Tieteenfilosofia: Tieteen päämäärät Aristoteleesta von Wrightiin

1. Tieteenfilosofia: Tieteen päämäärät Aristoteleesta von Wrightiin Matti Sintonen matti.sintonen@helsinki.fi

2. Kurt Lewin: Aristetelinen vs. Galileinen Konfliktien konflikti • teleologisuus vs. kausaalisuus • historiallinen säännönmukaisuus vs. kumoutuva lainmukaisuus • abstrakti luokittelu vs. fyysinen homogeenisuus • substantiaalisuus vs. funktionaalisuus. • Kurt Lewin: “The Conflict Between Aristotelian and Galileian Modes of Though in Contemporary Psychology". (Journal of General Psychology, Vol 5 (1931), 141-177)

3. Filosofia, psykologia ja biologia • Teoreettisen filosofian professori Eino Kaila perusti 1922 Turkuun esnimmäisen psykologian laboratorion - myöhemmin myös Helsinkiin • Rotaatiotakistoskoopilla mitattiin koehenkilön havaintonopeutta • Kailalle psykologia oli osa biologiaa, ja sen tehtävänä oli tutkia mielen (omaa sukua Sielu) invariansseja, muuttumattomia suhteita Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012

4. Eino Kaila: Inhimillinen tieto (1939) • ”Jos kysytään, mitkä ovat inhimillisen tiedonpyrimysten tavoitteet, voidaan vastata yhdellä sanalla, ne ovat invarianssit” • ”Tärkeimpiä kaikista invariansseista ovat ns. luonnonlait, siis tapahtumien pysyvät riippuvisuussuhteet. Ns. fyysilliset esineet eli kappaleet ova toinen merkitsevät tapaus invariansseja.” • ”Kaikki tiede, oli se sitten fysiikkaa tai psykologiaa,,, etsii näitä samuuksia eli yhtäläisyyksiä ” (s. 13)

5. Aineelliset esineet ovat havainnon invariantteja . • Kailan mukaan tavalliset arkielämän esineet ovat myös esineellisiä invariansseja, sillä niiden objektiivisuus kostuu eri aistimusten tai havaintojen välisistä muuttumattomista suhteista: eri näkökulmista saatujen havaintojen välillä on funktionaalisia riippuvuussuhteita – ja juuri tämä suhteiden muuttumattomuus oikeuttaa meidät pitämään niitä todellisina – • Näin sitten objektiivisuus ja intersubjektiivisuus voidaan pelastaa • Samoin Kaila katsoi, että taide pyrkii invariantteihin suhteisiin, joten tieteen ja taiteen päämäärät ovat (osin) samat

6. Aristoteles • Aristotelinen maailmankuva oli kuvaileva, kvalitatiivinen • Liike on liikkuvan olion ominaisuuksien muutosta • Olion identiteetin kantaja on muuttumaton substanssi

7. Kreikkalaiset ajattelijat • ” Kaikilla kreikkalaisilla ajattelijoilla oli taipumus käsittää olemassaolo niin, että ”olla” oikeastaan merkitsisi samaa kuin ”olla muuttumatta”. • ”Filosofeja ovat ne, sanotaan ”Valtiossa”, jotka kykenevät käsittämään sitä, mikä pysyy alituisesti samana, mutta ne taas, jotka eivät siihen pysty, vaan harhailevat moninaisessa ja milloin minkinlaisessa, eivät ole filosofeja”. • Sen vuoksi tulee edellisten olla myös valtion johtajia ja valmistua tehtäväänsä pysyvään kohdistuvan tieteellisen tutkimuksen kautta; joka omistaa tietoa pysyväisestä, omistaa jotain kestävää … (Inhimillinen tieto, 3. luku)

8. Platonin radikaalit vaatimukset • ”Invarianssin postulaatti oli PLATONilla esiintynyt omituisessa ahtaassa muodossa. Vaadittiin eräitä kaikkein yksinkertaisimpia esineellisiä invariansseja. Kokemuksellisuuden nimessä ARISTOTELES hylkää nämä vaatimukset sen sijaan, että hän vapauttaisi invariansien etsinnän sen omituisista kreikkalaisista rajoituksista.” • Tästä johtuu eräs aristotelisen tiedonkäsityksen omituisia piirteitä: koko rationalisoiva käsitteen ja teorian muodostus torjutaan. Se merkitsee erikoisesti, että luovutaan koko yrityksestä matemaattisen luonnontieteen luomiseksi”

