1 / 77

Dokumenttielokuvan historiaa

Dokumenttielokuvan historiaa. "Dokumenttielokuvan" (documentary) käsitteen vaiheita. Englannikielisessä maailmassa käsitteen isänä on pidetty skotti John Griersonia Grierson 1926 : "Flahertyn Moanalla ... on dokumentaarista arvoa" ("documentary value")

lydie
Download Presentation

Dokumenttielokuvan historiaa

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript

  1. Dokumenttielokuvan historiaa

  2. "Dokumenttielokuvan" (documentary) käsitteen vaiheita • Englannikielisessä maailmassa käsitteen isänä on pidetty skotti John Griersonia • Grierson 1926: "Flahertyn Moanalla ... on dokumentaarista arvoa" ("documentary value") • Pidetty englannikielisessä maailmassa käsitteen "documentary" ensimmäisenä käyttökertana elokuvan yhteydessä • Väitteen ongelmia: • Grierson puhuu "dokumentaarisuudesta" sivulauseessa, ei tärkein asia • Termi vakiintuu Griersonin piirissä vasta 1930-luvulle tultaessa • Käsitettä käytetty jo aiemmin • Grierson myöhemmin: dokumenttielokuva on "todellisuuden luovaa käsittelyä" ("creative treatment of actuality") John Grierson

  3. Käsitteen historiaa • 1898: Boleslaw Matusiewskin teos La photographie animée, ce qu elle est, ce qu'elle doit être • Elokuva opetuksen väline, joka dokumentoihistoriaa, arkielämää, näyttämöesityksiä, jne. • 1914: Edward S. CurtisinIn the Land of the Headhunters • Curtis kuvasi elokuvaansa ilmaisuilla "documentary material" ja "documentary work" • Ranska 1910-1920-luku • Documentaire romancé • "romaanimainen dokumentaari"; todelliseen ympäristöön sijoitettu melodraama / tarinallinen dokumentti • Documentaire • Todellisen paikan kuvaus (ilman melodraamaa / tarinaa)

  4. Käsitteen historiaa: Ricciotto Canudo • Arvosti elokuvassa "dokumentaarisuutta", johon yhdistyi draama • Arvio Flahertyn Nanookista (1922): ei enää (tavanomainen)"dokumentaari" tai "reportaasi", vaan "todellinen tragedia” • Ts. Nanookin tarina-aspekti nostaa sen pelkän matkakuvauksen yläpuolelle • Ero pelkän ”dokumentin” ja ”dokumentaarisen elokuvan” välillä: Elokuvassa La travérsée du Sahara (1923) "'dokumentaarinen' elokuva ylittää [pelkän] dokumentin rajat ... Se koskettaa tunteitamme ja säilyy mielissämme intensiivisimmän draaman ja korkeimman tragedian tavoin” • Myös fiktio saattoi olla ”dokumentaarinen” • D.W. Griffithin Way Down East (1922): dokumentaarisuus vs. pittoreskius

  5. Rajanvetoja: dokumentti vs. fiktio/avantgarde • Fiktioelokuva • Kerronnallisuus • Viittauskohteena kuvitteellinen maailma • Avantgarde / kokeellinen elokuva • Ei-kerronnallinen (yleensä) • Viittauskohteena (elo)kuva itse (tai hyvin viitteellinen / fragmentaarinen maailma) • Dokumenttielokuva • (Väljä) kerronnallisuus, tarinarakenne? • Viittauskohteena todellinen historiallinen maailma • Rajat eivät ehdottomia!

  6. Bill Nichols: dokumentin ”neljä jalkaa” • Lähtökohta: dokumentaarisessa elokuvassa kyse tiedon välittämisestä ja vaikuttamisesta yhteiskuntaan • Perusväite: dokumentaarinen elokuva itsenäisenä käytäntönä syntyi vasta 1920-30-luvulla • Varhainen elokuva jossa todellisuutta vain tallennettiin (Lumière ym.) ei kuulu dokumentaariseen traditioon • Dokumentaarisen tradition synty edellytti ”neljän jalan” yhdistymistä: • Valokuvallinen realismi • Kerronnallinen rakenne • Modernistiset käytännöt (poeettinen kokeilu) • Retoriikka ja puhuttelu (oratory)

