Sopimusoikeus

1. Sopimusoikeus Eija Heikkinen Luennot 2014 / syksy

2. SOPIMUSOIKEUDEN NORMISTO JA SOPIMUSRISKIT • Yritystoiminta perustuu yrityksen toiminta-ajatuksen ja valitun toimintastrategian toteuttamiseen. • toiminnan tulee tapahtua lainmukaisella tavalla • tarkastamaan, että kyseiset toimet ovat myös juridisesti mahdollisia • Se, kuinka suuria kulueriä sopimuksen valmisteluun kannattaa käyttää, • riippuu mm. sopimuksen merkityksestä kyseiselle yritykselle ja • sen toiminnalle sekä sopimuksesta mahdollisesti koituvista vahingonkorvausvastuista.

3. … • Arvoltaan vähäinenkin sopimus saattaa johtaa merkittävään vahingonkorvausvastuuseen, jollei sopimuksen vastuunrajoitusehtoja tehdä huolella • Markkinointioikeudellisessa lainsäädännössä on säännelty tietynlaisten markkinointikeinojen käyttöä, • kuten kylkiäismarkkinointia, markkinointiarpajaisia ja tietojen antoa markkinoinnissa. • Vaikka markkinointitoimenpide olisi markkinointioikeudellisten normien mukaan lainvastainen, saattaa sillä siitä huolimatta olla sopimusoikeudellisia vaikutuksia. • Lainvastainen markkinointikin saattaa aiheuttaa sopimussidonnaisuuden, tai markkinoinnissa annetut tiedot saattavat tulla osaksi sopimusta.

4. Sopimusten jaottelu • Sopimukset voidaan jaotella usealla eri perusteella • Sopimusoikeuden kannalta ovat merkittäviä jaottelut, joilla on oikeudellista vaikutusta • käsitepareihin • kuluttajasopimus–liikesopimus, • yksilöllinen sopimus-vakiosopimus sekä • kertasopimus–kestosopimus.

5. Kuluttajasopimukset • Kuluttajasopimukset ovat sopimuksia, joita elinkeinonharjoittaja solmii kuluttajan kanssa • sovelletaan kuluttajansuojasäännöksiä (pakottavia) • tarkoituksena on suojata kuluttajaa, jonka katsotaan olevan elinkeinonharjoittajaa heikommassa asemassa

6. Liikesopimukset • ovat elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia • sääntelee yleensä tahdonvaltainen lainsäädäntö, joten sopimusehdoilla voidaan vaikuttaa omaan oikeusasemaan • Liikesopimuksien osapuolilta voidaan edellyttää syvällisempää sopimusoikeuden tuntemista kuin kuluttajalta

7. Yksilöllinen sopimus • on sellainen sopimus, jossa käytetään osapuolten keskenään neuvottelemia ehtoja • ehdot eivät ole kummankaan sopijakumppanin yksin laatimia • Yksilölliset ehdot sopimuksissa ovat monesti tasapuolisempia kuin vakioehdot

8. Vakioehdot • käyttäminen erityisesti nk. massasopimuksissa on yhä yleisempää • käyttäminen säästää usein kustannuksia • hyvin laaditut vakioehdot selkeyttävät osapuolten välistä vastuunjakoa • Epäkohtia • toisen osapuolen yksin laatimia, jolloin ehdoissa turvataan lähinnä ehtojen laatijan oikeudellinen asema • kuluttajasopimuksissa kuluttajalla ei yleensä ole neuvotteluvoimaa sopimusehtojen muuttamiseksi

9. Kestosopimus • tarkoitetaan sopimusta, joka on pitkäkestoinen, usein voimassa toistaiseksi • aiheutuu usein riitoja sen suhteen, missä tilanteissa sopijakumppani on oikeutettu päättämään sopimuksen, esim. irtisanomaan sen • saattaa olla suuri merkitys jommankumman sopijakumppanin liiketoiminnalle (Esimerkiksi tietty alihankintasopimus)

