370 likes | 539 Views
VEIKKO HUOVINEN. Sattuva sanailija, etsivä eräilijä Pasilan kirjasto 24.9.2011 Katri Sarmavuori. Kirjallisuutta. Arto Seppälä: Ajatus on hiirihaukka: Veikko Huovinen, humoristi. WSOY 1992. Tero Liukkonen: Veikko Huovinen. Kertoja, veitikka, toisinajattelija. SKS 1997.
E N D
VEIKKO HUOVINEN Sattuva sanailija, etsivä eräilijä Pasilan kirjasto 24.9.2011 Katri Sarmavuori
Kirjallisuutta • Arto Seppälä: Ajatus on hiirihaukka: Veikko Huovinen, humoristi. WSOY 1992. • Tero Liukkonen: Veikko Huovinen. Kertoja, veitikka, toisinajattelija. SKS 1997. • Irmeli Pääkkönen: Veikko Huovisen huumorin kieli ja mieli. Teoksessa Karjalainen, Merja (toim.) Kielitieteellisiä muistoonpanoja 4. Oulun yliopiston Suomen ja saamen kielen laitoksen tutkimusraportteja 34, 1991.
Kirjallisuutta • Markku Varis: Ikävä erätön ilta. Suomalainen eräkirjallisuus. SKS 2003. • Anni Ohtonen: Sinisiä ajatuksia Lentualla. Kesä-Kuhmo 18.5.2010.
Retki Huovisen maisemiin • ”Jos nyt jotain suurempaa saataisiin aikaan, vaikka alullekin, niin hän ottaisi pienen loman ja lähtisi Kuhmoon Lentuan selälle ajattelemaan. Sieltä hän saisi Mooseksen mukavasta talosta veneen lainaksi ja soutelisi yöt ja päivät selällä — jos ei tuulisi kovasti. Hulluhan se on, joka hirmumyrskyllä huopailee sellaisella järvellä! Mutta tyynellä kyllä.” • (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija 1957, s. 28-29.)
Havukka-ahon ajattelijasta • ”Hän oli varma siitä, että suuret ajatukset odottivat ulospääsyään hänen pääkopassaan. Ne jurottivat siellä kuin ukkospilvet ja painoivat mielen matalaksi. Hänen täytyisi j u u r i nyt saada rauhassa mietiskellä!”
Lentualta • ”Kun he pääsivät Lentuan rannalle, katselivat he äänettöminä suurta vettä laskevan auringon alla. Siellä näkyi komeita värejä, paljonkin, näkyi unisia saaria, hämyisiä niemiä ja kiihottavan tummaa erämaata vaaroineen.” • (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija 1952.)
Pylkkäsen luodolla • Konsta makaili ja katseli taivasta ajatellen avaruudellisia asioita • ”Ei avaruuvessa olla turhan nuukia, ei siellä ole kukaan toistaan nyhtämässä. Lääniä on jokaiselle, ja sitä saa ahnaskin hamuta itselleen niin paljon kuin ikinä kerkiää.” • (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija 1952.)
Kalanpyyntikuvauksia • ”Hän kiskoi väkivoimin taimenta, joka pieksi pyrstöllään järven pintaa. Teljon alta Konsta hamusi kalakirveen. Hän riuhtoi taimenen ennakkoluulottomasti veneen viereen ja humautti kalakirveen sen kylkeen. Lohi mätkähti veneen pohjalle ja naputti raivokkaasti pyrstöllään sen tervaisia laitoja.” • (Havukka-ahon ajattelija.)
Konstan ajattelusta • ”Miksi on juuri hänelle langennut se raskas osa, että hänen on ajateltava melkein kaikki asiat ... (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija 1957, s. 45). • ”Olisi mukava yksi vuosi lueskella maaliman viisaimpia kirjoja ja reistata aivojaan. Hyvä kai se on heijänhippasta kivikatuja kirja kainalossa.” (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija 1957, s. 82.) • ”Ajatus on vapaa kuin hiirihaukka eikä lähe piikkilankaleirille, ee, ee! Ei lähe ajatus leirille, ei koskaan!” (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija 1957, s. 211). • ”Ajatuksella on isot siivet ...” (Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija 1957, s. 211).