9. Platon vs. Aristotle • Platon ja Aristoteles olivat molemmat substanssiajattelijoita • Platon kuitenkin aloitti idealistisen filosofisen perinteen joka asettui empirismiä vastaan ja katsoi, että todelliset oliot ovat matemaattisia tai niiden kaltaisia olioita • Aristeteelinen maailmankuva taas oli läpeensä kvalitatiivinen eikä kvantitatiivinen • Uusi luonnonfilosofia, joka syrjäytti aristotelismin 1600-luvulta lähtien osin elvytti Platonin perinteen, kuten Galileo Galilein dialogissa kahdesta maailmanjärjestyksestä käy ilmi • Kailan sankarit siis olivat Platon ja Galilei – sekä Leibniz

10. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Platon ja Galileo • Näin E.A. Burtt: platonistinen ajattelu oli selvästi lähempänä galileisen perinteen käsitystä kuin Aristoteen: ”…method …given by the Platonists and Pythagoreans and rather more suited to the mathematical method.” • The Methaphysical Foundations of Modern Science Routledge, Lontoo, 1924

11. Galileo – uuden luonnonfilosofian isä • Galileinen tiede: tärkeää eivät ole aistein havaittavat laadut (primaariset tai sekundariset kvaliteetit), vaan ilmiöiden väliset muuttumattomat suhteet • Luonnon Kirja on kirjoitettu Matematiikan kirjaimin • Päämääränä ei vain matemaattinen kuvaus vaan fysikaalinen totuus • Matematiikan ja havaintojen liitto! • Instrumentit tieteen moottorina

12. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Todellisuuden luonteesta fysikaalisissa tieteissä (Italics mine) • Käytämme termiä ”invarianssi” yhteisenä nimenä mille tahansa samankaltaisuudelle, samuudelle, uniformisuudelle, lainomaisuudelle, analogian pysyvyydelle, rakenteellisele samuudelle (isomorfialle). • Laajimmassa merkityksessä on kahden elementtien joukon tai kokemuspiirin välillä ana samankaltaisuutta. Mutta emme voi käyttää termiä ”samankaltaisuus” tässä, koska se johdattaa mielikuvituksemme väärille jäljille, ikään kuin puhuisimme ensisijaisesti ”alemman asteisista invariansseista, kuten havaittavista samankaltaisuuksista. Ja vähemmän käsitteellisesti katsoen korkeammista samankaltaisuuksista kuten isomorfioista

13. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Korkeamman tason invarianssit • Oikea termi ei myöskään ole lainomaisuus, vaiikka lait ovat invarianssien tärkein tapaus. Se mitä tarvitsemme on samankaltaisuus seuraannon tai verrannon mielessä – sellaista joka taavoittaisi minkä tahansa vaadituista käsitteellisistä tasoista. • Tällainen käsite on matemaatikkojen invarianssi: tapaus jossa jokin kvantiteetti osoittautuu muuttumattomaksi suhteessa joihinkin transformaatioihin. Tieteessä etsimme juuri näiti korkeamman tason

14. Ernst Cassirerin ratkaiseva asema • Leibniz’ System in seinen wissenschaftlichen Grundlagen. Marburg: Elwert, 1902. • Das Erkenntnisproblem in der Philosophie und Wissenschaft der neueren Zeit. Erster ind Zweiter Band. Berlin: Bruno Cassirer, 1906, 1907. • Substanzbegriff und Funktionsbegriff: Untersuchungen über die Grundfragen der Erkenntniskritik. Berlin: Bruno Cassirer, 1910 (Käännetty englanniksi nimelä Substance and Function. Chicago: Open Court, 1923. • Lewinin opettaja – ja asiantuntija, kun Eino Kaila nimitettiin teoreettisen filosofian professoriksi

