Spatial cases Spatiaali- eli avaruudelliset sijat

1. Spatial casesSpatiaali- eli avaruudelliset sijat Denis Creissels Joni Asikainen 8.4.2009

2. Mitä spatiaalisijat ovat ja mikä on niiden funktio? • Spatiaalinen relaatio: hahmo (figure), joka on sijoitettu tai liikkeessä suhteessa taustaan (ground). Toteuttaa jonkin seuraavista funktioista: • Ei-verbaalinen predikaatti (*Kalle talossa), tai kopulan predikatiivinen komplementti (Kalle on talossa), joka spesifioi entiteetin lokaation • Verbin satelliitti, joka spesifioi tapahtuman lokaation • Liike-verbien argumentti, joka spesifioi liikkeen lähteen (source), reitin (path) tai määränpää/kohde (destination vs. goal) • Sijapolysemia: samalla sijamuodolla voi sekä spatiaalisia että ei-spatiaalisia käyttöjä.

3. Kompleksit spatiaalisijat • Morfologisesti kompleksit spatiaalisijat voivat sisältää formatiivin, jolla on itsenäinen olemassaolo, ja joka on sitten yhdistettynä formatiiviin, jolla ei ole omaa itsenäistä eksistenssiä. • Esim. baskissa ”suuntaava” (directional) -ra-ntz ’eteenpäin’ ja terminatiivi (jhk meneminen/päätyminen) -ra-ino ’jhk asti/saakka’ (up to) yhdistää allatiivin -ra kahteen ekstensioon, jotka esiintyvät vain allatiivin päätteen kanssa.  Voi myös olla, että millään formatiivilla ei ole itsenäistä olemassaoloa (akhvakh). • Myös kolmen (daghestanian kielet) tai jopa neljän (tsez) formatiivin yhdistelmiä löytyy. • Spatiaalisijat vs. spatiaaliset adpostiot: hyväksyttävä jonkin asteinen mielivaltaisuus määrittelyissä. Kuitenkin yleistykset!

4. Sijakielet, joissa ei ole spatiaalisijoja (tarkasti katsoen) • Kielessä voi olla sijataivutusta ilman, että siitä löytyy spatiaalisijoja. Esim. mitään klassisen arabian kolmesta sijasta (nominatiivi, akkusatiivi ja genetiivi) ei voi käyttää spatiaalifunktiossa.  Näissä kielissä tyypillisesti spatiaalisijojen funktioita ilmaistaan adpositioilla (indo-eurooppalaiset kielet). Spatiaalisijat kielissä, joissa ei ole ydinsyntaktista erottelua • Vaikka kielessä ei olisi nominatiivi-akkusatiivi tai absolutiivi-ergatiivi erottelua, niin voi ko. kielen nomineilla olla sijataivutusta. Esim. tswanan kielessä ei ole sijakontrastia ydinsyntaktisten termien välillä, mutta sen nomineilla on lokatiivin muoto. Nahuatl on toinen esimerkki.

5. Spatiaalisijat ja nominien semanttiset luokat • Kaksi semanttista nominien luokkaa, joilla on erityinen relaatio spatiaalisijojen kanssa: maantieteelliset nimet ja ihmisiin viittaavat nominit. Maantieteellisillä nimillä on usein ”kevyempi” spatiaalinen merkintä kuin muilla nomineilla ja niillä on taipumuksena olla konservatiivisempia spatiaalisten ilmausten evoluutiossa. Syy: toimivat referenssipisteinä spatiaalisissa ilmauksissa + niillä korkea frekvenssi spatiaalisina komplementteina tai attribuutteina. • Nomineilla, jotka viittaavat ihmisiin tai eläviin olioihin, voi olla myös erityisiä spatiaalisijamuotoja. Joissakin kielissä kyseiset nominit ovat yhteen sopimattomia varsinaisten spatiaalisijojen kanssa (esim. armeniassa niillä ei ole lokatiivi-sijaa). Syy: yleinen tendenssi ilmaista spatiaalista suhdetta ihmiseen viittauspisteenä epäsuoralla tavalla – genetiivi konstruktio (N:n luona).  ko. muodon kieliopillistuminen muodostaa spatiaalisen adposition, jota käytetään vain ihmisten kanssa / emergoituu spatiaalisijoja, joita käytetään vain ihmisten kanssa. • Päätteettömät lokatiivit (hieman kyseenalainen).

