E N D
1. ITÄ-KARJALAN MIEHITYS 1941-44 KESKEISIÄ TEEMOJA LUENNOLLA:
Taustaa
Kevät-kesä-syksy 1941: Suomen Itä-Karjalaa koskevien tavoitteiden muotoutuminen
Väestön tiukka jaottelu kansallisiin ja epäkansallisiin
Vieraan aineksen kohtelu: 3 eri jaksoa
Kansainvälinen oikeus ja vieraan alueen miehitys
Leiripolitiikka
Vetäytyminen kesällä 1944 ja jälkipyykki
3. Historiallista taustaa Stolbovan rauhasta 1617 lähtien Itä-Karjala oli kuulunut Venäjään
Erilaista kehitystä eri puolilla rajaa.
Suomen 100 vuotta osana Venäjää: lähentyminen Itä-Karjalaan, heimoaate.
Suomi itsenäistyi: epäselvyyttä rajoista; Suomi halusi Itä-Karjalan; Mannerheimin 1. miekkatuppijulistus.
Aseelliset retket Itä-Karjalaan 1918-19 epäonnistuivat.
Tarton rauha 1920: Itä-Karjala pysyi osana Venäjää; Suomi sai sen sijaan Petsamon.
Itä-Karjalan kansannousu: 1921 Karjalan armeija suomalais-johdossa menestyi ja sitten epäonnistui.
Suomi yritti saada Itä-Karjalan kysymyksen Kansainliiton ja Pysyvän kv. tuomioistuimen käsittelyyn mutta epäonnistui.
4. SUOMEN KATKERUUS JATKUI Tarton rauhanneuvottelujen päätteeksi Venäjä ilmoitti myöntävänsä Itä-Karjalalle autonomian
Itä-Karjalan Kommuuni autonomian ilmentäjänä: Suomen näkemyksen mukaan bolsevistinen kummajainen
Itä-Karjalan talous kehittyi tuntuvasti, uutta teollisuutta; Karjalan autonominen neuvosto-tasavalta
30-luvun loppupuolen suuret puhdistukset ulottuivat Itä-Karjalaan
5. SUOMEN TAVOITTEET JA USKOMUKSET v. 1941 Vahva usko natsi-Saksan ylivoimaan; bolsevismi ja Neuvostoliitto murskataan
Usko nopeaan valloitussotaan
Itä-Karjala ja ehkä muitakin alueita liitetään Suomeen siis Suur-Suomi
Turvallinen kolmen kannaksen raja
Itä-Karjalasta rodullisesti puhdas karjalais-suomalainen maakunta
Vieras aines erotetaan kansallisesta väestöstä ja siirretään Saksan valtaamille alueille Venäjällä
Tilalle suomensukuista väestöä Venäjältä
Itä-Karjalan taloudellinen hyödyntäminen (metsävarat)
6. KANSAINVÄLISOIKEUDELLINEN PERUSTELU Kv oikeuden professori Rafael Erich:
- N-liitto siirtää jatkuvasti vierasta väestöä Itä-Karjalaan
Suomalaisten ja karjalaisten heimoyhteys
- Karjalaisten ainoa pelastusmahdollisuus on liittäminen Suomeen, tosin Karjalan omintakeisuuden säilyttäen
Itä-Karjalan saaminen on hyvitys, johon Suomella oli oikeus yleisten kansainvälis-oikeudellisten periaatteiden nojalla
7. MANNERHEIMIN KOLME PÄIVÄKÄSKYÄ 8-10.7. 1941
Suomalaissotilaille: En pane miekkaani tuppeen, ennekuin Karjala heimomme veren ja kärsimysten kyllästämä pyhä maa - on vapaa (mukana v. 1940 menetetty Karjala)
Saksalaisjoukoille: rinta rinnan taistelutovereina ..... ikiajoiksi murskaamaan bolsevismin vaaran ja takaamaan onnellisen tulevaisuuden
Ennen Suomen hyökkäystä rajan yli 9.7.: Itä-Karjalan venäläinen väestö on vangittava ja toimitettava keskitysleireihin.
8. ITÄ-KARJALAN VALTAUS Lähdettyään hyökkäykseen 10.7. Suomen joukot valloittivat parissa viikossa v. 40 menetetyt alueet ja jatkoivat etenemistään (riemusota)
Petroskoi/Äänislinna valloitettiin lokakuun alussa ja Itä-Karjalan miehitys oli suoritettu joulukuuhun mennessä
Suomi ei kuitenkaan valloittanut aivan koko Itä-Karjalaa pohjoisessa tärkeä syy oli Britannian painostus
9. MIEHITYSHALLINTO - Itä-Karjala väliaikaiseen sotilashallintoon
Ylipäällikön Käsky Itä-Karjalan sota-ajan hallinnosta 15.7.
