210 likes | 363 Views
KEINU – taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007 Väliseminaari 12.12.2006 Teija Makkonen . Keinun tavoitteet. taide- ja kulttuuritoimintamallien kehittäminen taiteilijoiden ja vanhusyhteisöjen yhteistyölle
E N D
KEINU – taiteilijat vanhusyhteisön arjessa2006-2007Väliseminaari 12.12.2006 Teija Makkonen
Keinun tavoitteet • taide- ja kulttuuritoimintamallien kehittäminen taiteilijoiden ja vanhusyhteisöjen yhteistyölle • taidetta ryhmille, joiden on vaikea lähteä hakemaan taide- ja kulttuurikokemuksia yhteisönsä ulkopuolelta: kulttuurinen tasa-arvo • laitoksissa asuvien (myös päivätoimintaan osallistuvien) vanhusten syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäiseminen, osallistuminen, ilo ja elämykset • vanhustyöntekijöiden/henkilökunnan työhyvinvointi ja jaksaminen: hoitotyön rikastuttaminen taiteen keinoin yhteisöllisyyden vahvistaminen • taiteilijoiden vanhustyön osaaminen Teija Makkonen
Keinua liikuttavana voimana sosiokulttuurisen innostamisen ja yhteisötaiteen periaatteet: soveltavan taiteen ja osallistuvan taiteen kokeilut ja tunnetuksi tekeminen • pohjoiskarjalaisten ammattitaiteilijoiden työtilanteen parantaminen: työllistymistä tukevien rakenteiden synnyttäminen • julkisen ja yksityisen sektorin palveluyksiköiden kynnysten madaltaminen taiteilijoiden palkkaamiseen • taiteen merkitys vanhustyössä ja laajemminkin hyvinvoinnin edistäjänä - HYVINVOINTIA KULTTUURISTA Teija Makkonen
Keinun sosiokulttuurinen vanhuuskäsitys • lääketieteellisen, medikaalisen hoitotyön rikastuttaminen ja laajentaminen: ikäihminen rikkaita ikäkerroksia kantava luova kansalainen, ei raihnainen hoidon kohde • lähtökohtana ikäihmisten oma kulttuuri, joka syntyy heidän omista luovista voimavaroistaan ja luovuudestaan käsin, ja joka kumpuaa heidän omasta elämisen maailmastaan, eletystä elämästään ja rikkaasta kokemusvarastostaan (Hohenthal-Antin 2001) Teija Makkonen
Yhteisötaiteen luonteesta • yhteisötaiteen prosessiluonne ei irrallisia, ohjaajan suunnittelemia tuokioita vaan jatkumo, jossa tärkein tuotos on prosessi itse – kaikkien osallistuminen • taide ei harvojen etuoikeus eikä ylellisyyttä, vaan tärkeä muoto tunteiden ja ajatusten ilmaisuun • hitaat, aikaa vaativat prosessit – miten sovittaa kiireiseen projektiaikatauluun? • pyrkimys positiiviseen arjen muutokseen yksilö- ja yhteisötasolla muutos voi olla suurta tai pientä, se voi tapahtua elämäntavoissa, asenteissa, kokemuksissa tai näkökulmien muutoksena kaikkien osallistujien elämässä ja mielissä • MITÄ TAITEELLA HALUTAAN KERTOA? • MITÄ TAIDE TEKEE NÄKYVÄKSI? Teija Makkonen
yhteisötaiteessa korostuvat vuorovaikutus ja kommunikointi – itsensä ja toisten näkeminen uudessa valossa • yhteisö osallistuu tekemiseen tai on osa teosta -> tilanteiden mukaan jatkuvasti muuttuva ja vaihteleva taide • taide yksilöiden ja yhteisön merkittävä voimavara ja sosiaalisen muutoksen väline: kuuluminen ympäristöön ja yhteisöön – yhteiskunnallinen osallisuus • myös epäkohtien esilletuominen taiteen kautta – poliittinen tavoitteellisuus (mm. Van Delft, Kantonen, Heikinaho) Teija Makkonen
Keinun toiminta • 11 eri alan taiteilijaa (kuvataide, musiikki, draama, tanssi, taidekäsityöt, kirjallisuus) • 12 kunnallista ja yksityistä vanhusyksikköä: Joensuu, Lieksa, Outokumpu, Eno/Uimaharju, Kitee, Kesälahti, Hoitokoti Piritta/Joensuu ja Eerika/Kitee • Taiteilijat työskentelevät Keinussa 20h/kk: elokuu-toukokuu 2006-2007: yhteinen suunnittelu –/toiminta/arviointi • Kuukausittaiset kehittämispäivät: taiteilijat ja vanhustyöntekijät (n. 35 hlöä) kokoontuvat jakamaan kokemuksiaan ja saamaan valmennusta mm. yhteisötaiteeseen, innostamiseen ja vanhustyön käytännön asioihin kehittämispäivien sisällöt muotoutuvat yhteistyön tarpeista käsin Teija Makkonen
