Varhaisen puuttumisen menetelmiä Kirkkohallitus 7.10.2010 Marie Rautava, MLL

1. Varhaisen puuttumisen menetelmiä Kirkkohallitus 7.10.2010 Marie Rautava, MLL

2. "Aina kun lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu jotain kamalaa, joku taho kertoo, että olivathan ongelmat jo vuosia sitten nähtävissä. Jos ne kerran nähdään ja tiedetään, miksi ei auteta ajoissa?"

3. Lapsella on oikeus varhaiseen puuttumiseen • Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turval-liseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. • YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus erityiseen huolenpitoon ja apuun sekä oikeus erityiseen suojeluun henkiseltä ja fyysiseltä hyväksikäytöltä. • Aikuisten velvollisuus on puuttua tilanteisiin, joissa lapsen oikeuksia loukataan!

4. Mitä varhainen puuttuminen on? • Ei ole olemassa yhtä varhaisen puuttumisen määri-telmää; yleisesti tarkoitetaan sitä, että ongelmat havaitaan ja niihin pyritään löytämään ratkaisuja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa • Varhaisesta puuttumisesta puhutaan mm. sairauksien, oppimisvaikeuksien, päihteiden käytön, nuorisorikollisuuden ja työttömyyden ehkäisyyn ja hoitoon liittyvissä kysymyksissä • Varhaisen puuttumisen lisäksi tarvitaan hyvinvointia rakentavaa ja ongelmia ehkäisevää työtä.

5. Varpuverkosto 2004 alkaen • Oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, puolustusministeriö, työministeriö, Kirkkohallitus, Opetushallitus, THL, Kuntaliitto, Folkhälsan, A-klinikkasäätiö, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Vanhempainliitto. • Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen VerDi-tiimi kehittää ja kouluttaa varhaisen puuttumisen menetelmiä sekä tekee niistä vaikuttavuustutkimusta. • Varpu-sivustot: www.varpu.fi

6. Varpu-toiminnan tavoitteet • Kouluttaa ja levittää varhaisen puuttumisen ja tukemisen hyviä käytäntöjä • Kehittää lasten ja nuorten kanssa toimivien tahojen yhteistoimintaa • Edistää vastuunoton ja välittämisen kulttuuria • Edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä Valtakunnallisella, alueellisella ja paikallistasolla

7. Milloin voit puuttua? • Oma subjektiivinen huolesi riittää • Kun kohtaat avun tarpeessa olevia aikuisia, selvitä myös heidän lastensa tilanne ja avun tarve • Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa

8. Subjektiivinen huoli • Subjektiivinen huoli lapsesta perustuu kontaktitietoon, jota on vain hänen kanssaan tekemisissä olevilla ihmisillä • Jokaisen kontaktitieto on ainutlaatuista • Aikuisilla on työnsä/tilanteensa puolesta erilaiset auttamismahdollisuudet, siksi huoli lapsesta voi olla eriasteinen. • Huoli kasvaa sitä mukaa, kun aikuinen kokee omien auttamismahdollisuuksiensa vähenevän

9. Huolen vyöhykkeistö • kontrollilla tarkoitetaan tilanteen hallinnan lisäämistä rajoittamalla jotakin epätoivottavaa asiaa esim. päihteiden käyttöä. Arnkil & Eriksson / THL

10. Miten puutut? • Kun puutut, tarjoa tukea ja yhteistyötä • Pyri kunnioittavaan vuoropuheluun • Tue perheen voimavaroja, luo toivoa • Tarvittaessa hae yhteistoimintaa muiden työntekijöiden tai aikuisten kanssa • Puutu rakentavasti ja vastuullisesti: varmista, että lapsi/perhe saa tarvitsemansa avun.

