1 / 21

Maailman elokuvan historia II

Maailman elokuvan historia II. Aasian suuret elokuvakulttuurit. Japani sodan jälkeen. Elokuvateattereita toiminnassa: 1940: 2500, 1945: 850, 1956: 2500

avonaco
Download Presentation

Maailman elokuvan historia II

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Maailman elokuvan historia II Aasian suuret elokuvakulttuurit

  2. Japani sodan jälkeen • Elokuvateattereita toiminnassa: 1940: 2500, 1945: 850, 1956: 2500 • Miehitysajan sensuuri kielsi feodalismin, imperialismin ja militarismin ihannoinnin; kannustettiin tekemään rauhaa ja demokratiaa ylistäviä elokuvia • 225 jidaigeki (periodi) elokuvia määrättiin tuhottavaksi, 40 elokuvateollisuuden johtajaa tuomittiin vankeuteen sotarikoksista – vapautettiin 1956 • Amerikkalaisilla elokuvilla on suuri vaikutus nuoriin elokuvantekijöihin • Godzilla (1954) ja muut hirviöelokuvat muodostuvat hyvin suosituksi lajityypiksi. • Itsenäinen elokuvatuotanto pääsee käyntiin

  3. Japani sodan jälkeen • TADASHI IMAI: Okinawan liljat (1953), • KON ICHIKAWA: Burmalainen harppu (1956), Näyttelijän kosto (1963) • AKIRA KUROSAWA: Rashomon (1950), Idiootti (1951), Seitsemän samuraita (1957) • KENJI MIZOGUCHI: Oharu – naisen tarina (1952), Kalpean kuun tarinoita (1953) • YASUJIRO OZU: Tokio Story (1953), Varhainen kevät (1956), Myöhäinen syksy (1956), Syysiltapäivä (1962) • MASAKI KOBAYASHI: Paljain jaloin läpi helvetin (1959), Seppuku (1962), Kwaidan (1964) • NAGISA OSHIMA: Julma tarina nuoruudesta (1960), Hirttotuomio (1968), Aistien valtakunta (1976)

  4. Other popular Japanese genres • Yakuza, a very violent gangster genre emerges toward the end of 1960s • “pinki films” or soft-core pornography, sometimes with a touch of cinematic avant garde as in Tetsuji takechi’s Hakujitsu mu and Kokeimu (both in 1964) function as a training ground for aspiring filmmakers • Anime – tradition reaching back to 1917 - gains tremendous popularity first at home in the 1960s and abroad in the 1980s

  5. Intia • Elokuvateattereita 1910 alkaen, lähinnä amerikkalaisia ja englantilaisia elokuvia • Tuotannon käynnistyessä sovitetaan teatteriesityksiä, pian myös mytologisia aiheita • Maassa 12 valtakieltä → välitekstit jopa 4 kielellä, usein myös kertoja • Paljolti musikaalipiirteiden ansiosta äännen tulo tekee elokuvasta massaviihdettä • Realismia melodramaattisessa kontekstissa, esim. alkoholiin sortuminen onnettoman rakkauden takia • Hartauselokuvia (devotional films) • Itsenäistymisen jälkeen kansallinen hindupolitiikka jyrää usein paikallisen tuotannon • Musikaalien vastapainona taide-elokuvaa (n. 10%) • Vasemmisto tuotti radikaalimpaa “paralleelielokuvaa”

  6. Intilaisklassikoita • DHUNDIRAJ GOVIND PHALKE: Raja Harischandra (1913) • KANJIBHAI RATHOD: Bhakta Vidur (1921) • P.C. BARUAN: Devdas (1935), Mukti (1937) • V. DAMLEM & S. FATEHLAL: Sant Tukaram (1936) • BIMAL ROY: Do Bigha Zameen (1953) • RAJ KAPOOR: Awara (1951), Shri 420 (1955) • SATYAJIT RAY: Pather Panchali (1955), Aparajito (1957), Apur Sansar (1958) • MRINAL SEN: Bhuvan Some (1969), Interview (1971), Calcutta ’71 (1972)

  7. Intialaista elokuvaa innoittaneet tekijät • Ramayana ja Mahabharata • Klassinen intialainen teatteri • Kansanteatteri (kansanomaista jatketta klassiselle teatterille) • 1800-luvun Parsi-teatteri • Hollywood • MTV K. Moti Gokulsingi &Wimal Dissanayake

