Kalevalainen epiikka

1. Kalevalainen epiikka Eeppiset perinteet maailmassa Kalevalamitan vaiheet ja Kalevalakielen normit Kalevalainen epiikka Laulajan sankaruus Laulun monet lajit

2. Eeppiset perinteet maailmassa Eepos = laaja, kertova runomuotoinen teos Epos = puhe, epopoiia = heksametrillä kirjoitettu runo Eepokset voivat olla suullisia ja kirjallisia

3. Tunnettuja eepoksia • Gilgames – Babylonia n. 2600 eKr. • Intia: Mahabharata ja Ramayana • Siri-eepos: Tulu-kansa • Turkkilaiset kansat: Görogly • Manas – kirgiisit • Monia Aasian eepoksia esitetään vieläkin laulaen ja soittaen

4. Euroopan eepokset • Ilias ja Odysseia • Germaaniset kansat: Beowulf, Edda, Nibelungenlied • Venäläiset: bylinat – ei kiinteää, kirjallista eeposta • Balkanin sankarirunous

5. Suomalais-ugrilaiset • Kalevalamittainen runous itämerensuomalaisilla lukuunottamatta vepsäläisiä ja liiviläisiä • Suomalais-karjalainen Kalevala • Kalevipoeg ja Peko ovat varsin kirjallisia • Mordvalaisilla ei sankarirunoutta • Mareilla ei epiikkaa • Komeilla kertovia runoja

6. Kalevalainen epiikka • Tallennettu Itä-Suomesta, Karjalasta rajan molemmin puolin ja Inkeristä • ”Kalevalainen” on anakronistinen nimitys • Runomitta on muotoutunut kantasuomalaiseen kielimuotoon • Runomittaa on käytetty laajasti • Runomitan synnyssä on nähty balttilaista vaikutusta

7. Kalevalakieli • Nelipolvinen trokee: säe jakaantuu neljään kaksitavuiseen jalkaan, paino kunkin jalan alussa: • Vá-ka/vánha/V´äinä/m´öinen • Normaalitrokee ja murrelmasäe, ns. koronpolku ; laulullisuus • Tíe-tä/j´ä i/´än-i/kui-nen • Pitkä pääpainollinen tavu runojalan alkuun ja lyhyt loppuun. Ensimmäinen jalka on vapaa • Alkusointi, viskurilaki, kerto

8. Epiikan aiheet • Myyttejä ja seikkailuja • Maailman synty: munasta • Maailmanlaajuinen myytti • Tulen, raudan, ym. Syntymyytit loitsujen osana • Sampo-epiikka on kalevalaisen seikkailurunouden ydin • Vienan Karjalassa laulut ketjuuntuivat

9. Matti Kuusi: tyylikausiteoria • Esisuomalainen: ennen kalevalamittaa • Varhaiskalevalainen: syntymyyttejä • Jäykkää kieltä; balttilaisyhteysiä • Sydänkalevalainen: seikkailurunoutta • Notkeaa kieltä; skandinavisia yhteyksiä • Keskiajan kalevalainen: legendoja ja balladeja • Kieli kehittyy ja köyhtyy; kristillistä tematiikkaa • Myöhäiskalevalainen: historiallisia aiheita • Mitta rupeaa väljenemään

10. Runoperinteen alueelliset piirteet • Eteläiset runoalueet: Inkeri ja Kannas • Lyyristyvää naisten runoutta 1800-luvulla • Pohjoiset alueet: Savo ja Karjala • Savo: loitsut; Viena arkaainen säilymisalue • Länsi-Suomi: jäänteitä sananlaskuissa, balladeissa ja legendoissa • Elinan surma, helkavirret • Pohjanmaa: jonkin verran epiikkaa

11. Loitsuperinne • Luultavasti ikivanha perusta: maaginen vaikuttaminen sanoin • Vahva katolisen uskon kerros • Läntiset lyhyet manaukset ja itäinen sanallinen haltioituminen • Myyttinen maailmankuva, shamanismi • Rukousloitsut, legendaloitsut, syntyloitsut, manausloitsut

12. Laulun maaginen voima • Laulaa = pilata, vaikuttaa • ”Laulun voima” Suomessa ja Virossa • Loitsuja on sekä saneltu että laulettu, raja lauluun on ehdollinen • ”Sankari” < sångare = laulaja • Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon • Väinämöisen hahmoon liittyy paljon tietäjyyttä ja laululla vaikuttamista

13. Häälaulut • Lauluhäitä tunnetaan monilta kansoilta • Matti Sarmela: vanha häätyyppi • Karjalassa ja Inkerissä, hajanaisia tietoja Itä-Suomesta • Riittien eri vaiheita kuvaavia lauluja, kerrontaa • Ohjeita, ylistystä ja pilkkaa • Karjalassa kiinteää, Inkerissä labiilia

14. Kognitiivinen näkökulma tuottamiseen • Miten esitys otetaan vastaan, muistetaan ja tuotetaan uudelleen • Skeema = tiedon rakenne, esim. kaavamainen käsitys loitsusta • Skeemojen hierarkia: parantamisnäytelmä – loitsu – motiivi • Skeemat voivat vaihdella kiinteydeltään

15. Formulateoria • Klassinen homeerinen ongelma: suullista vai kirjallista • Formulatekniikka: laulaja tuottaa laulun esityksessä • Juonirunko, teemat, formulat • Formula = kiinteähkö rakenneyksikkö • Vienalaisen epiikan formulaisuudesta on erilaisia näkemyksiä

16. Tekstualisaation ongelmat • Miten mielessä olevista aineksista muodostuu suullinen teksti • Miten suullinen esitys esitetään kirjallisena • Miten kootaan useista suullisista esityksistä kirjallinen teos • Lönnrotin tapa koota Kalevala • Teknisesti tunnetaan: säkeiden alkuperä • Millä perusteella L. rakensi laulut

17. Pitkä ja lyhyt epiikka • Lauri Hongon teoria: lyhyt osataan kiinteästi, pitkä tuotetaan esityksessä • Hypoteesi: Vienassa oli aikaisemmin pitkää epiikkaa • Peruste: vanhat kuvaukset pitkään laulamisesta • Mentaali teksti – laulajan mielikuva laulusta kokonaisena

18. Senni Timonen: lyriikka (2004) • Miten runot elivät, mihin ne liittyivät, mitä ne merkitsivät laulajille ja kuulijoille • Kokemusläheinen metodi – eläytyminen • Lyriikan alueelliset erot • Pohjois-Karjala: nainen ja mies • Inkeri: tytär ja äiti, orpous

19. Lotte Tarkka: Vuokkiniemi (2005) • Vuokkiniemen alueellinen runokulttuuri • Runonlaulu osana ihmisten elämä • Performatiivisuus ja intertekstuaalisuus • Kontekstualisointi tiheän runoaineiston avulla