Pohjoismaisen typologian peruskäsitteitä

1. Pohjoismaisen typologian peruskäsitteitä Tyyppianalogia (type analogy) • perustuu löytöjen (esineiden) esineiden fysikaalisiin ominaisuuksiin Löytöanalogia (find analogy) • perustuu löytöjen spatiaaliseen sijoittumiseen Ryhmittävä tyyppianalogia • kolme alalajia (ks. myöh.) Asteittainen tyyppianalogia • perustuu tyyppien vaihettumiseen (vrt. seriaatio)

2. Ryhmittävät tyyppianalogiat Tyypittämisanalogia (type-forming analogy) • esineiden luokittelu ryhmiin niiden samankaltaisuuden ja poikkeavuuden mukaan • luokittelu perustuu ainoastaan löytöihin • kronologinen yhteenkuuluvuus (affiniteetti) • löytöolosuhteita ym. ylimääräistä informaatiota ei oteta lukuun Horisonttianalogia (horizoning analogy) • systemaattisempi kuin edellinen luokittelu • sisältää kvantitatiivisen luokituksen • sisältää myös ajallisen horisontin

3. Jatkoa… Vastakkainasetteluanalogia (contrasting type analogy) • tyyppien ja tyyppihorisonttien (morfologinen tai stratigraafinen) erottaminen • päätellään mitkä tyypit eivät olesamanlaisia ja/tai kronologialtaan samanaikaisia • pyritään löytämään tyypit, jotka ovat mahdollisimman kaukana toisistaan (morfologisesti, stratigraafisesti ja kronologisesti)

4. Keskeisiä käsitteitä Suljettu löytö (closed find) • esineet, jotka tulevat samasta löytöyhteydestä • suhteellisen kronologian lähtökohta Löytökertymä (accumulated finds) • löydöt eivät samanaikaisia • viittaa suhteelliseen kronologiseen yhteenkuuluvuuteen; löytöyhdistelmä väljässä merkityksessä Asamanikäinen@ • löytöyhdistelmä sisältää toisistaan poikkeavia ja eriaikaisia tyyppejä • esim. esihistoriallinen asuinpaikka Ristiinajoitus (cross-dating) • typologisten linkkien käyttö • synkronisten löytöjen, löytöpaikkojen ja löytöhorisonttien käyttö suhteelliseen ajoitukseen

5. Menetelmiä löytöanalogian kronologian löytämiseksi Tyyppihorisonttimetodi (Horizoning, combination method) • tyyppianalogia • löytöjen kronologinen yhteenkuuluvuus • tyyppien ja esineiden aikahorisontin rekonstruointi Vastakkainasettelumetodi (Contrasting, combination method) • pyritään erottamaan tyyppihorisontit toisistaan • lähtökohtana erot tyyppihorisonttien suhteellisessa kronologiassa Vaiheittaisen muutoksen metodi (Grading combination method) • kronologinen jatkuvuus lähtökohtana • tyyppi muuttuu toiseksi tyypiksi ilman selvää rajaa • tyypit järjestetään suhteellisen kronologian mukaisesti • ei tarkkoja rajoja tyyppien välillä • perustuu typologisten linkkien käyttöön (cross-dating)

6. Stratigrafia Kehittyi pian keskeiseksi suhteelliseksi ajoitusmenetelmäksi premissit: 1) superpositioperiaate 2) kerros(tuma) kronologinen yksikkö 3) kerrostumisen kestolla ei merkitystä stratigrafian kolme ajoituskomponenttia: - tutkitaan löytökombinaatioita a) absoluuttinen kerrosten eriaikaisuus b) informaatio kronologian ”suunnasta” c) absoluuttinen tai relatiivinen kronologinen yhteenkuuluvuus

7. Typologian uranuurtajia 1 Christian Thomsen (1788-1865) • kolmiperiodijärjestelmä 1820-luvulla • perustui suureen museossa säilytettyyn aineistoon • järjestelmän toimivuus selvitettiin löytökombinaatioiden avulla • Thomsenilla käytössä myös vaihettumismetodi Jens Worsaae (1821-1886) • erotti vanhemman ja nuoremman kivikauden • erottelu perustui löytökombinaatioihin (siihen mitä esineitä on ja mitä ei ole löydetty yhdessä) • hyödynsi myös vastakkainasettelumetodia • kivikauden jaon edistäminen Nils Bruzelius (1826-1896) • pronssikauden jako kahteen periodiin (hautaistavan muuttuminen polttohautauksista ruumishautoihin) • stratigrafian ja vaiheittaisen muutoksen metodin soveltaminen