  7. Nichols ja dokumentin ”neljä jalkaa” • Valokuvallinen realismi – näyttäminen • Kameran kyky tallentaa todellisuutta ”sellaisenaan” • Todiste olemassaolosta; dokumentti ei dokumentaari • Attraktio: ”eikö tämä ole ihmeellistä!” • Kerronnallinen rakenne – kertominen • Ajallinen rakenne: ajalle historiallinen merkitys (tarina); aika ei pelkkää kestoa • Henkilöt / ei-yksilölliset toimijat (kaupungit, kansanjoukot) • Ongelma / ratkaisu • Modernistiset käytännöt –poeettinen kokeilu • Irtautuminen tallentamisesta, todellisuuden ”outouttaminen” (ostranenie) • Konstruktivismi : uuden kokonaisuuden rakentaminen, maailman / arkipäivän näkeminen uudella tavalla • Modernistiset keinot: fragmentaatio, kollaasi, abstraktio, anti-illusionismi, jne. • Retoriikka ja puhuttelu (oratory) – opettaminen • Kehotus yleisölle omaksua elokuvan sosiaalinen näkökulma ja toimia sen mukaan • Retorinen puhuttelu: elokuvan keinojen (leikkaus, välitekstit / selostajanääni) käyttäminen väitteiden esittämiseen ja yleisöön vaikuttamiseen • Myös: propaganda, mainonta

  8. Bill Nicholsin ”moodit” (modes) • Bill Nichols erottaa kuusi erilaista dokumenttielokuvan lähestymistapaa (moodia) • Moodit nousseet esiin historian eri vaiheissa, usein pyrkimyksenä ”korjata” aiemman moodin puutteita • Moodien käyttö ei kuitenkaan rajoitu niiden ”omaan” historialliseen vaiheeseen • Yksittäisessä elokuvassa yleensä yhden moodin piirteet hallitsevia, mutta siinä voi olla myös muiden moodien elementtejä

  9. Hollywoodin fiktio [1910-l] Fiktiivinen kertomus kuvitteellisesta maailmasta Realismin puute Poeettinen dokumentti [1920-l] Maailman fragmenttien pooettinen koostaminen Täsmällisyyden puute, abstraktisuus Selittävä dokumentti [1920-l] Historiallisen maailman suora käsittely Liian didaktinen Havainnoiva dokumentti [1960-l] Asioiden havainnointi silloin kun ne tapahtuvat, ei kommentointia / uudelleenesitystä Historian / kontekstin puute Osallistuva dokumentti [1960-l] Haastattelu tai vuorovaikutus kohteiden kanssa, arkistofilmin käyttö historian esittämiseen Liian suuri usko todistajiin, naiivi historia, liian tunkeileva Refleksiivinen dokumentti [1980-l] Kyseenalaistaa dokumentaarisen muodon, vieraannuttaminen muista moodeista Liian abstrakti, kadottaa suhteen todellisiin kysymyksiin Performatiivinen dokumentti [1980-l] Painottaa perinteisesti objektiivisena pidetyn ilmaisukeinon subjektiivisia piirteitä Irtautuminen objektiivisuudesta voi siirtää dokumentit osaksi avantgardea; "liiallinen" tyylin käyttö Moodit: läpimurto/piirteet/ongelmat

  10. 1. Poeettinen (poetic) moodi • Nousi esiin 1920-luvulla (yhteys avantgardeen) • Maailman fragmenttien ”runollinen” uudelleenjärjestely; visuaaliset assosiaatiot • Ongelma: ei riittävän spesifi, liian abstrakti • Ruttmann: Berliini- suurkaupungin sinfonia (1927), Ivens: Sade (1929), Basil Wright: The Song of Ceylon (1934), Reggio: Koyaanisqatsi (1983)

  11. 2. Selittävä (expository) moodi • Nousi esiin 1920-30 –luvuilla • Pyrkii esittämään argumentteja todellisesta maailmasta; suora puhuttelu • Kertova/selittävä selostajanääni keskeisessä roolissa • Ongelma: liian ohjaileva, didaktinen • The Plow that Broke the Plains (1937), Spanish Earth (1937), Tv-uutiset, tavanomaiset TV-dokumentit (luonto, historia)