6. Spatiaalisijoilla ilmaistut semanttiset eroavaisuudet • Joillakin kielillä on erityislaatuisia nominien spatiaalimuotoja, joita käytetään yhtäläisesti verbin dependenttien kanssa ilmaisemaan lokaatiota, liikkeen lähdettä ja liikkeen kohdetta (määränpää). • Toisilla kielillä taas on erityisiä spatiaalisijoja (lokatiivi), jotka nimeävät vain lokaation. Balttian kielet, kuten latvian ja liettuan kohdalla, koodaavat lokaation ilman prepositiota olevalla lokatiivilla, mutta käyttävät prepositioita hyväkseen ei-spatiaalisten sijojen kanssa, joilla koodataan lähdettä tai määränpäätä. • Spatiaalisijasysteemeillä on taipumusta rakentua kahdesta ulottuvuudesta (dimensiosta): (a) jako lokaation, määränpään, lähteen ja reitin (path) välille (b) viittaus (reference) tietyn tyyppisiin spatiaalisiin konfikuraatioihin (spatial configurations) tai vaihtoehtoisesti ilmaistuna suhteellisiin orientaatioihin (relative orientations).  Jälkimmäisillä viitataan tyyppien erotteluun, joita ilmaistaan englannin sanoilla in, on, at, behind, under jne.

7. Yksiulotteiset (unidimensional) spatiaalisijasysteemit • Ei ole osoitettu systeemejä, jotka koodaisivat vain erottelua spatiaalisten konfikuraatio -tyyppien välillä (b). • Yksiulotteiset spatiaalisijasysteemit jäsennetään kolmiportaisella erottelulla lokaation, liikkeen määränpään ja sen lähteen avulla. Lokatiivi/allatiivi/ablatiivi ovat termit, joita yleisimmin käytetään kuvaamaan ko. systeemejä. Toinen mahdollinen terminologia, jota yleensä käytetään kaksiulotteisissa spatiaalisijasysteemeissä, on essiivi/latiivi/elatiivi. [Huom. Latiivi, eli tulento -nimitystä, käytetään sijamuodosta, joka ilmaisee liikettä jhk (suomessa ylös, pois)]. • On kieliä, joissa tehdään erottelu lokatiivi-ablatiivi vs. allatiivi (kanuri, dinka (molemmat nilo-saharan kieliperheestä), vanha-georgia). Latina: vain muutamilla nomineilla, jotka säilyttivät ablatiivilla spatiaalisen käyttötarkoituksen, on distinkti lokatiivimuoto. • Systeemit, joissa on ablatiivi-allatiivi vs. lokatiivi erottelu, ovat suhteellisen harvinaisia.

8. Kaksiulotteinen (bidimensional) spatiaalisijasysteemit • Kaksiulotteiset spatiaalisijasysteemit yhdistävät relatiivisten orientaatioiden (b) viittauksia (indication) tyypin (a), lokatiivi/allatiivi/ablatiivi (tai essiivi/latiivi/elatiivi), erottelun kanssa. Viittaus relatiivisiin orientaatioihin, joista huolehtii spatiaalisijat, ovat usein rajoittuneet kolmeen perusasetelmaan, joita voidaan symboloida termeillä IN, ON tai AT. • Kaaviossa 1 annetaan ehdot määrittää unkari yhdeksän spatiaalisijaa hyväksikäyttäen kahden dimension jaottelua, eli (b) lokaatio/määränpää/lähde ja (a) IN/ON/AT

