Koulutuksen laatu voi olla

1. Korkeakoulujen laadunvarmistuksen kehityskulkuja SuomessaTaina SaarinenSoveltavan kielentutkimuksen keskus Jyväskylän yliopistoTaina.saarinen@campus.jyu.fi

2. Koulutuksen laatu voi olla • 1. absoluuttinen, elitistinen ominaisuus - “erinomaisuus” • 2. suhteellista: koulutuksen ominaisuudet, yleensä jotain tavoitetta vasten tarkasteltuna

3. Lähtökohta: jos sana on sama, niin puhutaanko samasta asiasta? • Poikkeuksellinen tai elitistinen laatu • ”Oxford ja Mersu” • Virheetön tai tasainen laatu • Ei ”tuotantovirheitä” • Tarkoituksenmukainen laatu • Haluttua toimintaa (mutta kenen haluamaa?) • Tehokkuuden määrittämä laatu • Mitä halvempaa,sen parempaa! • Laatu muutoksena • ”added value” - lisäarvo (Harvey & Green 1993)

4. Yleisiä kehityskulkuja • Laadunvarmistuksen taustalla kansainvälisiä kehitystrendejä (Segerholm 2003): • tutkinnon suorittamisajat pidentyneet (mutta onko laatu parantunut?) • koulutusjärjestelmien eriytyminen (läpinäkyvyyden vaatimukset) • julkisen rahoituksen leikkaukset (tehokkuuden ja tulosvastuun vaatimukset) • lisääntyneet kansainväliset kontaktit (vertailtavuuden vaatimukset) • Korkeakoulutuksen massoittuminen (Trow 1974)

5. Politiikkatulkintoja • Laadunvarmistuksen taustalla kansainvälisiä kehitystrendejä: • ”Audit-yhteiskunta” (Power 1994) • ”Arvioiva valtio” (Neave 1994) => New public management, tulosvastuun vaatimus, sääntelyyn perustuva arviointi

6. Kehityskulut ja Suomi(Saarinen 2005b) • Terminä laadunvarmistus (quality assurance) on tullut keskusteluun 1990-luvun puolivälin vaiheilla;arviointikeskustelua jo sitä ennen • Arviointi korkeakoulupolitiikan keskiöön 1980-luvulla, useissa maissa (mutta ei Suomessa) yhtä aikaa rahoitusleikkausten kanssa • Bolognan prosessin myötä selkeä siirtymä kehittävästä arvioinnista arviointijärjestelmien seurantaan

7. Laadun ”lyhyt historia” suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa • ”Laatu” mainitaan ensimmäistä kertaa 1980-luvun lopussa • Miksei aikaisemmin?

8. Laadun ”lyhyt historia” suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa • Korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelmassa 1987: ”opetuksen ja tutkimuksen laadun parantaminen” • laatu = väline, laadun parantamisen edellytys on, että voidaan kehittää seurantajärjestelmä • laatu määrittyi mitattavuutensa kautta: laatua on se, mitä voidaan seurata ja arvioida. • ”laatu vaarassa” ilman toimenpiteitä

9. Laadun ”lyhyt historia” suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa (jatk.) • Kehittämissuunnitelmassa vuosille 1991–1996 keskeisenä tavoitteena edelleen laadun parantaminen • Keinot: opetusmenetelmien kehittäminen ja arviointi sekä tuolloisen työvelvollisuuskokeilun laajentaminen • Laatu jotakin, joka vaatii parantamista, mutta myös sisällöllinen määritelmä: opetusmenetelmien monipuolisuus, arvioitavuus ja joustavuus.