15. Tieteen kaksi perinnettä ja Erlangenin koulukunta • Cassirer tekee selväksi, että uuden luonnontieteen ratkaiseva käänne oli siirtyminen substanssi-invarianssista relationaaliseen invarianssiin ja ilmiöiden välisiin funktionaalisiin riippuvuussuhteisiin • Tämän käänteen saivat aikaan Galileo Galilei – ja Leibniz! • Cassirer myös korostaa Felix Kleinin ja Erlangening koulukunnan merkitystä: Klein oli määritellyt erilaisten geometrioiden välisiä suhteita sen mukaan minkä suhteen ne olivat invariantteja: ryhmäteorian avulla on mahdollista asettaa eri geometriat yleisyyden suhteen järjestykseen • Cassirer kääntää tämän yleiseksi tietoteoreettiseksi ohjelmaksi: kaikki tiede pyrkii kohti ensitä suurempaa invarianttiutta

16. Tieteen kehitys • Luonnontieteet, parhaana esimerkkinä fysiikka, edistyvät yleistämällä: teoria on sitä parempi mitä yleisempi se on • Yleisyys taas on juuri se mitä korkeamman asteinen invarianssi tarkoittaa • Klassinen fysiikka oli invariantti suhteessa Galilei-transformaatioihin, kun taas Einsteinin(erityinen) suhteellisuusteoria tarkastelee objekteja jotka ovat invariantteja suhteessa Lorentz-transformaatioihin • Tieteen kehittyessä (=edistyessä) vanhat teoriat jäävät elämään uusien teorioiden erikoistapauksina

17. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Matemaattiset rakenteet • "In all cases in which we speak of 'invariances'. thre is indeed always something that is 'invariant' in the literal sense. This is so even in the case of 'invariances' of the 'lowest levels', 'sensible' similarities (such as similarities of colors), because here membership in a certain class is invariant with respect to a variation of the elements. Also, if one succeeds, e.g., in giving for some domian an account which is in some sense 'unified', then we have the discovery of an 'invariance': some characteristic or other of a higher or lower conceptual level will then have been shone to be invariant with respect to a permutation of the places of the domain. Likewise, e.g., in any formal analogy, structural identity, isomorphism between tow different domains, there is also some logically or mathematically definable 'structure', e.g. an equation, that is invariant with respect to the interchange of these domains.

18. Invarianssien juurilla: mistä ajatus peräisin • Von Wrightin mukaan Kaila ajatteli, että tiede tavoittaa vain suhteita ja rakenteita, ei laatuja tai kvaliteetteja. ”Tämä, von Wright kirjoittaa toistaa Schlickin ja Carnapin ajatuksia Mutta, hän lisää, ei ole selvää että Kaila sai ajatuksensa heiltä. (Von Wright 1979, xxix) • Myöhemmin von Wright viittaa Bertrand Russell´s Analysis of Matter –teokseen, jossa Russell muotoili sekä neutraalin monisminsa että strukturalisminsa (von Wright 1992, p. 77 ) • Sen sijaan, von Wright sanoi, Marburgin ja Badenin uus-kantilaisten vaikutusta Kailan ajattelussa ei näy, kuten ei myöskään Diltheyn hengentieteiden jälkeä

19. Isin kirjastossa • Kailan invarianssi –käsitteen juuret ovat kuitenkin lähempänä • Erkki Kaila julkaisi v. 1911 lyhyen filosofian oppikirjan – ja siinä kukin luku perustui johonkin tärkeään sekundaarilähteeseen • Leibnizin filosofaa koskeva lähde oli Cassirerin Leibniz´ System • Cassirerin Leibnizilla oli kaikki Kailan korostamat filosofiset hyveet: idealismi, invarianssiajattelu, todellisuuden monikerroksisuus, monismi, • Sanalla sanoen: syvähenkisyys