9. Unkarin spatiaalisijat

10. Daghestanian kielissä ja burushaskissa (Pakistan) on seikkaperäisempi kaksiulotteinen spatiaalisijasysteemi. Toinen dimensio voi sisältää neljännen ehdon, joka erityisesti koodaa reittiä (path) [translatiivissa tai perlatiivissa (jokin liikkui läpi, poikki tai myöten/pitkin)] ja ensimmäisessä dimensiossa voi olla lisäjaotteluita kuten: (i) Normaalisti adpositioilla tai paikkaa ilmaisevilla nomineilla ilmaistut paikka-konfikuraatiot koodataan UNDER, BEHIND tai IN FRONT OF (ii) Erilliset sarjat (series) kahdelle tyypille IN-konfikuraatiossa: ’täydessä, tiheässä tilassa’ vs. ’tyhjässä tai suljetussa tilassa’ (iii) Erilliset sarjat kahdelle tyypille ON-konfikuraatiossa, jossa on sellaiset jaottelut kuten vertikaalinen (pystysuora) vs. horisontaalinen (vaakasuora) kontakti; tai gravitaation aiheuttama kontakti vs. adherence (kiinnipysyminen?)

11. Kaavio 2: Avarin (nakh-dagestanian kieliperhe) spatiaalisijat, joissa on viisi sarjaa (b), ja joissa jokaisessa on neljä sijaa.

12. Kaksiulotteisissa spatiaalisijasysteemeissä on ongelmana se, että yksi sarjoista saattaa menettää spesifisen merkityksen, ja muuttuu funktioltaan oletusarvoiseksi (default) vaihtoehdoksi, kun ko. konfikuraation merkitys ei ole enää olennainen kommunikatiivisesta näkökulmasta käsin. - Esim. akhvakhin kielessä, jossa on viisi spatiaalisijojen sarjaa, kolme koodaa spesifejä konfikuraatioita (IN, AT ja UNDER), mutta kahdella muulla on käytöt, joista toinen leksikaalistaa (tunnusomaisesti formatiivin -q -), sillä sen produktiiviset käytöt ovat erittäin rajalliset, kun taas (tunnusomaisesti formatiivi -g -) on oletusarvoinen valinta koodaamaan spatiaalisia suhteita ilman viittausta johonkin tiettyyn konfikuraatioon.

13. Kolmiulotteiset (tridimensional) spatiaalisijasysteemit • Ovat poikkeuksellisia, mutta tsez (nakh-dagestanian kieliperhe) todistaa mahdolliseksi yhdistää kaksi dimensiota, jotka löytyvät yleisesti daghestanian systeemeistä binaarisella +- distaalisella (distal) erottelulla.

14. Reitin ilmaukset • Normaalin kolmijakoisen lokaatio/määränpää/lähde erottelun lisäksi on olemassa muutamia kieliä (esim. yup’ik), joilla on neljäs analysoimaton erityisesti reittiä koodaava merkitsijä (translatiivi tai perlatiivi), mutta yleisempiä ovat seuraavat tilanteet: (i) Ablatiivin merkitsijöitä käytetään usein koodaamaan ei vain lähdettä, vaan myös reittiä (baski, turkki) (ii) Ablatiivin merkitsijä + ekstensio (dia 3: kompleksit rakenteet) (iii) Reitti voidaan koodata spatiaalisijan ja adposition kombinaatiolla (unkari) (iv) Instrumentaalisilla sijamerkitsijöillä tai adpositioilla on usein reitinilmaus yhtenä mahdollisena käyttönä jopa kielissä, jotka tekevät erottelun instrumentaalisija/adpositio ja ablatiivisijan välille * esim. azerbaitzanissa ainakin joillakin nomineilla ablatiivin suffiksi -dAn ja komitatiivi-instrumentaali-postpositio ile voi yhtäläisesti koodata reittiä.

15. Muita epätyypillisiä spatiaalisijoja • Páezista (Kolumbia) löytyy ainutlaatuiset (unique) allatiivi -na ja ablatiivi -hu -sijat, mutta neljä lokatiivi sijaa, jotka ilmaisevat välttämätöntä eroa neljän eri asento-tyypin välillä: seisoa (-te), maata (-ka), roikkua (-khe) ja nojata (-su). • Kielissä, joissa on spatiaalisijoja, terminatiivi (jhk meneminen päätyminen, suom. saakka tai asti) on yleensä koodattu adpositiolla, joka sisältää itsessään allatiivin. Toinen vaihtoehto on kompleksi- sijamerkintä, joka on allatiivimerkitsijän ekstension lisä (baski -ra-ino, azerbaitzan -(y)A-cAn). Unkarilla on analysoimaton terminatiivimarkkeri (-ig). • Direktionaali (jotain kohti, ’up to’) on koodattu baskissa allatiivinmerkitsijän ekstension avulla.