  12. 3. Havainnoiva (observational) moodi • Nousi esiin 1960-luvulla • Tapahtumien havainnointi ja tallentaminen sitä mukaa kun ne tapahtuvat, ei järjestelyä, kommentoinnista pidättäytyminen • Direct Cinema – ”kärpänen katossa” • Ongelma: historian, kontekstin puuttuminen • Drew: Primary (1960), Maysles: Salesman (1969), Wiseman: High School

  13. 4. Osallistuva (participatory) moodi • Myös nimellä ”interaktiivinen moodi” • Nousi esiin 1960-luvulla • Haastattelut tai muu tekijän vuorovaikutus kuvattavien kanssa; arkistomateriaalin käyttö historian tarkasteluun • Cinéma vérité – ”kärpänen keitossa” • Ongelma: liian vahva nojautuminen todistajanlausuntoihin, naiivi historia, liian tunkeileva • Ranskalainen päiväkirja (1960), Sian vuosi (1969), Shoah (1985), Roger and Me (1989)

  14. 5. Refleksiivinen (reflexive) moodi • Nousi esiin 1980-luvulla • Dokumentin itseensäviittaavuus, dokumentin konstruoidun luonteen ja konventioiden nostaminen esiin, toisista moodeista vieraannuttaminen • Ongelma: liian abstrakti, käsillä olevat kysymykset hämärtyvät • Vertov: Mies ja elokuvakamera (1927), Buñuel: Las Hurdes (1932), Jill Godmilow: Far from Poland (1984), Trinh T. Minh-Ha: Surname Viet Given Name Nam (1989)

  15. 6. Performatiivinen (performative) moodi • Nousi esiin 1980-luvulla • Korostaa perinteisesti objektiivisena pidetyn ilmaisutavan subjektiivisia piirteitä; oleellista esittäminen (performaatio), ei niinkään kuvattu maailma • Subjektiivinen dokumenttielokuva • Ongelmia: objektiivisuudesta luopuminen voi siirtää avantgarden puolelle, ”eksessiivinen” tyylin painottaminen

  16. Dokumentielokuvan alkuvaiheet Taikalyhdyistä Nanookiin

  17. Dokumenttielokuvan (esi)historiaa • Jo 1600-luvulla keksitty taikalyhty (laterna magica, diaprojektorin edeltäjä) suosittu väline 1800-luvulla • Kuvitettuja luentoja, joilla "dokumentaarisia" tavoitteita; myös valokuvia • Audiovisuaalisia esityksiä tieteestä (erityisesti tähtitieteestä), ajankohtaisista tapahtumista, matkoista ja seikkailuista • Usein luennoitsijana matkailija/seikkailija itse • Useimmat dokumentin genret olemassa jo 1800-luvun lopulla: matkat, kansatiede ja arkeologia, yhteiskunnalliset kysymykset, tiede, sota

  18. 1800-luvun lopun taikalyhtyesitys

  19. Varhainen elokuva (n. 1895-1905) • Elokuva: kyky tallentaa todellisia tilanteita • Todellisia näkymiä helppo kuvata, sinänsä attraktioita • Eivät kuitenkaan "dokumenttielokuvia" nykymerkityksessä • Arkiset tapahtumat, luonnonilmiöt, eksoottiset maat, kuninkaalliset, uutistapahtumat aiheina • 1900-luvulle tultaessa otoksia yhdistettiin sarjoiksi (esim. kuningatar Victorian 60-vuotisen valtakauden kunniaksi kuvattuja elokuvia) • Myös lavastuksia • Sukeltaja tutkii taistelulaiva Mainen hylkyä (Méliès, 1898) • Attack on a China Mission (Williamson 1898) • Czolgoszin teloitus (Edison,1901)

  20. Välivaihe (n. 1905-1919) • Vuoden 1905 jälkeen yleisön kiinnostus alkoi suuntautua fiktioon • dokumentaarinen materiaali suurelta osin paitsioon • vain erityiset tapahtumat kiinnostivat • Pathé-yhtiö aloitti 1908 viikottaiset uutiskatsaukset – säännöllisyys toi yleisöä myös "tavanomaisille" aiheille • Elokuvia käytettiin myös osana aiemman tyylisiä "kuvitettuja luentoja" • 1910-luvulle tultaessa luennon "kuvituksena" saattoi olla kokonainen pitkä elokuva (usein matkakertomuksia) • I maailmansota: propagandaelokuva • Luennoitsijan/selostajan korvasivat usein selittävät välitekstit

