Kon-0.4720

1. Kon-0.4720  Tekniikan tutkimuksen ja opetuksen historia Panu Nykänen K1, 209 Puh. 23 609 @tkk.fi

2. Akateemiset tunnukset rehtorin viitta ja erilaiset oppiarvoa osoittavat päähineet, tyyppiesimerkkeinä teekkarilakki ja englanninkielisessä maailmassa esiintyvä mortarboard. Pohjois-Euroopassa käytetty ylioppilaslakki on kuitenkin myös jäänne ylioppilaiden yhteiskunnallisen toiminnan valvontaan liittyneestä univormusta

3. Käädyt autonomian tunnus TKK:n käädyt vuodelta 1934 – ensimmäinen promootio

4. Yhteiskunta ja akateeminen vapaus Preussin opetusministerin, Wilhem von Humboltin mukaan nimensä saaneessa yliopistomuodossa opetuksen tuli perustua ennen kaikkea empiiriselle tutkimukselle – Einheit von LehreundForschung –periaatteelle Yhdistyneessä Saksassa kysymys akateemisesta vapaudesta nousi esille kiivaassa keskustelussa uudelleen vielä 1880-luvulla, jolloin Berliinin yliopiston rehtori Hermann von Helmholz esitti opinto- ja opetusvapauden kansakunnan sivistyksen peruspilareiksi. Theodor Mommsenin johtamasta keskustelusta tiivistyi 1900-luvun alussa uudenaikaisen yliopistolaitoksen tunnus voraussetzungslosen Forschung – arvovapaatutkimus - kiistasaialkunsaprotestanttien ja katolistenvälisestäriidastayliopisto-opetuksensisällöstä

5. Helsingin erityisasema Valtiollisesta historiasta johtuen kukin Venäjän keisarikunnan kruununperijöistä oli vuorollaan automaattisesti yliopiston kansleri. Yliopiston päätehtäväksi määriteltiin vuosina 1828 ja 1852 annetuissa statuuteissa maan virkamiehistön kouluttaminen. Valtio puuttui siis preussilaiseen tapaan suoraan yliopiston toimintaan. Kanslerin (kruununperillinen) sijaan yliopiston hallinnosta vastasi sijaiskansleri. Yliopisto, joka sai menosääntönsä suoraan valtion budjetista, oli myös henkisesti valtionhallinnon johdettavissa. Tiukka kuri ei kuitenkaan estänyt kansallisaatteiden leviämistä ylioppilaiden keskuudessa.

6. Snellman: sivistysyliopiston tehtävä on tiedon ja sivistyksen jakaminen tavalla, joka johtaa ylioppilaan kehitykseen totuuden tradition oikeuden ymmärtämiseen. Tämä edellyttää ennen kaikkea sitä, että yliopiston opettaja on oman alansa tutkija, jonka antama opetus perustuu hänen omassa tutkimustyössään saamiinsa kokemuksiin. Ylioppilaan velvollisuus ei ole kunnioittaa opettajansa auktoriteettia, vaan omaksua sivistyksen ihanteet opettajansa kuvaamaa polkua seuraamalla. ”Yliopistonopettajassa - - - kaikkinainen auktoriteetin varjo tekee hänen oppinsa opiskelijalle vastenmieliseksi.” Snellman erotti 1700-luvun lopulla erityisesti Saksassa syntyneen virkamiesyliopiston sivistysyliopiston ihanteesta.

7. Ranskan radikaali korkeakoulu-uudistus Ranskan vallankumouksen aikana konservatiiviset yliopistot korvattiin uusilla erityiskorkeakouluilla Écolescentrales ja ammatteihin valmistavat ecolesspéciales korvasivat vanhat yleiset oppilaitokset. Ylintä opetusta varten perustettiin ÉcolesGrandesSuperieure -oppilaitosten järjestelmä. Ensimmäinen tämäntyyppinen oppilaitos oli kansalliskonventin perustama ÉcoleNormaleSupérieure. GaspardMonge ja LazareCarnot perustivat insinöörialan kolutusta varten vuonna 1794 jo olemassa olevista valtion oppilaitoksista muodostetun ÉcolePolytechnique. ÉcolePolytechnique oli korkeakoulujärjestelmässä valmistava oppilaitos, josta valmistuvat oppilaat siirtyivät joko suoraan Ranskan valtion palvelukseen sotilasinsinööreinä tai jatkoivat opintojaan esimerkiksi École des Ponts et Chaussees tai École des Mines -korkeakoulussa.