10. Sopimuksiin sovellettavien normien soveltamisjärjestys • Lainsäädännön toissijaisuus • Merkittävä osa liikesopimuksia koskevista säännöksistä on tahdonvaltaisia. Tällöin sopijapuolet voivat sopimusehdoin syrjäyttää kyseistä oikeussuhdetta koskevat lakinormit • Lain säännökset tulevat sovellettaviksi ainoastaan, jollei muusta ole sovittu • Mikäli sopimusehtoja ei kuitenkaan ole tietystä asiasta otettu kauppasopimukseen, sovellettavaksi tulee tahdonvaltainen lainsäädäntö

11. ... • Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa myyjä ja ostaja sopivat toimistokalusteiden kaupasta. Kun sovittu toimituspäivä on ohitettu, ostaja tiedustelee myyjältä, milloin tämä tuo kalusteet. Myyjä ilmoittaa, että ne ovat noudettavissa myyjän myyntipisteessä ja ostajan tulee hakea ne. Ostajan mielestä myyjän tulee tuoda ne. Kun erimielisyyttä ratkaistaan, on ensin selvitettävä, mitä osapuolet ovat sopineet ja menetellä sen mukaisesti. Jos sopimuksessa ei kuitenkaan ole määritelty, onko kyseessä toimitus- vai noutokauppa, tulee tahdonvaltainen lainsäädäntö toissijaisesti sovellettavaksi. Tällöin asia ratkaistaan kauppalain nojalla, jonka mukaan kyseessä on noutokauppa, jollei muusta ole sovittu. Näin ollen ostajan tulee noutaa kalusteet.

12. Normien soveltamisjärjestys • Sopimusten asiantunteva hallinta edellyttää tietoa sopimuksiin sovellettavasta normipohjasta • Usein sopimuksiin saattaa soveltua useampia eri sisältöisiä normeja, jotka ovat ristiriidassa keskenään • Tällöin tulee olla selvillä eri normien soveltamisjärjestyksestä, jotta voi tehokkaasti käyttää sopimuksia yrityksen riskinhallinnan välineenä

13. soveltamisjärjestys • Sopimuksiin sovellettavien normien soveltamisjärjestys on seuraava: • pakottava lainsäädäntö • sopimusehdot • osapuolten vakiintunut käytäntö • alalla vallitseva kauppatapa • tahdonvaltainen lainsäädäntö

14. Pakottava lainsäädäntö • Kaiken muun edelle menee sopimukseen sovellettava pakottava lainsäädäntö. • Vaikka sopimusehdoissa olisi jostain asiasta sovittu pakottavasta lainsäädännöstä poikkeavasti, jätetään sopimusehto huomiotta ja sovelletaan pakottavia lain säännöksiä. • Yleensä pakottavat lain säännökset sääntelevät sopimussuhdetta vain tietyiltä osin, jolloin pakottavan sääntelyn ulkopuolelle jäävistä asioista voidaan sopia sopimusehdoilla. (Esimerkiksi KSL)

15. Sopimus • Pakottavan lainsäädännön jälkeen seuraavana normien soveltamisjärjestyksessä on sopijakumppanien välinen sopimus • Sopimusehdot syrjättävät esim. tahdonvaltaisen lainsäädännön normit • Mikäli osapuolten välinen sopimusriita etenee tuomioistuinratkaisuun asti, soveltaa tuomioistuin tahdonvaltaisen lainsäädännön sijasta osapuolten välisen sopimuksen sopimusehtoja tapaukseen sovellettavina oikeusnormeina

16. Vakiintunut käytäntö • Sopimusehtojen jälkeen seuraavana soveltamisjärjestyksessä on osapuolten välinen vakiintunut käytäntö, ts. osapuolten vakiintunut käytäntö syrjäyttää tahdonvaltaisen lainsäädännön normit • Ajatuksena, että osapuolten ei välttämättä tarvitse nimenomaisesti sopia tietystä menettelytavasta sopimussuhteen aikana, vaan • se voi oikeussuhteen aikana muodostua normiksi pelkästään omaksutusta vakiintuneesta käytännöstä