Itä-Karjalan sotilashallintokomentaja oli suoraan ylipäällikön alainen
Päämaja oli Mikkelissä, joten suuri vastuu oli Itä-Karjalan sotilashallintokomentajalla. Silti ylipäällikkö määräsi suuremmista asioista.
AKS oli keskeisessä asemassa sotilashallinnon suunnittelussa ja toiminnassa. Miksi? Mitä merkitystä sillä oli?
10. JÄIKÖ MAAN HALLITUS SYRJÄÄN? Hallitusvallassa oli suppea sotakabinetti joka päätti suvereenisti suurista asioista
Presidentti Ryti kannatti Itä-Karjalan miehitystä ja teetätti tiedemiehillä selvityksiä Suomen oikeudesta Itä-Karjalaan. Puhe 26.6.41: taisteluun kansamme elintilan, isiemme uskon puolesta ..... ikuisen uhkan hävittämiseksi.
Prof. Jalmari Jaakkolan hurjanpuoleinen muistio Suomen oikeudesta laajoihin alueisiin julkaistiin kirjana usealla kielellä
Sotakabinetin ja ylipäällikön tavoitteet olivat yhteneväiset
11. ITÄ-KARJALA SUOMALAISTEN SAAPUESSA Karjalan autonomisen tasavallan väestö 1939: 469.000, josta venäläisiä 63 %, karjalaisia 23 %, muita suomensukuisia 4 %
Valtaosa väestöstä oli paennut Itä-Karjalasta
Itä-Karjalan sotilashallintoalueella oli vain 80-85.000 asukasta noin 40 % kansallisia ja 60 % epäkansallisia
Jäljellä oli naisia (monet äitejä), vanhuksia ja alle 15-v. lapsia siis paljon huollettavia
Monia teollisuuslaitoksia oli siirretty pois, paljon rakennuksia ym. oli tuhottu
12. VÄESTÖN TIUKKA JAOTTELU Miehittäjän määrätietoinen pyrkimys luoda etnisesti puhdas suomenheimoinen maakunta
Tarkkaan pyrittiin selvittämään, kuka oli suomenheimoinen ja kuka vierasta ainesta
Kaikille suomalaiset oleskeluluvat kansallisille vihreät, vierasheimoisille punaiset
Suomenheimoiset ja vierasheimoiset asumaan erilleen
13. MONIA HYVIÄ AIKOMUKSIA Tarkoitus oli luoda hyvinvoiva suomenmielinen maakunta, josta tulisi helmi Suomen maakuntien joukossa
Siksi luontaisesti karjalaisia ja muita suomenheimoisia haluttiin kohdella hyvin ja kasvattaa suomalaisuuteen
Vierasheimoisiin ei tarvetta kiinnittää suurempaa huomiota, sillä heidät siirrettäisiin pian pois ......
Suomen Punainen Risti teki arvokasta työtä, mutta sillä ei ollut roolia keskitysleireillä.
14. EI SE NIIN HELPPOA OLLUT Suomi kutsui itä-karjalaisia opettajia uudelleenkoulutuskursseille Suomeen. Suomalaistamisen tiellä oli karikoita kuten seuraava tapaus osoittaa:
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kurssilaiset pukeutuivat parhaisiinsa Leninin kuolinpäivänä
15. VIERASHEIMOISTEN KOHTELU On syytä tehdä jako kolmeen ajanjaksoon:
- 1941, jolloin nopeahko voitto näytti varmalta ja ryssien mielivaltainen kohtelu oli helppoa
- 1942: voitto saavutettaisiin hitaammin; vierasheimoisten poissiirto lykkääntyi; kova elintarvikepula;
- 1943-44: voittoa ei saataisi; vierasheimoisia syytä kohdella paremmin
16. SYRJINTÄJÄRJESTELMÄ Lähtökohtaisesti vierasheimoiset saivat pienemmät elintarvikeannokset, heille maksettiin pienempää palkkaa ja heidän lääkintähuoltonsa oli huonompi
Tämä oli karjalaisille ym. osoitus, että heitä arvostettiin
Syrjintäjärjestelmää jouduttiin aikaa myöten lieventämään ja v. 43 se poistettiin
17. KESKITYSLEIRIT Ne eivät olleet tuhoamisleirejä, vaan niihin koottiin vierasheimoisia pois sodankäyntialueelta olisivat saattaneet muodostaa turvallisuusuhan
Vain osa vierasheimoisesta väestöstä leireihin enimmillään vajaa puolet, v. 43 alusta lähtien vähän alle 40 %.
