SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ

1. SOSIAALIHISTORIAN MÄÄRITELMÄSTÄ JA KEHITYKSESTÄ Yhteiskuntahistorian johdantokurssi syksy 2013 Sosiaalihistorian osuuden luento 2 Matti Peltonen

2. Toisen luennon dispositio: • 1. Sosiaalihistorian määritelmät • 2. Sosiaalihistorian linjat Suomessa • 3. Sosiaalihistorian yleispiirteet toisen maailmansodan jälkeen • 4. Kolme tärkeää sosiaalihistorian koulukuntaa tai suuntausta (ei kuitenkaan mikään kattava lista!) • -Annales-suuntauksen peruspiirteet • -”Brittimarxistit” sosiaalihistorioitsijoina • -"Uusi” mikrohistoria (Italia ja USA).

3. 1. Miten sosiaalihistoriaa on yritetty määritellä eri aikoina: • 1."History with the politics left out." Sosiaalihistoria arkipäivän tai tapojen historiana; vanha määritelmä joka yksinkertaistaa politiikan vain valtiolliseksi toiminnaksi. • 2.Väestö, luokat, elintaso, perhe, sukupuoli….(yleensä ”sosiaalinen”) historiallisesti tarkasteltuna. Sosiaalihistorian määrällisesti tarkasteltuna valtavirtaus kautta aikojen. • 3. Yhteiskunnallisten ”kysymysten” ja liikkeiden historia, (näyttää myös sosiaalihistorioitsijan poliittisen sitoutuneisuuden). • 4. ”Totaalihistoria”, kokonaan oma historian oppiaineensa, oma näkökulma yhteiskunnan historiaan. (esim. FernandBraudel tai Eric Hobsbawm). • 5. Historian kaatoluokka, "uudet historiat", erityisesti 1970- ja 1980-luvulla käytetty tapa sijoittaa uudet tutkimuskohteet historiantutkimuksen kenttään.

4. 2.SUOMALAISEN SOSIAALIHISTORIAN ”SUURI LINJA”? • A:”Kansalliset kysymykset” muualla • Iso-Britannia: Teollisen vallankumouksen seuraukset (pessimistisen ja optimistisen tulkinnan vaihtelu); nyt jo dominoi Industrial Decline-keskustelu • Ranska: 1789 vallankumouksen yhteiskunnal-linen tulkinta: oliko syynä sosiaalinen tausta vai ”atlanttiset” aatteet? • Saksa: Saksan erityislaatu, ”Sonderweg": miksi demokratialla niin vaikeata kotiutua saksalaiselle maaperälle?(Yllättävän vanha kysymys). • Venäjä: Oma tie vai länsimaalaistuminen vaihtoehtoina.

5. B: Suomen ”kansallinen kysymys” – onko sitä edes olemassa?: • 1. Säätykierto koulutuksen avulla; Suolahti, Waris yms.; opinnäytteissä suosittu kysymys 1950-luvulle saakka • 2. ”Kysymysten” historia; jatkuvasti suosittu kysymyksenasettelu; esim. maanvuokrakysymys, alkoholikysymys, naiskysymys, työväenkysymys • 3. Vuosisadan vaihteen Suomi: millainen oli yh-teiskunta, joka ajautui sisällissotaan 1918? Olisiko kansalaissota voitu välttää? Kenen syy (suomalaiset vai venäläiset, valkoiset vai punaiset, perustuslailliset vai myöntyväis-mieliset)?

6. 3.SOSIAALIHISTORIAN YLEISET KEHTIYSSUUNNAT II MAAILMANSODAN JÄLKEEN • 1. Institutionaalinen vakiintuminen (virat, lehdet ja laitokset) loi perustan; • 2. Poliittinen uudelleenarvio sodan jälkeen tärkeä momentti, yhteiskuntakriittinen tendenssi suosi talous- ja sosiaalihistoria etenkin Ranskassa ja Länsi-Saksassa; • 3. Suhde yhteiskuntatieteisiin lämpeni pitkän viileän kauden jälkeen, yhteiskuntatieteissä historiallinen suuntaus voimistui 1950-luvun lopulta lähtien. • 4. Kvantitatiivinen tutkimusote hallitsi (etenkin mielikuvaa sosiaalihistoriasta) 1980-luvulle saakka; • 5. Vertailevan tutkimusotteen uusi arvostus, tässä suhde historialliseen sosiologiaan tärkeätä. • 6. Maailmanhistorian kirjoittamisen tavoite nousee esille toisen maailmansodan jälkeen.

