kunkin raajan suunnasta. • Einthovenin raajakytkennät ovat bipolaarisia: RAAJAKYTKENNÄT

  8. Jos kehomme olisi homogeninen ja pallomainen, mainitut kolme (kytkentöjen LI-LIII) elektrodia muodostaisivat kuva-avaruudessa tasakylkisen kolmion ns. Einthovenin kolmion. • Raajat toimivat mittauksessa sähköjohtimina ja ko. kolmio vastaa elektrodeja olkapäiden ja vatsan tasolla. EINTHOVENIN KOLMIO I-kytkentä + - - II-kytkentä III-kytkentä +

  9. EINTHOVENIN LAKI • Koska raajakytkentöjen välinen kolmio oletetaan tasasivuiseksi kolmioksi -> kun tiedetään kaksi kytkennöistä, voidaan matemaattisesti määrittä kolmas kytkentä • Einthovenin laki: samanaikaisesti mitattujen bipolaaristen kytkentöjen välisten potentiaalien ero tiettynä ajanhetkenä LII:ssa on aina LI:n ja LIII:n potentiaalien summa: LI+LIII=LII aVR = -(LI + LII)/2 aVL = LI - LII/2 aVF = LII - LI/2

  10. Sydämen sähköisillä voimilla on siis suuruus ja suunta, joten ne voidaan käsittää ja esittää vektoreina • Frontaalitasossa voidaan määrittää sydämen sähköinen vektori kytkentöjen I-III perusteella. VEKTORIKARDIOGRAMMI

  11. SYDÄMEN SÄHKÖISEN VEKTORIN PITUUS(MEAN ELECTRICAL MAGNITUDE) • Sydämen depolarisaation jännitteen kulkusuuntaa kuvaa sydämen sähköinen vektori. • Keskimääräinen frontaalitason QRS –vektori saadaan I-, II- ja III –kytkentöjen korkeuksista • Arvio voidaan perustaa pelkästään R –aaltoon, joka on sydämen aktiivisuuden suurimman poikkeaman aiheuttama aalto • Kytkennät piirtävät EKG:hen ylös –tai alaspäin suuntautuvaa poikkeamaa riippuen siitä, tuleeko sydämen sähköinen vektori tietyllä hetkellä niitä kohti vai suuntautuuko se niistä poispäin • Jos vektori suuntautuu kohti positiivista elektrodia, piirtyy positiivinen poikkeama ja jos vektori suuntautuu kohti negatiivista elektrodia, piirtyy negatiivinen poikkeama • ”Mitä suurempi sydän, sitä pidempi vektori”

  12. SYDÄMEN SÄHKÖISEN VEKTORIN SUUNTA(MEAN ELECTRICAL AXIS) • MEA esittää sydämen sijaintia rintakehällä eli se ilmaisee, mihin sydämen kärki osoittaa. • Sydämen anatominen suunta on +55 eli sydämen kärki osoittaa vasempaan kylkeen päin. • Kun sähköinen vektori osoittaa normaalialueen • ulkopuolelle, kyseessä on • akselin poikkeaminen • oikealle tai vasemmalle • Vektorin suuntautumiseen vaikuttavat mm. • painovoima, • asento (esim. seisominen, istuminen, hengitys) • ruumiinrakenne, • ikä ja • kammioiden depolarisaation muutokset tai kammioiden toimintahäiriö

  13. SYDÄMEN SÄHKÖISEN VEKTORIN MÄÄRITTÄMINEN • Koska sydämen anatominen sijainti on siis noin +55 astetta eli sydämen kärki osoittaa hieman vasemmalle alaviistoon, niin II –kytkennän +60 astetta eli kammioiden sähkövektori on lähellä sydämen anatomista sijaintia -> II –kytkennän sähköinen vektori kuvaa sydämen sähkövektorin suuntaa ja kokoa.

  14. VEKTORIKARDIOGRAMMIN MUUTOKSET • Vektorikardiogrammin muutokset kuvastavat sydämen sijainnin ja sähköisen toiminnan muutoksia, koska sydän voidaan ajatella sijoittuvan diagrammin keskiöön • Vektorin suuntaan vaikuttavat mm. • sisäänhengitys • sydän laskeutuu alaspäin, siirtyy taaksepäin ja kääntyy oikealle • syke laskee • uloshengityksen aikana tapahtuu sydämen päinvastainen liikkuminen • Liikkeet vaikuttavat myös R –aallon amplitudiin: jos sydän siirtyy kohti tai poispäin kytkennän II sähköakselista, R:n amplitudi muuttuu

  15. LABORATORIOHARJOITUS • Tutkitaan sydämen rytmiä kahdella eri kytkennällä, kahdessa eri tilanteessa: • L I: RA (-), LA (+), RL (maa) • L III: LA (-), LL (+), RL (maa) • Huom! tarvitaan siis 6 elektrodia: vasen ranne/oikea nilkka 2 kumpaankin ja oikea ranne/vasen nilkka 1 kumpaankin • Kytkennän I johtimet ylempiin elektrodeihin • Segmentti 1:selinmakuulla 20 s • Segmentti 2: istumaan nousun jälkeen, ensin 10 s, sitten kerran sisään/uloshengitys kuuluvasti markkereita varten (ei kuitenkaan voimakkaasti hengittäen), nauhoituksen kokonaisaika 20 s

  16. LINKKEJÄ • http://www.youtube.com/watch?v=nK0_28q6WoM&feature=related • http://www.youtube.com/watch?v=te_SY3MeWys&feature=related • http://www.oamk.fi/~jjauhiai/opetus/fsk/fsk-kertaus.pdf

More Related