220 likes | 404 Views
Utareterveyskurssi 2009. 2. Keskustelua ja v
E N D
1. “CNS mastitis – Nothing to worry about?”
2. Utareterveyskurssi 2009 2 Keskustelua ja väittämiä KNS / KNS-utaretulehdus
Minor pathogen, ihon normaaliflooraa
Itsestään paraneva hiehomastiitti
Subkliininen, aiheuttaa lievää solutusta
Suojaa utaretta kliiniseltä utaretulehdukselta
KNS-infektoituneilla lehmillä korkeampi maitotuotos (Schukken ym. 2009)
KNS-infektoituneet keskimääräistä parempia lehmiä (Myllys & Rautala 1995; Gröhn ym. 2004)
Yleisin maitonäytteestä eristetty pöpö
Kliinisiä utaretulehduksia, vakaviakin
Persistoivia utaretulehduksia, koko lypsykausi
Antibioottiresistenssiä, myös MRS
3. Utareterveyskurssi 2009 3 Stafylokokkimastiitin merkitys Suomessa (% bakteeripositiivisista näytteistä) Saaren kliiniset mastiitit 2002-2003 (Nevala ym. 2004)
S. aureus 14,7 %
KNS 21,4 %
EELAn kartoitus 2001 (Pitkälä ym. 2004)
S. aureus 10,17 %
KNS 49,63 %
Laboratorioihin tulleet mastiittinäytteet 2004-2005 (Koivula ym. 2007)
S. aureus 22,3 %
KNS 29,6 %
4. Utareterveyskurssi 2009 4 Koagulaasitesti S. aureus vs. KNS
tuubikoagulaasitesti (vapaa koagulaasi)
referenssimenetelmä
Agglutinaatiotesti (clumping factor, proteiini A, kapselin polysakkaridit)
Pikatesti, ei 100 % luotettava
Slidex Staph Plus®, Dry Spot Staphytect Plus®, Staphytect-Plus® etc.
PCR: nuc-geeni (termostabiilia nukleaasia koodaava geeni)
KPS ja KNS oikeampi jaottelu
S. aureus ei ole välttämättä ainoa koagulaasipositiivinen mastiittistafylokokki
S. aureus voi joskus olla koagulaasinegatiivinen!
5. Utareterveyskurssi 2009 5 Stafylokokkilajit 41 lajia + alalajit (yhteensä 54 tällä hetkellä)
Suuri osa kuvattu 1970- ja 1980-luvuilla, mutta viimeisimmät viime vuonna
http://www.bacterio.cict.fr/s/staphylococcus.html
Mastiittidiagnostiikassa ei mennä lajitasolle, vaikka lajien välillä voi olla eroa utaretulehduksen aiheuttajana
Vain osa lajeista (noin 15) eristetty utaretulehdusmaidosta
Useimmin raportoituja KNS-lajeja utaretulehduksessa: S. chromogenes, S. simulans, S. hyicus, S. epidermidis
Liuta muita lajeja eristetty harvemmin: mm. S. haemolyticus, S. warneri, S. cohnii, S. xylosus, S. sciuri…
6. Utareterveyskurssi 2009 6 KNS-lajien tunnistaminen Tunnistus perustuu yleensä erilaisiin fenotyyppisiin ominaisuuksiin, kuten erilaisten sokerien käyttäminen, ym. biokemiallisiin reaktioihin
Vaihtelua lajien välillä ja sisällä
Kaupallisia testisarjoja, mm. API Staph, Staph-Zym
Testit suunniteltu ihmispuolelle
Kaikki kannat eivät tunnistettavissa
Vääriä lajitunnistuksia raportoitu
Fenotyyppi ja genotyyppi eivät aina täsmää!
7. Utareterveyskurssi 2009 7 KNS-lajien tunnistaminen Luotettavaa testiä kaikkien mastiitista eristettyjen KNS-lajien tunnistamiseksi ei vielä ole olemassa
Myös lääketieteessä KNS:ien tunnistaminen ongelmallista
Erilaisia genotyyppiin perustuvia testejä kehitellään ja kokeillaan jatkuvasti
House-keeping –geenien sekvensointi
Fingerprint –menetelmät
Tunnistuskirjastojen päivittäminen tärkeää!
Osa mastiittia aiheuttavista lajeista vielä tunnistamatta?
