220 likes | 499 Views
Karl Marx 1845: Teesej Feuerbachista . Alkuperislhde:Geschrieben im Frhjahr 1845.Nach der Verffentlichung des Marx-Engels-Lenin-Instituts, Moskau 1932.Diese Version aus Karl Marx u. Friedrich Engels, Werke, Bd.3, Berlin 1978, S.5-7.Teesit lytyvt suomeksi netist Marx/Engels Archive -s
E N D
1. Karl Marxin XI teesiä Feurebachista
2. Karl Marx 1845: Teesejä Feuerbachista Alkuperäislähde:
Geschrieben im Frühjahr 1845.
Nach der Veröffentlichung des Marx-Engels-Lenin-Instituts, Moskau 1932.
Diese Version aus Karl Marx u. Friedrich Engels, Werke, Bd.3, Berlin 1978, S.5-7.
Teesit löytyvät suomeksi netistä Marx/Engels Archive -sivustolta:
http://www.marxists.org/suomi/marx/1845/teeseja-feuerbachista.htm
3. Teesi 1 Kaiken tähänastisen materialismin – myös Feuerbachin materialismin – perusvika on siinä, että esinettä, todellisuutta, aistimaailmaa tarkastellaan vain objektin tai havainnon muodossa, mutta ei inhimillisenä aistitoimintana, käytäntönä, ei subjektiivisesti. Sen vuoksi on käynyt niin, että päinvastoin kuin materialismi idealismi kehitteli toimivaa puolta, mutta vain abstraktisesti, koska idealismi ei tietenkään tunne todellista, aistitoimintaa sellaisenaan. Feuerbach haluaa olla tekemisissä aistimellisten, ajatusobjekteista todella eroavien objektien kanssa, mutta hän ei käsitä itse inhimillistä toimintaa esineelliseksi toiminnaksi. Siksi hän pitää teoksessaan “Kristinuskon olemus” tosi-inhimillisenä ainoastaan teoreettista toimintaa, kun taas käytäntöä hän tarkastelee ja panee merkille vain sen likaisen juutalaisessa ilmenemismuodossa. Siksi hän ei käsitä “vallankumouksellisen”, “käytännöllis-kriittisen” toiminnan merkitystä.
4. Rauno Huttusen selitystä teesiin 1 Tässä Marx esittää tyytymättömyytensä aikaisemmin ihailemansa Ludwig Feuerbachin tietoteoriaan sekä ontologiaan, joka tarkastelee aistimaailmaa vain luonnontieteellisenä objektina eikä ymmärrä sitä, miten yhteiskunnallinen käytäntö sekä havaitsijan subjektiivisuus ”konstruoivat” ja ehdollistavat havaintoa. Toisaalta F ei ymmärrä inhimillisen toiminnan poiesis-luonnetta eli esineellistä toiminta. Taustalla on Marxin sekä aristoteelinen että yhteiskunnallinen ihmiskäsitys.
5. Teesi 2 Kysymys, vastaako inhimillinen ajattelu esineellistä totuutta, ei ole teorian, vaan käytännön kysymys. Ihmisen täytyy
todistaa käytännössä ajattelunsa totuudenmukaisuus, ts. todellisuus ja voima, tämänpuoleisuus. Kiista käytännöstä eristäytyvän ajattelun todellisuudesta tai epätodellisuudesta on puhtaasti skolastinen [viisasteleva, saivarteleva] kysymys.
6. Rauno Huttusen selitys teesiin 2 Marxin tuomio Akvinolaisen esiin nostamaan totuuden korrespondenssi-teoriaan on tyly. Se on vain skolastista sanan saivartelua. Itse asiassa kyllä juuri kukaan skolastikko ei kannattanut ko. teoria, mutta yhtä kaikki Marx ehdottomasti piti tätä realistista totuusteoriaa indifferenttinä – ihan sama. Uusi maailmankatsomus ei sitä tarvitse, vaan se tarvitsee pragmatistisen totuuskäsityksen eli sellainen maailmankuva kokonaisuudessaan on tosi, joka tämänpuoleisesti tuottaa oikeudenmukaisen ja toimivan yhteiskunnan.
7. Teesi 3 Se materialistinen oppi, että ihmiset ovat olosuhteiden ja kasvatuksen tuotteita ja siis muuttuneet ihmiset ovat muuttuneiden olosuhteiden ja muuttuneen kasvatuksen tuotteita, unohtaa, että juuri ihmiset muuttavat olosuhteita ja että kasvattajan itsensä täytyy tulla kasvatetuksi. Siksi se välttämättä joutuu jakamaan yhteiskunnan kahteen osaan, joista toinen on yhteiskunnan yläpuolella (esimerkiksi Robert Owenilla).