  21. Dokumenttielokuva muotoutuu • Välitekstein varustettu "kuvitettu luento" alkoi muuttua yhä selvemmin elokuvalliseksi 1910-luvun puolivälin jälkeen • "Dokumenteiksi" alettiin vähitellen kutsua elokuvia, joissa havaittavissa kulttuurinen siirtymä, uuden tyyppinen ilmaisutapa • Keskeinen rajapyykki Robert Flahertyn elokuva Nanook of the North (Nanook – pakkasen poika, 1922)

  22. Edward Sheriff Curtis (1868-1952) • Tunnetaan ensisijaisesti Pohjois-Amerikan intiaaniheimojen katoavaa perinnettä kuvaavista valokuvistaan 1800-luvun lopulta 1930-luvulle – etnografinen intressi • 50.000 valokuvaa, 10.000 ääninäytettä, 20 kirjaa • Hyvä esimerkki dokumentaarisen tradition jatkuvuudesta valokuvauksesta elokuvaan (elokuva Curtisille vain yksi väline saman tavoitteen saavuttamiseksi) • 1911-12 valokuvista ja piirroksista koottu luento-taikalyhtyshow (”Picture Opera”) The Vanishing Race • Otti käyttöön myös elokuvakameran 1900-luvun alkuvuosina • 1914 elokuva In the Land of the Headhunters (myöhemmin nimellä In the Land of the War Canoes) • Kertoo Kanadan Brittiläisen Kolumbian intiaaneista • Lavastettu ja dramatisoitu tarina, rekonstruoi jo kadonnutta perinnettä

  23. Edward S. Curtis

  24. Robert Flaherty (1884-1951) ja Nanook • Flaherty toimi malmialueiden kartoittajana Kanadan pohjoisosissa1910 lähtien • 1913 otti mukaansa myös elokuvakameran kuvatakseen alueen ”outoja ihmisiä ja eläimiä” • 1914-15 kuvasi useita tunteja materiaalia eskimoiden elämästä tavoitteena elokuvan tekeminen • 1916 koko negatiivimateriaali tuhoutui tulipalossa, vain työkopio jäi jäljelle • Päätti kuvata uutta materiaalia ja tehdä kokonaan uudenlaisen elokuvan • Sai rahoituksen hankkeelle vasta 1920 Révillon Fréres –turkisyhtiöltä  Nanook 1922

  25. Saavuttanut aseman ”ensim-mäisenä” dokumenttielokuvana Yhdistää tarinankerronnan keinot ja todelliset ihmiset Elokuvan ”juoni”: eskimo Nanookin kamppailu ruoan hankkimiseksi Kuvatut henkilöt todellisia inuiteja, mutta elokuvassa myös paljon fiktiivisiä / lavastettuja elementtejä Päähenkilön todellinen nimi Allakariallak, ei Nanook Esitetyt metsästystavat olivat elokuvan teon aikaan poistuneet käytöstä Flahertyn Nanook (1922)

  26. Dokumentti vai ei? Häxan (1922) • Benjamin Christensen: Häxan ("Noita",Ruotsi 1922; engl. "Witchcraft through the Ages") • Rakenteeltaan noituuden historiaa esittelevä luento (ajoittain kuvassa näkyy mm. karttakeppiä pitelevä käsi) • "Dokumentaarisen" materiaalin keskellä fiktiivisiä (ja fantastisia) noituutta ja noitavainoja kuvaavia jaksoja (joissa mm. matka kyöpelinvuorelle, Christensen itse esittää Saatanaa) • Jakso, jossa näyttelijät tutustuvat inkvisition kidutusvälineisiin (omana itsenään) • "Moderni" jakso, jossa ajan psykologian pohjalta noituus yhdistetään hysteriaan • Elokuvassa on (nykynäkökulmasta) selkeitä dokumentin piirteitä, mutta sitä ei koskaan ole pidetty "dokumentaarisen tradition" edustajana • Anekdootti: Blair With Project –valedokumentin tekijät lainasivat tuotantoyhtiönsä nimen (Haxan Films) tästä elokuvasta