17. … • Jos osapuolet ovat tehdyn sopimuksen sopimusehdoista poiketen noudattaneet välillään jo pidemmän aikaa sopimuksessa sovitusta poikkeavaa käytäntöä, saatetaan sopijapuolten katsoa muuttaneen sopimusta käytännön kautta • Sopimusvapauden mukaisesti niin suullista kuin kirjallista sopimusta voidaan muuttaa käytännön kautta • vastapuolelle tulisi reklamoida mahdollisimman pikaisesti silloin, kun tämä poikkeaa sopimuksen mukaisesta menettelystä

18. Kauppatapa • Osapuolten vakiintuneen käytännön jälkeen normien soveltamisjärjestyksessä on toimialalla vallitseva kauppatapa • Jotta kauppatapa tulisi oikeuslähteenä kysymykseen, tulee sen olla yleisesti alalla noudatettu ja vakiintunut • Mikäli osapuolet tahtovat poiketa tällaisesta toimialalla vakiintuneesta kauppatavasta, voidaan se syrjäyttää sopimusehdoilla

19. Tahdonvaltainen lainsäädäntö • Viimeisenä soveltamisjärjestyksessä • Monien keskeisten sopimustyyppien, kuten liike-elämän palvelusopimusten, osalta tahdonvaltainen lainsäädäntö kuitenkin puuttuu lähes kokonaan. • Tällöin alan sääntely tapahtuu sopimusehtojen ja osapuolten vakiintuneen käytännön puuttuessa alan kauppatavan nojalla. • Lisäksi keskeisiä oikeuslähteitä ovat oikeuskäytäntö sekä sopimusoikeudellisten periaatteiden analoginen soveltaminen eri sopimustyyppejä sääntelevistä erityislaeista.

20. Sopimustyypit • Yleinen sopimusoikeus Sopimusoikeus voidaan jakaa yleiseen ja erityiseen sopimusoikeuteen. 1. Yleisen sopimusoikeuden alaan kuuluvat asiat, jotka ovat lähtökohtaisesti yhteisiä kaikille sopimuksille, jollei toisin ole säädetty. 2. Erityisen sopimusoikeuden alueella käsitellään puolestaan asioita, jotka koskevat vain tiettyä tai tiettyjä sopimustyyppejä.

21. Esimerkiksi • yleisperiaatteen mukaan sopimus voi syntyä vapaamuotoisesti, mutta • mm. kiinteistönkaupan osalta on säädetty, että kiinteistönkauppa vaatii määrämuodon. • Tältä osin sopimustyypille on säädetty pääsäännöstä poikkeava menettely

22. Irtaimen kauppa • Irtaimen esineen kauppa on yleisin sopimustyyppi • Kauppalaissa • Kauppalaki on tahdonvaltainen ja sen säännökset voidaan siis sopimuksella sivuuttaa

23. Kiinteän omaisuuden kauppa • Kiinteän omaisuuden kauppaa sääntelee maakaari • pakottavaa lainsäädäntöä

24. Kuluttajasopimukset • Kuluttajasopimukset ovat sopimuksia, • joita elinkeinonharjoittaja solmii kuluttajan kanssa. • Kuluttajasopimuksiin sovelletaan kuluttajansuojasäännöksiä, jotka ovat pakottavia. • Kun kyseessä on esim. kuluttajan kanssa tehty irtaimen omaisuuden kauppa, tulee ensisijaisesti sovellettavaksi kuluttajansuojalaki. • Jos siinä ei ole asiaa koskevaa normia, sovelletaan toissijaisesti kauppalakia

25. Osamaksukauppa • Osamaksukaupassa on kyseessä irtaimen esineen kauppa, • jossa kauppahinta on sovittu suoritettavaksi useammassa erässä, • joista vähintään yksi erääntyy kaupanteon jälkeen. • Lisäksi edellytetään, että myyjä on joko pidättänyt kaupan kohteen omistusoikeuden tai takaisinotto-oikeuden siihen asti, kunnes kauppahinta kokonaisuudessaan tai tietty osa siitä on maksettu • Osamaksukauppaa sääntelee osamaksukaupasta annettu laki (pakottavaa, toissijaisesti sovelletaan kauppalakia)

