Varhaiskasvatuksen yhteisöllisyys

1. Varhaiskasvatuksen yhteisöllisyys Lasten yhteisöt ja vertaissuhteet varhaiskasvatuksessaJanica Ahonen & Linda Majoinen14.3.2013

2. Pienten piirissä – yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille (2013) • Päivi Marjanen, Marjaana Marttila ja Marjo Varsa (toim.), eri kirjoittajien artikkeleita • Tarkastellaan kasvuyhteisön merkitystä lapselle, annetaan aineksia hyvän kasvuyhteisön luomiseen • Miten yhteisöllinen toiminta ja osallisuus tukevat lasten hyvinvointia – eri näkökulmia • Lasten vertaissuhteet ja yhteisöllisyys

3. Miksi yhteisöllisyys? • Varhaiskasvatuksen merkitys korostunut perheen rinnalle yhteisön tarjoajana • 2009 lapsista 56,7% kunnallisessa päivähoidossa (Sotkanet 2010) > paikka kartuttaa sosiaalista alkupääomaa sekä luoda sosiaalisia suhteita (Pulkkinen 2000) • Yhteisöillä ja niissä koetuilla kokemuksilla merkitys persoonallisuuden ja maailmankuvan kehitykselle(Kaipio 2000) • Tietoa lasten yhteisöllisyydestä on vähän > vaikea aihe tutkia (Koivula - Lasten yhteisöllisyys ja yhteisöllinen oppiminen päiväkodissa, Jonsdottir tutki lasten sosiaalisia suhteita, ja niistä erityisesti vertais- ja ystävyyssuhteita)

4. Yhteisöt päiväkodissa • Päivähoitoyksikköä voidaan nimittää kasvatusyhteisöksi joka muodostuu kasvattajayhteisöstä ja lasten yhteisöstä (Kaipio 2000) • Lasten yhteisöt näyttäytyvät usein pienyhteisöinä, jotka voivat koostua kahdesta tai useammasta lapsesta (Ahonen & Majoinen, 2010) • Yhteisöllisyys ilmenee ensin ystävien ja ydinryhmien kesken, sitten pienissä ryhmissä ja lopulta koko ryhmässä (Koivula, 2010) • Yhteisöön kuulumiseen liittyy oleellisesti lapsen sosiaalinen status. Statuksen ollessa korkea on yhteisöön kuulumisen tunne palkitseva, mutta lapsen ollessa jatkuvasti yhteisössä torjuttu, hän alkaa helposti itsekin pitää itseään sosiaalisesti epäonnistuneena. (Salmivalli, 2005)

5. ”Mä en kutsu suamun synttäreille” – lasten yhteisöt päiväkotiryhmissä (joulukuu 2010) • Kasvattajien tietoisuuden lisääminen > lasten yhteisöllisyyden hyödyntäminen > voidaan taata tasavertaisuus ja tilaisuus oppia yhteisöjen tuomia hyötyjä kuten esim. sosiaalisia taitoja • Tarkastelimme ja vertailimme lasten yhteisöjä ja niiden ilmenemistä kahdessa eri päiväkotiryhmässä (37 lasta, 3-6-vuotiaita) • Pääpaino ryhmän sisäisten suhteiden ja vuorovaikutuksen kuvailussa • Tapaustutkimus jossa suhteita selvitettiin sosiometrisen kyselyn ja sosiogrammin avulla> saatua tietoa syvennettiin havainnointien ja haastattelujen avulla

6. Tulokset • Sosiometrialla viitataan tiedonhankintamenetelmiin, joilla kerätään aineistoa yksilöiden välisistä suhteista. (Ropo 2001) • Sillä tarkoitetaan myös psykiatri J. L. Morenon kehittämää menetelmää jossa kuvataan sosiometrisellä kuviolla, jota nimitetään sosiogrammiksi, pienryhmän sosiaalisen verkoston rakennetta. (Ropo 2001) • Jonsdottir(2007) on erotellut sosiogrammeista kolme osa-aluetta: • Sosiaalinen kuuluminen (tulee nimetyksi kaveriksi) • Sosiaalinen solidaarisuus (nimeää kavereita) • Ystävyyssuhteet (molemminpuolinen nimeäminen) • Sosiogrammilla voidaan havainnollistaa sosiometrista asemaa, joka ainakin osittain heijastelee yksilön sosiaalisen käyttäytymisen laatua sellaisena kuin muut yksilöt ovat sen kokeneet (Poikkeus 2001)

9. Koska suurimmalla osalla lapsista (29/37) oli ystävyyssuhde, voidaan tulosta pitää yleisesti ottaen hyvänä. • Toisaalta, jos yhdeltäkin lapselta puuttuu ystävyyssuhde, voidaan sitä pitää huolestuttavana. Se, että muut lapset eivät nimenneet jotain lasta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei lapsi leikkisi kenenkään kanssa päiväkodissa tai ettei hänellä olisi lainkaan suhteita muihin lapsiin. • Sosiogrammi ei siis kerro koko totuutta, vaan sen avulla saatuja tuloksia voidaan syventää myöhemmin muiden tutkimusmenetelmien avulla.

