Case-työskentely dokumentointipajoissa ja vertaisoppiminen Kirsi Tarkka ja Saila Nevanen

1. Socca Socca Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Case-työskentely dokumentointipajoissa ja vertaisoppiminenKirsi Tarkka ja Saila Nevanen Socca 25.10.2013

2. Johdanto • Esityksessä tarkastellaan Katse lapseen –hankkeessa käytettyä työtapaa, jolla työstettiin tutkimusyksiköiden tapauskertomuksista hyvät käytännöt –julkaisu • Kuvaamme kehittämistoimintaan liittyvien dokumentointipajojen työskentelyä ja arvioimme toiminnan edellytyksiä

3. Työn laadun parantaminen kehittämistyön tavoitteena • Intersubjektiivinen laadunkehittäminen • Painopisteenä prosessi, asiakaslähtöisyys ja kontekstisidonnaisuus • Työtapoja keskustelu, oman toiminnan reflektointi ja arviointi • Työntekijät ovat oman työnsä tutkijoita, arvioijia ja oppijoita • Palveluiden kehittämistä edistää verkostoituminen ja toimijoiden innovatiivinen yhteistyö • Dokumentointipajojen työskentely lähti näistä ajatuksista

4. Dokumentointipajat osana VKK-Metron kehittämisrakennetta • VKK-Metro on pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen yhteinen kehittämis- ja koulutusrakenne • Ytimenä on 21 tutkimuspäiväkotia, jotka vaihtuvat kahden vuoden välein • Kehittämisverkoston tukena on kuntien ohjaajat, hankkeen projektityöntekijät, ohjaajien ja johtajien vertaistapaamiset, työpajat ja koulutukset. • Kehittämistyöstä on tuotettu julkaisu aikaisemmin kirjoittajapajoissa ja nyt päättyvässä hankkeessa dokumentointipajoissa.

5. Dokumentointipajat vertaisoppimisena • Taustaa: • Oppimiskumppanuutta, joka koostui vastavuoroisen oppimisen periaatteista, työssä oppimisesta, reflektiivisyydestä ja dialogisuudesta • Omaa arjen työtä ja omaa toimijuutta tutkitaan uusista näkökulmista • Työskentely tekee näkyväksi työntekijöiden hiljaista tietoa • Reflektiivinen kehittäminen edellyttää henkilökunnan riittävää koulutuspohjaa, ulkopuolisten ”sparraajien” käyttöä ja korkeaa motivaatiota

6. Oman työn reflektointi • Mahdollistaa ammattikäytäntöjen uudistamisen • Lisää työntekijöiden ymmärrystä ja tietoa toiminnasta • Reflektoinnissa työntkijä yhdistää kognitiivisiin rakenteisiinsa omat kokemuksensa ja ymmärryksen näistä kokemuksista • Parhaimmillaan reflektointi myös voimauttaa työntekijöitä • Tapahtuu käytännössä esimerkiksi keskustelujen, oman pohdinnan ja sen kirjaamisen tai portfoliotyöskentelyn kautta

7. Kehittämishanke oppimisen toimintaympäristönä • Tavoitteena työntekijän osaamispääoman, työtaidon ja työn mielekkyyden lisääntyminen • Oppimisella pyritään myös työn tai palvelun laadun kehittämiseen • Työssäoppiminen on luonteeltaan sosiaalista ja oppimista toinen toisilta • Työssäoppiminen kohdistuu koko työntekijän persoonaan ja luo uutta ymmärrystä työstä • Yhteisöllinen oppiminen luo ymmärrystä ja yhteisöllisyyttä työntekijöiden välillä

8. Dokumentointipajojen käytännön toteutus • Tapaamiskertojen (4) teemana Hyve-mallin eri vaiheet • Hyviä käytäntöjä tarkasteltiin työntekijöiden kirjoittamien tapauskertomusten kautta • Valmistautuminen: • teeman työstäminen oman kokemuksen kautta • kirjoitus arjen tilanteesta • Pajatyöskentely • Pienryhmätyöskentelyä: 1)tapausesimerkkeihin tutustuminen 2)keskustelua tapausesimerkkejä, kysymyksiä ja omia kokemuksia hyödyntäen • Yhteinen keskustelu edellisen pohjalta ja johtopäätösten teko

9. Dokumentointipajojen käytännön toteutus (jatkuu) • Hanketyöntekijät koostivat käydyt keskustelut • Pajoihin osallistuneilla oli mahdollisuus kommentoida ja täydentää koosteita • Hanketyöntekijät kirjoittivat koosteiden pohjalta hyvät käytännöt –opaskirjasta • Pajoihin osallistuneilla oli mahdollisuus kommentoida ja täydentää opaskirjasen tekstejä Pajojen tuotoksena syntyi Hyve hallussa -opas

10. Osallistujien arviointia • Parhaana antina pidettiin yhteistä keskustelua ja kokemusten jakoa kollegoiden kanssa. Eri kaupunkien erilaiset käytännöt antoivat uusia näkökulmia ja toimintaideoita • Haastavinta on ajan järjestyminen pajatoimintaan. Päivähoidon ja neuvolan eri toimintakulttuurit ja intressit eivät aina kohdanneet. Erilainen koulutustausta näkyi keskusteluissa välillä yhteisen kielen puuttumisena.

