Taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007 Päätösseminaari 16.5.2007 Teija Nuutinen

1. Taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007 Päätösseminaari 16.5.2007 Teija Nuutinen

2. Keinun toiminta Keinun vanhusyksiköt: • Joensuun Koivupihan ja Linnunlahden vanhainkodit • Enon Hopearannan vanhainkoti ja Uimaharjun Viherkodon/Ratilantien päivätoimintayksiköt • Lieksan ikäihmisten kehittämiskeskus Karpalo: myös Nurmeksen ja Valtimon vanhusyksiköitä • Outokummun vanhainkoti • Kiteen tehostettu palveluasuminen Miina ja Hermanni ja laitoshoito Aurinkotalo • Kesälahden palvelukeskus • Hoitokoti Piritta ja Tervokoti, Joensuu • Hoitokoti Kanervikkola ja Eerika, Kitee Teija Nuutinen / Keinu

3. 11 eri alan Keinu-taiteilijaa: • Kuvataide, musiikki, teatteri, tanssi, taidekäsityöt, kirjallisuus • Taiteilijat työskentelivät Keinussa 20h/kk, elokuu -toukokuu 2006-2007 • Työskentely vanhusyksikössä 10h/kk -lisäksi kuukausittaiset kehittämispäivät: taiteilijat ja vanhustyöntekijät (n. 35 hlöä) kokoontuivat jakamaan kokemuksiaan ja saamaan valmennusta yhteistoimintamallien rakentamiseen Teija Nuutinen / Keinu

4. Keinu: • Luovan toiminnan kokeilu- ja kehittämisprojekti, jossa sovellettiin yhteisötaiteen ja sosiokulttuuriseninnostamisen ideoita ja työotetta • Musiikki, muistelutyö, käsillä tekeminen, tanssi ja liike, juhlat, yhteisöteokset: sekoitukset ja sovellukset • Perustavoitteena taiteilijan, vanhustyöntekijöiden ja vanhusten yhteistoimintamallinkehittäminen vanhusyhteisöihin Teija Nuutinen / Keinu

5. Keinun tavoitteet: • Mahdollistaa taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuminen sellaisille ryhmille, joiden on vaikeaa lähteä hakemaan taide- ja kulttuurikokemuksia oman yhteisönsä ulkopuolelta (kulttuuridemokratia) • Vahvistaa vanhusten aktivoitumista ja sosiaalisia kontakteja: yksinäisyys, mielekäs arki • Lisätä vanhustyöntekijöiden hyvinvointia, työmotivaatiota ja työssä jaksamista • Lisätä taiteilijoiden valmiuksia toimia vanhustyössä ja edistää työllistymistä • Tehdä näkyväksi käsitystä kulttuurista hyvinvoinnin vahvistajana – kulttuurin ja taiteen saavutettavuus Teija Nuutinen / Keinu

6. Keinun toimintamallit • Keinu virikeohjauksena • Keinu taiteilijan, vanhuksen ja hoitajan ”kolmikantamallina” • Toimintatutkimusaineistot (propä, taiteilijat, hoitajat), JoY:n opiskelijoiden ja tutkimusharjoittelu- ja seminaarityöt: Pirjo Hälström, Eero Narvola, Katariina Rajala Teija Nuutinen / Keinu

7. Keinuvirikeohjauksena • Perinteinen toimintamalli: paljon hyviä ja toimivia kokemuksia (vrt. virikeohjaajat) • Pienet tuokiot: juhlat, retket, laulaminen, askartelu, jota henkilökunta tai ulkopuolelta tuleva ohjaaja toteuttaa resurssien mukaan – selkeä työnjako • ei välttämättä järjestelmällisyyttä tai säännöllisyyttä – ”tuokiopedagogiikkaa”, jossa ideat tulevat ohjaajalta • Keinussa virikeohjaus ollut taiteilijan vetämää ja vastuulla: hoitohenkilökunta mahdollistanut vanhusten osallistumisen mutta ei osallistunut itse • Ulkopuolisen ohjaajan vetämä viriketoiminta hyväksi havaittu ja toivottu toimintamalli monessa Keinu-yksikössä! Teija Nuutinen / Keinu