10. Tutkimustulokset on jaettu kolmeen osa-alueeseen: • Yhteisöjen piirteet • Lapsen asema yhteisössä • Tavat toimia yhteisöissä

11. Yhteisöjen piirteet • Alle kouluikäisten ystävyys perustuu pitkälti yhteisiin toimintoihin ja sillä on hyvin konkreettiset muodot (Kauppila 2006) • Lasten yhteisöt rajautuvat leikin avulla, erityisesti vapaan leikin tilanteissa, jolloin yhteinen tekeminen määrittää sen hetkisen yhteisön. (Ahonen & Majoinen 2010) • Leikissä lapset tekevät rajausta sen hetkisestä yhteisöstä ja korostavat ”meitä”, millä halutaan tehdä erottelua muiden lasten välillä ja vahvistaa omaa yhteisöön kuulumisen tunnetta. (Ahonen & Majoinen 2010)

12. Perusteita lasten yhteisöjen muodostukselle • Tunteisiin liittyvät syyt esim. yksinjäämisen pelko • Vakiintuneet ystävyyssuhteet • Leikin moninaisuus • Sukupuoli ja ikä

13. Lapsen asema yhteisössä • Opinnäytetyössä todennettiin korkean ja matalan sosiaalisen statuksen olemassaolo • Matalan statuksen lapsella yhteisöön liittyminen ei aina onnistu ongelmitta, tai se vaatii ylimääräistä ponnistelua. Yhteisö ei tunnista näitä lapsia automaattisesti yhteisön jäseniksi. (Ahonen & Majoinen 2010) • Matalan statuksen lapset vetäytyvät yhteisöstä tai hakeutuvat aktiivisemmin yhteisön seuraan kuin yhteisö heidän seuraansa. (Ahonen & Majoinen 2010)

14. Esimerkki 1 – matala sosiaalinen status • Eetu istuu kivellä ja katselee kun Lassi ja Teemu ajavat pyörillä. Lassi ja Teemu pysähtyvät aina Eetun kohdalla ja sanovat: ”Taksi!”, mutta lähtevät kuitenkin aina karkuun kun Eetu yrittää tulla pyörän kyytiin. Eetu sanoo: ”Mä haluun oikeesti taksiin!”, johon Lassi vastaa: ”Sun pitää antaa sit rahaa.” ja Teemu lisää: ”Kivet on rahaa.” Lassi sanoo: ”Sun pitää antaa kolme kiveä.” johon Teemu lisää: ”Ei kun sata kiveä pitää antaa.” Eetu alkaa etsiä kiviä ja Lassi ja Teemu katselevat vierestä ja määrittelevät minkä muotoisia kivien pitää olla. Eetun annettua kiviä hän lopulta pääsee Lassin kyytiin. Hetken kuluttua Eetun käsketään kuitenkin kerätä lisää kiviä.

15. Korkean sosiaalisen statuksen lapsilla liittyminen yhteisöön on usein vaivatonta, eikä varsinaisia liittymisyrityksiä tarvita. (Ahonen & Majoinen 2010) • Yhteisön jäsenet voivat vaihtua, mutta muut lapset tunnistavat korkean statuksen lapset osaksi yhteisöä. (Ahonen & Majoinen 2010) • Yhteisöön hakeutuminen on vastavuoroista. (Ahonen & Majoinen 2010)

16. Esimerkki 2 – korkea sosiaalinen status • Henna tulee Riinan eteen seisomaan. Riina heittää kysymyksen ilmoille: ”Kuka on peili?” Henna ryhtyy peiliksi, myös Sara ja Hanna tulevat mukaan leikkiin ilman puhetta asiasta. Nopeasti leikin alettua Riina kiljahtaa: ”Juoksukilpailu!” ja tytöt lähtevät saman tien juoksemaan pitkin pihan edustaa.

17. TAULUKKO 1

18. Tavat toimia yhteisöissä • Matalan ja korkean statuksen lasten rooleissa yhteisöissä on eroja > roolit määrittävät, miten lapset toimivat pyrkiessään yhteisöön tai toimiessaan niissä. (Ahonen & Majoinen 2010) • Yhteisön toiminnassa näkyy, että joko lapsilla on ote leikin kulkuun tai sitten he mukautuvat toisten lasten tahtoon. (Ahonen & Majoinen 2010) • Lapsen status vaikuttaa kontakteihin ja vuorovaikutukseen, mutta vuorovaikutus luo sosiaalista statusta yhteisössä. (Ahonen & Majoinen 2010)