Leireissä enimmäkseen naisia, lapsia ja vanhuksia, lähes puolet alle 15-vuotiaita lapsia.
1943 alusta lähtien nimeksi siirtoleirit.
Vierasheimoisia ei saatu kuljetetuksi pois I-K:sta.
18. KOVAT OLOT LEIREILLÄ 1941-42 Aluksi huono kohtelu poissiirrettäville ryssille osasyynä sekavat olot
Sodan pitkittyessä leiripolitiikkaa oli suunniteltava pitemmällä tähtäimellä
Pyrkimys käyttää leiriläistyövoimaa maksimaalisesti hyväksi jopa alle 15-vuotiaiden
Leiriläisten työpanos oli vähäinen, sillä olivat huonokuntoisia
19. LAPSIVANKIEN KERTOMUKSIA Leirien lapsivangit ovat kertoneet kovasta kohtelusta:
Alussa suomlaiset pitivät meitä täysin epäinhimillisissä oloissa melussa, kylmässä ja ahtaudessa.
Jos helvetti on olemassa, se on tällainen: nälän heikentämiä ihmisiä, jotkut melkein luurankoja, pelkoa, ahdistusta, sikin sokin raajoja, nälkiintyneitä kasvoja.
Ihmisiä hakattiin ja joku sellaiseen menehtyikin, mutta suurin kuolinsyy oli nälkä. Kun ei annettu ruokaa, ihmiset kuolivat joukoittain.
Ruoka oli huonoa ja vaatteet kelvottomat.
20. Everstituutnantti Helge Seppälän kokemus 1942 Kesällä 42 sotamies Seppälän tehtävä oli aamuisin noutaa leirin portilta työosasto:
Sen näkeminen oli aluksi masentavaa. Siinä seisoi kolmijonossa ryysyisiä lapsia, naisia ja vanhuksia. Työosaston takana oli joka aamu ja varsinkin maanantaisin nelipyöräisiä vankkureita, joihin oli lastattu uudesta puusta juuri valmistettuja ruumisarkkuja. Portin kohdalla leijui karmea kuoleman tuoksu, oltiinhan nälkäkesässä 1942.
21. KUOLLEISUUS LEIREILLÄ Kaikkiaan ainakin 19 % - jopa yli 30 % - leirien asukkaista kuoli, valtaosa nälän (ja raskaan metsätyön) heikentäminä kulku-tauteihin. (Suomen sotavankileirien kuolleisuus 30 %).
Lapsia ja vanhuksia kuoli paljon.
Pahin vuosi oli 1942, jolloin suomalais-miehittäjätkin kärsivät ravinnon puutetta.
Jos leirien asukkaat olisivat saaneet ne ruoka-annokset, jotka miehitysvalta heille määräsi, monet olisivat pärjänneet joten kuten. Mutta annokset jäivät pienemmiksi.
Paljon suomalaista vihamielisyyttä ja välinpitämättömyyttä vv. 41-42
Keskitysleirien päällikkö evl. Levälahti 08/1942: Vaikeuksien takia leirit tulisi lakkauttaa. Ei toteutunut.
22. LEIRILÄISIÄ KOSKEVIEN TIETOJEN KIRJAAMINEN Kun vertaa sitä, miten miehitysvalta syynäsi henkilön etnistä puhtautta ja miten se kirjasi leirikuolemat, ero on kouriintuntuva.
Leirien kuolleisuusluettelot 1942-43 laadittu äärimmäisen huolimattomasti. Suomi ei tiedä, paljonko ihmisiä kuoli sen leireillä.
Samoin leireillä syntyneiden kirjaukset olivat ylimalkaisia.
23. LEIRILÄISTEN KOHTELU KV OIKEUDEN VALOSSA Haagin maasotaohjesäännössä säännöstö vieraan alueen miehityshallinnosta (1907)
Suomi oli ratifioinut, N-liitto ei. Siksi ei muodollisesti velvoittanut Suomea Itä-Karjalassa
Mutta kansainvälinen tapaoikeus kielsi kohtelemasta väestöä epäinhimillisesti
Ylipäällikkö nimitti korkean tason juristiekspertin, jotta emme tekisi tyhmyyksiä Itä-Karjalassa. Valitettavasti hän toimi Helsingistä käsin.
Syrjikö miehittäjä vierasheimoisia? Täyttikö kohtelu leireillä vainon tunnusmerkit? Orjuutettiinko leirivankeja?