Keinun heilahduksia: väliarviointi: • Taiteilijoiden ja vanhusyksiköiden henkilökunnan ryhmähaastattelut marraskuussa 2006 • Kehittämispäivät elokuusta marraskuulle 2006 – muistiot • Kehittämispäivien ennakkotehtävät – kirjeenvaihto ja keskustelut Teija Makkonen
Yleisiä havaintoja • Taiteilijat löytäneet paikkansa –useimmat liittyneet vanhusyhteisöön luontevasti ”kuin kotiinsa” • Vanhusryhmät muotoutuneet vanhusyhteisöissä • Useimmissa yksiköissä taiteilija-vanhustyöntekijä –työparit löytyneet - vuorovaikutus toimivaa. Myös useampiakin vanhustyöntekijöitä osallistuu Keinu-työhön ja kehittämispäiviin • Vanhusten osallistuminen suunnitteluun pikemminkin luottamuksen löytämistä ja tutustumista – muistihäiriöt ja ”osallistumisen outous” – hoidettavan rooli, taide vierastuttaa? • taiteilijan ja vanhustyöntekijän yhteistyön varaan rakentuva Keinu - taiteilijan taideosaaminen, hoitajan hoitotyö • Yhteisöllisyyden koetaan vahvistuneen – liikettä on syntynyt! Teija Makkonen
Joissain yksiköissä Keinu jäänyt myös irralleen vanhuslaitoksen arjesta – työntekijäpula ja aikapula estää osallistumisen, kielteiset asenteet ym. • Monenlaisia toiminta- ja taidemalleja kokeillaan: mm. käsillä tekeminen, muistelutyö, kirjallisuus, sadutus ja runotus, musiikki, laulaminen, tanssi ja liike, erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestäminen kootaan toimintakansioihin – ”sosiokulttuuriset työkalupakit” • 1-3 ryhmää/taiteilija: dementoituneista päivätoimintaryhmiin. Dementoituneiden ryhmissä huomioitava: • rauhallinen tila, heterogeeniset ja pienet ryhmät, yksinkertaisuus, lyhyet tuokiot • säännöllisyys, jatkuvuus, pysyvyys • taiteilijan ja vanhustyöntekijän yhteistyö välttämätöntä Teija Makkonen
Taiteilijan monivärinen roolipaletti • Useimmilla taiteilijoilla ei entuudestaan kokemusta vanhustyöstä, vanhuslaitoksista tai yhteisötaiteesta toisaalta tämä mahdollistaa myös ennakkoluulottomia kokeiluja • Aktiivinen rooli: innostaja, suunnittelija, organisaattori, toiminnan vetäjä, uuden kokeilija … • Tarvitaan tilannetajua ja oman taiteenlajin ylittämistä -valmiutta monenlaiseen tekemiseen ja joustamiseen • Koko persoonan likoon laittaminen - ROHKEUS OLLA AUKI!! • Vanhusten heikko toimintakyky (dementia, fyysiset sairaudet ja rajoitukset) ja vanhusyhteisöjen todellisuus (kiire, aika- ja henkilöstöpula, struktuurit, työparin puute, tiedonkulun puutteet, hierarkiat ym.) yllättäneet: yksinäisyys, epävarmuus, orpous… Teija Makkonen
Omista taiteellisista kunnianhimoista jouduttu usein luopumaan/tinkimään • 1xvk tai 2xkk liian lyhyt toiminta-aika taidetyön kokonaisvaltaiselle toteutukselle • Taiteilija odotettu vieras, arjen piristäjä ja rutiinien rikkoja miten myös työntekijöiden taideharrastukset ja -menetelmät ym. saataisiin koko vanhusyhteisön käyttöön? ”Suurimpia ilon aiheita on onnistunut, hyvän mielen sessio vanhusten kanssa.... iloinen puheen sorina.” Teija Makkonen
Taiteilijoiden kokemuksia: • ”Keinu ei ole vain taiteilijan varassa vaan luomme sitä yhdessä: vanhukset, taiteilijat, työntekijät ja omaiset. Taide ei ole olemassa vain taiteilijan päässä” • ..”.taide on minulle syvällistä pohdintaa, johon kykenemme kaikki omalla tavallamme. Taide on taidetta tuntemattomalle samaa kuin askartelu. Tämän vuoksi koen, että en kykene kommunikoimaan hoitajien kanssa” • ” minusta tuntuu että vanhukset jotenkin imevät minusta virran ihan täysin… olla ikään kuin moottorina ja käyttövoimana” • ”Keinu muuttaa minua ihmisenä – muistot menneiltä vuosilta tekevät minusta ehjemmän ihmisen, jolla on vahvemmat juuret ja suunta, mitä kohti mennä Teija Makkonen