8. Keisari Napoleon Bonaparte joutui antamaan 10. toukokuuta 1806 lain, jolla säädettiin keisarillisten yliopistojen, l’Universiteimperialejärjestymuodosta. Yliopistot saivat osittain takaisin perinteisen asemansa. Yliopisto jäi vanhan aateliston yhteiskunnan konservatiivien valtaan. Yliopiston professorin virka ei ollut ammatti, vaan elämäntapa, johon kuuluvan tutkimuksen professori rahoitti yleensä itse. Valtion virkoihin pätevöitymiseen tarvittiin puolestaan tutkinto jostain grandesecoles -järjestelmän oppilaitoksesta. Tutkimus ja uuden tiedon hankinta ei kuulunut erityiskorkeakoulujen toimenkuvaan. Ranskassa tekniikka ja tiede erotettiin näin käytännössä toisistaan.

9. Ensimmäiset ranskalaiset GrandesEcoles –oppilaitokset (1700- ja 1800-luvuilla perustetut) • ÉcoleNormaleSupérieure • ÉcolePolytechnique • Écolenationalesupérieure des mines de Paris (Mines ParisTech) • ÉcoleNationale des Ponts et Chaussées (Ecole des PontsParisTech) • ÉcoleNationaleSupérieure des Techniques Avancées • Écoled'Arts et MétiersEcoleSupérieure de Commerce de Paris (ESCP Europe) • HautesÉtudesCommerciales • ÉcoleCentrale des Arts et Manufactures • Écolenationalesupérieure des télécommunications (TELECOM ParisTech) • Écolesupérieured'électricité (Supélec) • ÉcoleCentrale de Lyon (Centrale Lyon)

10. Ranskan keskushallinto ja aluehallinto miehitettiin muutamassa vuosikymmenessä erityiskorkeakoulujen kasvateilla. Kansalaisyhteiskunnan koulutusuudistuksen päätavoitteena pidetty pyrkimys avoimuuteen ja tehokkuuteen oli käytännössä johtanut uudenlaisen konservatiivisen elitistisen koulutusrakenteen ja byrokratian muodostumiseen. Kansalaisten oikeudesta koulutukseen oli kuitenkin tullut yksi ranskalaisen kansallisen mytologian tärkeistä elementeistä. Oikeus sai lain voiman 1860-luvulla, jolloin opetusministeri Victor Duruy toteutti suuren koulutusuudistuksen. Tilanne ei tasaantunut 1800-luvun kuluessa.

11. Yleinen linja Länsi-Euroopassa 1800-luvun alkupuolella yliopistolaitokselta siirrettiin valtiolle • yliopistojen taloudellista päätösvaltaa • oikeus määrätä virkatutkinnoista, sekä • nimitysvaltaa akateemisiin virkoihin. Yliopistot puolustautuivat tätä kehitystä vastaan sitomalla tiiviimmin professoreiden ja dosenttien nimitysvallan oman suljetun ammattikuntansa piiriin. Saksassa yliopisto pystyi säilyttämään suuren osan itsenäisyydestään Ranskassa valtion keskushallinto otti yliopiston autonomian kannalta olennaisen professoreiden pätevöittämistutkinnon Habilitation à diriger des recherches (HDR)

12. Professorit ja ylioppilaat Saksalaisella kielialueella valtionyliopisto oli luotu valtiojohtoisen yhteiskunnan taloudellisen ja teknillisen kehityksen tarvitsemaa opetusta varten. Professorit joutuivat huolehtimaan valtion ja yliopiston välisen suhteen johdosta lankeavasta jokapäiväisestä byrokratiasta. Professoreiden harjoittama tutkimus muuttui helposti konservatiiviseksi työskentelyksi - uuden tiedon tuottaminen unohtui. Yliopiston ylioppilaiden muodostama ylioppilaskunta toimi tästä syystä Pohjois-Euroopassa yliopiston ja tieteen olemassaolon oikeutuksen perustana. Pohjoiseurooppalaisen kansallisvaltion eduksi tuli huolehtia siitä, että ylioppilaskunta työskenteli kokonaisjärjestelmän tavoitteiden eteen. Heidän tehtäväkseen yliopistojärjestelmässä muodostui opettajien harjoittaman tutkimuksen ajanmukaisuuden ja opetuksen tason valvonta. Tieteen vahtikoirat