8. Utareterveyskurssi 2009 8 Onko KNS-lajien välillä eroa? Hyvin vähän tutkimustietoa
Viitteitä mahdollisista eroista:
S. chromogenes vallitseva laji hiehoilla ja ensimmäisellä laktaatiokaudella, S. simulans muilla laktaatiokausilla
Aarestrup & Jensen (1997): lajien välillä ero persistoinnissa: S. simulans persistoi, S. chromogenes ja S. epidermidis eivät
Taponen ym. (2006): persistoinnissa ei eroa lajien välillä
S. hyicuksen ja S. simulansin raportoitu aiheuttavan enemmän kliinisiä oireita kuin muiden lajien
Pienet aineistot eivät mahdollista erojen löytymistä
9. Utareterveyskurssi 2009 9 Onko S. aureus -mastiitti erilainen kuin KNS-mastiitti? S. aureus -mastiitti usein kliininen ja voi aiheuttaa vakavia systeemisiä ja paikallisia oireita, jopa lehmän kuoleman, mutta on tyypillisesti myös krooninen ja subkliininen
KNS-mastiitti yleensä subkliininen, usein krooninen, joskus voi aiheuttaa vakavampia kliinisiä oireita
10. Utareterveyskurssi 2009 10 Vain muutamassa tutkimuksessa raportoitu KNS-mastiitin oireita Jarp 1991: KNS-mastiiteista 45 % kliinisiä, 55 % subkliinisiä
Akuutin tulehduksen oireita 52 %:ssa kliinisistä mastiiteista
Taponen ym. 2006: KNS-mastiiteista 51 % kliinisiä, 49 % subkliinisiä
72 %:ssa kliinisistä mastiiteista vain maitomuutoksia
Vain 7 %:lla lehmistä kuumetta
Waage ym. 1999: hiehoilla kliinisen mastiitin aiheutti
S. aureus 44%
KNS 13%
Kliininen mastiitti systeemioirein: S. aureus >50%
Bleul ym. 2006: 56 lehmää, joilla toksinen mastiitti
11 lehmällä aiheuttaja S. aureus
3 lehmällä aiheuttaja muu stafylokokki kuin S. aureus
11. Utareterveyskurssi 2009 11 Kliininen KNS-mastiitti Meneillään olevassa KNS-tartutuskokeessa (Simojoki ym.) todettu oireina
Kuume
Utareen turvotus
Kellertävä maito
Hiutaleita ja klönttejä maidossa
12. Utareterveyskurssi 2009 12 Vaikutus maidon solupitoisuuteen? Djabri ym. meta-analyysi (2002): solupitoisuuden geometrinen keskiarvo 138 000 solua/ml KNS-neljänneksissä ja 357 000 solua/ml S. aureus -neljänneksissä
Taponen ym. 2007: solupitoisuuden geometrinen keskiarvo 657 600 solua/ml 29 neljänneksessä, joissa persistoiva KNS-infektio ja 3 286 000 solua/ml 12 neljänneksessä, joissa persistoiva S. aureus -infektio
Rainard ym. (1990): solupitoisuus KNS-neljänneksissä
>500 000 solua/ml 38 %
200 000 - 500 000 solua/ml 42 %
<200 000 solua/ml 20 %
41%:lla S. aureusta erittävistä 315 lehmästä solupitoisuus alle 400 000 solua/ml
13. Utareterveyskurssi 2009 13 Taponen ym., 2007: 29 neljännestä, joissa persistoiva KNS-infektio
Solupitoisuuden geometrinen keskiarvo infektion aikana 657 600 solua/ml (mediaani SCC 355 400 solua/ml)
Maidon solupitoisuus KNS-infektiossa
14. Utareterveyskurssi 2009 14 Maidon solupitoisuus S. aureus -infektiossa Taponen ym., julkaisematon: 12 neljännestä, joissa persistoiva S. aureus –infektio
Solupitoisuuden geometrinen keskiarvo infektion aikana 3 286 000 solua/ml (mediaani SCC 1 898 700 solua/ml)
15. Utareterveyskurssi 2009 15 Persistoiva KNS-mastiitti Rainard ym. 1990: 70% KNS-infektioista persistoi
Aarestrup & Jensen 1997: S. simulans aiheutti persistoivia infectioita, S. chromogenes ja S. epidermidis hävisivät itsestään
Laevens ym. 1997: suurin osa KNS-infektioista persistoi
Chaffer ym. 1999: moni KNS-infektio persistoi
Taponen ym. 2006: ilman antibioottihoitoa jätetyistä KNS-mastiiteista parani spontaanisti <50%
Taponen ym. 2007: noin puolet laktaatiokauden KNS-infektioista persistoi
sekä S. chromogenes että S. simulans aiheuttivat persistoivia infektioita
Puolet ennen poikimista tai poikimahetkellä havaituista KNS-infektioista hävisi poikimisen jälkeen
Mørk ym. julkaisematon: puolet laktaatiokauden KNS-infektioista persistoi
16. Utareterveyskurssi 2009 16 Histopatologiset muutokset S. aureus- ja KNS-mastiitissa Vain 2 tutkimusta (Trinidad ym. 1990; Benites ym. 2002)
Histopatologiset muutokset KNS-neljänneksissä samanlaisia tai vähäisempiä kuin S. aureus -neljänneksissä