  8. Intialaisen elokuvan nykytila • Vuodesta 1971 asti Intia on ollut maailman suurin (tai ainakin toiseksi suurin) elokuvatuottajamaa – jopa 800-900 elokuvaa vuodessa 12-16 kielellä • Leviävät moniin muihin Aasian ja Afrikan maihin, joissa intialaisperäisiä yhteisöjä – myös Yhdysvaltoihin • Chennaissa Tamil Nadun osavaltiossa: enemmän elokuvia kuin Bollywoodissa? • Marudur Gopalemenon Ramachandran: (M.G.R.): veijarihahmosta pääministeriksi • Seuraaja. Myös elokuvatähtenä aloittanut suojatti Jayalalitha Jayaram

  9. Uudempaa intialaista elokuvaa • PRAKASH JHA: The Death Sentence: Mrityu Dand (1997) • ANESS BAZMEE: Pyaar To Hona Hi Tha (1998) • SANJAY LEELA BHANSALI: Devdas (2003) • MIRA NAIR: Monsoon Wedding (2004)

  10. Kiinalainen elokuva ennen sotaa • Elokuvateollisuutta vuodesta1910, 1. elokuva 1905 • Ketjuesityksiä, joissa vuoroon elokuvaa ja laulullisia näyttämöesityksiä • Elokuvia eri katsojaryhmille: hirviötarinoita, dekkareita, perhemelodraamoja, psykologisia luotauksia • Tuottajayhtiöt olivat usein lyhytikäisiä • 1930 luvulla elokuvateollisuuden keskus Shanghaissa: 1. kultakausi • Kommunistit soluttautuivat tärkeimpiin studioihin alkaen tehdä vasemmistolais-liberaaleja elokuvia • Japanin invaasio 1937 pakotti elokuvateollisuuden muuttamaan etelämmäksi Hong Kongiin. Japanilaiset ottivat Shanghain elokuvatuotannon haltuunsa

  11. Kiinalaisia elokuvia • HUI XI (tuottaja): Oopiumluolan väärin kohdellut kummitukset (1916?) • MINGXING (tuottajayhtiö): Hedelmämyyjän romanssi (1922) • ZHANG SHICHUAN: Punaisen lootustemppelin polttaminen, osat I-XVIII vuosina 1928-31 • ZHENG JUNLI: Joki joka virtaa itään (1947) • SUN YUN: Wu Xunin elämä (1950) • WU TIANMING: Elämä (1984) • LU XIOYA: Tyttö punaisessa asussa (1984?) • CHEN BEICHEN: Sillan alla (1984?) • ZHANG JUNZHOA: Yksi ja kahdeksan (1984) • CHEN KAIGE: Keltainen maa (1985), Suuri paraati (1985), Kuninkaan lapset (1988), Hyvästit Jalkavaimolle (1993) • ZHANG YIMOU: Punainen pelto (1988), Ju dou (1990), Punainen lyhty (1991)

  12. Elokuva Kiinan kansantasavallassa • 40-luvun loppu: kiinalaisen elokuvan 2. kultakausi • Elokuva kansallistetaan ja kollektivisoidaan 1949. Uusia studioita ja Pekingin elokuvakoulu perustetaan. • 1951 ideologisen sekaannuksen välttämiseksi joutuvat elokuvantekijät ja kriitikot uudelleenkoulutukseen ja käsikirjoitukset ennakkosensurointin • Ohjenuoraksi asetetaan sosialistinen realismi 1953-65. • ”satojen kukkien” politiikan aikana 1957 sallitaan yhteiskunnallinen kritiikki • 1958 anti-oikeistolainen suuri harppaus pääaiheeksi. Aiempia elokuvia tuomitaan koska ne esittävät väärin kiinalaisen työläisen, maalaisen tai sotilaan.

  13. 1964 monia ohjaajia syytetään reformismista ja heidän elokuvansa leimataan”myrkyllisiksi rikkaruohoiksi.” • 1966 alkaneen kulttuurivallankumouksen aikana elokuvantekijöitä lähetetään maatöihin uudelleen kasvatettavaksi • Lähes kaikki ennen vuotta 1949 tehdyt elokuvat tuhottiin puolueen ja sosialismin vastaisina • Elokuvatuotanto keskeytyi kutakuinkin kokonaan ja jatkui sitten vasta 1970 paikkeilla lähinnä amatöörivoimin. • Kymmenen vallankumousooppera filmatisointia Maon lesken tarkkailun alla

  14. 1972 alkanut uusi nousukausi mahdollisti vapautumisen perinteisestä vallankumousrealismista • Deng Xiaopingin johdolla alkoi 1978 suhteellisen liberaali kausi. Virallisesti luokkataistelu säilyy johtoaiheena. • 1980-luvun puolesta välistä alkaen ns. viides sukupolvi alkoi tehdä yksilökeskeisempää elokuvaa ja etsiä uusia ilmaisullisia keinoja • 1985 osa varhempaa kritiikkiä todetaan ”toispuoliseksi, äärimmäiseksi ja väkivaltaiseksi” • Tienamenin tapahtumien jälkeen 1989 kuudes sukupolvi alkoi tehdä kriittistä halppiselokuvaa joidenkin vanhojen mestarien siirtyessä historiallisten suurelokuvien pariin

