3: Liikkeenjohdon semiotiikkaa

1. 3: Liikkeenjohdon semiotiikkaa Liikkeenjohdon mantrat ja karnevaalit: semiotiikka ja ohjausprosessi Leif Åberg syksy 2000 Kolmas istunto 11.10.

2. 1 Strateginen johtaminen 27.09. 2 Semioosi viestinnän kontekstissa, 04.10. 3 Liikkeenjohdon mantrat ja karnevaalit: semiotiikka ja ohjausprosessi, 11.10. 4 ”Kaikkien tarinoiden äiti”. Profilointi 18.10. 5 ”Valkoinen kääpiö”. Liikemerkin mahti 25.10. - EI KOKOONTUMISTA 01.11. 6 ”Tyhjän arkin syndrooma”. Tiedotteen paradigmat ja syntagmat 08.11. 7 ”Se.Suuri.Suomalainen.”. Semiotiikka ja markkinointi 15.11. 8 ”Muutoksen merkit”. Luotaus semioottisena järjestelmänä 22.11. 9 ”Pääkonttorin merkit”. Tilan semiotiikkaa 29.11. 10 Synteesi: liikkeenjohdon semioottisen teorian rakennuspuut 13.12. Jaksotus

3. Semioosi viestinnän viitekehyksessä Semioosi: merkki, kohde ja tulkitsin Kaaosteoria: fraktaalit Synteesi: Assosiaatiot,solupopulaatiot,skeemat Merkityksenanto Fraktaali: itseään yhä pienemmissä ja pienemmissä mittakaavoissa toistava muoto Viimeksi tapahtui:

4. Organisoituminen ja ohjaus Ohjausprosessi Synergiset ryhmät Kaaosteoria: bifurkaatiopisteet ja viestintä Semioottis-kulttuurista viestintää: Careyn rituaalimalli Semioottiset teoriat: Juri Lotmanin auto-kommunikaatioteoria ja Mihail Bahtinin karnevaaliteoria Elementtejä:

5. Organisoitumisen peruspremissi • oletetaan, että toimintaa strukturoimalla saavutetaan etua, kuten • asiantuntijat tekevät sitä mitä osaavat • voidaan tehdä rinnakkaisia töitä samaan aikaan • voidaan käyttää voimavaroja järkevämmällä tavalla • ongelma: paljonko on ”riittävä rakentuminen”

6. Organisaatio = järjestyneisyys Kaaos on joko organi-soitumisen vasta-kohta (arkikielessä) tai dynaaminen ja monimutkainen orga-nisoitumisen muoto Organisoitumisen kautta vähennetään toiminnan satunnai-suutta Työyhteisön rakentuminen

7. Satunnaismalli: kahden henkilön rajoittamatto-man tarkkaavuudenkohteet Satunnaismalli: 15 henkilöä ja 14 ympäristönkohdetta

8. Satunnaismalli: kolmen henkilön rajoittamatto-man tarkkaavuudenkohteet Organisoitumisen vaikutus satunnaissuhteiden järjestymiseen

9. Soviteteoreettinen näkökulma ohjaukseen:Lawrence ja Lorsch 1967; Kast ja Rosenzweig 1973 • Sovite- eli kontingenssiteoria: ei ole yhtä ainoaa, oikeaa tapaa organisoitua • Työyhteisön tehokkuus punnitaan viime kädessä sillä, kuinka hyvin rakenne ja toiminta saadaan vastaamaan työyhteisön toimintaan olennaisesti vaikuttavien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden haasteisiin

10. Organisoinnissa on siten kyse kahden vastakkaisen tekijän tasapainottamisesta: erilaistamisen ja yhdentämisen • Erilaistaminen eli differointi: missä määrin kannattaa erikoistua ja jakaa töitä, jotta voimavarat saadaan optimaaliseen käyttöön • Yhdentäminen eli integrointi: missä määrin tulee käyttää kokoavia mekanismeja, jotta kokonaisuus ja yhteiset tavoitteet eivät hämärry • käytännössä työn ja vallan jakamista

