Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716)

1. Gottfried Wilhelm Leibniz(1646-1716) • Syntyi Leipzigissa. • Suoritti lakitieteen tohtorin tutkinnon Altdorfin yliopistossa (1666). • Vuonna 1672 diplomaattina Pariisiin. • Kehitti integraali- ja differentiaalilaskennan (yhtäaikaa Newtonin kanssa). • Suunnitteli mekaanisen laskukoneen. • Royal Societyn jäseneksi vuonna 1673. • Kirjastonhoitajaksi Hannoverin vaaliruhtinaan hovissa (1676)

2. Kirjeenvaihdossa satojen ihmisten kanssa, 15000 kirjettä säilynyt. • Teki uraauurtavaa työtä matematiikan, fysiikan, juridiikan (patenttioikeus), kielitieteen ja historiantutkimuksen aloilla. Harrasti myös alkemiaa. • Harrasti myös tekniikkaa (esim. Kaivospumput) • Jätti jälkeensä valtavasti käsikirjoitusmateriaalia, josta suuri osa on vieläkin julkaisematta.

3. Teokset • Essais de Théodicée sur la bonté de Dieu, la liberté de l'homme et l'origine du mal (Tutkielmia teodikeasta eli Jumalan hyvyydestä, ihmisen vapaudesta ja pahan alkuperästä) (1710) • Monadologia (kirjoitettu 1712-14, julkaistiin 1720). (suomennettu Gaudeamus 1995) • Filosofisia tutkielmia (Gaudeamus 2011). Laaja kokoelma Leibnizin filosofisia ym. tekstejä.

4. Monadologia • ”Monadi, josta tässä puhumme, ei ole mitään muuta kuin yksinkertainen substanssi, joka sisältyy yhdisteisiin; yksinkertainen tarkoittaa sellaista, millä ei ole osia.” • Ns. keskivaiheen ajattelussaan Leibniz uskoi sekä henkisten että aineellisten monadien olemassaoloon. • Päätyi kuitenkin idealismiin: koska ulottuvaisuus on aina jaettavissa osiin, siihen sisältyy aina moneus ja se voi kuulua vain substanssiyhdistelmille. • Monadien (substanssin) ainoa attribuutti on ajattelu. • Monadit ovat eräänlaisia sielumaisia atomeja, joista koko maailmankaikkeus muodostuu.

5. Monadien perseptiot • Monadeja on lähes ääretön määrä. Ne ovat syntymättömiä ja häviämättömiä. • Kaikki monadit ovat erilaisia (”luonnossa ei milloinkaan ole kahta oliota, jotka ovat täsmälleen toistensa kaltaisia”). • Monadien välillä ei ole vuorovaikutusta (ne ovat ”ikkunattomia”). • Monadien suhteita määrää ennalta säädetty harmonia. • Kaikilla monadeilla on perseptiot (ulkomaailmaa kuvastavat sisäiset tilat). Siten kaikilla monadeilla on tavallaan ”sielu”.

6. Perseptiot • Millään kahdella monadilla ei voi olla täsmälleen samaa perseptiota tai näkökulmaa maailmaan. • Monadit voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden perseptioiden sekavuuden ja tarkkuuden mukaan: • (1) Entelekheia (yksinkertaisimmat monadit): ruumiittomat, itseriittoiset automaatit. • Perseptiot ovat täysin tiedostamattomat (elottomat oliot ym.). • (2) Eläinsielut: perseptio & muisti. • Eläimet toimivat vaiston mukaan, puuttuu itsereflektio. • (3) Apperseptioon (itsetiedostukseen) kykenevät (ihminen). Kyky moraaliseen toimintaan & tiedon saavuttamiseen Jumalasta. • Jumala huolehtii ihmissieluista kuin lapsistaan; muista monadeista kuin insinööri koneistaan.

7. Monadien luonteesta • ”Monadeilla ei ole ikkunoita, mistä jotakin voisi tulla sisään tai mennä ulos.” • ”Jokaisena hetkenä jokainen monadi peilaa koko maailmaa omasta näkökulmastaan.” (vrt. peilisali). • Sielu ei kuitenkaan kykene huomiomaan kaikkea vastaanottamaansa erikseen (vrt. meren aaltojen kohina). • ”Saavutetaan mahdollisimman paljon erilaisuutta yhdessä suurimman mahdollisen järjestyksen kanssa”. • Monadien moninaisuus saanut vaikutteita mikroskoopilla tehdyistä havainnoista: pienimmästäkin hiukkasesta löytyy “kokonainen elävien olioiden, eläinten, entelekhioiden ja sielujen maailma”.

8. Ennalta säädetty harmonia • Monadien välillä ei ole kausaalisia suhteita. • “Ennalta säädetty harmonia”: monadit on synkronoitu keskenään kuten kaksi kelloa voidaan asettaa käymään samaa aikaa. • Sielu ja ruumis toimivat samassa tahdissa johtuen ennalta säädetystä harmoniasta. • Ihminen koostuu itsetietoisesta monadista, hengestä, ja yhdistelmästä alempia monadeja, jotka ihminen kokee ruumiikseen (myös ruumis on aineeton).

9. Synnynnäiset ideat • Ihmisillä on ”synnynnäinen valo, sillä aistit ja induktio eivät voi koskaan opettaa meille totuuksia, jotka ovat täysin yleismaailmallisia ja absoluuttisen välttämättömiä”. • Synnynnäiset ideat ja totuudet ovat meissä ”taipumuksina ja dispositioina, tottumuksina ja luonnollisina mahdollisuuksina”. • Pienet tai hetkittäiset havainnot (petite perception) selittävät miksi niistä ei olla tietoisia (jäävät tiedostuskynnyksen alapuolelle).

10. Paras mahdollinen maailma • Jumala on valinnut mahdollisten vaihtoehtojen joukosta yhden yhdistelmän monadeja, jotka hän muutti olemassa oleviksi. • Järjen totuudet ovat tosia kaikissa mahdollisissa maailmoissa (esim. 2+2=4). • Tosiasioita koskevat totuudet pätevät vain meidän maailmassamme. • Maailma on mahdollinen jos se ei ole ristiriidassa järjen totuuksien kanssa. • Paras mahdollinen maailma on se, jossa on pahaan verraten enemmän hyvää kuin missään muussa.

11. Maailman näennäinen pahuus seurausta ihmisen vapaasta tahdosta ja yksinkertaisista ja universaaleista luonnonlaiesta. • Jumala vain moraalisesti sitoutunut valitsemaan parhaan mahdollisen maailman. Silti voisiko täydellisen viisas ja hyvä olento valita toisin? • Kaikella on syynsä (riittävän perusteen periaate) ja Jumala tietää maailmasta kaiken a priori. Kaikki ei silti tapahdu välttämättä, koska Jumala olisi voinut valita minkä tahansa maailman.

12. Universaalikielen idea • Leibnizin loogiset ideat löydettiin uudestaan vasta 1800-luvun lopulla. • Universaalikieli (lingua characteristica tai characteristica universalis) olisi vapaa luonnollisen kielen epämääräisyyksistä ja moniselitteisyyksistä. Se vastaisi rakenteeltaan kielen ulkopuolista todellisuutta. • “Päättelykalkyyli” (calculus ratiocinator), jonka avulla kaikki erimielisyydet voidaan ratkaista laskemalla.