13. Konservatiivinen valtionhallinto tarvitsi radikaaleja ylioppilaita ylläpitääkseen yhteiskunnan rauhanomaista kehitystä, mutta samalla valtio pyrki estämään poliittisten mielipiteiden kärjistymisen. Saksalaisella kielialueella ’professori’ sai toisen merkityksen kuin ranskalaisessa kulttuurissa. Ranskalaisen kulttuurin alueella professeur tarkoittaa edelleenkin opettajaa yleensä. Varsinaisia professoreita oli vähän, ja virkaan liittyi paljon valtion hallintoon sekoittuneen yliopiston hallinnollista valtaa. Saksalainen täysi professori oli oman tieteenalansa jumala, ainoa jolla oli yksikössään täysi akateeminen tutkimusvapaus, ja jolla oli valta päättää laitoksensa harjoittaman tutkimuksen ja yleensä kaikesta laitoksen varoilla tehdyn työstä. Ylioppilas 1800-l alusta Arppeanum

14. Dosentti Professoreiden ja ylioppilaiden lisäksi tarvittiin kolmas pyörä: Tutkijoiden akateemisen vapauden ja taloudellisen aseman turvaamiseksi erityinen dosenttijärjestelmä (Privatdozenten) huolehtimaan tieteen vapaasta kehityksestä tilanteessa, jossa professoreiden työaika kului yhä suuremmalta osaltaan byrokratian rattaiden pyöritykseen. Habilitation-menettelyn mukaan luento-oikeuden yliopistossa sai osoittamalla oppineisuutensa erityisellä opinnäytteeksi laskettavalla luennolla. Habilitoiduilla dosenteilla oli oikeus luennoida ja saada palkkionsa opiskelijoiden yliopistolle maksamista osanottomaksuista.

15. Osaamisen opetus Teollisen vallankumouksen ja yhteiskuntarakenteen muutoksen seurauksena 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa muodostui Pohjois-Euroopassa nykyaikainen porvaristo, jonka erityisosana joukko omalla ammattitaidollaan itsensä elättäviä uusien elinkeinojen harjoittajia. 1800-luvun alkupuolen monimutkaisessa ja lähes kaikkien valtioiden alueille levinneessä vallankumousliikkeessä oli kysymys pohjimmiltaan sääty-yhteiskunnan murtumisesta, ja tämän neljännen säädyn astumisesta yhteiskunnan poliittisen ja taloudellisen järjestelmän osaksi. Myös Suomessa 1850-luvun jälkeen muodostuva insinöörikunta oli uudenaikainen professio, suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä tarkastellen viides sääty.

16. Tekniikan opetus Ensimmäisenä varsinaisena teknillisenä oppilaitoksena pidetään BraunschweiginKollegiumCaroliniumia Kolme ensimmäistä tekniikan opiskelijaa aloitti opintonsa 1745. Maailman ensimmäiset teekkarit August Wilhelm Hassel Justus Ludwig Daniel Lambrecht Friedrich CristianLudolph von Hammerstein Saksalaisella kielialueella perustettiin 1700-luvun lopulta lähtien, erikseen ammattioppilaitosten (gewerbschule) ja erityis- sekä yleisopintoja antavien polyteknillisten oppilaitosten järjestelmät Apotti Jerusalem Nuori Werther †