Kulkea • Mielellään hän kuitenkin lynnisteli kumisevia kanervaharjanteita pitkin (Havukka-ahonajattelija, 48). • ”Suolla ei askel yleensä pääse muodostumaan teräväksi tai ylvään korkeaksi, vaan kävely on sellaista matalaa, säästeliästä vääntelehtimistä, urheilua urheilun vuoksi…” (Havukka-ahonajattelija, 212).
”Ja virus, tuo Rinteelän Aleksin valmentama, vipeltää kuin villiminkki poliisiautossa kunnes mielistyy vanhan Siljanderin tarjoamaan kasvualustaan” (Lentsu, 67). • ”Virus, se saamarin väkkärä, on iltariehassa. Häntäänsä tavoitellen se pyörii riemuissaan Jaurujärven sieraimessa ja ravaa hullun lailla poskionteloissa, korvakäytävissä ja silmänpohjassa.” (Lentsu, 121.)
Maisemakuvaus • ”Hämärtyvä ilta Vuokkijärvellä. Lännen taivaalla elokuun illan ruskotusta, etelässä jurmukkaita, uhkaavan synkkiä pilviä. Järvi tyynenä, kuvastellen taivaan uskomattomia värejä. Järven soiset lahdelmat uhosivat sumuhattaroita. Tyynen järven takaa häämötti Vuokkiniemen historiallinen talo, vanhan asutuksen merkkipaikkoja.” • (Lampaansyöjät, 57.)
Maisemakuvaus • ”Merkillisen rauhallisena könöttipohjoiskarjalainen kansakoulu iltapäivän pakkashämärässä pienen järven rannalla. Harakat ja närhet puuhailivat lihakuopalla tai istuivat höyhenet pörrössä huurteisen koivun ritvoilla. Savu nousi vinosti taivaalle, röyheä koivuhalon savu, kunnes se rantavesakon yllä levittäytyi vilunsiniseksi lautaksi järvenlahden päälle.” • (Koirankynnen leikkaaja, 19.)
Siintävät vuoret • ”Järvi on varsin suuri, salaperäinen vastaranta häämöttää noin viidentoista kilometrin päässä. Tuuli ei ole enää näin illansuussa kovinkaan riehakas, mutta silti laajan selkäveden vesielämä voittaa metsän huokailun.” (s. 298) • ”On täydellisen tyyntä. Lintu, joka ei halua mennä nukkumaan, ääntelee harjulla. Kuu on päässyt irti puun latvoista. Tähtiä, sumua, vesilintujen huutoja ja siiveniskuja. Järvi tuoksuu syvälle, synkälle vedelle, vettyneelle puulle, lietteelle, syysillalle…” (s. 302.)
Vuodenajat • Elokuun yö • ”No jaa, on mahdollisesti tuollainen lämmin, sametinpehmeä elokuun yö. Pilvet kiitävät levottomasti. Kuu tulee ja menee, eikä sada tippaakaan. Rastaat hyppivät kukkapenkeissä syreenien ja vaahterain katveessa.” • (Siintävät vuoret, 326.)
Hellepäivä • ”Armoton hellepäivä on tulossa. Vielä leijuu usva joenuomassa. Silloin tällöin haapana tai koskelo suhahtaa usvan seasta suvannolla ja kiitää siivet viuhuen jokivartta pitkin.” • (Mikäpä tässä, 209.)
Syksy • Syksy! Voi sinua syksy! Jonakin päivänä riemastutat meitä värikkäällä kauneudellasi ja seuraavana iltana jo teet mielen apeaksi ja peität kaiken hämäräviitallasi. Taistelet aikasi kesän kanssa, leikittelet, annat sille vähän toivoa, kunnes viimein tempaat sen kolkkoon syliisi ja viet sen mennessäsi yli järvien ja sateen piiskaamien hakamaiden yli kellahtavien lehtimetsien yhä kauemmas tuonne, jossa vuolasta sadetta jo seuraavat lumikuurot ja pilvien matala lento. (Hamsterit.)
Kevään enteily • ”Lauantaiaamu koitti kauniina. Taivas oli kirkas ja metsä valkoinen. Pikkupakkanen kertoi kevään lähestyvän. Käpylintu kiskoi kuituja pesäänsä vesikelkan jukkonarusta. Palokärjen pärrytyksessä oli jotain enteellistä. Mutta se taisi olla liian aikaista, kyllä talvea sydänmaan vedenjakaseudulla riittäisi. Maaliskuu toisi mukanaan vielä monet myräkät.” (Koirankynnen leikkaaja, 97.)