24. TAPPION HÄÄMÖTTÄESSÄ Suomessa uusarviointi heti v. 1943 alussa Stalingradin taistelun ratkettua. Strategisesti edullinen 3 kannaksen raja unohdettiin. Suomi kävi puolustussotaa kansallisen olemassaolon ja demokratian suojelemiseksi.
Vierasheimoisten kohtelu parani tuntuvasti, mutta leireillä 15.000.
Kv oikeuden asiantuntija Erik Castrenin muistio ulkoministeriössä 03/1943: venäläisväestön poissiirto olisi vastoin kv oikeutta.
Kv lehtimiesvierailu Itä-Karjalan leireille 01/1944: täällähän on kaikki hyvin.
Hävitettiinkö kiusallisia asiakirjoja?
V. 1944 sen korkean juristiekspertin, prof. Veli Merikosken kirjanen Suomalainen sotilashallinto Itä-Karjalassa 1941-44 antoi hyvän kuvan sotilashallinnosta Se näet kuvasi v. 1943-44 oloja.
25. VETÄYTYMINEN KESÄKUUSSA 1944 Vetäytyminen tapahtui nopeasti.
Karjalaisten evakuointisuunnitelmasta luovuttiin.
Itä-Karjalan väestöstä Suomeen siirtyi 2.800 ihmistä siis varsin vähän.
Suomalaisten lähtö oli kuin varkaan lähtö.
Monet jäivät, sillä perheen jäseniä odotettiin palaavaksi N-liitosta.
26. SYYTTEET, RANGAISTUKSET YM. Liittoutuneiden valvontakomissio luovutti hallitukselle 61 Itä-Karjalan hallinnossa toimineen henkilön listan syytteeseen asetettavista.
Monet keskeiset henkilöt olivat paeneet Ruotsiin
14 tuomittiin vankeusrangaistuksiin
Suomeen myöhemmin palanneet kaksi miehityshallinnon sotilashallintokomentajaa säästyivät syytteiltä
Monet Itä-Karjalassa keskeisissä tehtävissä palvelleet nousivat huomattaviin asemiin sodanjälkeisessä Suomessa ministereitä, professoreita
27. PALAUTUKSET Välirauhansopimuksen mukaan Suomi joutui palauttamaan kaikki ne N-liiton kansalaiset, jotka oli internoitu tai tuotu väkisin Suomeen. N-liiton tulkinta: Kaikki N-liiton kansalaiset.
Suomi palautti 1.800 itä-karjalaista. Loput katosivat pääosin Ruotsiin.
Suomi joutui palauttamaan paljon Itä-Karjalasta Suomeen kuljetettua omaisuutta vetureita, rautatievaunuja, koneita, kotieläimiä, puutavaraa
28. KENELLE JÄI VASTUU? Suomalaisen näkemyksen mukaan:
- Hallitus oli syrjässä Itä-Karjalan asioista.
- Mannerheim oli liian kaukana Mikkelissä, joten ei voinut tietää hyvin, mitä Itä-Karjalassa todella tapahtui.
- Oikeastaan miehityshallinto oli AKS:n ideoima ja operoima haihattelua.
- Parempi, että Itä-Karjalan miehitys pyritään unohtamaan. Turha vatvoa sitä.
29. ITÄ-KARJALAN MIEHITYS MANNERHEIMIN MUISTELMISSA Vetäytyessään N-liitto oli lähes tuhonnut Itä-Karjalan teollisuuden; väki oli jätetty nälänhädän partaalle. Miehittäjä joutui huolehtimaan heistä
Ei karjalaisen eikä slaavilaisen väestönosan kanssa syntynyt mitään hankauksia.
Täydellä syyllä voitaneen sanoa, että Suomen miehittämillä alueilla ei väestölle myönnetty ainoastaan niitä oikeuksia, mitkä sille kv sopimusten mukaisesti kuuluivat, vaan se myös sai osakseen huolenpitoa, joka jäi toisen maailmansodan aikakirjoihin ainoaksi laatuaan.
SIIS: Ei ryppyä, ei tahraa.
30. JATKOSODAN PIKKUJÄTTILÄINEN, 2005 1200-sivuinen kirja sai tietokirjojen Finlandia-palkinnon
Kirjan sadasta luvusta yhden otsikko mainitsee Itä-Karjalan: Itä-Karjalan sotilashallintoalueen postia (10 s)
Muutamassa luvussa käsitellään lyhyesti Itä-Karjalan valtausta ja miehityshallintoa
Lukija ei saa kirjasta minkäänlaista kokonaiskuvaa Itä-Karjalan miehityshallinnosta.