Koordinaatiston luonti (1)

1. Koordinaatiston luonti (1) • mitattava mahdollisimman tarkasti, virheet kertautuvat muussa mittauksessa • paikallistettavissa monenkin vuoden jälkeen eli sidottava pysyviin pisteisiin! • yleensä maantieteellinen koordinaatisto eli X kasvaa pohjoiseen ja Y itään • usein ilmansuuntien mukaan (X = N-S ja Y = W-E) • sidotaan peruskoordinaa-tistoon • korkeuskäyriä vastaan • muitakin mahdollisuuksia on! datum line = peruslinja (x) datum point = peruspiste base line = y-akseli grid = koordinaatisto Kenttätyökurssi/EMV

2. Koordinaatiston luonti (2) • peruslinjan suunta bussolilla, linjakepillä ja mittanauhalla • poikittaisakseli prismalla tai mittanauhoin käyttäen hyväksi kolmioita • vaaituskoje tai teodoliitti apuna usein hyödyllinen • takymetrillä suoraan haluttu paikka • puupaalu tai rautaputki perusmerkkinä • paalujen suunnat ja suoruus aina tarkistettava! Kenttätyökurssi/EMV

3. Kaivausalueen paalutus • annetaan koordinaatistolle “nimet” eli joko numeroita tai kirjaimia tai niiden yhdistelmä • peruslinjoille tasaluku, esim. x = 5000 ja y = 1000, joka olisi peruspisteen koordinaatti • negatiivisten koordinaattien välttäminen eli lukujen oltava tarpeeksi isot • mittaus paikalleen käyttäen hyväksi koordinaatistoa, mittanauhoin, vaaitukojeella tms. • nurkat paaluilla tai jollain muulla jykevämmällä merkillä • reunoille narut, alueelle metallitikkuja tai isoja nauloja • mittauksessa käytetään yleensä paalujen lounaiskulmaa • pyöreiden paalujen kanssa mittaukset keskiosasta Kenttätyökurssi/EMV

4. Jonovaaitus eli korkeuskiintopisteen siirto • korkeusmittauksia varten kaivauksella oltava piste, jonka absoluuttinen korkeus eli korkeus metreinä merenpinnan yläpuolella (m mpy tai m m.p.y.) tiedetään tarkasti • vain harvoin tunnettu kiintopiste sijaitsee sopivalla etäisyydellä kaivausalueesta, joten useimmiten korkeus on siirrettä johonkin pisteeseen kaivausalueen lähellä • joskus työn teettäjä, esim. rakennusfirma tai kunta, voi myös siirtää valmiiksi pisteen kaivausalueen läheisyyteen, voi myös ostaa palvelun • millainen piste?: kaivausalueen ulkouolelta, paikasta josta koko alue näkyy, iso kanto, kivi tms. • merkittävä selkeästi, paikka ja mittauspiste näytettävä kaikille mittauksiin osallistujille Kenttätyökurssi/EMV

5. Jonovaaitus: miten se tehdään? • liikkeelle lähdetään tunnetusta korkeuspisteestä • pystytetään vaaituskoje sopivaksi katsottuun paikkaan niin kauas kuin mahdollista kohti kaivausaluetta • latta korkeuspisteelle, mitataan korkeus • siirretään latta kaivausalueen suuntaan, jälleen mahdollisimman kauas, mitataan korkeus • siirretään koje seuraavaan paikkaan ja toistetaan mittaukset eteen ja taakse kunnes kaivauksen kiintopiste saavutettu • kp tunnettu + taakse1 – eteen1 + taakse2 – eteen2 + taakse3 – eteenn + taaksen – kp kaivaus • tarkistus tekemällä sama taaksepäin! • virhe ei saisi olla 1-2 cm suurempi! Kenttätyökurssi/EMV

6. Yleiskartoitus (1) • tarkoituksena kartoittaa arkeologisen kohteen ympäristön tärkeimmät maastonpiirteet • samaa tarkoitusta palvelee peruskarttaote eli 1:1 kopio peruskartasta, johon kohde merkitään • mittakaava yleensä 1:500 (1 cm kartalla = 5 m luonnossa), mutta pienempiäkin voi käyttää • tarkkuusvaatimus riippuu kenttätyön kontekstista: kaivauksella tarkempi kuin inventoinnissa • peruskarttaa tarkempien karttojen, esim. kunnallisia kaavakarttojen, suunnitelmakarttojen tms., käyttäminen pohjan helpottaa työtä Kenttätyökurssi/EMV

7. rakennukset, rajapyykit tilanrajat, tilan rekisterinumerot tiestö, polut (jos on virallisia) vesistöt (virtaussuunnat) luonnomuodostumat: mäet, törmät, terassit maaperän muutokset, kallio- ja maapaljastumat, hiekkakuopat korkeuskäyrät kasvillisuus (jos on selkeä), pellot, niityt sähkölinjat korkeuspisteet kaivauksen peruslinjat kaivausalueet, koekuopat muinaisjäännöksen rajat muut muinaisjäännökset muinaisjäännösalueella, esim. pyyntikuoppaketjussa, myös kunkin kohteen pituusakselin suunta, läpimitta, mahdollisesti korkeus Yleiskartoitus (2): mitä kartoitetaan? Kenttätyökurssi/EMV