16. …ja lisää esimerkkejä • Georgian kielessä voidaan analysoida olevan seitsemän spatiaalisijaa, joilla kaikilla on kompleksirakenne. Niiden merkitys on täysin määritelty toisen formatiivin mukaan, joka on historiallisesti ”klitisoitunut” postpositio. Niiden ensimmäinen formatiivi on ei-spatiaalinensija, joka on alun perin määräytynyt postpositiosta, josta toinen formatiivi on saanut alkunsa.

17. Lokatiivisten nominien spatiaalisijamuodot, spatiaaliset adpositiot ja spatiaaliset adverbit • Kielissä, joissa on yksiulotteinen spatiaalisijajärjestelmä, suhteellinen orientaatio (b) on usein läpinäkyvästi esitetty lokatiivisilla nomineilla, joita on taivutettu spatiaalisijoilla ja joiden komplementteina on nominilauseke (usein genetiivisijassa), kuten esim. baskissa (kaavio 3). Kyseisten tilanteiden kieliopillistuminen voi johtaa seuraavaan: (i) ensimmäisellä tasolla spatiaaliset postpositiot taivutetaan spatiaalisijoiksi (ii) toisella tasolla syntyy kaksiulotteinen spatiaalisijasysteemi • Juuri näin on käynyt unkarin kohdalla, jolla on laaja valikoima postpositioita, joilla koodataan sijataivutusta kolmessa eri muodossa, eli lokaatio/määränpää/lähde (kaavio 4). Nämä postpositiot ovat lokatiivisten nominien sijamuotoja: esim. mell ’rinta(kehä)’.

18. Baskin lokationaaliset nominit Unkarin postpositiot

19. Synkretismi ydinsyntaktisten sijojen (diateesi) ja spatiaalisijojen välillä • Allatiivi-datiivi synkretismi: Yleisin synkretismin muoto, johon sisältyy ydinsyntaktinen sija ja spatiaalisija. Jopa kielissä, joilla on erikoistunut datiivin merkitsijä, ei ole harvinaista, että allatiivi voi korvata datiivin sen tyypillisimmässä funktiossa (esim. akhvakh) ja siirtymä allatiivista datiiviin on myönnettävästi yleinen lähde datiivin merkitsijöille. • Allatiivi-akkusatiivi synkretismi ja ei-merkitty allatiivi: Tämä synkretismi on todennettu kielissä, joilla on spesialisoitunut datiivisija (esim. muinaiset indo-eurooppalaiset kielet kuten sanskrit ja latina). Syy: allatiivin käyttö laajentuu datiiviin ja myöhemmin akkusatiivin funktioon…

20. Ei-merkitty allatiivin olemassaolo on todistettu useissa kielissä, joissa suoralta objektilta puuttuu myös markkeri niiden funktiosta (esim. maale, omoottinen kieli, jossa subjekteila on merkattu sijamuoto ja objekteilla absoluuttinen muoto objekteilla). Ei-merkittyä allatiivia voidaan myös selittää nominatiivi-akkusatiivi distinktion katoamisella, jossa alun perin oli kyse allatiivi-akkusatiivi distinktiosta (armenia). Spatiaalisijat ja genetiivi: Ablatiivi-genetiivi synkretisimi on tyypillistä adpositio-systeemeissä (ranskan de), ja täten voisi ajatella, että sitä löytyisi myös sijasysteemeistä, mutta tällaista esimerkkiä on vaikea löytää. Samaa voidaan sanoa myös lokatiivi-genetiivi, allatiivi-genetiivi ja lokatiivi-allatiivi-genetiivi synkretismistä: ko. synkretismi on suhteellisen yleistä adpositio-systeemeissä, mutta harvinaisia sijasysteemeissä. Spatiaalisijat ja ergatiivi: Dixon mainitsee lokatiivi-ergatiivi synkretismin joissakin kielissä, mutta ei mainitse ablatiivi-ergatiivi synkretismin mahdollisuutta. Tämä on sinänsä yllättävää, sillä ablatiivi-instrumentaali ja instrumentaali-ergatiivi ovat yleisimpiä synkretismin muotoja useimmissa kielissä. Monisssa kielissä, joissa obliikvi edustaa agenttia (erityisesti passiivi-konstruktioissa), esiintyy ablatiivisijaa.