26. Käyttöoikeudet • Kauppasopimuksen oikeusvaikutuksena on, että kaupan kohteen omistusoikeus siirtyy ostajalle. • Käyttöoikeussopimuksissa puolestaan sopimuksen kohteen käyttöoikeus siirtyy sopijakumppanille sopimuksessa määritellyin ehdoin. • Tyypillisimmät käyttöoikeussopimukset ovat irtaimen esineen vuokrasopimus, liikehuoneiston vuokrasopimus sekä asuinhuoneiston vuokrasopimus.

27. Vakuudet • Pätevän vakuuden perustaminen edellyttää sopimuksen tekemistä. Yleisimmät vakuudet ovat takaus ja pantti, joita sääntelee mm. takauslaki.

28. Palvelusopimukset • Liike-elämän palveluista ei Suomessa ole yhtenäistä lainsäädäntöä • Palvelusopimuksia on erilaisia • Rakennusurakasta on erityislainsäädäntöä vain tiettyjen kuluttajaurakoiden ja taloelementtien kaupan osalta. • Kiinteistönvälityssopimusta säännellään kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetussa laissa • Toimeksiantosopimuksia: Esim. kirjanpito-, tilintarkastus-, asianajo- ja konsultointisopimukset sekä luottotietoseuranta

29. Vakuutussopimus • Vakuutussopimuksia sääntelee vakuutussopimuslaki. Se on pakottavaa lainsäädäntöä kuluttajan ja pienyrittäjän eduksi

30. Muita sopimuksia • Edustus-, agentti- ja jälleenmyyntisopimukset • Yrityskauppasopimukset • Immateriaalioikeuksia koskevia sopimukset (lisenssi- ja tekijänoikeudenluovutussopimukset) • Asuntokauppaa sääntelee oma lakinsa. Myös työsopimuksista on runsaasti erityislainsäädäntöä

31. Tahdonilmaisu • Ostajan ja myyjän välillä ei synny kauppaa, elleivät he pääse yksimielisyyteen kaupan ehdoista • Oikeustoimen syntymiseen vaikuttaa näin ollen ratkaisevasti se, mitä oikeustoimen osapuolet tahtovat • Tunnusomaista oikeustoimille on juuri henkilön tahto ja sen ilmaiseminen • Oikeustoimi voidaankin määritellä tahdonilmaisuksi, jonka henkilö antaa oikeuksien perustamiseksi, muuttamiseksi, siirtämiseksi tai kumoamiseksi

32. Kohdistaminen • Jotta tahdonilmaisu aikaansaisi tarkoitetun oikeusvaikutuksen, se on kohdistettava toiseen henkilöön ja tarkoitettava tulemaan tämän tietoon • esim. kirjoittaa muistiin aikomuksensa irtisanoa tietyn sopimuksen ja tuo muistiinpano joutuu hänen tahtomattaan ja hänestä riippumattomista syistä sopijakumppanin haltuun, ei se saa aikaan irtisanomisvaikutusta, koska tahdonilmaisu ei ollut kohdistettu sopijakumppaniin eikä se ollut myöskään muistiinpanona tarkoitettu tulemaan sopijakumppanin tietoon

33. Sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet • Oikeustoimia tekemällä henkilö saa itselleen oikeuksia, mutta samalla hän joutuu usein velvolliseksi toista henkilöä kohtaan • Velvollisuus rahasuoritukseen tai toimintaan toisen hyväksi saattaa syntyä myös muun kuin oikeustoimen perusteella • Esim. velvollinen korvaamaan tämän vahingon

34. SOPIMUKSEN VALMISTELU • Markkinointioikeudellinen sääntely (kielletty tietynlaisten markkinointikeinojen käyttö) • Elinkeinonharjoittajien välistä markkinointia sääntelee laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa • Elinkeinonharjoittajan kuluttajaan kohdistamia markkinointitoimenpiteitä sääntelee puolestaan kuluttajansuojalaki • Lisäksi tietyissä erityislaeissa: luottolaitostoiminnasta annetussa laissa, vakuutusyhtiölaissa • on niiden soveltamisalaan kuuluvia markkinointia säänteleviä normeja