  27. Häxan (1922)

  28. Häxan (1922)

  29. Dokumenttielokuvan historiaa 1920-luvun poeettinen dokumenttielokuva ja Dziga Vertov

  30. Fotogeenisyys (photogénie) • Käsitteen otti käyttöön Louis Delluc 1920 ja sitä kehitteli 1920-luvulla Jean Epstein • Perusajatus: filmille tallennettuna objekti on jotain "enemmän" kuin todellisuudessa • Elokuvakameralla kyky transformoida todellisuutta ja antaa siitä uutta tietoa • Elokuva todellisuuden paljastamisen väline

  31. Elokuvakameran objektiivi on silmä, joka on varustettu ei-inhimillisillä analyyttisillä ominaisuuksilla. Se on silmä vailla ennakkoluuloja, vailla moraalia, vapaa vaikutteista, ja se näkee ihmiskasvoissa ja ‑liikkeissä piirteitä, joita me sympatioiden ja antipatioiden, tottumusten ja pohdintojen täyttäminä emme enää pysty näkemään. Epstein, Cinématograhpe vu d'Etna (1926) Kinematografi [cinématographe] on ennen muuta kone sellaisten ihmiselämän alueiden tutkimiseksi, joista silmä ja korva eivät kykene enää antamaan mielelle tietoa.". Epstein, "L'Intelligence d'une machine" (”Koneen äly”), 1935 Jean Epstein: kamera uuden näkemisen ja tiedon välineenä

  32. Kaupunkisinfonia • 1920-luvulla suosittu dokumenttielokuvan tyyppi, tyypillinen poeettisen moodin edustaja • Tyypillinen rakenne: välähdyksiä (suur)kaupungin elämästä yhden päivän aikana aamusta iltaan • Piirteitä: poeettinen, vaikutelmia korostava tapa liittää kuvia yhteen, väljä "musiikillinen" rakenne, ei selvää argumenttia tai kerrontaa, joskus lähentyy abstraktia elokuvaa • Nimen lähtökohta Walter Ruttmanin elokuva Berliini – suurkaupungin sinfonia (1927) • Varhaisin edustaja Paul Strandin ja Charles Sheelerin Manhatta (aka Mannahatta, 1921) • Alberto Cavalcanti: Rien que les heures (1926), Mihail Kaufman: Moskova (1926), Joris Ivens: Sade (1929) • Myös Dziga Vertovin Mies ja elokuvakamera (1929) • Poeettisen moodin myöhempi edustaja: Koyaanisqatsi (1983)

  33. Dziga Vertov(oik. Denis Kaufman 1896-1954) • kehitti dokumenttielokuvaa ja vaati kertovasta elokuvasta luopumista • Veljet Mihail Kaufman ja Boris Kaufman kuvaajia • Kinok-ryhmä: dokumentteja ja manifesteja • "Kolmen neuvosto": Vertov, M. Kaufman ja Elizaveta Svilova (Vertovin vaimo) • Tunnetuin elokuva: Mies ja elokuvakamera (1929) • Muita elokuvia: • Uutiskatsauksia 1919 alkaen (Kinonedelia – "Elokuvaviikko"; "Kino-Pravda") • Kinoglaz (Elokuvasilmä) 1924 • Yhdestoista vuosi (1928) • Entusiasmi (1931) • Kolme laulua Leninistä (1934)

  34. Vertov: Kinoglaz (Elokuvasilmä, 1924)

  35. Vertoville dokumenttielokuva on ainoaa oikeaa elokuvaa • Vertov ei pyrkinyt määrittämään dokumentin erityispiirteitä suhteessa fiktioon, vaan elokuvan sinänsä erityispiirteitä • Elokuvavälineen erityispiirre oli sen kyvyssä nähdä ja tallentaa todellisuutta • Siksi Vertoville aito elokuvallinen elokuva oli nykytermein dokumenttia, ei fiktiota • Vertov vastusti kerronnallista / draamaallista elokuvaa, se oli "elokuva-vodkaa" tai "kansan oopiumia" • Vertov ei itse yleensä puhunut "dokumenttielo-kuvasta", vaan "ei-näytellystä elokuvasta", "elokuva-silmästä" (kino-glaz), "faktojen elokuvasta" ja "elokuvatotuudesta" (kino-pravda)