21. Muita spatiaalisijojen käyttöjä • Obliikvi-argumentit: Yksittäisten verbien argumentit voivat esiintyä sijamuodoissa, joilla on muuten spatiaalisijojen status. Ko. tapaukset voidaan tarkastella metaforisen ekstension valossa, jossa sijan spatiaalinen merkitys on laajentunut kattamaan verbin argumenttia. • Spatiaalisijat konstruktioissa, jotka sisältävät valenssin muutoksia: Ablatiivia käytetään joissakin kielissä ilmaisemaan allennettua subjektia passiivikonstruktioissa. Tällä on yhteys syy (cause) ablatiiviin (seuraava kappale). Yupik käyttää ablatiivisijaa objektien alennuksessa antipassiivissa ja aplikatiivisissa konstruktioissa, ja allatiivisijaa allennetuissa transitiivisubjekteissa konstruktioissa, jotka sisältävät ylimääräisen osallistujan esittäytymisen subjektin rooliin. Spatiaalisijoja voidaan käyttää ei-volitionaalisissa agentti-konstruktioissa.

22. Verbin satelliittien merkitsemistä spatiaalisijoilla monimuotoisilla tilanteisilla merkityksillä: Sijamerkinnät, jotka ovat erikoistuneet temporaalisiin ilmauksiin, eivät ole yleisiä. Spatiaalisijoja käytetään laajalti koodaamaan temporaalisia suhteita, jota on usein tulkittu niiden normaalin merkityksen metaforisina ekstensioina. Olotilan lokatiivi, muutoksen allatiivi, tarkoituksen allatiivi ja syyn ablatiivi ovat myös suhteellisen yleisiä spatiaalisten sijojen metaforisia ekstensioita. Baskissa on toissijainen allatiiviin perustuva sijamerkintä (-ra-ko) NP:lle, joita käytetään verbin dependentteinä tarkoituksen/päämäärän merkityksessä. Partitiivi: Unkari havainnollistaa ablatiivin käyttöä partitiivin ilmaisemiseen. Baskissa on partitiivin markkeri –(r)ik, joka on seurausta ablatiivin allomorfin –tik spesialisaatiosta. Komparatiivi: Ablatiivin käyttö adjektiivin komplementin merkitsemiseen vertailussa on suhteellisen yleistä.

23. Spatiaalisijat, jotka ovat adpositioiden vaikutuksessa: On mahdollista, että sijamerkitsijöillä, jotka ovat sopivia koodaamaan spatiaalisia suhteita ilman minkään adposition apua, voi olla myös käyttöjä, jossa ne ovat adpositioiden hallinnassa. Esim. baskin zehar ’throughout’ yhdistää NP:n lokatiivisijaan; turkin kadar ’until’ yhdistää NP:n allatiivisijaan. Spatiaalisijat ja nominidependenttien syntaktinen rooli: Spatiaalisijoja käytetään harvoin merkitsemään NP:iden roolia nominien dependentteinä. Jotkin kielet käyttävät systemaattisesti ”adjektiivin luojia” (adjectivizers) muuttamaan normaalisti verbin satelliitteina käytettyjä sanoja ja ilmauksia nominien dependenteiksi. Esim. baskin -ko, turkin -ki ja akhvakhin -se. Spatiaalisijoista johdettuja ei-spatiaalisijoja: Yleistys adpositioiksi alkuperäisistä spatiaalisijoista ei ole ainoa tapa, jolla spatiaalisijojen status voi muuttua. Toinen mahdollinen skenaario on, että kun kehittyy ei-spatiaalisia käyttöjä, niin spatiaalisijoja aletaan käyttämään etupäässä niiden uudessa funktiossa ja entisten spatiaalisijojen tilalle kehittyy uusia.