Auringonkierto • Ja pian nousi taas aurinko vanhoja tikapuitaan, nousi entiseltä muistiltaan. Tuli samasta paikasta kuin ennenkin, vanha kokenut suunnistaja… (Havukka-ahonajattelija, 59). • ”Aurinko laskee puoli yhdeksän maissa, oltuaan sitä ennen hyvän aikaa vuorten takana. Pilvetön taivas ruskottaa voimakkaasti. Järven punahehkuiseen peilitasoon piirtyy tarkka kuva vuorista. ” (Siintävät vuoret, 300.)
Auringonkierto • ”Jo raukenee tämäkin päivä, ja illan loisto laantuu kesäyön lempeäksi, utuiseksi hämyksi, joka on kuin lapsuuden onnellinen uni, kauan sitten nähty ja melkein unohdettu. Tuonne vaarojen sinisen sauhun taa alenee lämpimän illan aurinko ja kultailee levolle laskiessaan kuulauteen kohoavat harjanteet, senkin kukkulan, jonka kupeella heidän nuotionsa liehuu. Hetken vielä viipyy auringon sammuvahehku mustien metsien yllä siirtyäkseen sitten tulenkarvaisena taivaalla leijuviin pilvihaituviin.” (Siintävät vuoret, 331.)
Metsä • ”Puiden oksilla ja varvuissa on lukemattomia rubiineja, smaragdeja, timantteja, savutopaaseja, spektroliitteja, ruusukvartseja ja safiireja. Taivaalla on havaittavissa kultaa, hopeaa, sinkkiä, platinaa ja iridiumia. On vapautta ja rauhaa, jos pystyy sulkemaan korvansa moottorisahojen ääneltä.” (Kuikka, 18.) • Miksi Tarzanin olisi mahdotonta sopeutua suomalaiseen metsään?
”Metsiköiden rakenne, puiden latvusominaisuudet, eläinten synkkämielisyys, ankara arktinen ilmasto ja ihmisten tosikkomaisuus ovat kaikki yhdessä tylynä esteenä Tarzanin elämäntyylille.” (Kuikka, 162.)
Elämä • ”Sekin on vain sarja liikkeitä ja ajatuksia liikkumattomassa maisemassa, ajanjakso jonka toista laitaa ei muista juuri ollenkaan ja jonka läheisetkin tapahtumat menettävät tuoreutensa nopeasti kuin sammuva valo.” • (Siintävät vuoret, 333.)
Mooses Pessin nauru • ”Kun Mooses levitti suupielensä, unohti Pylkkänen aina surunsa ja murheensa. Alkaessaan naurunsa Mooses kurahti nenäänsä, tuhisi ja suhisi. Mutta samassa rämähti kurkunperästä soimaan jänisräikkä, muuttui pässin mäkätykseksi, aleni käheäksi hihitykseksi ja loppui sitten kuin naulan kantaan. ” (Havukka-ahonajattelija, 74) • Kä-kä-kä-ki… jehi-jehi-hi-hih-hpä! (Havukka-ahonajattelija, 75)
Tyylioppia Kuikassa • Huovinen ei hyväksy karkeuksia • Kpl pisteitä • perkele 86 86 • Saatana72 72 • Helvetti30 15 • jumalauta 21 10 • paska 10 2 • perse 9 9 • viljamuna 4 20 • yht. 232 210
Kirjallisuuden vapauden ja kielenraikkauden jyvitystoimisto • SKS:n yhteyteen • Kirjan törkeysindeksin mukaan valtio perisi apulantaveroa kirjailijan tekijänpalkkiosta ja kustantajan voitosta. • Väinö Linna saisi Pohjantähti-trilogian I osasta 232 voimasanastaan asetuksen mukaan 214 pistettä á 1 mk eli 214 mk. Kustantajalle vero olisi kolminkertainen.
”Sitten he, helvetti, keittävät niin väkevän kahvin, että tukasta permanentti lähtee kun sitä juo.” (Kuikka, 66.)
Päätelmät • Teoksiin kannattaisi tehdä sanaselitykset • Veikko Huovinen on Suomen parhaita humoristeja • Huumori on tervehenkistä ja moraalista • Hän on parhaimmillaan erämäisyydessään, • eri vuodenaikojen, varsinkin talven, maiseman ja metsän kuvaajana • Korpifilosofi Konsta Pylkkäsen terävä ajatusten veistelijä