Pappi äitinä

1. Pappi äitinä Eija Hanhimäki, teol.yo Helsingin yliopisto 17.2.2005

2. Tutkimuksen alkuasetelmat • tutkimuksen aihepiirin valinta: äidit ja uskontokasvatus  Pappi äitinä: äitisuhde, kokemukset pappeudesta ja äitiydestä sekä lasten uskontokasvatus • tutkimusmenetelmän pohdintaa: aineistonkeruu ja analysointi: kirjoitelmat ja narratiivisuus

3. Miksi narratiivinen tutkimus? • mahdollisuus tutkia pappiäitien arjen elämää kertomusten muodossa ja elämänmakuisesti • saada heidän oma äänensä kuuluviin • mahdollisuus analysoida elämänkertomuksia kokonaisuuksina (esim. äiti-lapsi-suhteiden tarkastelu) • narratiivisuus tutkimuksen lähestymistapa: läsnä aina tutkimuskysymysten asettelusta raportin kirjoittamiseen saakka

4. Aineiston kerääminen • kirjoitelmapyynnöt pappiäideille: pappismatrikkelista kaikki papiksi vihityt naisteologit, joilla 0-12 v. lapsia • matrikkelitietojen pohjalta (asuinpaikka, srk, koulu ym.) sähköpostiosoitteiden haku netistä  111 pappiäidin sähköpostiosoitteet  marraskuussa 2003 kirjoitelmapyynnöt pappiäideille

5. Tutkimusaineiston ja tutkittavien kuvailu • joulun 2003 jälkeen kirjoitelma-aineisto koossa: 17 kpl sekä yksi haastattelu helmikuussa 2004  yhteensä 18 pappiäitiä • aineistossa sekä teemoittain eteneviä että kronologisia elämänkertomuksia • pappiäitejä kaikista muista hiippakunnista paitsi Oulusta ja Porvoosta • pappiäidit syntyneet vuosina 1957-1973, heidän lapsensa syntyneet vuosina 1983-2003, perhekoot yhdestä viiteen lapseen

6. Muutoksia tutkimuksen edetessä • tutkimuskysymykset hioutuivat: aineistossa korostui eniten pappeuden ja äitiyden yhteensovittaminen • 1) pappiäitien kokemukset yhteensovittamisesta? • 2) papin äiti  pappiäiti  papin lapsi –suhdeketju ja pappeuden ja äitiyden yhteensovittaminen?

7. Narratiivisuus tietämisen tapana (Heikkinen 2001) • narratiivisessa tutkimuksessa ei pyritä objektiiviseen tai yleistettävään tietoon vaan paikalliseen, henkilökohtaiseen ja subjektiiviseen tietoon • ihmisten äänet autenttisella tavalla kuuluviin  kirjoitelmat/narratiivinen haastattelu + narratiivinen analyysi

8. Narratiivisuus tutkimusaineiston luonteen kuvauksessa (Heikkinen 2001) • narratiivista aineistoa ei voi tiivistää numeroiksi tai luokituksiksi vaan tulkittava kertojan antamien merkitysten mukaisesti • kerrontaan perustuvaa narratiivista aineistoa: päiväkirjat, elämäkerrat ja vapaat kirjalliset vastaukset • aineiston narratiivisuus = proosamuotoista suullista tai kirjallista kerrontaa

9. Narratiivisuus aineiston analysointitapana (Heikkinen 2001) • Narratiivien analyysi: kertomusten luokittelu esimerkiksi tapaustyyppien/kategorioiden mukaan • Narratiivinen analyysi: aineiston perusteella uuden kertomuksen tuottaminen keskeisiä teemoja aineistosta esiin nostaen • jako perustuu tietämisen tapaan: paradigmaattinen (käsitteellistäminen, luokittelu) vai narratiivinen (maailma tarinana, yhteyksien etsiminen tapahtumien välille)

10. Narratiivisuus käytännöllisenä työvälineenä (Heikkinen 2001) • ammatillisena työvälineenä: esimerkiksi psykoterapiassa, opettajankoulutuksessa ja terveydenhoidossa • identiteetin jatkuva uudelleen rakentaminen kertomusten välityksellä • tutkittavien ääni kuuluviin  työn kehittäminen ja parantaminen, tiedon lisääntyminen

11. Narratiivisen analyysin käsitteistö Tässä tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä: • elämänkertomus = pappiäidin kirjoitelman/haastattelun sisältämä tapahtumien ja asioiden kokonaisuus (ei elämäkerta) • elämänkertomus on tulkinnallinen tapahtuma nykyhetkessä, jossa henkilö liittää elämän eri vaiheita juonelliseksi, ehjäksi kertomukseksi • mikrokertomus = elämänkertomukseen sijoittuva tekstikatkelma: yksittäinen kokemus/tapahtuma elämässä, voidaan erottaa kronologisesti tai temaattisesti elämänkertomuksesta