8. Virikeohjauksen varjopuolia • Luova toiminta jää irralleen vanhusyhteisön tavallisesta arjesta: erilliset tuokiot, joka eivät kosketa yhteisöä laajemmin • Riskinä pirstaleisuus – kokonaisvaltaisuus hukkuu irrallisiin ”toimenpiteisiin” • Toimintamalli tulee ja lähtee ulkopuolisen taiteilijan/ohjaajan mukana ja jää vieraaksi henkilökunnalle: ei rasita mutta ei hyödytäkään koko työyhteisöä • Jatkuvuuden, luottamuksen ja pitkäjänteisyyden puute: tärkeitä elementtejä vanhustyössä • Keinu-taiteilija yksin vastuunkantajana –hankaloitti varsinaista taidetoimintaa monella tavalla Teija Nuutinen / Keinu

9. Keinun ”kolmikantamalli - nelikantamalli” • Taiteilija, hoitaja ja vanhus osallistuivat yhdessä luovan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin – kosketti kaikkien osallistujien toimintaa • Kolmikannan täydentäminen esimiehellä – toimintamallin mahdollistaja • Työpari kantoi kokonaisvastuun: molempien erityisosaamista tarvittiin ja hyödynnettiin • Toiminta pohjautui kaikkien osallistujien tarpeisiin ja ideoihin • Työparimallia laajennettiin koskemaan koko vanhusyhteisöä – luova toiminta työyhteisön kehittämisen elementtinä • Piti sisällään kaikkia virikeohjauksen sisältöjä – perusluonne kuitenkin prosessi: teemat, jatkuvuus, suunnitelmallisuus, kehittäminen ja arviointi, valmennus ja vertaistuki Teija Nuutinen / Keinu

10. ”Nelikantamallin” perusteluja • Luovuus nähdään olennaisena osana koko vanhusyhteisön arkipäivää, perushoidon ja työyhteisön hyvinvoinnin avartajana ja rikastuttajana • Perustuu kokonaisvaltaiseen ihmis- ja vanhuskäsitykseen: tukee hyvää ja inhimillistä vanhuutta ja sisältörikasta hoitotyötä • Perustuu moniammatilliseen ja avoimeen yhteistyöhön eri ammattialojen ja toimijoiden välillä: uuden oppiminen, erilaisuudesta ja kohtaamisista nousevat voimavarat • Luottamus, jatkuvuus, kohtaaminen, läsnäolo yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen myötä: periaatteessa hyväksyttyjä arvoja vanhustyössä? Teija Nuutinen / Keinu

11. Mitä ”nelikantamalli” edellyttää? Esimiehiltä: • Arvostusta ja myönteistä asennetta taide- ja kulttuuritoimintaa kohtaan – halua muuttaa vanhusyhteisön toimintojen rakenteita ja sisältöjä • Asenteen näkymistä käytännön työn järjestelyissä: hoitajien osallistuminen luovaan toimintaan ja koulutukseen mahdollistettava myös työvuorojen suunnittelussa • Työn uudelleen järjestämistä, myös muutosvastarinnan hyväksymistä: uutta toimintamallia ei voida ”kaataa” entisten päälle, se edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja toimeenpanoa monialaisesti • Keskustelevaa ja avointa työilmapiiriä, uskallusta myös vaikuttaa ja tarttua epäkohtiin Teija Nuutinen / Keinu

12. Hoitajilta: • Omakohtaista innostusta ja halua kehittää luovuutta osaksi perushoitotyötä • Valmiutta toimia kulttuurityöntekijän työparina: molemminpuolinen oppiminen, yhteisen kielen löytäminen • Uskallusta ja rohkeutta muutokseen: prosessiin heittäytyminen, ”auki oleminen” • Kykyä itsearviointiin, myös kriittiseen asenteeseen ja vaikuttamiseen • ”Perinteisestä” hoitajan/auttajan roolista ulos astumista? • Vanhuksen näkemistä subjektina, voimavaroista käsin sosiokulttuurisena yksilönä • Myös ryhmien ohjaamisen taitoa, ryhmäprosessien ymmärrystä • Koulutusta: omakohtainen kokemus luovasta työstä Teija Nuutinen / Keinu

13. Taiteilijoilta: • Kykyä sitoutumiseen, pitkäjänteisyyteen ja aika- tauluihin, jotka eivät tuntuneet luovan työn kannalta mielekkäiltä • Itsensä likoon laittamista, rohkeutta kohdata vanhustyön toimintakulttuuri reunaehtoineen • Kykyä soveltaa ja laajentaa omaa taiteenalaa ja ohjata haastavia ryhmäprosesseja • Valmiutta itsearviointiin ja luovan prosessin kokonaisvastuun kantamiseen • Yhteisötaiteen ymmärrystä ja koulutusta (vrt. esittävä taide) ja pedagogisia valmiuksia – osallistaminen ei onnistu ”ylhäältä alaspäin” Teija Nuutinen / Keinu

