1 / 27

Kielioppi 1 Ssu112

Kielioppi 1 Ssu112. 5. luento. Astevaihtelu. Kvantitatiinen astevaihtelu: vahva aste avotavun alussa heikko aste umpitavun alussa Esim. pak+ka  pa+kan tak+ka  ta+kan kaap+pi  kaa+pin. Astevaihtelu: jatkuu. Kvalitatiivinen astevaihtelu:

jarah
Download Presentation

Kielioppi 1 Ssu112

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Kielioppi 1 Ssu112 5. luento

  2. Astevaihtelu • Kvantitatiinen astevaihtelu: vahva aste avotavun alussa heikko aste umpitavun alussa Esim. pak+ka  pa+kan tak+ka  ta+kan kaap+pi  kaa+pin

  3. Astevaihtelu: jatkuu • Kvalitatiivinen astevaihtelu: k, p ja t vaihtelevat toisen konsonantin tai nollan kanssa Esim: kam+pa  kam+man ran+ta  ran+nan sa+ka  sa+an hal+pa  hal+van so+ta  so+dan

  4. Astevaihtelu: poikkeuksia • Vahva aste umpitavun edessä: • Supistumavokaalin ja –diftongin edellä: a+puun ( apu+hun) vrt. a+pu  a+vun sei+pään (sei+päis+tä  sei+pä+his+tä) vrt. sei+väs  sei+pää+seen

  5. Astevaihtelu: poikkeuksia • Omistusliitteen edellä on vahvaaste: poi+kan+sa (poi+ka  po+jan) tak+kim+me (tak+ki  ta+kin) • is-loppusissa konsonanttivartaloissa on vahva aste: hen+kis+tä (hen+gen) pap-pis-mies (pa+pis+ta)

  6. Astevaihtelu: poikkeuksia • Heikkoaste avutavun alussa, esim. jäännöslopukkeen edellä: hau+dex (hau+tee+na) mur+rex (mur+tee+na) • Heikkoaste tapauksissa, joissa klusiilin sisältävä tavu on vuoroin avonainen, vuoroin umpinainen seuraavalla tavunrajalla olevan geminaattaklusiilin astevaihtelun tähden: a+pu avu+ton; avut+to+man ku+to+a ku+do+tun; ku+dot+tu

  7. Astevaihtelu: poikkeuksia • Heikko aste i-loppuiseen diftongiin päättyvän avotavun edellä: mansikka  man+si+koi+ta; man+si+koi+den (myös man+sik+koi+na)

  8. Astevaihtelu: poikkeuksia • Heikko aste avotavun alussa eräissä –inen-loppuisissa johdoksissa: esi+koi+nen (esikko) va+lin+nai+nen (valinta)

  9. Astevaihtelun ulkopuolelle jääviä ryhmiä • Astevaihtelun ulkopuolelle jäävät seuraavat ryhmät: • konsonattiyhtymä hk karahka  karahkan • ensi- ja toisen tavun rajalla, jos vaihtelu aiheuttaisi paradigmojen sekaantumista puuhka  puuhkan (puuhan lahko  lahkon (lahon)

  10. Astevaihtelun ulkopuolelle jääviä ryhmiä • Eräät henkilönnimet: Kauko  Kaukon Sirpa  Sirpan • Useat nuoret lainasanat: muki  mukissa; mukin auto  autossa (*audossa)

  11. Suffiksaalinen astevaihtelu • Heikon ja vahvan asteen vaihtelu riippuu edellisen tavun painosta: • painollisen tavun vokaalin jäljessä vahva aste • painottoman tavun vokaalin jäljessä heikko aste Esim. partitiivin päätteessä t vaihtelee Ø:n eikä d:n kanssa: puu+ta; sa+la+moi+ta kala+a (*ka+la+da); ta+lo+a (*ta+lo+da)

  12. Supistuminen • Supistuminen on äänteenmuutos, jossa kaksi alkuaan eri tavuihin kuulunutta lyhyttä vokaalia on joutunut samaan tavuun ja muodostaa pitkän supistumavokaalin tai supistuma-diftongin: vierailla  vierahilla veneet  venehet