7. 4.KOLME TÄRKEÄÄ SOSIAALIHISTORIAN KOULUKUNTAA • (1)Annales-suuntaus Ranskassa, tärkein sikäläinen talous- ja sosiaalihistorian virtaus 1900-luvulla • -MarcBloch & LucienFebvre • -FernandBraudel • -Jacques Le Goff, Emmanuel Le Roy Ladurie, Roger Chartier • Pääteoksia:Bloch: Royal Touch 1924, Feudal Society 1939-40, Historian's Craft 1954; Febvre: Rabelais 1942, Braudel: The Mediterranean 1949, 1966, On History 1969; Pierre Nora (ed): The Realms of Memory (1984-1992).

8. Marc Bloch, Fernand Braudel, Emmanuel Le Roy Ladurie

9. Annales-koulukunnan menestyskauden erityispiirteitä 1960- ja 1970-luvuilla: • 1. Keskittyminen esiteolliseen (ennen 1789) yhteiskuntaan (”yhteiskunta joka ei liiku”); • 2. Politiikan ja aatteiden työntäminen sivurooliin (koska oli talous- ja sosiaalihistoriaa); • 3. Rakenteita korostava, yltiökvantifioiva ote (1960- ja 70-luvuilla) ja subjektin kokemuksen sivuuttaminen (”yksilö pelkkänä tilasto-yksikkönäm numerona”) • [2. ja 3. kohdat koskevat kyllä lähes kaikkea muutakin tuon ajan talous- ja sosiaalihistoriaa, mutta ei ihan kaikkea!]

10. (2) ”Brittimarxistit” • A. Ensimmäinen vaihe: 1950-60-luvut • -Past & Present- lehti [1952-] tärkeänäkeskuksenajulkaisutoiminnassa; • Läpimurtovuosi 1959; • Keskeisiätutkijoita: • Eric Hobsbawm • E. P. Thompson • George Rudé

11. Brittimarxistit verrattuna Annales-ryhmään: • a) epäakateemisempi, etenkin aluksi myös politiikan ja vallan kysymykset tärkeitä; • b) keskittyivät enimmäkseen teollistumisen kauteen (paitsi Christopher Hill 1600-lukuun) • c) suhde yhteiskuntatieteisiin torjuva (marxilainen teoria korvasi sosiologian) • suurintähti: E. P. Thompson jahänenteoksensaThe Making of the English Working Class (1963).

12. Hobsbawm (1959), Rudé (1959), Thompson (1963):

13. B.”Brittimarxistit”1970-luvulla ja sen jälkeen • - uusi tärkeä lehti: History Workshop Journal • -”history from below”-korostus vain vahvistuu • -mikä on rationaalista käyttäytymistä? • -mob vs. crowd (lauma vs. joukko) • -yhtenäiskulttuurioletuksen hylkääminen jopa esiteollisen yhteiskunnan kohdalla • -uusiakateemisempitutkijasukupolvi (Peter Linebaugh: The London Hanged 1991; J. M. Neeson: Commoners: Common Right, Enclosure and Social Change in England, 1700-1820, 1993; Carolyn Steedman: Landscape for a Good Woman 1987)

14. 3.”Uusi mikrohistoria” [1975-] • Yhdysvallat: Natalie Zemon Davis ja Robert Darnton (”Annales Yhdysvalloissa”) • -Italia: Carlo Ginzburg ja Giovanni Levi ja ”uusi mikrohistoria” • rakennehistoriaa ja usein myös kvantifioinnin liioittelua vastaan • valmiiden selitysten torjuminen (modernisaatioteorian arvostelu) • yksityinen ja erityinen esitystavan lähtökohtana (”kertomuksen paluu”) • ”tyypillinen poikkeus” (”exceptional normal”).

15. Ginzburg, Davis ja Darnton