12. Narratiivisen analyysin käsitteistö • juoni = erillisiä tapahtumia toisiinsa kokoava side, jonka dynamiikkaa tarkastellaan etenkin elämänkertomuksen muodon analyysissa • kertomus ja tarina narratiivisen tutkimuksen ydinkäsitteitä, mutta tutkijat määrittelevät ne eri tavoin esimerkiksi Sintonen (1999): kertomus = kokonaisuus, joka sisältää tarinan, henkilöt, kertojan sekä jonkin kerrontatilanteen; tarina = kertomusta suppeampi, tarkoittaa lähinnä juonta

13. Narratiivinen tutkimusprosessi (Riessman 1993) • Kokemusten esittämisen tasot tutkimusprosessissa: lähtökohtana: alkuperäiset kokemukset 1) kokemusten tarkkaaminen 2) kokemusten kertominen 3) kokemusten puhtaaksi kirjoittaminen 4) kokemusten analysointi 5) kokemusten lukeminen

14. Narratiivisen analyysin eri toteutustavat (Lieblich ym. 1998) • kategorinen lähestymistapa: samantapaista kuin sisällönanalyysi, kohteena esimerkiksi jotakin ihmisryhmää koskeva ongelma • 1) kategorinen sisällön analyysi: erilliset ilmaisut tekstistä, luokittelu, kategoriat • 2) kategorinen muodon analyysi: tyylillisten tai kielellisten piirteiden analysointi kertomuksen eri osissa, voidaan hyödyntää kvantitatiivisia menetelmiä esimerkiksi ilmaisujen esiintymistä laskettaessa

15. Narratiivisen analyysin eri toteutustavat (Lieblich ym. 1998) • holistinen lähestymistapa: kiinnostus henkilöön ja hänen elämäänsä kokonaisuutena, elämänkertomuksen osien tarkastelu suhteessa kertomuksen kokonaisuuteen • 1) holistinen sisällön analyysi: aineiston lukeminen, vaikutelmien kirjaaminen, keskeisten teemojen valinta, teemojen merkitseminen, johtopäätösten kirjaaminen

16. Narratiivisen analyysin eri toteutustavat (Lieblich ym. 1998) • 2) holistinen muodon analyysi: teemallisten keskipisteiden tunnistaminen, juonen dynamiikan tunnistaminen • kertomuksen kulku ja juonen kehittyminen rinnakkain: etenevä, taantuva ja vakaa kertomus • muodon analyysissa jako kertomustyyppien mukaan: romanssi, komedia, tragedia ja satiiri • kertomuksen sisältö ja muoto kertovat esim. tutkittavan identiteetistä ja arvoista: miten rakentuneet

17. Oman aineiston analysointi • hyödynnetty Lieblichin et al. (1998) holistista sisällön ja muodon analyysin mallia sekä apuna mm. Kokkosen (2003) käyttämiä analysointitapoja (mindmapit, mikrokertomuslistat) • sisällön ja muodon analyysi tukevat toisiaan • Lieblich et al. (1998): narratiivisen materiaalin kanssa työskennellessä kolmen eri äänen (Bakhtin 1986) dialogin kuuleminen: 1) kertoja, 2) teoreettinen tausta ja 3) tulkinta & johtopäätökset

18. Oman aineiston analysointi • Polkinghorne (1995): kaksi narratiivista analyysitapaa, joita voi myös yhdistää: • yhteisten ja vastakkaisten teemojen etsintä, jonka tuloksena syntyy ilmiötä kuvaava yleisempi käsite • juonten etsintä, jotka analyysin kuluessa rakentuvat ilmiötä kuvaavaksi kokonaisuudeksi

19. Holistinen sisällön ja muodon analyysi pappiäitien elämänkertomusaineistolle • alkuperäisen aineiston esivalmistelu: kirjoitelmatekstien muokkaaminen analysoinnin selkiyttämiseksi (rakenne säilytettiin) ja haastattelun litterointi • Vaihe 1: tiivistelmät ja aikajanat • Vaihe 2: mind map –kuviot • Vaihe 3: teema- ja mikrokertomuslistat • Vaihe 4: rakenne- ja juonianalyysi + kaaviot • Vaihe 5: tuotosten vertailu + pääteemat • Vaihe 6: elämänkertomusten vertailu • Vaihe 7: esitystavan valinta: pääteemat + elämänkertomukset