Yo -kokelaiden tekstitaitokokeessa havaitsemat sadun piirteet

1. Yo-kokelaiden tekstitaitokokeessa havaitsemat sadun piirteet

2. Kevään 2008 tekstitaitokokeen tehtävä • Tehtävä 1. Mistä piirteistä tunnistaa, että Punahilkka on tekstilajiltaan satu? • 41 kokelaan vastaukset • Luettavana Grimmin satukokoelman uusin käännös

3. 1) Todellisuudessa mahdoton asia ”Saduissa on paljon samankaltaisia piirteitä. Yksi piirre on se, että sadut eivät yleensä ole realistisia. Punahilkkakaan ei ole realistinen, sillä sadun susi osaa puhua, se osaa pukeutua ja se syö ihmisiä hotkaisemalla heidät kerralla.” (Vastauksesta annettu pistemäärä 3) “Lopussa metsästäjä leikkaa suden mahan auki saksilla pelastaakseen Punahilkan ja isoäidin. Tietenkään tämä ei oikeasti olisi mahdollista, mutta sadulta odotetaan tietyn tasoista epärealismia. Eilinen koulupäivä ei ole satu, ellei siitä kerrota jotain mitä missään tapauksessa ei voi uskoa. Punahilkassa tapahtuu monta täysin luonnotonta asiaa, mutta silti niillä on kaikilla tarkoituksensa.”(4)

4. 2) Vastakkainasettelu • ”Sadussa on käytetty runsaasti adjektiivejä kuten suuri, hirvittävä ja outo. Käytetyt adjektiivit ovat hyvin vahvoja ja luovat vastakohtia satuun. Naiset ovat heikkoja ja pieniä, susi outo ja pelottava.” ( 4)

5. 3) Aika • ”Olipa kerran –alkua käytetään, koska sillä ei tarkoiteta mitään tiettyä hetkeä tai aikaa eikä se sisällä paikkatietoa. Tämä tekee sadusta ajattoman ja sitä voidaan lukea vielä pitkienkin aikojen kuluttua ilman, että sen merkitys tai tulkinta muuttuu. Satu on näin riippumaton aikakausista eikä lukija tee johtopäätöksiä esimerkiksi historiallisilla tiedoillaan.” (3)

6. 4) Ongelma • ”Tarina etenee myös sadulle ominaisella tavalla: alussa ilmenee ongelma, joka täytyy hoitaa. Isoäiti on sairaana ja Punahilkan täytyy mennä hänen luokseen, mutta kohtaa suden. Juoni monimutkaistuu suden keksiessä ansan Punahilkalle ja isoäidille ja lukijan mielenkiintoa pidetään yllä jännityksellä sekä toistolla.” (5)

7. 5) Teema • ”Punahilkassa teemana on vieraisiin luottaminen ja tottelevaisuus ja täten se on saduksi hyvin tyypillinen.” (5)

8. 6) Moraali • ”Loppu on yleensä onnellinen, paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa.” ( 5)

9. 7) Symboliikka • ”Punahilkan susi symboloi pahuutta, mikä näkyy niin suden huonossa kohtalossa kuin ”paha eläin” –vertauksessakin. Vastaavasti äiti, isoäiti, ruoka ja kukat symboloivat hyvyyttä ja viattomuutta.” (5)

10. 8) Henkilö • Punahilkka kiltti, naiivi, nuori – lapsen helppo samaistua häneen (5) • Puhuva susi on metafora maailman pahuudesta (5)

11. 9) Sankari • ”Saduissa on usein myös sankari, eikä Punahilkka ole mikään poikkeus. Metsästäjä pelastaa pulassa olevan tytön ja hänen isoäitinsä. Asetelma on sama kuin tunnetuissa ritaritarinoissa. Salskea ritari pelastaa pulassa olevan neidon, mutta tällä kertaa teema on vain erilainen.” (4)

12. 10) Opetus • ”Saduissa on aina opetus. Punahilkan tapauksessa mitään pahaa ei olisi sattunut ellei hän olisi poikennut tieltä, mikä johti siihen että susi ennätti ennen Punahilkkaa isoäidin talolle. Tosin tapettuaan kaksi sutta hän palaa iloisena kotiin, läksyn opittuaan tietenkin.” (4) • ”Punahilkka saa opetuksen, että äitiä pitää totella, eikä vieraiden matkaan saa lähteä.” (3)

13. 11) Neuvot • ”Sadun alussa päähenkilölle annetaan usein neuvoja, joita hänen tulisi noudattaa. Hyvät neuvot kuitenkin unohtuvat matkan varrella ja päähenkilö joutuu pulaan. Näin käy myös Punahilkassa, sillä kaikista äidin viisaista neuvoista huolimatta susi onnistuu huijaamaan Punahilkkaa.” (5)

14. 12) Kerronta • ”Myös tekstin kerronnasta voidaan päätellä, että kyseessä on satu. Tekstin kertoja puhuu koko ajan imperfektissä ja tällaiset 1800-luvulla tehdyt sadut ovat usein imperfektimuodossa” (2) • ”Kertoja on saduille tyypillinen ulkopuolinen ja kaikkitietävä. Tekstiin ei myöskään ole juurikaan jätetty aukkoja, jotta myös lapset pysyisivät juonessa mukana.” (5)

15. 13) Matka ja metsään meno • Henkilöiden esittely. ”Tämän jälkeen annetaan tarkat ohjeet matkalle. Varsinkaan metsään ei ole menemistä, koska paha piilee saduissa yleensä metsän syvyydessä.” (3)

16. 14) Dialogi • ”Dialogin suuri määrä on sadun ja näytelmän ominaispiirre. Kerrontaa edistetään puheen voimin.” (4)

17. 15) Personifikaatio • ”Susi ja Punahilkka keskustelevat keskenään, samoin isoäiti ja susi. Susi myös pukee vaatteet yllensä, ajattelee ihmisen tavoin ja nukkuu vuoteessa.” (5)

18. 16) Nimet • ”sadulle tyypilliset henkilönimet. Punahilkkaa ei kutsuta hänen oikealla nimellään, isoäitiä sanotaan vain isoäidiksi ja metsästäjää metsästäjäksi.” (3)

19. 17) Luku kolme • ”Punahilkan kuvaillessa sudelle isoäitinsä taloa, tulee esiin taas yksi sadulle tyypillinen asia – luku kolme, sillä isoäidin talo sijaitsi ’kolmen suuren tammen varjossa’.” (4)