11. Jatkuu… • Dokumentointipajoissa opittiin: • Hyve –prosessin läpiviemistä • Erilaiset näkökulmat auttoivat hahmottamaan mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää • Keskustelun ja kokemusten jakamisen merkitystä ja yhteistyötä • Dokumentointia ja kykyä eritellä ja analysoida esiin oleelliset asiat

12. Jatkuu… • Hyve –prosessista opittuja asioita ja hyviä käytäntöjä siirrettiin omaan työhön • Havainnointi omassa ryhmässä lisääntui • Keskustelu työpaikalla lisääntyi • Dokumentointipajoissa tuotettua materiaalia käytettiin omassa työssä • Opaskirjasta pidettiin käytännönläheisenä ja konkreettisena, jota voi hyödyntää perehdyttämisessä, Hyve-keskusteluun valmistautuessa ja Hyve-prosessin esittelyssä vanhemmille

13. Jatkuu… • Työskentelytapaa pidetiin osallistavana ja hyvänä työ- ja oppimistapana. • Ilmapiiri oli oppimiseen ja ryhmätyöskentelyyn kannustava ja vapaa • Etusijalla oli osallistujien omat kokemukset, havainnot ja oivallukset • Työskentely edellytti sopivaa ohjausta ja toiminnan organisointia

14. Dokumentointipajojen ohjaajien arviointia • Edellytti tarkkaa suunnittelua ja valmistautumista, toisaalta tilanteen mukaan joustavaa toteuttamista • Ohjeistus tapausesimerkin kirjoittamiseen + apukysymykset • Tapausesimerkkien lukeminen ja reflektoivien kysymysten tekeminen • Pajojen käytännön järjestelyt: pienryhmien sopivat kokoonpanot, aikataulutus, työskentelyn johdattelu ja motivointi, kannustavan ja vapaan ilmapiirin luominen, yhteisen keskustelun suunnittelu ja keskustelun kirjaaminen • Tuotetun materiaalin työstäminen ja tiivistäminen

15. Johtopäätöksiä • Dokumentointipajat olivat toimiva työssäoppimista edistävä työmuoto • Oppimista tapahtui sekä työstettävässä teemassa että yleisissä oman työn ja toimipisteen kehittämis- ja arviointitaidoissa • Yhdessä työstetty materiaali on käytännönläheinen ja toimiva opaskirja • Osallistava, yhteistoiminnallinen ja verkostoiva työtapa

16. Lähteet • Black, P.E. & Plowright, D. (2010). A multidimensional model of reflective learning for professional development. Reflective Pactice, 11(2), 245−258. • Dale, R. (2000). Globalization and education: Demosrating a “common word educational culture” or locating a “globally” structured educational agenda. Educational Theory, 50(4), 427−448. • Higgins, D. (2011). Why reflect? Recognising the link between learning and reflection. Reflective Practice., 12(5), 583−584. • Hodkinson, H. & Hodkinson, P. (2004). Rethinking the concept of community of practice in relation to schoolteachers´workplace learning. International Journal of Training and Developmen,.8:(1),21−31. • Karjalainen, A. (2005) Koulutuksen laatujärjestelmän perusteet. http://tievie.oulu.fi/koulutusresurssit/artikkelit/karjalainen_laatujarjestelma.pdf luettu 22.10.2013. • Nummenmaa, A. R. (2004). Varhaiskasvatuksen laatu ja sen kehittäminen. Teoksessa Ruokolainen R. & Alila, K. (toim.) Varhaiskasvatuksen laatu on osaamista ja vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:6. • Palola, E. (2004). Euroopan unioni, kansianvälistyminen ja varhaiskasvatuksen laatu. Teoksessa Ruokolainen R. & Alila, K. (toim.) Varhaiskasvatuksen laatu on osaamista ja vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:6. • Parrila, S. (2004). Laatu päivähoitoa koskevassa varhaiskasvatustutkimuksessa. Teoksessa Ruokolainen R. & Alila, K. (toim.) Varhaiskasvatuksen laatu on osaamista ja vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:6. • Schön, D. (1983). The Reflective Practitioner. New York: Basic Books. • Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2005). Stakes. Oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus.