Jonnan tarina

1. Jonnan tarina

2. Sairastui syömishäiriöön 16-vuotiaana, 2007 Nyt 21-vuotias Asuu pienehkössä kunnassa yliopistosairaalakaupungin kupeessa Hoidossa yliopistollisessa sairaalassa ja yksityisessä hoitopaikassa Jonnan tarina

3. Jonnan tarina Hoitoon hakeutuminen • Kaveri puhui tilanteesta kouluterveydenhoitajalle • Terveydenhoitaja lähetti tutkimuksiin yliopistosairaalaan • Välittömästi sisätautiosastolle 2 viikoksi

4. Jonnan tarina 2007-2010 Noin kerran kuussa käynnit nuorisopsykiatrian poliklinikalla psykiatrin vastaanotolla. Kesäisin osastojaksoja. ” En pitänyt paikasta, se oli jotenkin ahdistava ja pelottava. Minusta tuntui, että siellä vaan syyllistettiin vanhempiani sairastumisestani ja uhkailtiin taas sisätautiosastolla. En kokenut saavani tukea ja kannustusta.” ” Nämä vuodet kuluivat itseäni kiduttaen ja aina kesällä joutuen kahdeksi viikoksi sisätautiosastolle nenämahaletkuun”.

5. Jonnan tarina • ... • Toisen osastojakson jälkeen tehostetun avohoidon yksikköön pariksi viikoksi muutaman muun nuoren kanssa. • eräänlainen päiväosasto, jossa syötiin aamupala, lounas ja välipala yhdessä • ”Päivällinen ja iltapala jäivät kotiin hoidettaviksi, mutta en niitä juurikaan hoitanut, koska tunsin valtavaa ahdistusta pienestä painonnoususta.” • ”Väkisin kävin tehostetun avohoidon yksikössä, koska pelkäsin muuten joutuvani taas nenämahaletkuun.”

6. Jonnan tarina • 2010 • Kolmannen sisätautiosasto- /nenämahaletkujakson jälkeen täysi-ikäinen Jonna ohjattiin yleissairaalapsykiatrian osastolle • Osastolla keskusteluja omahoitajien kanssa • Pari kertaa viikossa syötiin hoitajan kanssa • ”Muuten sain itse annostella ruokani, eli syödä mahdollisimman vähän, koska kukaan ei ollut vahtimassa.” • ”Painoa seurattiin kerran viikossa aina samana päivänä, joten oli myös helppoa huijata juomalla runsaasti vettä juuri ennen punnitusta”.

7. Jonnan tarina • ... • Kuukaudessa paino nousi sen verran, että lääkäri arveli Jonnan voivan hyvin, ja hän pääsi kotiin. • Pian Jonna oli taas samassa pisteessä kuin ennen osastohoitoa, ellei jopa pahemmassa • ”Minulla alkoi ilmetä rytmihäiriöitä ja nestetasapainon häiriöitä. Jatkoin lääkärien huijaamista vedenjuomisella, eikä minua voitu pakottaa hoitoon.”

8. Jonnan tarina • 2011, 19-vuotiaana • Tahdonvastaiseen hoitoon akuuttipsykiatrian osastolle • Ehtona oli joko mennä sisätautiosastolle nenämahaletkuun tai jäädä akuuttipsykiatrian osastolle • Aikaisemmat kokemukset nenämahaletkusta saivat Jonnan valitsemaan psykiatrian > Jonnan piti luvata, että hän syö täysin ateriasuunnitelman mukaisesti. • ”Minua pidettiin myös eristyshuoneessa, jossa oli vain sänky keskellä huonetta ja kamera, joka näkyi hoitajien kansliaan. Ensimmäiset päivät jouduin olemaan ilman puhelintani, enkä voinut soittaa perheelleni. Pelkäsin paikkaa kuollakseni.”

9. Jonnan tarina • ... • Hoitopaikkaa perusteltiin sillä, että ”muuta paikkaa ei minun tapauksessani ole”. • Kokonaisuudessaan tällä osastolla 2kk. • ”Minulle tarjottiin psykoosilääkettä: minun annettiin ymmärtää, että lääke olisi rauhoittava helpottamaan ruokailuja, ja sen jälkeistä ahdistusta. Menin lääkkeestä aivan sekaisin. Tuntui aivan kuin en olisi ollut tässä maailmassa.” • ”Ykkösprioriteettina oli saada painoa sen verran lisää, etten olisi täysin hengenvaarassa. Kahden kuukauden jälkeen pääsin taas takaisin kotiin oireilemaan... jakson jälkeen kuitenkin tajusin, ettei loppuelämäni voi jatkua näin.”

10. Jonnan tarina • 2011 • Hoitojakso Syömishäiriökeskuksessa (SHK) Helsingissä • puoli vuotta kokovuorokausipotilaana • puoli vuotta päiväpotilaana 1 krt/vko • Jonna otti itse yhteyttä SHK:een, josta ohjeistettiin selvittämään, mistä voisi saada maksusitoumuksen. • ”Otimme yhteyttä kotikuntani terveyskeskuksen ylilääkäriin, joka lopulta myönsi minulle maksusitoumuksen, koska vointini oli ollut äärimmäisen huono jo monta vuotta eikä yliopistosairaalan hoidoista ollut ollut apua.”

11. Jonnan tarina • ”Pääsin SHK:ssa takaisin normaalipainoon, ja sain käsitellä minulle vaikeita ja rankkoja asioita, joista en aiemmin ollut kenellekään puhunut.” • ”Koin oloni turvalliseksi. Ei tarvinnut hävetä sitä, että sairastin anoreksiaa.” • ”Aiemmissa hoitopaikoissa olin kokenut, että ahdistustani ja pelkojani vähäteltiin.”

12. Jonnan tarina • 2012 • Hoito SHK:ssa loppunut tänä syksynä • Tarkoituksena oli aloittaa terapia lähellä kotipaikkaa. • Terapian aloitus ei onnistunut, koska KELA ei vielä korvaa terapiaa • Hoidon päättymisestä liian lyhyt aika. • ”Hoidon päättymisestä asti olen ollut "omillani" sairauden kanssa; yrittänyt pärjätä ahdistuksen ja oireilun kanssa. Vaikka olenkin nyt normaalipainoinen, silti anoreksia vaivaa minua psyykkisesti vieläkin. Ajatukseni ovat hyvin anorektisia. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänlaista hoitokontaktia mihinkään. Toivon, että oma sisuni ja tahtoni voittaa anoreksia estävät minua luisumasta taas sairaalloiseen aliravitsemustilaan ja toivottomuuteen...”

13. Jonnan tarina • ”Mielestäni läheiseni eivät ole sairauteni aikana saaneet riittävästi tukea. Tietoa on kyllä monisteltu papereille, mutta sen he ovat kyllä itsekin osanneet etsiä itse lukemalla. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että olen aiheuttanut niin paljon huolta ja murhetta perheelleni ja ystävilleni, eikä kukaan ole saanut siihen riittävää apua.”