17. Utareterveyskurssi 2009 17 Virulenssitekijöitä? Hemolysiinit?
Leitner ym., 2003: hiirikokeissa testattiin 7 mastiitista eristettyä S. aureus –isolaattia, 1 S. chromogenes– sekä 1 S. intermedius -isolaatti
a-hemolysiiniä tuottava S. aureus –isolaatti oli virulentein, seuraavaksi virulenteimpia a+ß-hemolysiiniä ja ß-hemolysiiniä tuottavat S. aureus –isolaatit
ei-hemolyyttiset S. aureus –isolaatit olivat vähiten virulentteja, mutta S. chromogenes- ja S. intermedius-isolaatit kokonaan ei-virulenttejä
18. Utareterveyskurssi 2009 18 Mastiitista eristetyn S. aureuksen virulenssigeenejä Koagulaasi coa
Proteiini A spa
Kollageenia sitova proteiini cna
Fibrinogeenia sitova proteiini efb
Panton-Valentin leukosidiini pvl
Hemolysiinit hla - hlg
Leukosidiinit lukED, lukM
Exfoliatiiviset toksiinit eta, etb
Enterotoksiinit sea – seo, seu
Toxic-shock syndrome toksiini tst
Minkään yksittäisen geenin tai geenikombinaation tai geenien kumulatiivisen määrän ei ole havaittu olevan selkeästi yhteydessä mastiitin vakavuuteen (Zecconi ym., 2006, Haveri ym., 2007)
19. Utareterveyskurssi 2009 19 Virulenssitutkimuksia KNS:ien virulenssigeeneistä ei tutkimuksia
Fenotyyppisesti todettu osan mastiitista eristetyistä KNS-isolaateista muodostavan haemolysiinejä, DNAasia, elastaasia, enterotoksiineja ja toxic shock syndrome-1 –toksiinia (Bedini-Madani ym. 1998; da Silva ym. 2005; Kuroishi ym. 2003)
20. Utareterveyskurssi 2009 20 Virulenssitutkimuksia soluviljelmässä
KNS:t pystyvät adheroitumaan utarekudoksen soluihin
KNS:ien adhesiivinen kapasiteetti yhtä hyvä kuin S. aureuksen
Invasiivinen kapasiteetti vaihtelee kantojen välillä, mutta keskimäärin S. aureus invasiivisempi kuin KNS
(Almeida & Oliver 2001; Anaya-López ym. 2006; Hyvönen ym. 2007)
KNS:t voivat olla sytotoksisia
Useimmat S. chromogenes –isolaatit aiheuttivat solujen pyöristymistä
Useimmat S. aureus- ja jotkut KNS-isolaatit aiheuttivat sytolyysin
(Zhang & Maddox, 2000)
21. Utareterveyskurssi 2009 21 Biofilmin muodostus Biofilmin muodostaminen yhteydessä lievempioireiseen, persistoivaan mastiittiin
Osa mastiitti-isolaateista muodostaa biofilmiä
Biofilmin muodostamiseen liittyviä geenejä löydetty ainakin seuraavista stafylokokkilajeista: S. aureus, S. epidermidis, S. chromogenes, S. xylosus, S. simulans ja S. hyicus (Cucarella ym. 2004; Tormo ym. 2005)
22. Utareterveyskurssi 2009 22 Antibioottiresistenssi KNS:lla resistenssi yleisempää kuin S. aureuksella
Penisilliiniresistenssi yleisin
Beetalaktamaasitesti!
Oksasilliiniresistenssi harvinaista, mutta todettu joissakin KNS-isolaateissa ? metisilliiniresistenssi
mecA -geeni
23. Utareterveyskurssi 2009 23 Yhteenveto KNS yleisin bakteerieristys maitonäytteestä
Erityisen yleinen ensimmäisen poikimisen aikoihin
Hiehoilla ja ensikoilla S. chromogenes vallitsee
Vanhemmilla lehmillä ja kliinisissä utaretulehduksissa S. simulans vallitsee
Vastaa yleensä hyvin antibioottihoitoon
Osa KNS-infektioista häviää itsestään pian poikimisen jälkeen, osa jää persistoimaan ja ehkä kannattaa hoitaa antibiootilla