14. Vanhuksilta: • Vapaaehtoista halukkuutta osallistua – osallistumisen monet tasot • Riittävää orientoitumista aikaan ja paikkaan – mitä dementoituneempi vanhus, sen yksilöllisempi toiminta (ryhmässä toiminta usein hankalaa) Teija Nuutinen / Keinu

15. Keinu vanhusten kokemana: • Keinu-ryhmissä yli 100 vanhusta Pohjois-Karjalassa: päivätoiminta ja vanhuslaitokset/hoitokodit • Vaihteleva toimintakyky: muistisairaudet ja dementia yleistä: vaikutti kolmikantamalliin • Se, miten toiminta koettiin näkyi kasvoilta, kehonkielestä, naurusta, eleistä ja ilmeistä, ei niinkään verbaalisena mielipiteiden tai kokemusten kertomisena – osallistumisen monet tasot • Parasta antia vaihtelu ja piristys samanlaisina toistuviin päiviin, yhteen tuleminen ja yhdessä tekeminen, onnistumisen ja osallistumisen ilo, vieraan odotus ja valmistautuminen osana varsinaista toimintaa Teija Nuutinen / Keinu

16. Havaintoja mitä vanhuksissa tapahtui Keinu-ryhmissä: • mieliala koheni ja piristyi, säryt ja kolotukset saattoivat unohtua • puuhakkuus lisääntyi • nauru, jutustelu, muisteleminen, elämänhistoriasta kertominen näkyivät ja kuuluivat ryhmissä • muistin avautuminen ja kohentuminen, unohdetut taidot ja osaaminen löytyivät • liikkumisen aktivoituminen – kädentaidot, kehon muisti, vetreytyminen • lääkkeiden määrän vähentyminen – yhteen tuleminen, yhdessä tekeminen ja mielekäs ajankulu, jolloin kivut ja säryt jäivät taka-alalle Teija Nuutinen / Keinu

17. Vanhusten kommentteja: • ”Hyvä jotta tulloo jottain vilinnöö tänne!” • ”On mukavaa, olen asunut täällä vasta kaksi kuukautta mutta heti lähdin mukaan (Keinuun)” • ”Täällä viihtyy kun on muitakin” • ”Oikein hyvä asia on nämä keinuhetket, kyllä tuolla huoneessa kerkiää olemaan” • ”…Ei ole niin yksinäistä, kun tulee tänne Keinuun…sitä ollaan vähän niin kuin yhtä perhettä tässä pöydän ympärillä…” • ”..te (taiteilijat) teette todella arvokasta työtä, sen ymmärtää vasta kun on vanha” Teija Nuutinen / Keinu

18. Keinu hoitajien kokemana: • Runsaasti aikaisempia kokemuksia viriketyöstä ja ohjauksesta – myönteinen ja innokas asenne luovaa työtä kohtaan, myös omakohtaista kulttuurin harrastusta • Kiire ja vanhustenhoidon vaativuus: perustyön ohessa ei tahdosta huolimatta ehditä luovaan toimintaan tai pysähtymiseen – syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet • Ristiriita: Keinuun osallistumista edellytettiin esimiesten taholta, mutta osallistumista ei huomioitu työvuoroissa • ”Luvattomuuden” kokemukset: esimiehet tai työtoverit eivät hyväksyneet osallistumista: ”OIKEA TYÖ”? • Yhteisöllisen taidetyön uutuus ja outous: miten innostat muita hoitajia ja esimiehiä mukaan kun toiminta on itsellekin uutta? Teija Nuutinen / Keinu

19. Mitä taiteilijan työparina toimiminen antoi? • Innostusta, uskallusta, piristystä ja uteliaisuutta hoita- jan työhön, uusia ideoita kun omat ideat loppuvat • Mahdollisuutta heittää hoitajan roolia vähän syrjään ja osallistua tasavertaisena vanhuksen ja taiteilijan rinnalle yhteiseen tekemiseen • Esimerkiksi muistelun kautta vanhuksen elämänkerrasta tuli aineksia muuhunkin hoitotyöhön – vanhus uudessa valossa • Onnistumisen iloa yhteisöteosten äärellä: yhteisesti valmistetut teokset antoivat uusia keskustelunaiheita hoitajien ja vanhusten välille • Myös päinvastaista kokemusta: yhteistyö taiteilijan kanssa ei toiminut, näkemys- ja persoonallisuuserot: Keinu ei tuonut mitään uutta vanhusyhteisön arkeen Teija Nuutinen / Keinu