8. Yleiskartoitus (3): millä se tehdään? • mittanauhoilla pelkästään • prisma ja mittanauha (ja linjakeppejä) • bussoli ja mittanauha (ja linjakeppejä) • vaaituskojeella/teodoliitilla latan kanssa, ilman mittanauhaa • vaaituskoneella/teodoliitilla latan kanssa tai ilman, mittanauha, linjakeppejä • takymetrillä ja prismalla • muistiinpanovälineet • mittaustavasta riippuen 1-2 henkilöä Kenttätyökurssi/EMV

9. Yleiskartoitus (4): erilaisia tekniikoita • perusedellytyksenä yleensä peruslinja tai koordinaatisto • lähtökohtana voi olla yksikin piste, josta mitataan etäisyyksiä ja suuntia • kaksi tunnetua pistettä: • pisteet voitava sijoittaa kartalle, esim. koordinaattipisteitä • mitataan molemmista pisteistä etäisyys kartoitettavaan pisteeseen • tulokset muistiin: mitä ja mistä mitattu, mittaustulokset • luonnos mittauksista auttaa myös • piirretään puhtaaksi harpin avulla: mitattua etäisyyttä mittakaavassa vastaava ympyränkaari molemmista pisteistä ja kartoitettava piste on siinä missä kaaret yhtyvät Kenttätyökurssi/EMV

10. Yleiskartoitus (5): konein • vaaituskojeella ja latalla etäisyyksien ja kulmien mittaus • käyttäen hyväksi laitteen suuntakehää/vaakakehää: kone pystyyn peruslinjalle ensin putki peruslinjan suuntaan, joka säädetään 0 tai katsotaan vaakakehän asteluku • tähdätään haluttuun pisteeseen, jonne asetettu latta • katsotaan suuntakehästä kulman suuruus • etäisyys voidaan mitata mittanauhalla koneenpaikasta • latasta etäisyyden näkee siten, että laskee hiusristikon lyhyiden viivojen väliin jäävän osan senttimetreinä, 1 cm vastaa luonnossa 1 m, latta oltava suorassa! • takymetrilla suoraan pisteiden x, y ja z ja ilman koordinaatistoakin antaa kulmat ja etäisyydet kartoitettavaan pisteeseen Kenttätyökurssi/EMV

11. Yleiskartoitus (6): suoriakulmia • suorien kulmien mittaus: • peruslinjaa vastaan suorakulmaisia linjoja kartoitettaviin pisteisiin • silmävaraisesti (huonoin vaihtoehto, mutta voi olla pakko) tai prismalla • muistiinpanoissa luonnos ja/tai mainittuna lähtöpiste, loppupiste ja etäisyydet • ei sovellu aivan kaikenlaisiin maastoihin: jos on epätasaista mittaustarkkuus ja näkyvyys kärsivät • lopuksi mittauksen sulkeminen: vähentää virhemahdollisuuksia Kenttätyökurssi/EMV

12. Yleiskartoitus (7): ketjussa • pisteeltä toiselle suuntia ja etäisyyksiä ottaen: • bussoli ja mittanauha • liikkeelle lähdetään jonon päästä, tai mieluusti tunnetulta pisteeltä • bussolilla tähdätään seuraavan kuopan keskellä olevaan merkkiin • mittanauhalla (tai askelmitalla) mitataan etäisyys pisteiden välillä • suunta sekä eteen että taakse eli seuraavalta pisteeltä edelliselle myös! • samalla kartoitetaan kuopan muoto ja syvyys nykyisestä maanpinnasta (kaivauksen yhteydessä korkeusvaaitus) • sulkeminen tai kiinnitys! Kenttätyökurssi/EMV

13. Yleiskartoitus (8): säteitä • polaarinen mittaus/sädemittaus: • pisteiden mittaamista suhteessa kahden tunnetun pisteen välillä olevaan linjaan • jokin linja on valittu nollalinjaksi, esim. bussolin kanssa otetaan linja pohjoiseen, kaivauksen peruslinja • tästä linjasta mitataan kulmia ja etäisyyksiä kartoitettaviin pisteisiin • sulkeminen tässäkin lopuksi Kenttätyökurssi/EMV

14. Yleiskartoitus (9): kolmioita • kolmiomittaus: • perusmaanmittaustekniikka, jolla tehty esim. peruskartoitusta • harvemmin arkeologiassa käytetty • useampia keskenään näköyhteydessä olevia pisteitä, joista mitataan osin samoja pisteitä • tuloksena koko alueen kattava kolmioverkko • sitominen tunnettuun pisteeseen Kenttätyökurssi/EMV

15. Korkeuskäyrät • korkeusmittaukset jonkinlaisella verkolla vaaituskojeella • interpolointi = tuotetaan korkeuskäyrät pistetiedosta: • korkeuskäyrän arvo – alempi arvo (= pienempi): 115 – 112.31 = 2.69 • korkeampi (= suurempi) – alempi (pienempi): 117.52 – 112.31 = 5.21 • etäisyys pisteiden välillä: 10 m • I erotus x etäisyys = 2.69 x 10 = 26.9 • kertolasku ÷ II erotus = korkeuskäyrän etäisyys alemmasta pisteestä: 26.9 ÷ 5.21 = 5.16 • mitataan etäisyys kartalle Kenttätyökurssi/EMV