35. … • Sopimattoman menettelyn kielto • SopMenL:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä • Hyvällä liiketavalla tarkoitetaan alalla yleisesti noudatettavaa rehellistä ja kunniallista menettelyä. • Säännöksen nojalla kiellettyä on mm. kilpailijan halventaminen, kilpailijan tuotteen tai pakkauksen jäljittely sekä tuote- tai toiminimen jäljittely

36. … • Tunnistettavuus • Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus • tarkoitetaan, että markkinointitoimintojen tulee olla tunnistettavissa markkinoinniksi • Toimintoja ei saa esim. tehdä sellaisiksi, että ne saattavat sekoittua muunlaiseen tiedonvälitykseen • Suoramarkkinointikirjeitä ei myöskään saa tehdä sellaisiksi, että ne ovat sekoitettavissa esim. viranomaisten lähettämään postiin • Markkinoinnista on myös käytävä ilmi, kenen lukuun markkinointi toteutetaan

37. Virheelliset tiedot • Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan • Totuudenvastaisia ovat tiedot, jotka ovat objektiivisesti arvioiden vääriä • Harhaanjohtava tieto saattaa sen sijaan olla objektiivisesti katsoen oikea, mutta esitystavan tai muun seikan vuoksi markkinoinnista saa väärän käsityksen

38. … • Vertaileva mainonta • tarkoitetaan mainontaa, josta voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa kilpailija tai kilpailijan markkinoima hyödyke • ei saa olla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa • tulee koskea hyödykkeitä, joita käytetään samaan tarkoitukseen tai samoihin tarpeisiin • tulee verrata puolueettomasti hyödykkeiden yhtä tai useampaa olennaista, merkityksellistä, toteen näytettävissä olevaa ja edustavaa ominaisuutta tai hyödykkeiden hintoja • Ei saa aiheuttaa sekaannuksen vaaraa mainostajan ja kilpailijan tai heidän tavaramerkkiensä, toiminimiensä, muiden erottuvien tunnustensa taikka hyödykkeittensä kesken

39. … • Vertailevassa mainonnassa ei saa väheksyä eikä halventaa kilpailijan tavaramerkkiä, toiminimeä, muuta erottuvaa tunnusta, hyödykettä, toimintaa tai oloja • ei saa käyttää sopimattomasti hyväksi kilpailijan tavaramerkin, toiminimen tai muun erottuvan tunnuksen mainetta taikka kilpailijan markkinoiman hyödykkeen alkuperänimitystä • ei myöskään saa esittää hyödykettä sellaisen hyödykkeen jäljitelmänä tai toisintona, jolla on suojattu tavaramerkki

40. Markkinointioikeudelliset seuraamukset • Sopimattomaan menettelyyn syyllistynyttä elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta menettelyä. Kiellon antaa markkinaoikeus ja sitä voidaan tehostaa uhkasakolla • Tiettyjen lain säännösten rikkomisesta voidaan tuomita kilpailumenettelyrikoksesta rangaistukseen. Rangaistuksen määrää yleinen tuomioistuin • Markkinaoikeuteen asian voi saattaa hakemuksella se elinkeinonharjoittaja, johon kielletty menettely kohdistuu tai jonka toimintaa se saattaa vahingoittaa

41. Sopimusoikeudelliset vaikutukset • Tarjoussidonnaisuus • Mainokset eivät yleensä ole sitovia tarjouksia. Tietyissä tilanteissa ne kuitenkin aiheuttavat markkinoijalle tarjoussidonnaisuuden

42. Markkinoinnissa annetut tiedot • Markkinointivastuu • Markkinoinnissa annetut tiedot saattavat tulla osaksi osapuolten välistä sopimusta. • Tätä kutsutaan usein markkinointivastuuksi. • Tällöin myydyssä hyödykkeessä on virhe, jollei se vastaa markkinoinnissa annettuja tietoja. • Virheen seuraamukset määräytyvät • Mitkä tahansa markkinoinnissa annetut tiedot eivät kuitenkaan tule osaksi sopimusta, vaan annetuille tiedoille on säädetty tietyt edellytykset