11. Ohjaus- ja päätösprosessi Suunnittelu Joka vaiheessapäätöksen-tekoa Valvonta Toteutus

12. Klassinen päätösmalli: 1 ongelman havaitseminen 2 ratkaisuvaihtoehtojen etsintä 3 niiden arviointi ja vertailu 4 valinta 5 toimintasuunnitelman laadinta ja toteutus 6 valvonta. Avoin päätösmalli: 1 tavoitetason - riittävän vähimmäistason - asetus 2 ei optimointia, tyydyttävä tavoitetaso riittää 3 kaikkia ratkaisuvaihto-ehtoja ei määritellä etukäteen 4 tämän korvaa jatkuva, todennäköisten vaihto-ehtojen etsintä Päätös = valinta eri vaihtoehtojen väliltä

13. Kaaosteoriaa ...

14. Synerginen ryhmäRaimo Nurmi 1989 • Löydetty työryhmien luovuutta tutkittaessa • Synerginen ryhmä luo jotain uutta ja enemmän kuin sen jäsenten summa • 1 + 1 + 1 = 4 • Luovuus syntyy asioiden omintakeisesta yhdistämisestä

15. Mikä tahansa ryhmä voi vertyä synergiseksi • Synergia ei säily kovin kauaa: ajan oloon ryhmä joko hajoaa tai menettää puhtinsa • Synergisessa vaiheessa oleva ryhmä on muutoksen moottori, laboratorio • onnistunut, pienimuotoinen kokeilu  kloonaus transfer of best practices -periaatteella

16. Synergisen ryhmän (”riemu-joukon”) ominaispiirteet • suuri innostus • korkea sitoutumis- ja motivaatioaste • kokeilunhalu • toimissa sekoittuu työ ja huvi • ryhmäylpeys • oma sisäinen murre • ryhmä ei piittaa säännöistä

17. Mikä laukaisee synergian? • haaste • projekti tai muu uusi kokoonpano • uusi, karismaattinen jäsen • uusi - miksei nykyinenkin - johtaja, joka antaa tilaa ideoille

18. Mihin synergia häviää? • kun haaste muuttuu arkiseksi • kun kantava hahmo lähtee • kun ryhmän työ päättyy • kun naapuriosaston esimies huolestuu

19. Synergisen ryhmän johdattamisessa korostuvat • Visiointi • Luovan kaaoksen hyväksikäyttö • Yksilöiden ja ryhmän työhingun nostatus ja suuntaaminen • Työn ilo • Henkisen kasvualustan muokkaaminen

20. Bifurkaatio eli jakson kahdentuminen • Järjestelmän tilan tai sen käyttäytymisen äkillinen haarautuminen kahdeksi erilliseksi tai toisiinsa liittyväksi osakäyttäytymiseksi • Peräkkäisistä bifurkaatioista muodostuu bifurkaatiopuu • Bifurkaatiopiste on epäjatkuvuuden kohta

21. Bifurkaatio eli jakson kahdentuminen

22. Viestintä ja bifurkaatiot: Pekka Aula 1994 Dissipatiivinen viestintä Integroiva viestintä

23. Integroiva: ohjaa kohti järjestystä tarkkaa, kirjaimellista reaktiivista tarkoituksellista toimii hyvin kriisin jälkeen Dissipatiivinen: muuttaa bifurkaatio-pisteen valintoja metaforista proaktiivista spontaania toimii hyvin kriisissä ja uutta etsittäessä

24. Kolmenlaista viestintää? • integroivaa • vuorovaikutteista, jossa itse vuorovaikutus on itseisarvo • dissipatiivista

25. esimies sanelee, pulinat pois,tavoitteena ohjasten kiristys esimies näyttää suunnan, kuuntelee kuitenkin toisiakin yhdessä pohditaan, mistä on kyse ja mitä tehdään esimies heittää täkyjä ja jääkuulostelemaan, mitä tapahtuu kaikkien kukkien annetaan kukkia, tavoitteena tosi ravistelu kohti järjestystä integroivaa viestintää vuoro-vaikutteista viestintää dissipatiivista viestintää kohti kaaosta

26. Viestinnän areenatRalph Stacey1991/Pekka Aula 1998 • Vuorovaikutuksen paikat ja tilanteet • Esimerkiksi johtoryhmä, osastokokous, tiedotustilaisuus, kahvitauko, sähköinen keskusteluryhmä • Areenalla vallitsee kulttuurinen diversiteetti