Olosuhteiden muuttumisen ja inhimillisen toiminnan samanaikaisuutta voidaan tarkastella ja se voidaan ymmärtää järjellisesti vain kumouksellisena käytäntönä.
8. Rauno Huttusen selitys teesiin 3 Tämä on nuoren marxin humanismin peruslause. Se voidaan ymmärtää myös Giddenssin rakenteiden kaksinaisuuden –teesin kautta. Toisaalta rakenteet mahdollistavat subjektin, mutta toisaalta rakenteet muuttuvat subjektin tietoisen tai ajatuksettoman toiminnan kautta. Kuitenkin subjekti voi sopivissa olosuhteissa käyttää kantilaista autonomiaa tai aristoteelista fronesista ja tietoisesti muuttaa rakenteita kumouksellisessa käytännössä. Ihminen ei ole vain rakenteiden kantaja niin kuin Louis Althusser haluaa ”kypsää” Marxia lukea.
9. Teesi 4 Feuerbach lähtee uskonnollisesta itsevieraantumisen tosiasiasta, maailman kahdentamisesta uskonnollisen maailman maalliseen perustaan. Hän ei huomaa, että kun tämä työ on suoritettu, pääasia jää vielä tekemättä. Nimittäin se seikka, että maallinen perusta erottuu omasta itsestään ja siirtyy itsenäisenä valtakuntana pilviin, voi saada selityksensä vain tämän maallisen perustan omasta rikkinäisyydestä ja sisäisestä ristiriitaisuudesta. Tämä maallinen perusta on siis ensin ymmärrettävä ristiriitaisuudessaan ja sitten kumouksellistettava käytännöllisesti poistamalla ristiriita. Siis esimerkiksi sen jälkeen kun maallisesta perheestä on löydetty pyhän perheen salaisuuden avain, viimeksi mainitun itsensä pitää tulla teoreettisen arvostelun ja käytännöllisen kumouksellisen muutoksen kohteeksi.
10. Rauno Huttusen selitys teesiin 4 Feuerbachille suurin yhteiskunnallinen ongelma oli ihmisten uskonnollinen itsevieraantuminen. Valistetaan ihmiset pois uskonnosta ja maailma pelastuu. Marxin mukaan yhteiskunnalliset ristiriidat ovat uskonnolliset vieraantumisen takana ja nämä ristiriidat täytyy kumouksellisella käytännöllä poistaa. Itse en usko, että kaikki uskonnolliset representaatiot johtuvat yhteiskunnallisista ristiriidoista. Olihan ”alkukommunismissakin” uskontoja. Tämän selittämiseen Marx varmaan sovelsi Feurerbachin alkuperäistä kantaa uskonnosta vieraantuneena itsesuhteena. Fraasi ”pyhä perhe” viittaa liberalistisen eksegetiikan sisäisiin kiistoihin, joihin osallistuminen herätti aikoinaan Marxin hegel-kritiikin (ks. Marxin teos Pyhä perhe).
11. Teesi 5 Tyytymättömänä abstraktiseen
ajatteluun Feuerbach vetoaa aistihavaintoon; mutta hän ei
tarkastele aistimellisuutta
käytännöllisenä, inhimillisenä aistitoimintana.
12. Rauno Huttusen selitys teesiin 5 Tässä on vain teesin 1 sanoma tiivistettynä. Feuerbachin mekanistis-materialistinen tietoteoria ei ymmärrä tiedon konstruktiivis-käytännöllistä luonnetta. Marx sanoisi samaa nykyisestä analyyttisestä tietoteoriasta mukaan lukien Roy Bhaskarin ja Andrew Sayersin kriittinen realismi. Se olisiko Marx sosiaalinen konstruktivisti on anagronistinen kysymys: olisi ja ei olisi, mutta totuuden korrespondenssiteoriaa ja siihen liittyvä mekanistista tietoteoriaa hän ei koskaan kannattanut.
13. Teesi 6 Feuerbach sulattaa uskonnollisen kokemuksen ihmisolemukseen. Mutta ihmisolemus ei ole mikään jollekin yksilölle ominainen abstraktio. todellisuudessaan se on yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuus.
Feuerbachin, joka ei ryhdy arvostelemaan tätä todellista olemusta, on sen vuoksi pakko:
1) abstrahoitua historian kulusta ja tarkastella uskonnollista mieltä [Gemüt] sinänsä sekä edellyttää abstraktisen – eristetyn – ihmisyksilön olemassaoloa;
2) sen tähden hän voi käsittää ihmisolemuksen vain “lajina”, monia yksilöitä pelkästään luonnonomaisesti yhdistävänä, sisäisenä, mykkänä yleisyytenä.