  36. Tavoite: "elämän" tallentaminen • "Elämä sellaisenaan" ("life as it is"): asia kuvattuna sellaisena kuin se olisi silloinkin kun kamera ei ole paikalla • Keinoina naamioituneet kameramiehet, piilokamera, "valekamera" joka kiinnittää yleisön huomion, yleisön tottuminen kameraan, joka puolella läsnä olevat kamerat • "Elämä yllätettynä" ("life caught unawares"): asia kuvattuna niin, että kohde on tietoinen kamerasta – kameran yllättämänä ja ehkä kameran provosoimana Erottelu Juri Tsivianin mukaan

  37. Elokuvafaktat • Elokuvanteon lähtökohtana on elokuvafaktojen tallentaminen • "Elokuvafaktat" ovat todellisuuden tai "elämän" kappaleita, jotka kamera on tallentanut – siis eräänlaista "raakaa todellisuutta" • Samoja "faktoja" (kerättyjä ja arkistoituja filminpätkiä) voidaan käyttää uudelleen eri elokuvissa • Vertovin elokuva "faktatehdas" vs. Hollywoodin "unelmatehdas"

  38. Elokuvatotuus (kino-pravda) • Alun perin Kino-Pravda oli NL:n kommunistisen puolueen lehden Pravdan mukaan nimetty uutiskatsausten sarja • Vertov kuitenkin korostaa myös sitä, että elokuva on rakennettava ja organisoitava siten, että se näyttää totuuden • Elokuvakamera voi tallentaa faktoja, mutta faktat eivät vielä ole totuus – totuus on konstruoitava • Totuuden näkemisen ja näyttämisen edellytyksenä elokuvantekijän kommunistinen tietoisuus • Anekdootti: 1960-luvun termi cinéma vérité (totuuselokuva) on käännös Vertovin termistä kino-pravda

  39. Mies ja elokuvakamera (1929) • Vertovin tunnetuin elokuva • Pääkuvaaja Mihail Kaufman(myös esiintyy elokuvassa) • Modernismi, fragmentaarisuus, koneromantiikka • Poeettisen moodin piirteitä; "kaupunkisinfonia" • Kuvattu Moskovassa, Odessassa ja Kievissä • Nichols lukee refleksiiviseen moodiin: elokuvan tekeminen nostettu näkyviin • Erilaisia trikkejä (animaatio, kaksoisvalotus, jne.)

  40. Mies ja elokuvakamera:Mihail Kaufman (1897-1979)

  41. Yhteiskunnallisuutta, politiikkaa ja propagandaa John Grierson ja selittävä dokumentaari 1930-luvulta 1950-luvulle

  42. Yhteiskunnallisuutta, politiikkaa ja propagandaa • John Grierson ja British Documentary Movement • 1930-40-luvun tekijöitä ja tendenssejä • Pare Lorentz ja yhteiskunnallinen dokumentaari USA:ssa • Joris Ivens ja vasemmistolainen dokumentaari • Leni Riefenstahlin natsidokumentaarit • Sotapropagandaa: Frank Capran ”Why we fight”-sarja (sekä John Ford ja John Huston, ym.) • Sodan jälkeen: uusia suuntia • Alain Resnais, Chris Marker ja esseedokumentaari • Britannian Free Cinema

  43. Dokumenttielokuva 1930-40-luvun kontekstissa • Poliittinen käymistila, valtiota korostava ideologia vallalla • Erilaisten valtiomuotojen ja ideologioiden jännite (demokratia, fasismi, sosialismi / kommunismi) • 1936: kansanrintamahallitukset Espanjassa ja Ranskassa • Sodat: Espanjan sisällissota (1936-1939), II maailmansota (1939-1945) • Monet elokuvantekijät idelogisesti / yhteiskunnallisesti sitoutuneita • (Dokumentti)elokuva vaikuttamisen välineenä; propaganda • Selittävä moodi nousi vallitsevaksi (retoriikka, puhuttelu) ja määritti pitkälti sitä mitä ”dokumenttielokuva” on

  44. John Grierson (1898-1972) • ”Dokumenttielokuvan isä” • Ensisijaisesti organisaattori, mutta ohjasi myös elokuvan Drifters (1929) • Organisoi ja synnytti brittiläisen dokumenttielokuvaliikkeen (British Documentary Movement) 1930-luvulla • Valtion tukema dokumentti: Empire Marketing Board, General Post Office Film Unit (sodan myötä Crown Film Unit) • Perusti National Film Board of Canadan 1939