20. Hoitajien kommentteja: • ”..tajuaa sitä, kuinka työ on silkkaa hoitoa ja huolen- pitoa – omalle työarjelle sokeutuu – ulkopuolelta tulija herättelee tajuamaan ja hyödyntämään omia tietoja ja taitoja. • ”..tuo se vaan tuolla istuu ja nauraa ja me saadaan tehdä nämä ”oikeat työt!” • ”…kun ei ole aikaa kaikkeen tärkeään hoitoonkaan, niin ei haluta enää joustaa ylimääräiseen ja tarpeettomaan hömppään ja istuskeluun, josta saa vain lisätyötä kun vanhukset tulevat levottomiksi” • ” ..jos myö oltais houkuteltu (vanhuksia luovaan toimintaan) että nyt ruvetaan tekemään että eipä kehata, mutta kun vieras henkilö tulee pitämään niin on erilaista” • ” …ollaan jo totuttu siihen että joka perjantai meidän asukkaat saa virikkeitä, jotain muuta kun sitä vaan huoneessa oloa ja meidän naaman näkemistä…” Teija Nuutinen / Keinu

21. Keinu taiteilijoiden kokemana: • Iloa, voimaa, elämänarvojen ja hoitajien työn arvostuksen vahvistumista, ideoita omaan taiteen tekemiseen • Säännöllinen sivutoiminen työ ja palkka: arjen helpottuminen, pitkäjänteisen taidetyön mahdollistuminen • Vanhukset, vanhuslaitosten työkulttuuri, työparitoiminta, yhteisötaide ja innostaminen monelle uutta - liikkuvaan Keinuun hyppääminen • Vanhusten toimintakyvyn heikkous yllätti - suunnitelmien muuttaminen, joustavuus, kykyä tarttua tilanteisiin tässä ja nyt • ”Auki” oleminen, itsensä likoon laittaminen, uusiin ja monin tavoin oudoilta tuntuviin järjestyksiin sopeutuminen • Myös pettymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet yleisiä – vastuu, yksinäisyys ja epävarmuus, liian lyhyt työaika suhteessa tavoitteisiin, ulkopuoliseksi ja irralliseksi, itsensä kokeminen – ”taide on taidetta tuntemattomalle vain askartelua” Teija Nuutinen / Keinu

22. Taiteilijoiden kommentteja: • ”..oli tärkeää että vanhukset saivat olla sen hetken ajan onnellisia ja läsnä, vaikka 10 minuuttia myöhemmin kukaan ei enää muistanutkaan mitä oli ollut tekemässä” • ”.. henkilökunnalla näyttää olevan suuret odotukset ja niihin vastaaminen luo kieltämättä paineita – projekti on siis näytön paikka” • ”vanhusyhteisöstä kyllä odotetaan minun täyttä työpanosta, mutta mitä vanhusyhteisö antaa minulle, että työpanokseni antaminen olisi mahdollista?” • ”jos jatkaisin Keinu-taiteilijana vuosia, rajaisin työskentelyni kohderyhmän alussa selkeästi hoitajiin – antaisin aikaa ideoiden syntyä hoitajista itsestään” Teija Nuutinen / Keinu

23. Mitä Keinun haaste edellyttää yhteiskunnallisesti?: • Kulttuurin ymmärtämistä osaksi tavallisten ihmisten tavallista elämää: ei irrallinen koristus ja ekstraa • Inhimillisten arvojen nostamista markkina-arvojen yläpuolelle: ”elämänilonvälähdyksiä ei voida aina mitata rahassa” • Vanhustyön rakenteiden ja sisältöjen kehittämistä rinnakkain • Poliittista tahtoa ja käytännön toimenpiteitä: raha, henkilökunnan lisääminen, henkiset resurssit… • ”Uusia” käsipareja sosiaali- ja terveyshuoltoon - ammattirakenteiden uudistamista, jotta myös toimintamallit uudistuisivat • Hallinto- ja sektorirajoja, sekä perinteisiä toimintakulttuureja ylittävää yhteistyötä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat, kunnat, järjestöt, yritykset • Koulutuksen sisällöllistä kehittämistä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat Teija Nuutinen / Keinu

24. Keinun yhteystiedot: Teija Nuutinen YTM, projektipäällikkö Keinu-projekti / P-K:n amk Sirkkalantie 13, tsto 2 80100 JOENSUU Puh. 050 364 0235 E-mail: Teija.Nuutinen@pkamk.fi www.pkamk.fi/keinu Teija Nuutinen / Keinu