20. Metodologinen dualismi: takaisin Aristoteleeseen • G.H. von Wright aloitti uransa Kailan tieteen päämäärien ja metodisen monismin kannat-tajana, mutta epäiyn siemen iti jo vuoden 1963 Varieties of Goodness ja Norms of Action -teoksissa • Teoksessa Explanation and Understanding hän teki lopullisen akateemisen isämurhan: ihmistieteet poikkeavat radikaalilla tavalla luonnontieteistä • Ihmistieteiden päämääränä eivät ole kausaalilait ja yhä yleisemmät teoriat ja niiden avulla tapahtuva selittäminen • Ihmistieteet (ja suuri osa elontieteistä) ovat lähtemättömästi laadullisia tieteitä - ja siis aristoteelisen perinteen mukaisia

21. Loogillinen ja psykoloogillinen • Kaila ajatteli, että mieli kuuluu biologian alueeseen • Biologia ei Kailalle kuitenkaan ollut Darwinin evoluutiobiologia • V. 1916: modernin perinnöllisyystiede on ristiriidassa Darwinismin kanssa • Kailan biologia ja psykologia on funtionalistista • Evolutiivinen ja funktionalistinen tiede kysyvät eri kysymysiä

22. Loogillinen ja psykoloogillinen • Voimmeko siis redusoida psykologian biologiaan (ja siitä kenties kemiaan ja fysiikkaan)? • Ontologinen ja selittävä reduktio • Looginen positivismi: tieteen ykseyden ajatus • Kaila edusti positivismia vastustavaa anti-reduktionistista holismia ja käytti ensimmäisenä nimitystä looginen empirismi • Tieteen ykseys ei ole sitä, että kaikki redusoidaan fysiikkaan, vaan sen ykseys näkyy kaikkien tieteiden yhteisessä pyrkimyksessä invariansseihin

23. Ontologinen reduktio • Voidaanko ylemmän tason oliot palauttaa alemman tason olioiksi: populaatiot koostuvat yksilöistä, yksilöt taas koostuvat alemman tason järjestelmistä … kunnes päädymme kemiallis-fysikaalisiin entiteetteihin • Voimme hyvin hyväksyä, että biologiassa (tai ”ylemmän” tason tieteissä kuten psykologiassa) ei ole mitään mikä koostuisi ei-fysikaalisesta tavarasta; mutta

24. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Selityksellinen reduktionismi • Vaikka kaikki elolliset oliot olisivatkiin, jäännöksettä (pace vitalismi) fysiko-kemiallisia olioita, biologisten piirteiden ja ilmiöiden selittäminen ei välttämättä perustu fysiikan ja kemian lainalaisuuksiin • Mayr: elontieteellä on oma autonominen luonteensa

25. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 • “Että jokainen monimutkaisen elollisen järjestelmän ominaisuus voitaisiin selittää vittaamalla alimman tason komponenttehin (molekyylit, geenit tai whatever) näytti minusta absurdilta. Elolliset organismit muodostava yhä mutkikkaampien järjestelmien hierarkian, molekyyleistä ja soluista ja kudoksista organismeihin, populaatioihin ja lajeihin. Kullakin korkeammalla tasolla ilmaantuu piirteitä, joita ei voi ennustaa komponentteja koskevan tiedon perusteella “ (Ernst Mayr: Biologia – elämän tiede) Ernst Mayr (1904-2005)

26. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Elolliset järjestelmät • “Klassisia fysikaalisia tieteitä, joihin klassinen tieteenfilosofia perustui, dominoi joukko ajatuksia jotka eivät lainkaan sovellu organismien tutkimiseen; näihin kuuluvat essentialismi, determinismi, universalismi, ja reduktionismi • Biologia, oikein ymmärrettynä, käsittää populaatioajatelun, todennäköisyyden, sattuman, pluralismin, emergenssin ja historialliset narratiivit. Tarvitsemme uuden tieteenfilosofian joka kattaisi kaikkien tieteiden lähestymistavat, niin fysiikan kuin biologiankin