14. Rauno Huttusen selitys teesiin 6 Tässä marx jatkaa Feuerbachin antropologisen ja epäyhteiskunnallisen ihmiskäsityksen kritiikkiä. Ihminen on yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuus, mutta toisaalta hän ei ole pelkkien rakenteiden kantaja. Marx kulkee essentialistisen antropologian ja anti-essentialistisen strukturalismin välissä olevaa keskitietä. Jonkunlaiseen heikkoon ihmisolemukseen Marx uskoi, mutta hän ei uskonut mihinkään ”ihmisyyden mykkään yleisyyteen”.
15. Teesi 7
Siksi Feuerbach ei näe, että “uskonnollinen mieli” itse on yhteiskunnallinen tuote ja että hänen erittelemänsä abstraktinen yksilö kuuluu todellisuudessa tiettyyn yhteiskuntamuotoon.
16. Rauno Huttusen selitys teesin 7 Tässä on tiivistettynä Feuerbachin ja Marxin uskontokritiikkien eroa. F selittää uskonnon antropologisen abstraktin ihmisyksilön itsevieraantumisena. Marx pitää uskontoa täysin yhteiskunnallisena ilmiönä, jossa uskonnollinen mieli yhteiskunnallisesti tuotetaan. Ja tämä yhteiskunnallinen tuottaminen voi lopettaa, koska Marx uskoi että yhteiskunnallisia rakenteita voidaan muuttaa kumouksellisella käytännöllä.
17. Teesi 8
Yhteiskunnallinen elämä on oleellisesti käytännöllistä. Kaikki mysteeriot, jotka houkuttelevat teoriaa mystiikkaan, saavat järjellisen ratkaisunsa ihmisten käytännöllisen toiminnan sekä tämän käytännöllisen toiminnan tajuamisen tietä.
18. Rauno Huttusen selitys teesiin 8 Tämä on eräänlainen Marxin kriittisen aikuiskasvatuksen ohjelma. Kun ihmiset saadaan sivistymään kantilaisiksi autonomisiksi subjekteiksi, jotka tiedostavat oman yhteiskunnallisen luonteensa ja tajuavat yhteiskunnan mystisten piirtein käytännöllisyyden, voidaan aloittaa kumouksellinen toiminta, joka perustuu tietoon yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin on löydettävissä järjellinen ratkaisu, kun rakenteet muutetaan ihmisystävällisiksi.
19. Teesi 9
Havainnoiva materialismi, ts. materialismi, joka ei käsitä aistimellisuutta käytännölliseksi toiminnaksi, voi korkeintaan tarkastella eri yksilöitä kansalaisyhteiskuntaan kuuluvina.
20. Rauno Huttusen selitys teesiin 9 Jos tätä teesiä haluaa modernisoida, voidaan vaihtaa sanojen ”havainnoiva materialismi” tilalle analyyttinen toiminnan teoria. Analyyttisen toiminnan teoria on pääsääntöisesti metodologisen individualismin mukaista, jossa yhteiskunta palautetaan yksilön tekoihin eli 200 sitten samalla tavoin teki Adam Smith, joka palautti yhteiskunnan ”kansalaisyhteiskunnaksi” eli käsitti yhteiskunnan koostuvan taloudellista toimintaa harjoittavista egoistisista yksilöistä. Näiden yksilöiden tiedonmuodostusprosessi (ts. aistimellisuus) on myöskin ”yksilöllistä” eikä yhteiskunnallisen käytännön ehdollistamaa.
21. Teesi 10
Vanhan materialismin näkökanta on kansalaisyhteiskunta;
uuden materialismin näkökanta on ihmisyhteiskunta eli yhteiskunnallistunut ihmiskunta.
22. Rauno Huttusen selitys teesiin 10 Tässä toistetaan ”Juutalaiskysymyksen” teemoja eli Marx käyttää viittaa Hegelin kansalaisyhteiskunnan ja siveellisen valtion käsitteisiin. Hegeliläisessä merkityksessä kansalaisyhteiskunta tarkoittaa yksilöiden (porvareiden) harjoittamaa taloudellista toimintaa, jossa kilpaillaan toisten yksilöiden kanssa. Siveellinen valtion on taso, jossa tunnetaan solidaarisuutta ja ”me henkeä” toista kohtaan. Marx haluaa poistaa kansalaisyhteiskunnan tason ja ajatella tulevaisuuden yhteiskuntaa ihmisyhteiskuntana eli siis hegeliläisenä siveellisenä valtiona, jossa on poistettu ne rakenteet, jossa asettavat ihmiset kilpailemaan toistensa kanssa elannostaan
23. Teesi 11 Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen.
Die Philosophen haben die Welt nur verschieden interpretiert, es kömmt drauf an, sie zu verändern.