Vammaisten päihdepalveluiden kehittyminen Suomessa 1998 - 2004

1. Vammaisten päihdepalveluiden kehittyminen Suomessa 1998 - 2004

2. Yhteiskunnan muutokset ja lainsäädäntö • Vammaisten päihdeongelman edessä ristiriitaisia tunteita ja avuttomuutta • Siirtyminen pois laitoskeskeisyydestä • Integroituminen tuonut mukanaan myös kielteisiä seurauksia • Palveluiden turvaaminen lainsäädännöllä ei välttämättä silti takaa yhdenvertaisia palveluita

3. Asenteet vammaisiin ja heidän päihteiden käyttöön • Vammaiset koetaan ”pyhäkoluihmisinä”, heitä säälitään, mitätöidään, halveksitaan tai pidetään erityisen sankarillisina ja urheina • Ei nähdä olevan samoja oikeuksia ja velvollisuuksia • Ei kohdella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisena kansalaisena • Paremmat syyt juoda tai ei oikeus juoda lainkaan – kuitenkin juomisen syyt samat oli kyseessä vammainen tai ei vammainen

4. Vammaisten päihdetyön alku 1998 • Vammaisten päihdehaittojen ehkäisyprojekti Sininauhaliitossa 1998-2000 • Jaettiin tietoa vammaisuudesta ja päihteistä • Kartoitettiin kuuden kaupungin päihdepalvelut n. 200 toimintayksikössä ja tuotettiin paikkakuntakohtaiset palveluoppaat • Oppaassa tietopuolinen artikkeliosuus, oma-apuohjeita ja Audit testi • Julkaistiin materiaalia äänikasetteina, pistekirjoituksella ja tuotettiin selkokielistä päihdemateriaalia

5. Huomioita päihdepalveluiden puutteista 1998 -2000 • Päihdepalveluissa ei oltu edes ajateltu, että myös vammaiset tarvitsevat päihdepalveluiden apua • Tilat olivat usein liikuntaesteelliset • Avustavaa henkilökuntaa ei juuri ollut, odotettiin melko itsenäistä selviytymistä • Hoidossa käytettävä materiaali ei vammaisille soveltuvassa muodossa

6. Tuloksia päihdepalveluista • Vammaisilla on päihdeongelmia vähintään yhtä paljon kuin ei vammaisilla • Vammaiset tarvitsevat päihdepalveluiden apua päihteistä toipumiseen, ei hoidu vammaispalveluiden piirissä • Vammaisten erityistarpeita ei oltu huomioitu päihdehoidossa – hoidon teho kärsii • Vammaisten kohtaamista päihdepalveluissa koettiin haasteellisena

7. Tuloksia vammaispalveluissa • Vammaistyöntekijät eivät tunnistaneet päihdeongelmia, eivätkä osanneet ohjata päihdehoitoon • Työntekijät saattoivat jopa edesauttaa päihderiippuvuuden kehittymistä toiminnallaan • Ratkaisuna nähtiin vain häätö tai kuntoutusjakson keskeyttäminen – ei päihdehoitoon ohjaaminen • Itsemäärääminen, holhoaminen vai heitteillejättö

8. Vammaisten päihdepalveluiden kehittäminen Vapa, 2001 - 2004 • Koska vammaisten päihdetyötä ei oltu huomioitu aiemmin lainkaan, puutteita palvelukentässä oli runsaasti • Haettiin yhteistyökumppaneita muista päihdejärjestöistä tammikuussa 2000 • Mukaan lähtivät: A-klinikkasäätiö, Helsingin Diakonissalaitos, Kalliolan Kannatusyhdistys ja Sininauhaliitto • Haettiin Raha-automaattiyhdistykseltä rahoitusta neljä vuotta kestävään hankkeeseen

9. SININAUHALIITTO Projektityöntekijä Tero Hintsa KALLIOLAN KLINIKAT Projektityöntekijät Heidi Eriksson & Arja Talja HELSINGIN DIAKONISSALAITOS Projektityöntekijä Seija Savolainen SININAUHALIITTO Projektikoordinaattori Eija Kilgast A-KLINIKKASÄÄTIÖ Kehittämiskoordinaattori Marja Merikallio