19. Yhteisöön pyrkiessään lapset käyttävät tyypillisesti enemmän ei-kielellisiä ja epäsuoria kuin suoria strategioita. Suoria strategioita käytettäessä on suurempi riski sosiaaliseen kasvojen menetykseen, jos aloite torjutaan. (Poikkeus 2001) • Onnistuneessa yhteisöön liittymisessä lapsi pysyttelee jonkin aikaa passiivisena havainnoiden leikin rooleja ja sääntöjä, ja sen jälkeen sopivalla hetkellä jäljitellä yhteisön toimintaa. (Poikkeus 2001) • Matalan statuksen lapset odottavat kauemmin ennen ensimmäisen aloitteen tekoa, tarvitsevat useampia yrityksiä onnistuakseen yhteisöön liittymisessä. Heillä on usein myös puutteellinen tietoisuus yhteisön toimintatavoista. (Poikkeus 2001)

20. Yhteisöissä päätösvalta siitä, mitä tehdään, esiintyy hiukan eri tavalla poikien ja tyttöjen sekä eri ikäisten keskuudessa. (Ahonen & Majoinen 2010) • Pääsääntöisesti päätöksenteko lasten yhteisöissä tapahtuu ehdottelemalla, määräilemällä ja neuvottelemalla. (Ahonen & Majoinen 2010)

21. TAULUKKO 2

22. Esimerkki 3 - vallankäyttö • Kimmo leikkii itsekseen majassaan ja kieltää toisia tulemasta leikkiin. Kimmo sanoo toisille: ”Minun majaan ei saa tulla!”. Yhtäkkiä hän kuitenkin kutsuu vierestä seuranneen Petterin leikkiin sanomalla: ”Vartija, töihin!”. Petteri pääsee leikkiin vartijaksi, joka seisoo majan ovella, kun taas Kimmo on majan sisällä. Kimmo toistaa: ”Sinä olet vartija.” johon Petteri tarkentaa: ”Täälaittaistän oven aina lukkoon, jooko?” ja Kimmo myöntyy. Leikki jatkuu Kimmon ohjeiden mukaan ja hän sanoo Petterille mitä tehdä. Kimmo ei hyväksy Petterin ehdotuksia ja käskee tämän majan ulkopuolelle sanoen: ”Sieltä ne rosvot tulevat.”. Petteri suostuu pääsääntöisesti Kimmon ehdotuksiin mutta ehdottaa kuitenkin: ”Nyt ois aamu, jooko?”. Tähän Kimmo vastaa: ”Ei oo vielä… Prrrrrrrrrrrr. Nyt on aamu.”.

23. Esimerkki 4 – epäonnistunut liittymisyritys • Jussi tulee seuraamaan vierestä Mikon ja Kallen leikkiä haluten päästä mukaan. Mikko tokaisee Jussille: ”Pois meidän leikkialueelta!”, jolloin Jussi läpsäyttää Mikkoa. Tällöin Kalle puuttuu tilanteeseen sanoen Jussille: ”Mä oon tuonut päiväkotiin karkkia, mutta sä et sitten saa sitä!” Jussi yrittää vielä päästä leikkiin mukaan, mutta silloin Mikko sanoo: ”Sit mä en leiki sitä leikkiä!”, ja poistuu paikalta.

24. Kasvattajan rooli • Rooli yhteisöissä ja leikin ohjaajana vaihtelee lasten iän, leikkitaitojen ja leikin lajin mukaan > se voi olla leikkiin osallistumista tai ulkopuolista havainnointia. (Stakes 2005) • Pääsääntöisesti kasvattajan tehtävä on rikastuttaa leikkiä, esimerkiksi välineiden tai mielikuvien avulla. (Stakes 2005) • Antaa tilaa ja vapautta lapsista lähteville leikki-ideoille ja antaa tilaa leikille. (Stakes 2005)

25. Kasvattajaa tarvitaan siihen, että ryhmästä saadaan yksi iso yhteisö. (Ahonen & Majoinen 2010) • Tuntiessaan lapset kasvattajat tiedostavat näiden mielenkiinnon kohteet ja voivat ohjata lapsia yhteisen toiminnan pariin > kasvattaja antaa alkusysäyksen yhteisön muodostukselle, mikä voi johtaa onnistuneeseen yhteistoimintaan. (Ahonen & Majoinen 2010) • Tuntemalla lapsille ominaisia tapoja toimia ja arvostamalla esimerkiksi heidän omia sääntöjään, voivat kasvattajat ohjata pienyhteisöjä ja sen myötä koko ryhmää lapsilähtöisemmin. (Ahonen & Majoinen 2010)

26. Pohdittavaa • Onko lapsilla mahdollisuus vaikuttaa arjen toiminnoissa ja miten/missä? • Kuinka paljon aikuinen vaikuttaa lasten yhteisöjen muodostukseen ja miten? Hyödyt / haitat?

27. Voiko kasvattaja vaikuttaa lasten sosiaalisen aseman muodostumiseen ja muuntumiseen ja pysyvyyteen? Miten?

28. Miten kasvattaja voi tukea erilaisia lapsia sosiaalisten taitojen kehityksessä?