27. Mayr: lähisyyt ja kaukosyyt • Ernst Mayr: Evoluutio ja funktioselitykset • Kaksi biologiaa, jotka ovat ”remarkably self-contained”: • lähisyyt koskevat eliön toimintoja (funktioita) ja niiden osia sekä niiden kehitystä, funtionaalisesta morfologiasta aina biokemiaan • evolutiiviset, historialliset, tai kaukosyyt ... yrittävät selittää miksi organismi on sellainen kuin se on. • lähisyyt koskevat yksilön geneettisen koodin dekoodaamista, kaukosyyt sitä kuinka tuo koodi on syntynyt ja kuinka se muuttuu • ekologiset, geneettiset. sisäiset fysiologiset ja ulkoiset fysiologiset syyt

28. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Determinismi • Fysikaalisten tieteiden sine qua non: poikkeuksettomat säännönmukaisuudet ja systeemit jotka toimivat determiministisellä varmuudella • Biotieteissä deterministiset järjestelmät ovat harvinaisuuksia – jos niitä ylipäätään esiintyy • (Samalla on todettava, että modernin fysiikan perusta on tietysti ei-deterministinen; ts. todennäköisyys on nykytieteen olemassolon moodi)

29. Tieteen perinteet ja päämäärät • Galileinen perinne: kausaalinen selittäminen, teleologian eliminointi ja määrälliset riippuvuussuhteet tieteen päämääränä • Aristoteelinen perinne: teleologia, lajin hyvä, laadullinen ja kuvaileva tutkimusote • Ihmistieteet: monessa suhteessa paluuta Aristoteleen ajatteluun

30. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 von Wright: Intentionaaliset selitykset • Miksi X teki teon a? • Tekoja selitetään halujen, uskomusten, aikeiden, velvollisuuksien jne avulla • Tekojen determinantit eivät ole luonnontieteessä tutkittavien kausaalisten edeltävien selitysten kaltaisia • Luonnontieteet selittävät kausaalisesti, ihmistieteet pyrkivät ymmärtämään teon determinanttien valossa • Metodinen dualismi: ihmistieteiden selittämisen malli on sui generes

31. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Metodologinen dualisti • Kysymyksen "Miksi X teki teon a? ) (X varasi matkalipun) " presuppositio on ”X teki teon a". • Suorat vastaukset ovat muotoa ”X teki teon a siksi että q", jossa q:n paikalla on pitempi tai lyhyempi tarina. • Teon teorian suuri vedenjakaja kulkee siinä, kuinka itse kysymys ymmärretään. Metodologinen dualismi tarkoittaa, että ihmistieteissä etsitään vastauksia erilaisiin kysymyksiin. • Järkiselitysten differentia specifica on siinä, että niiden "Miksi?"-ei ole kausaalinen "Miksi?", eikä tekoja selittävä "Siksi että" ole kausaalinen "Siksi että” - sanoo metodologinan dualisti • Kun selitämme miksi X varasi matkalipun hetkellä t, annamme perusteen (ei kausaalisen syyn) toimia: ellei X olisi varannut matkalippua viimeistään hetkellä t, ei hän olisi voinut matkustaa katsomaan isoäitiään hetkellä t´(Lisäkysymys: miksi? Vastaus: Koska X tiesi että paikat t:n jälkeen ovat kaikki varattuja)

32. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 von Wright: Praktinen syllogismi • (PI) Tästä hetkestä alkaen X aikoo saada aikaan asiaintilan p hetkellä t. • Tästä hetkestä alkaen X katsoo, että ellei hän tee tekoa a viimeistään hetkellä t´, hän ei voi saada aikaan asiaintilaa p hetkellä t. • Siis: viimeistään kun X ajattelee että hetki t´ on koittanut, X ryhtyy tekemään tekoa a, ellei hän unohda että on aika tehdä a, tai ellei häntä estetä. • von Wright: Explanation and Understanding, 1971

33. Luento 3, Tieteenfilosofia, kevät 2012 Pluralism Rules, OK? • Onko siis olemassa yhtä kausaation käsitettä? • Onko olemassa yhtä selittämisen käsitettä joka kattaisi kaikki disipliinit? • Voisiko olla niin, että kullakin tieteenalalla (tai sellaisten ryhmällä) on oma käsitteistönsä ja omat selitykselliset ideaalinsa? • Vai riippuuko kaikki resoluutiosta: kaukaa katsoen tieteet ovat samoja, läheltä katsoen erot alkavat näkyä?