10. Näkövammaisten päihdepalveluiden kehittäminen • Näkövammaisten mm. Lineaaripuhelinpalvelun kautta tuli tietoa siitä, ettei päihdehoitopaikat kyenneet palvelemaan näkövammaisia asiakkaita • Kalliolan omissa yksiköissä tehty tilojen kartoitukset näkö- ja kuulo-näkövammaisten tarpeista lähtien mm. kontrastien ja valaistuksen näkökulmasta -> muutostyöt • Hoidossa käytettävän materiaalin muokkaaminen näkövammaisille soveltuvaksi • Kaikille soveltuvien, esteettömien ja saavutettavien palveluiden ajattelun laajentaminen päihdepalveluihin • Saavutettavat päihdepalvelut malli

11. Kehitys- ja liikuntavammaisten päihdepalveluiden kehittäminen • Hankeen aluksi kehitettiin ryhmä- ja leiritoimintamalleja sekä vertaistukea kehitys- ja liikuntavammaisille • Kehittämistyön myötä suunnattu päihdestrategiamallin kehittämiseen • Strategiaprosessi mahdollistaa asiakkaan päihdetilanteen kartoittamisen ja antaa valmiuksia puuttua päihdetilanteisiin • Antaa yksiköille valmiudet tehdä omat toimintaohjeet tällaisten tilanteiden varalle • Päihdestrategian suunnittelumalli

12. Kuurojen päihdetyön kehittäminen • A-klinikkasäätiöllä edustaja Kuurojen Liiton Onni-projektin ohjausryhmässä 1998 – 2000. Projekti keskittyi kuurojen syrjäytymisen ehkäisyyn. • Vapa:ssa kehitetty kolmiportaista koulutusmallia kuurojen kanssa työskentelevälle henkilöstölle • Tehty Kouluttavan opas ja viittomakieliset sivustot Päihdelinkkiin • Koulutusmalli

13. Aivo- ja selkäydinvammaisten päihdetyön kehittäminen • Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa esiin noussut tarve päihdeasioiden huomioon ottamiseksi vammaisten kuntoutuslaitoksessa mm. päihteitten, erityisesti huumeitten takia vammautuneitten osuuden lisääntyessä • Kehitetty myös hoidontarpeen arviointia ja ohjausta päihdehoitoon osana jatkokuntoutusta • Perustettu liikuntavammaisille katkaisuhoitoyksikkö ja päihdeongelmaisille vammaisille asumispalveluyksikkö • Päihteettömän vammaiskuntoutuksen malli

14. Hankeen koordinointi ja monitoimijuus • Koordinaatio on pyrkinyt mahdollistamaan neljän osahankeen ja neljän eri järjestön tekemän kehittämistyön luomalla tiedon ja osaamisen vaihdolle edellytyksiä • Toiminut tiedon kokoajana, eteenpäin viejänä ja käytännön asioiden järjestelijänä • Toimittanut projektin yhteisen julkaisun 2003 • Tuottanut Liian Siisti Delaamaan ehkäisevän päihdetyön viittomakielisen videon 2001 • Kehittänyt mallia siitä, kuinka kaksi eri toimintasektoria ja useat eri järjestöt kykenevät kehittämään työtä ja palveluita yhdessä =>monitoimijamalli.

15. VAPAN TUOTTAMAT MALLIT KOORDINAATIO MONITOIMIJAMALLI SININAUHALIITTO PÄIHDESTRATEGIAN SUNNITTELUMALLI HELSINGIN DIAKONISSALAITOS PÄIHTEETTÖMÄN VAMMAISKUNTOUTUKSEN MALLI KALLIOLAN KLINIKAT SAAVUTETTAVAT PÄIHDEPALVELUT MALLI A-KLINIKKASÄÄTIÖ KOULUTUSMALLI