Vanhustyöntekijöiden kokemuksia • Monella Keinu-vanhustyöntekijällä omakohtainen taideharrastus – ”huono omatunto” kun ei ehdi tekemään vanhusten kanssa muuta kuin perustyötä! • Keinu tarpeellinen ja ”erilainen työpäivä” uudenlainen tapa nähdä vanhus hoidettavan sijaan tekijänä ja toimijana • Innostus, ilo, osallistuminen myös työajan ulkopuolella rohkeus ja uskallus tehdä jotain erilaista – itsensä likoon laittaminen, tunnetyö myös henkisesti vaativaa! • Hoitajan ja avustajan rooli välttämätön, rooli taiteen tekijänä vieraampi • ”Ihanaa mutta liian usein utopiaa” – arjen kiire tappaa unelmia! Työntekijöitä vaikeaa irrottaa perustyöstä Keinuun • Vanhustyöntekijä-taiteilija –työpari voi jäädä muun työntekijäyhteisön ulkopuolelle erilliseksi osaksi vanhuslaitoksen toimintaa muut ”katsovat kieroon” Teija Makkonen
Myös syyllisyyden tunteet osallistumisesta yleisiä – ”minä vaan täällä Keinuttelen ja muut tekevät ”oikeat” työt”! • Syyllisyyttä myös siitä, ettei muita yhteisön työntekijöitä saa mukaan Keinuun tai innostumaan • Koetaan että taidetyötä ei vielä mielletä olennaiseksi osaksi hoito- ja hoivatyötä – monesti taide ja kulttuuri erillinen lisuke ja koristus – ekstraa, ei ”oikeaa” työtä • ”Vieraskoreus” taiteilija näkee vanhuksesta hyvät puolet, vanhustyöntekijä taas myös huonotuulisuuden, levottomuuden ym. Jotta Keinu toimisi vanhusyhteisön arjessa: - työntekijällä oltava oma kiinnostus taidetyötä kohtaan ei onnistu jos määrätään ylhäältäpäin - kaikkien halukkaiden työntekijöiden osallistuminen mahdollistettava esim. työvuorolistoissa – muiden hyväksyntä/henkinen tuki taidetyötä kohtaan tärkeää - KOKO YHTEISÖN TAHTOTILA Teija Makkonen
Vanhus Keinussa Vanhusten haastattelut keväällä 2007 – tässä taiteilijoiden ja vanhustyöntekijöiden havaintoja: • Ilo, odotus, huumori, valmistautuminen, kohentunut muisti, esille nousevat yksilölliset ja piilevätkin taidot, vaihtelu ja virkistys arkeen - yleistä yhteisötaideteoksen ympärillä tarinoiminen Keinu-päivien välillä – myös omaiset • Muistelu ja käsillä tekeminen mieluisinta – jotta koetaan mielekkäänä, on sen kytkeydyttävä elettyyn elämään ja työhön usein kaivataan konkreettista kotiin vietävää, näkyvää tuotosta (vrt. yhteisötaide ja –teos koko yhteisön omaisuutta) • Käsillä tehdessä levottomuus unohtuu erityisesti dementoituneet vanhukset Teija Makkonen
Taide, kulttuuri ja taiteilijakin ovat käsitteinä vieraita – usein reaktio: ”Enhän mie oo mittään, ei miusta kukkaa välitä” Taide nostaa esille myös vaikeita, pelottavia ja traumaattisia muistoja ja kokemuksia : • Esimerkiksi varhaisvaiheen dementiassa omiin rajoihin, osaamattomuuteen ja menetettyihin taitoihin törmääminen – ”sammuminen” • Sota, kuolema, menetykset, väkivalta… • Levottomuus, rauhattomuus, unettomuus, vaeltelu – liikkeelle lähtevät prosessit – kuka ottaa vastaan? • Onko tilaa/lupa kaikenlaisille tunteille? • Hankalat, ikävät ja itkuiset hetket hoidettava tässä ja nyt! vanhustyöntekijöiden rooli korostuu Teija Makkonen
Lupa myös • Olla osallistumatta • Olla muistamatta • Seurata sivusta tai lähteä pois Teija Makkonen
Odotuksia,kysymyksiä,toiveita, ideoita keväälle 2007 • Minkä asian puolesta toimitaan? Mitä taiteen kautta halutaan kertoa? – yhteisötaideidean selkiyttäminen • Miten kaikkein huonokuntoisimmatkin vanhukset pääsevät mukaan yhteisötaiteeseen? ”Pienet ihmisyyden hetket” kaikkien saataville • Vain henkilökunnalle suunnattu Keinu-hetki Keinu tutuksi omakohtaisen kokemuksen kautta • Vanhusten kokemukset haastattelut • Opiskelijat ja koulutusohjelmat paremmin mukaan • Taiteilijoiden ja vanhustyöntekijöiden portfoliot toimintakansioiden pohjalta Teija Makkonen
Kuntapäättäjien seminaari – mitä hyötyä on taidetyöstä vanhuslaitoksessa? • Loppuseminaari – kaikille avoin Keinun päätös • Toimintamallien ja –tapojen juurruttaminen ja jatkuvuus Keinun jälkeiseen elämään - työkalupakit kaikkien käyttöön - taiteilijoiden työllistyminen? Mikä on taiteilijan ja vanhustyöntekijän rooli, merkitys ja työnjako? Tarvitaanko molempia? HEILUKOON KEINUMME KORKEALLE! Teija Makkonen
Yhteystiedot: Teija Makkonen Puh. 050 364 0236 E-mail: teija.makkonen@pkamk.fi www.pkamk.fi/keinu Teija Makkonen