17. Hannoverin Höheregewerbschuleksi nimitetyssä oppilaitoksessa seurattiin aluksi EcolePolytechniquen mallin mukaista teoreettista ja laaja-alaista teknillis-kaupallista opetusohjelmaa. Hannover siirtyi pian ammatilliseen erityisopetukseen (technischeSpezialbildung), joka toteutui oppilaitokseen perustetuissa osastoissa. Köyhempien valtioiden pienemmissä oppilaitoksissa syntyi yleisen tekniikan opetuksen periaate (technischeAllgemeinbildung). Jako tekniikan erikoisopetukseen ja tekniikan yleiseen opetukseen syntyi siis opetusta rahoittavien tahojen mahdollisuuksien ja rajoitusten vuoksi jo ennen tekniikan teoreettisen opetuksen kehittymistä. Opetusresurssien puute ja tarve tekniikan yleisen opetuksen järjestelmän kehittämiseen oli yksi tekijöistä, jotka aiheuttivat painetta tekniikan teoretisointiin. Tekniikan yleinen opetus oli mahdollista käyttämällä hyväksi luonnontieteen ja matematiikan mahdollisuuksia. Kun luonnontieteellinen tutkimus ja teknillinen tutkimus löysivät tämän yhteyden, alkoi siirtyminen toisen teknillisen vallankumouksen aikaan.

18. Preussissa 1800-luvun alkupuolella luotiin kaksijakoinen koulutusjärjestelmä, jossa alemmantasoiset oppilaitokset (Gewerbeschulen) johtivat korkeammantasoiseen (Gewerbeinstitut) oppilaitokseen. Ammattiin valmistavat opinto-ohjelmat oli erotettu virkamiehistön kouluttamiseen tarkoitetuista opinto-ohjelmista. Yleishyödyllisten alojen insinööriopetusta varten oli erikseen järjestetty erityiset ammattioppilaitokset - Berliinin Bauacademie - joukko vuoriteollisuuden ja metsä-alan oppilaitoksia.

19. Vanhat yliopistot vastaan uudet korkeakoulut Academizierung- tai Emazipationsbewegung –liike 10. lokakuuta 1899 Saksan keisarin henkilökohtaisen puuttumisen jälkeen siihen, että teknilliset korkeakoulut saivat yliopiston aseman, oikeuden tohtorin arvon myöntämiseen ja teknillisten korkeakoulujen rehtorit saivat vain yliopistojen rehtoreille aiemmin varatun arvonimen Magnificus Vuonna 1855 yhdistyvässä Saksassa perustettiin VereinDeutscherIngenieure VDI (Franz Grashofin) Saksalaisen kielialueen eturivin oppilaitokset saivat Heidelbergin yleisessä insinöörikokouksessa 1864 määritellyn TechnischeHochschule nimen 1870-luvun jälkeen. Ratkaiseva käänne saksalaisen kielialueen korkeakoululaitoksen historiassa oli Berliinin teknillisen korkeakoulun perustaminen vuonna 1879. Kun Bauacademie ja Gewerbeacademie yhdistettiin -> Charlottenburgissa toimiva Berliinin teknillinen korkeakoulu.

20. William Chalmers KungligaTekniskaHögskolan, KTH 1827 Gustaf Magnus Schwartz pyrki toimimaan käytännöllisen ammattiin johtavan koulutuksen ehdoilla. Schwartz toimi monien teollisuuden edustajien tukemana uskoen ajan tavan mukaan, että laitos lakkaisi olemasta teknillinen jos sen opetus keskitettäisiin liiaksi luonnontieteisiin. Joutui eroamaan vuonna 1845

21. USA Amerikan yhdysvalloissa teknillis-luonnontieteellinen yliopistojärjestelmä kehittyi hieman saksalaisen kielialueen koulutusjärjestelmää myöhemmin. Amerikkalainen insinöörikunta kehittyi arvostamaan tekemistä, teoreettinen lähestymistapa tekniikan kysymyksiin sai toissijaisen arvon. USA:ssa käytännöllinen teknillinen opetus perustui pitkään englantilaiseen tapaan opettaa tekniikkaa työn ohessa. Insinöörin työ nähtiin teknillisestä ideasta kumpuavaksi suunnitteluksi (design), jota harjoittamalla tavoitettiin haluttu vaikutus materiaaliseen maailmaan. insinöörikoulutus USA:ssa oli pitkään riippuvainen West Pointin ja Annapolisin laivastoakatemian opettajien antamasta opetuksesta Harvard 1845, Darthmouth 1851, Yale 1852 Työn yhteydessä kouluttautuminen alkoi käydä tämän jälkeen mahdottomaksi insinööritieteiden perusteiden teoretisoituessa. Massachusetts Institute of Technology 1861.