  15. Hong Kong -elokuva • Vahvaa kantoninkielistä elokuvatuotantoa jo 30-luvulla • Sodan aikana tuotanto tyrehtyi kun elokuvan tekijät eivät halunneet olla yhteistyössä japanilaisten kanssa • Sodan jälkeen Shanghaista tulleiden elokuvantekijöiden ansiosta mandariininkielinen elokuva alkoi nousta • Sekä vasemmistolaista että oikeistolaista elokuvaa • Varsinkin Kanton-elokuva pääasiassa massatuotettua toimintaelokuvaa pääasiassa kotiyleisölle – lähes kuolee 1970-luvun alussa. • Mandariinielokuva laatutietoisempaa, kohdeyleisö eri puolille Aasiaa emigroituneet kiinalaiset • Kung fu –elokuva: Bruce Lee ja Jackie Chan

  16. Hong Kong: elokuvia • ZHANG CHEN: One-Armed Swords-man (1967) • WEI LO: First Fury (1972) • TSUI HARK: All the Wrong Clues (for the Right Solution) (1981) • JOHN WOO: A Better Tomorrow (1986), Hard Boiled (1992) • WONG KAR WAI: Chungking Express (1994), Happy Together (1997), In the Mood for Love (2000), 2046 (2004)

  17. Taiwan • Elokuvanteko alkaa toden teolla vasta 1950-luvulla • Elokuvia Taiwanin murteella ja paikallisista aiheista, tarinoista ja historiasta. Taustalla usein vahva teatterin traditio. • Yhteistuotantoja Hong Kongilaisten ja japanilaisten kanssa → mandariininkielisyys • 1960-luvulla syntyi suuren luokan kaupallinen elokuvateollisuus ja studiojärjestelmä • Valtion kontrolli 1960-luvulla: ”terve realismi” • 1980-luvulta alkaen korkeatasoista taide-elokuvaa. Elokuvia myös Taiwanin kielellä

  18. Taiwan: elokuvia • KING HU: Touch of Zen (1971) • HOU HSIAO-HSIEN: A Time to Live and a Time to Die (1985) City of Sadness (1989), Puppet Master (1993), Three Times (2006) • EDWARD YANG: The Terrorizers (1986),A One and a Two (2000) • TSAI MING LIAN: The Hole (2000) • ANG LEE: Eat Drink Man Woman (1994), Crouching Tiger, Hidden Dragon (2000)

  19. Etelä Korea • 50- ja 60-luvuilla tehtiin paljon elokuvia • Sensuuri varsinkin poliittisten aiheiden suhteen saattoi olla ankaraa ja mielivaltaista • Poliittista ja taide-elokuvaa 1980-luvulla • Markkinoiden täydellinen avaaminen ulkomaisille elokuville 1985 kova isku kotimaiselle elokuvateollisuudelle • Lisäksi toimintaelokuvaa ja spektaakkelia, sekä kaikkien näiden yhdistelmiä 1990-luvulla • Valtio, elokuvateollisuus ja liikeelämä uudelleen organisoivat rahoituksen, tuotannon ja koulutuksen 1993

  20. Uusi etelä-korealainen elokuva • JE-GYU KANG: Shiri (1999) • CHAN-WOOK PARK: Joint Security Area (2000) • KIM KI-DUK: Lintuhäkin majatalo (1998), The Isle – saari (2000), Viisi vuodenaikaa (2003), Rautakolmonen (2004)

  21. Elokuva Pohjois Koreassa • Arviot volyymista vaihtelevat suurimmillaan välillä15-80 /v. Mahdollisesti joinakin vuosina vain 1-2/v. • Kim Il Sungin ohje: elokuvantekijöiden tulee olla “ihmissielun insinöörejä”, jotka eivät heijasta todellisuuden ääretöntä moninaisuutta vaan luovat kansakuntaa, joka on uskollinen Suurelle Johtajalle ja sitoutunut hänen käsitykseensä vallankumouksesta • Keskeiset teemat: Korean Sodan kauhut, amerikkalaisten harjoittama sorto, Koreoiden yhdistyminen ja nyky-yhteiskunnan onnellisuus • ”On kuvattava tarkasti vihollisen taantumuksellisuus sekä sen heikkoudet”

More Related