10. Laadun ”lyhyt historia” suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa • Laatu institutionalisoituu 1990-luvun puolivälissä • kokonaisarvioinnit • 1995 tavoitteeksi, että jokaisen yliopiston piti arvioida toimintansa vuoden 2000 loppuun mennessä • KKA perustettiin 1995 • ”avustaa korkeakouluja ja opetusministeriötä arviointiin liittyvissä asioissa” • Laatuyksikkövalinta • AMKien vakinaistamiseen liittyvät arvioinnit

11. Laadun ”lyhyt historia” suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa • Laatu institutionalisoituu (jatkoa) • Uusi lainsäädäntö • koulutuksen arviointi määrittyy toiminnan, koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden sekä aikaisempien arviointien hyödynnettävyyden avulla • laatu alkoi esiintyä taloudellisen kilpailukyvyn ehtona.

12. Laadun ”lyhyt historia” suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa • ”Laadun yhdenmukaistamisen vaihe”vuosituhannen vaihteen jälkeen (Bologna) • järjestelmällinen laatutyö • Auditointien käynnistäminen (miksi AMK:t ensimmäisinä pilotoimassa?)

13. Erilaisia laatuja? (Saarinen 2008) • ”oma” laatu esitetään itsestään selvänä • ”itsestäänselvyyksillä suostuttelu” • Vastuu ”laadusta” näyttäytyy erilaisena • Ministeriön ja korkeakoulujen rooli erilainen eri tarkoituksiin tehdyissä dokumenteissa • => ?

14. Laatu post-Bologna • Bolognan prosessin laadunvarmistuksen vaatimus =>Laadunvarmistusjärjestelmien laadun varmistus • Rakenteellisen kehittämisen ohjelma: uusien koulutusohjelmien akkreditointi – uusi käytäntö Suomessa

15. Paluu intressiryhmiin – kenen laatu? • yliopiston tasolla: laadunvarmistusjärjestelmä • kansallisesti: laadunvarmistusjärjestelmän laadun varmistus = auditointi • laitostasolla? => missä yliopiston / korkeakoulutuksen laatua tehdään?

16. Paluu intressiryhmiin – kenen laatu? • Excellence (”erinomaisuus”): eliittiyliopiston hyve, akateeminen yhteisö määrittelee. • Tasalaatuisuus: massayliopiston hyve, hallinnollinen yhteisö määrittelee. Klassinen improvement – vs accountability –dilemma?

17. Tässä tulee Kaarlo Karhu portaita alas pää edellä, pum, pum, pum, Risto Reippaan jäljessä. Hän ei tiedä mitään muuta tapaa tulla portaita alas, mutta joskus hänestä tuntuu että jokin toinen tapa hyvinkin on olemassa, kunhan pumputus hetkeksi lakkaisi ja hän pääsisi ajattelemaan asiaa. Ja sitten hänestä tuntuu että hyvinkin ei olekaan. Oli miten oli, nyt hän on alakerrassa ja valmis esiteltäväksi. Nalle Puh. (A.A. Milne: Nalle Puh. suom. Kersti Juva)

18. Lähteitä ym. luettavaa Harvey, L & Green, D., (1993) Defining quality, Assessment & Evaluation in Higher Education, 18(1), 9-34. Henry, M. & Lingard, B. & Rizvi, F. & Taylor, S., 2001, The OECD, globalisation and education policy (Paris, IAU). Neave, G. 1994. Power, M. 1994. Saarinen, T. 2005a. “Quality” in the Bologna process: from ‘competitive edge’ to quality assurance techniques´, European Journal of Education 40 (2), 189-204. Saarinen, T. 2005b. From sickness to cure and further. Construction of ‘quality’ in Finnish Higher Education policy from the 1960’s to the era of the Bologna process, Quality in Higher Education 11(1), 3-15. Saarinen,T. 2008.Position of text and discourse analysis ih higher education policy research. Studies in Higher Education 33(6), 719-728. Segerholm,C.2003. Vidovich, L., 2001, ‘That Chameleon ‘quality’: the multiple and contradictory discourses of ‘quality’ policy in Australian higher education’, Discourse: Studies in the cultural politics of education, 22(2), 249-261.