22. Tenure 1800-luvun lopulla dosenttijärjestelmän sijaan luotiin erityinen tenure-järjestelmä. Tällä pyrittiin takaamaan yliopistojen vanhempien opettajien (professor tai lecturer) ajattelun ja toiminnan vapaus tilanteessa, jossa yliopiston taustalla ei vaikuttanut valtio, vaan yksityinen rahoittaja. Yksityinen rahoittaja saattoi olla myös yliopiston perustaja, jonka vaikutus yliopiston edustamien tieteiden valikoimaan oli huomattava. Rahoitus ja tutkimus haluttiin tässäkin tapauksessa erottaa toisistaan. Amerikkalainen tenure-järjestelmä vakiinnutettiin American Association of UniversityProfessors (AAUP) -järjestön antamalla julistuksella vuonna 1915

23. Tenure is a means to certain ends; specifically: (1) freedom of teaching and research and of extramural activities, and (2) a sufficient degree of economic security to make the profession attractive to men and women of ability. Freedom and economic security, hence, tenure, are indispensable to the success of an institution in fulfilling its obligations to its students and to society. Tenuretrack -järjestelmä on voimassa sekä yksityisissä, että valtionyliopistoissa, ja järjestelmään liittyy laaja amerikkalaisen akateemisen kulttuurin kokonaisuus, jota perustellaan avoimuudella ja selkeydellä. Käytännössä järjestelmä on kirjava ja pahimmissa tapauksissa sen katsotaan vaikuttavan tutkimuksen ja opetuksen kehitykseen kielteisesti.

24. Tenure-järjestelmän kritiikki Koska tenure-järjestelmän arviointimenettelyssä pyritään turvaamaan tiedekunnan asema yhteiskunnassa, josta se on riippuvainen monin eri tavoin, yliopistojen opettajien on usein hyvin vaikea puuttua yhteiskunnassa keskustelun alla oleviin kysymyksiin. Tällaisia ovat Yhdysvalloissa olleet esimerkiksi kysymykset rodusta, sukupuolesta, uskonnosta, DNA:sta, freudilaisuudesta, Darwinin opista jne. – kysymyksistä joiden ilman muuta voisi olettaa kuuluvan yliopiston toimialaan. Toisin sanoen tenure-järjestelmä tasapäistää keskustelua tilanteissa, joissa kaivattaisiin eniten vapaata mielipiteenmuodostusta.

25. K. A. Tavaststjerna, Polyteknikoiden marssi: ”Ei oo suku suuruutta meill' isien, ei muistoja, mainetta meillä,mutt' työmmepä laihon tuon kultahisen,me huomenen kuljemme teillä.” Ammattikuntalaitoksen lakkauttaminen: Englanti 1835 esimerkkiä Pohjois-Eurooppa: 1860-luvun loppuun mennessä. Suomessa ammattikuntalaitos lakkautettiin 1868 Laki elinkeinovapaudesta annettiin 1879.

26. Gadolin 1802 ”Teollisuuslaitoksen menestymiseen tarvitaan laajempia tietoja kuin käy vaatiminen siltä, joka on oppinut vain yhden ainoan käsityöammatin tahi suuremmassa manufaktuurilaitoksessa harjaantunut yhteen tai useampaan siellä suoritettavaan työhön. Hänen tulee tuntea ne tieteet, joihin kyseessä oleva teollisuus rakentuu, samalla kun hänellä on se käytännöllinen taito, jota sen harjoittamisessa kysytään. Mutta tähän asti tieteiden ja ammattien harjoittajat ovat, ei yksin meillä vaan valistuneempienkin kansakuntien keskuudessa, olleet kuin väliseinän erottamina toisistaan. He ovat kulkeneet eri teitään, voimatta tavata toisiaan tahi neuvoilla ja opetuksella olla toisillensa avuksi.”

27. Teknillinen korkeakoulu ja sen edeltäjät • TeknillinenInstituutti 1835 • HTRK Asetus9.6. 1847 • Opetusalkoi 15.1. 1849 • Opetusohjelmanmuutos 1858 – korkeakouluopetus • Ammattiosastot 1860-luvulta lähtien • Polyteknillinenkoulu 1872 • PolyteknillinenOpisto 1879 • SuomenTeknillinenKorkeakoulu 1908 • Teknillinenkorkeakoulu 1942