  13. Supistumaverbit • Supistumaverbeiksi sanotaan sellaisia kaksivartaloisia verbejä, joiden vokaalivartalo päättyy pitkään vokaaliin: pelätä  pelkää- hakata  hakkaa- luvata  lupaa-

  14. Supistumaverbit: jatkuu • Supistumaverbeinä pidetään myös sellaisia kaksivartaloisia verbejä, joiden vokaalivartalo päättyy kahteen lyhyeen vokaaliin: kadota  katoa- langeta  lankea- selvitä  selviä-

  15. Supistumanominit • Supistumanomineiksi sanotaan sellaisia nomineja, joiden vokaalivartalo päättyy pääpainottoman tavun pitkään vokaaliin: vene  venee-n ori  orii-n rakas  rakkaa-n

  16. Supistumanominit: jatkuu • Supistumanomineina pidetään myös sellaisia nomineja, joiden vokaalivartalo päättyy kahteen lyhyeen vokaaliin: vihreä  vihreä-n lyhyt  lyhye-n ainoa  ainoa-n

  17. t ~ s -vaihtelu • t ~ s –vaihtelu on äännevaihtelu, jossa sanan eri taivutusmuodoissa muuten on t (tai sen heikko aste d), mutta i:n edellä s.

  18. t ~ s –vaihtelu toteutuu seuraavissa muotoryhmissä • a) kaksivartaloiset te-nominit, joissa yksikön nominatiivissa ja monikon i: edellä on s, muissa muodoissa t: sute-na; sude-n; sus-i-ssa • b) nte-vartaloiset ordinaalit; yksikön nominatiivissa ja monikon i:n edellä on s, muissa muodoissa t: viides: viidens+i+nä

  19. t ~ s –vaihtelu jatkuu • c) Ne tA-vartaloiset verbit, joissa a/ä katoaa ennen suffiksin i:tä: kieltä+ä  kiels+i rakenta+a  rakens+i löytä+vät  löys+ivät

  20. t ~ s –vaihtelu jatkuu • d) Supistumaverbit: vastat+koon  vastaa+n  vastas+in pudot+koon  putoa+n  putos+in

  21. Loppukahdennus (rajageminaatio) • Seuraavan sanan alkukonsonantti kahdentuu yhtäjaksoisessa puheessa tiettyjen sananmuototyyppien jäljessä, esim. [menekkotiin]. • Jos seuraava sana päättyy vokaaliin, sanojen rajalla voi ääntyä glottaaliklusiili (huolellisessa ääntämyksessä sekin kahdentuu), esim. [ota’ ’itse].

  22. Loppukahdennus: jatkuu • Loppukahdennus toteutuu myös sanan sisällä yhdyssanoissa sekä liitepartikkeleiden ja lAinen-, mAinen –adjektiivijohdinten edellä: hernekeitto [hernekkeitto] otapas [otappas] eläkeläinen [eläkelläinen] aavemainen [aavemmainen]

  23. Tärkeimmät sananmuototyypit, joissa tapahtuu loppukahdennus • Yks. 2. pers. imperatiivi: tulettänne; anna’ ’olla • A-infinitiivi: saako tullas sisään

  24. Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu • Verbin kieltomuodot (ei konditionaali): en otakkahvia; älä tulettänne; älkää tulkol lähelle • Tuote-nominien yks. nominatiivi sadel lakkasi; puoluettuki

  25. Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu • Allatiivi: meillettulee vieraita • 3. pers. omistusliite –nsAx: vaimonsakkanssa • stix-adverbit: runsaastivvettä

  26. Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu • nnex-adverbit: sinnettännemmentiin • (i)tsex-adverbit: sähkeitsejja puhelimitse

  27. Loppukahdennus: jatkuu • Loppukahdennus tapahtuu vain sellaisten morfeemien yhteydessä, jotka ennen ovat päättyneet konsonanttiin (pääasiassa k:hon tai h:hon). • Tämä loppukonsonantti on sananrajaisena assimiloitunut seuraavan konsonantin kaltaiseksi. • Sananloppuiset k ja h ovat kadonneet, mutta niitä edustamassa on sanan lopussa ns. jäännöslopuke.

More Related