27. Areenan eri kulttuuri-muodot (Pekka Aula 1998) Anarkistinen kulttuuri:dissipatiivinen viestintä runsasta Kaksi kilpailevaakulttuuria: kumpikin viestintä runsasta Kulttuurityhjiö:kumpikin viestintävähäistä Monoliittinen kulttuuri:integroiva viestintärunsasta seur. sivulla Pekka Aulan piirtämä kuva areenoista, osoitteestahttp://www.valt.helsinki.fi/staff/aula/ytesitys/index.html

29. Semiotiikkaa ja semioottis-kulttuurista viestintää ...

30. James W. Careyn (1975) viestintänäkemys • ”Viestintä on symboliprosessi, joka tuottaa, pitää yllä, korjaa ja muuntaa todellisuutta” • ei siirtomalli, vaan rituaalimalli • kytkeytyy käsitteisiin kuten yhdessä jakaminen, osallistuminen, yhteenliittyminen, kumppanuus • keskeistä ei ole sanomien levittäminen tilassa, vaan yhteiskunnan ylläpito ajassa

31. Juri Lotmanin (1973) autokommunikaatiomalli • Kaksi kommunikaatiotapaa: • klassinen lähettäjä-vastaanottaja -malli • autokommunikaatiomalli, jossa lähettäjä lähettää tietoa itselleen • tämä tuottaa myyttistä informaatiota • esimerkkejä: omaelämäkerran tai päiväkirjan lukeminen, sisäinen monologi, meditaatiokaavat, mantrat • myös strategiset suunnitelmat ja perusviestit!(Henri Broms ja Henrik Gahmberg 1987)

32. Autokommunikaatio prosessina Paluu sanomaan 1uudessa kontekstissa Minä,lähettäjä Sanoman 1tuottaminen Minä,vastaan-ottaja Sanoma 2 Sanoman 1koodi muuttuu

33. Lineaarisessa mielessä: suunnitelma lähete-tään, ”valutetaan” organisaation ala-tasoille tavoitteena suunnitel-man toimeenpano Autokommunika-tiivisessa mielessä: laatijat osoittavat itselleen, että ollaan oikealla asialla, kontrolloidusti tavoitteena päämäärä-tietoisuus, oikean imagon viestiminen, uskon valaminen Strateginen PT-suunnitelma

34. Mihail Bahtinin karnevaali-malli (1940/1965) • Kulttuurissa vaikuttaa kaksi tilaa: • virallinen kulttuuri • karnevaalikulttuuri

35. Virallinen kulttuuri • Pyrkii vakinaistamaan ja jähmettämään vallitsevat kulttuurin rakenteet ja arvot • Virallisen kulttuurin ominaispiirteet • hierarkkiset rakenteet • lait, kiellot ja rajoitukset • pelon, hartauden ja pieteetin muodot

36. Karnevaalikulttuuri • Ei aseta arvoja • ei ole substantiaalinen, vaan funktionaalinen: karnevaali on nimenomaan muutoksen, vaihtuvuuden prosessin rituaalinen juhla • karnevaalin kieli konkreettis-aistimellista eikä ole käännettävissä verbaalille tai formaalille kielelle

37. Virallisen kulttuurin hierarkiat, rajat ja säännöt menettävät merkityksensä • Niiden sijaan astuu karnevaalin tasa-arvoisuus • Erot katoavat esittäjän ja esiintyjän, ylhäisen ja alhaisen, pyhän ja maallisen, korkea- ja kansankulttuurin välillä

38. Kaksi keskeistä karnevalistisen toiminnan kategoriaa: profanointi ja nauru • profanointi: pyhänhäväistys kääntää ylösalaisin viralliset arvot • nauru: karnevaalinaurussa yhdistyvät kieltäminen (pilkkanauru) ja hyväksyminen (hyväntahtoinen nauru)

39. Karnevaali pyrkii kumoamaan virallisen kulttuurin arvot ja synnyttämään uusia vaihtoehtoja virallisen kulttuurin merkityksille • Kulttuurin elinvoimaisuuden impulssit tulevat karnevaalista • Henri Broms: ”Karnevaalitorin nauru on kulttuurin uutta luova tekijä”