8. Typologian uranuurtajia 2 Hans Hildebrand (1842-1913) • rautakauden tutkija, numismaatikko • typologia -termi (1870-luvulla) • suljettu löytö • kuvaileva typologia • typologinen sarja • typologinen metodi jopa ennen Monteliusta Emil Vedel (1824-1909) • varhaisen rautakauden tutkija • erotti esiroomalaisen rautakauden Oscar Montelius (1843-1921) • lähti liikkeelle tyyppianalogiasta, mutta tarkisti typologian paikkansapitävyyden suljettujen löytöjen avulla • ajatteli, että tyypit kehittyvät toisistaan • tyypeillä kehityskaari

9. Monteliuksen periaatteita • ADie wichtigsten Serien der Waffen, Geräte, Schmucksachen und Gefässe nebst ihren Ornamenten habe ich jede für sich geprüft, um den gang der Entwicklung - so zu sagen die Genealogie - kennen zu lernen und zu erfahren, in welcher Ordnung die Typen, nach ihren eigenen Kriterien beurtheilt, auf einander gefolgt sind@ (Montelius 1903:16). • kiinnitti myöhemmässä ajattelussaan huomiota myös löytökontekstiin (suljetut löydöt) • ABei jeder typologischen Untersuchung ist es übrigens immer nöthig die Fundverhältnisse mit der grössten Sorgfalt zu studieren.@ (Montelius 1903:17). typologinen metodi (Die typologische Methode. Die älteren Kulturperioden im Orient und Europa), 1903. (suhteellinen) kronologia tärkeä osa typologiaa  • ADer auf diese Weise festgestellte Parallelismus der verschiedenen Serien ist für die vorliegende Frage von der allergrössten Wichtigkeit.@(Montelius 1903:19)

10. Typologian uranuurtajia 3 Sophus Müller (1846-1934) • tutkimus keskittyi varhaisen rautakauteen • roomalaisen rautakauden jako kahteen periodiin solkityyppien perusteella • hautaukset lähtökohtana • typologian kriitikko • arvosteli Monteliuksen tapaa erottaa tyyppejä ilman löytökontekstiin liittyviä tietoja • Montelius lisäsi vasta jälkeenpäin löytökontekstien tarkastelun tutkimukseensa • esineistön analyysi ja löytökontekstin tutkimus liittyvät oleellisesti yhteen

11. Typologia ja Darwinismi • selviä yhtymäkohtia Darwinin teoriaan • esikuvana paleontologian tapa erottaa lajit ja selvittää niiden kronologia • tyypit kehittyivät niitä edeltävistä tyypeistä (genealogia) • tyyppejä verrattiin lajeihin • skandinaaviset arkeologit omaksuivat Darwinismin ajatukset hyvin väljästi • ei paralleelia elämän yleisen kehityksen kanssa • ei ajatusta luonnonvalinnasta • typologian teoria ei perustunut Darwinismille

12. Monteliuksen typologiaa - esimerkkejä leveäteräiset pronssikirveet: • kantamuodot Italiassa • tyyppien kehitys paksuista ja pienistä suuriin ja leveisiin • funktio muuttuu • Montelius esittää eräänlaisen seriaation leveäteräisten pronssikirveiden vastineet Skandinaviassa: • Skandinaviassa kaksi päätyyppiä: 1) koristelemattomat 2) koristellut (spiraali tärkeä typologinen muuttuja)

13. Tyylillinen muuntuminen • esimerkkeinä Lootus ja Palmetti • koristelu kuvaa kasveja • Montelius ei täsmällisesti esitä menetelmäänsä • typologia pikemminkin kuvailevaa • ongelmana tyyppien epätäsmällinen määrittely (viitataan usein vain kuviin) • implisiittinen ajatus diffuusiosta • koristelun alkuperä kuitenkin usein löydettävissä Roomasta, Kreikasta tai Lähi-idästä