11. Varhaista puuttumistatukee se, että • kaikilla lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa työskentelevillä on sellaisia työkäytäntöjä, jotka tukevat pulmien tunnistamista ja niihin tarttumista • tarvittaessa tukena on yhteistyöverkosto, jolta voi saada lisäapua • yhteistyössä hyödynnetään ja arvostetaan erilaista osaamista niin julkisella kuin järjestösektorilla • käytössä on tasavertaista vuoropuhelua rakentavia työmenetelmiä

12. Huolen puheeksiottomenetelmä • Lomake, joka auttaa valmistautumaan keskusteluun vanhempien kanssa • Puheeksi otetaan henkilökohtainen lasta koskeva huoli, ei lapsen tai perheen ongelma • Puheksiottoon valmistaudutaan pohtimalla, mitä voimavaroja perheessä on ja mitä itse voi tarjota tueksi • Etukäteen mietitään, millainen tapa ottaa huoli puheeksi on vanhempia arvostava ja yhteistyötä rakentava

13. Huolikartoitus • Huolen vyöhykkeistön avulla kartoitetaan työn-tekijöiden subjektiivista huolta heidän työssään kohtaamistaan lapsista ja nuorista • Viikon ajan tukkimiehen kirjanpidolla tehtävä kartoitus tuottaa tietoa siitä, paljonko ja minkä asteista huolta lapsista koetaan • Tuntuvan huolen alueella saadaan näkyviin tiiviim-pää yhteistyötä tarvitsevien lasten ja nuorten osuus • Voidaan toteuttaa työyksikössä, asuinalueella, kunnassa tai seutukunnassa.

14. Hyvien käytäntöjen kokoaminen • Vyöhykkeistölle kootaan omat hyvät työkäytännöt sekä hyvät yhteistyökäytännöt • Hyvät käytännöt kootaan vyöhykekohtaisesti (ei-huolta, pieni huoli, tuntuva huoli, suuri huoli) • Tavoitteena on tuottaa oman työn ja yhteistyön menetelmäpaletti • Työskentely auttaa tutustumaan omiin ja toisten työkäytäntöihin ja tarjoaa välineitä lapsi- ja perhetyön kehittämiseen.

15. Dialogiset yhteistyöpalaverit • Tavoitteena eri osapuolten vastuun- ja työnjaon selkiyttäminen ja konkreettinen suunnitelma • Erilaisia palaverimuotoja aiheen ja osallistujien mukaan • Ulkopuoliset verkostokonsultit ohjaavat palaverin kulkua • Vuoropuhelurakenne varmistaa moniäänisen, voimavarakeskeisen ja tasavertaisen keskustelun • Turvataan kaikkien mahdollisuus puhua, tulla kuulluksi ja kuunnella.

16. Keskustelu vs. dialogi • Keskustelu on vuoropuhelu, jossa tuodaan esiin oma kanta ja puolustetaan sitä. • Dialogi on vuoropuhelu, jossa - ihmiset ajattelevat yhdessä - on monia näkökulmia - kukaan ei ole väärässä - omaa kantaa pidetään vain askeleena kohti uutta ymmärrystä - painopiste on vuorokuuntelussa - lopputulos on jotain kaikille uutta.

17. Tulevaisuuden muistelu Kysymykset perheelle: • Vuosi on nyt kulunut ja asiat ovat aika hyvin. Miten ne ovat sinun kannaltasi? • Mitä sinä teit tämän myönteisen kehityksen aikaansaamiseksi? Mistä ja keneltä sait tukea ja millaista tukea? Kysymykset työntekijöille: • Kuten kuulitte, asiat ovat perheessä nyt aika hyvin. Mitä sinä teit tämän myönteisen kehityksen tueksi? Saitko jostakin tukea, millaista? Lopuksi kaikille kysymys: • Mistä olit huolissasi silloin vuosi sitten ja mikä sai huolesi vähenemään?

18. Dialogisuuden peruspilarit • Läsnäolo • Kunnioitus • Kuunteleminen • Avoimuus • Luottamus • Subjektiivisuus, minä-puhe

19. Asiantuntijalähtöisyys • Yksin tekeminen • Ongelmapuhe • Asioiden nimeäminen • Paremmin tietäminen • Puolesta päättäminen

20. Asiakaslähtöisyys • Puututaan omaan huoleen • Pidetään kokemustietoa yhtä arvokkaana kuin asiantuntijatietoa • Haetaan tarvittaessa muilta apua • Huolehditaan siitä, että asiakas ja hänen läheisensä ovat mukana kaikissa elämäänsä koskevissa pohdinnoissa • Haetaan voimavaroja ja luodaan toivoa • Rakennetaan dialogisia kohtaamisia