43. Myyjän antamat tiedot • Kauppalaissa on erityinen säännös siitä, milloin markkinoinnissa annetut tiedot tulevat osaksi myöhemmin syntyvää sopimusta • Tavarassa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. • Myyjän vastuu käsittää myös myyjän edustajan antamat tiedot, jos tällä on oikeus antaa myyjän puolesta tietoja myytävästä tavarasta

44. … • Tietojenantotapa • Annettuihin tietoihin perustuva virhevastuu ei ole siitä riippuvainen, kuinka tiedot on annettu. • Vastuu voi syntyä kaikenlaisista tiedoista, jotka on annettu ennen sopimuksen tekemistä. • Tiedot on voitu antaa muutenkin kuin varsinaisen markkinoinnin yhteydessä, esim. sopimusta tehtäessä. • suullisesti tai kirjallisesti.

45. … • Tietojen luonne • Markkinointivastuun syntyminen edellyttää, että annetut tiedot koskevat tavaran ominaisuuksia tai käyttöä. • Tavaran käyttöä koskevia tietoja ovat myös tiedot, jotka koskevat tavaran säilytystä tai hoitoa. • Esimerkiksi hinnan edullisuutta koskeva väittämä ei kuulu lainkohdan soveltamisalaan. • Lisäksi annetuilta tiedoilta edellytetään jonkinasteista täsmällisyyttä. • Pelkästään yleiset tuotteen kehumista sisältävät tiedot eivät johda markkinointivastuuseen

46. … • Annetuilla tiedoilla tulee olla syy-yhteys sopimuksen syntymiseen eli niiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan • annettujen tietojen tulee olla jossain määrin merkityksellisiä kaupan syntymisen kannalta • Markkinointivastuu koskee ainoastaan tavarasta annettuja tietoja • Mikäli myyjä esittää epävarmoja tietoja ostajalle, tulee hänen tuoda esille tietojen epävarmuus

47. … • Myyjän tuottamus • Markkinointivastuun syntyminen ei edellytä, että myyjä olisi toiminut huolimattomasti eli vastuu ei edellytä myyjän tuottamusta. • Tavara voi olla virheellinen siitä riippumatta, tiesikö myyjä tai olisiko hänen pitänyt tietää, että hänen antamansa tieto on virheellinen. • Merkitystä ei ole myöskään sillä, oliko myyjällä tarkoitus johtaa ostajaa harhaan.

48. … • Muun kuin myyjän antamat tiedot • Tavarassa on virhe myös, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoitaessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. • Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut eikä hänen olisikaan pitänyt olla selvillä näistä seikoista • Myyjän vastuun edellytyksenä on, että tiedot on antanut aikaisempi myyntiporras tai joku hänen lukuunsa

49. … • Oikaisu • Tavaran markkinoinnissa tai muutoin ennen kaupantekoa annettu tieto ei vaikuta virhearviointiin, jos se on ajoissa oikaistu selkeällä tavalla (KL 18.3 §). • Oikaisulle asetettavia vaatimuksia arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, • kuka on antanut tiedon ja miten, • tiedon sisältöön ja merkitykseen sekä • muihin olosuhteisiin.

50. … • Yleiseksi vaatimukseksi voidaan asettaa, • että tieto tulee oikaista tavalla, joka on käytetyn menetelmän ja muodon kannalta ainakin yhtä tehokas kuin tapa, jolla tieto on alun perin annettu. • Esimerkiksi lehti-ilmoituksessa annettu virheellinen tieto voidaan oikaista samalle kohderyhmälle suunnatulla lehti-ilmoituksella. Erityisesti myyjän annettua virheellisiä tietoja saattaa oikaisun tehokkuus edellyttää, että esim. ilmoituksessa tai esitteessä annettu tieto on oikaistava suoraan niille asiakkaille, jotka osoittavat kiinnostusta tavaran ostamiseen.