  45. John Grierson (1898-1972) • Vaikutti laajasti dokumentti-elokuvan teoriaan ja käytäntöön 1930-40-luvuilla • Määritteli ja vakiinnutti dokumenttielokuvan (documentary) käsitteen • Korosti dokumenttielokuvan roolia yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja koulutuksen välineenä • Korosti ”kansalaisuutta”, yhteisöllisiä tavoitteita – ei yksilöllisyyttä • Sosiaalisia uudistuksia, ei vallankumousta • Sponsorointi rahoitusmuotona: valtio (Grierson), yritykset (muut)

  46. Grierson syntetisoijana • Grierson yhdisteli olemassa olevan elokuvan piirteitä ja keinoja omien tavoitteidensa mukaisesti • Todellisuuden tallentaminen: parempi lähtökohta modernin maailman kuvaamiseen kuin fiktio • GriersonFlahertysta: • Vahvuus: draaman ja konfliktin käyttö • Heikkoudet: yksilökeskeisyys, romanttisuus, modernisuuden puute • ”ihmisten on hyväksyttävä ympäristönsä savuineen ja teräksineen ja mekaanisine apuvälineineen”

  47. British Documentary Movement • Griersonin alaisuudessa tai hänen innoittamanaan Britanniassa nousi esiin joukko dokumenttielokuvan tekijöitä 1930-luvulla, mm. • Basil Wright Song of Ceylon, 1933-34 • Alberto Cavalcanti: CoalFace, 1935 • Harry Watt & B. Wright: Night Mail, 1936 • Edgar Anstey & Arthur Elton: Housingproblems, 1935 • Humphrey Jennings: Spare Time, 1939; Listen to Britain, 1942 • MYÖS: • Norman McLaren (GPO; NFB – animaatioita) • Myös Flaherty työskenteli Griersonille (Industrial Britain, 1931) • Paul Rotha (kirja Documentary Film, 1936)

  48. Pare Lorentz (1905-1992) • Kehitti sosiaalista dokumentaaria Yhdysvalloissa • Franklin Rooseveltin New Deal –politiikkaa esitteleviä ja tukevia dokumentteja • The Plow That Broke the Plains (1936) • Yhdysvaltain keskilännen tasankojen autioituminen maanviljelykäytäntöjen takia • The River (1937) • Mississippi-joen ympäristöongelmat ja hallituksen patohanke ratkaisuna • 1938 Rooseveltin perustaman US Film Servicen johtoon (elokuvia USA:n hallinnolle) • Toisin kuin Grierson, ei kouluttanut uusia tekijöitä vaan palkkasi kokeneita (Paul Strand, Joris Ivens, Robert Flaherty) • Lorentz jatkoi myös itse elokuvantekoa (tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaaja) • Kantaaottavampi kuin griersonilaiset

  49. Joris Ivens (1898-1989) • ”lentävä hollantilainen”: toimi eri puolilla maailmaa • Aloitti filmiharrastajana ja pooettisen elokuvan tekijänä (Silta1928, Sade 1929) • Vasemmistolaisia / kommunistisia / fasismin vastaisia elokuvia 1930-luvulta alkaen (aiheena usein sota) • Selittävä moodi, kerronnallisia innovaatioita (foley-ääni, re-enactmens – ”sisäinen totuus”, ”suoran”/löydetyn ja lavastetun materiaalin käyttö rinnakkain) • Komsomol (NL, 1931) Spanish Earth (USA, 1937), The 400 Millions (USA, 1938), Indonesia Calling (Australia, 1946); myöhemmin mm. 17e parallele (Vietnam/Ranska 1967)

  50. Leni Riefenstahl (1902-2003) • Saksalainen näyttelijä ja elokuvantekijä • Visuaalisesti hallittuja, natsihallintoa tukevia dokumenttielokuvia • Tahdon riemuvoitto (1934) • Yksi merkittävimpiä propaganda-elokuvia • Natsipuolueen puoluekokous Nürnbergissä; sankarina Hitler • Valtavat resurssit (lähes 200 hengen työryhmä, ilmakuvausyksikköjä, jne.) • Tilaisuuden mahtavia puitteita on väitetty elokuvaa varten lavastetuiksi • Olympia I-II (1938) • Vuoden 1936 olympialaiset natsi-Saksassa • Ei niin selkeää propagandaa kuin Tahdon riemuvoitto

More Related