Rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) sl 2013

1. Rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) sl 2013 Professori Raimo Lahti Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos

2. Luentosarjan tavoitteet ja liitännäisaineisto • Luentosarjalla keskitytään rikosoikeuden yleisiin oppeihin (vastuuoppiin): sekä teoriaan että oikeuskäytäntöön • Tärkein liitännäisaineisto on Dan Fränden oppikirja Yleinen rikosoikeus (2012), johon olisi syytä perehtyä samanaikaisesti luentosarjan kanssa • Rikosoikeuden soveltaminen ja sen opettelu on keskeisesti esillä • Rikosoikeuden säädökset ja ennakkopäätökset (lakikirjoja hyödyntäen) • Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevia KKO:n ennakko-päätöksiä 1970- (oppiaineen verkkosivulla) • Raimo Lahti: Rikosoikeuden soveltamistapauksia. Tenttitapaustehtäviä 2002-2010 (III/2010; verkkosivulla)

3. Täydentäviä verkkosivuaineistoja • Raimo Lahti: Talousrikosoikeuden yleisistä opeista • Raimo Lahti: Syyntakeisuuden arviointi ja mielentilatutkimuksen merkitys (nämä oppiaineen verkkosivulla) • Lisäksi huom. Raimo Lahti: Rikosoikeudellisesta oikeuslähde- ja lainsoveltamisopista, teoksessa Rikostuomion perusteleminen, Helsingin hovioikeus 2005 (verkkoversio: www.oikeus.fi/uploads/jcwd31mdume.pdf) • Raimo Lahti: EU-kriminaalipolitiikka… • Raimo Lahti: Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset opit … (tiedekunnan verkkosivulla: sähköiset julkaisut) • Opinto-oppaassa ilmoitetut luento- ja kuulusteluajat pätevät, paitsi ettei pe 13.9. ole luentoja

4. Rikosoikeuden aineopintojen tavoitteet • Tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää rikosoikeuden yleisten oppien, rikosten lajien, rikosoikeudellisen kontrollijärjestelmän sekä eurooppalaisen ja kansainvälisen rikosoikeuden perussisällön, kykenee soveltamaan tätä tietämystään oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseksi sekä pystyy kriittisesti arvioimaan rikosoikeuden kehittämishaasteita. Tavoitteena on myös, että opiskelijalle muodostuu peruskäsitys rikosoikeuden, kriminologian ja kriminaalipolitiikan muodostamasta kriminaalitieteiden kokonaisuudesta ja rikosoikeudellisen järjestelmän toiminnasta. Lisäksi on tavoitteena, että opiskelija kykenee itsenäisesti hankkimaan uutta ja syventävää tietoa alueelta.

5. Oikeustapauskysymykseen vastaaminen • Oikeustapauskysymykseen vastaavan opiskelijan tulee tunnistaa tapauksen keskeiset soveltamisongelmat ja käsitellä niitä oikeuslähdeaineistoa perustellusti hyödyntäen. Olennaista ei ole se, mihin lopputulokseen tulkinnanvaraisessa oikeuskysymyksessä on tultu, vaan se, miten omaksuttua kantaa tai ratkaisua on perusteltu. Vastauksen sisäiseen johdonmukaisuuteen ja selkeyteen sekä vastauksesta syntyvään kokonaiskuvaan kiinnitetään arvostelussa huomiota. Vastauksen selkeys edellyttää kappalejaon käyttöä. Vastauksessa tulisi myös mielellään käyttää alaotsikoita ja päättää vastaus lyhyeen tiivistelmään.

6. Oikeustapauskysymykseen vastaaminen (jatk.) • Kun tärkein oikeuslähde – säädösaineisto – on tentissä käytettävien lakikirjojen ja irtosäädösten avulla usein helposti löydettävissä. ei ole riittävää pelkästään säädösteksteihin tukeutuminen, vaan vastauksesta on ilmettävä myös kurssikirjallisuuden osaaminen niihin hyvin sisältökysymyksissä kuin soveltamisen metodikysymyksissä. Kurssikirjallisuuden kannanottoihin ja lakikirjoissa selostettuihin ennakkopäätöksiin on relevanteilta osin syytä viitata. Kun kuitenkin vastaustilaa on nyttemmin rajoitettu, korostettakoon, että lainsäännösten ja muun oikeuslähdeaineiston sisältöä selostetaan vain tarpeellisilta osin ja että lakitekstiin viitataan asianomaiset säännökset mainiten.

7. 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (I) • Rikosoikeus oikeusjärjestyksen osana ja tieteenalana • Rikosoikeus tieteenalana: rikosoikeustieteen/ kriminaalitieteen osa-alueet • Rikosoikeustiede: rikosoikeusdogmatiikka, -filosofia, -oikeushistoria, -oikeusvertailu, -prosessioikeus • Kriminaalipolitiikka (teoreettinen ja käytännöllinen) • Kriminologia • Kriminalistiikka ja muut forensiset tieteet • Rikosoikeuden suhde moraaliin ja politiikkaan • Rikosoikeus vahvasti moraali- ja politiikkasidonnainen • Moraalinen moitittavuus ja paheksuttavuus

8. 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (II) • Rikosoikeudellinen järjestelmä: systeeminäkökulma • Rikosoikeuden ja sitä koskevan oikeustutkimuksen vuorovaikutus • Rikosoikeusjärjestelmän sosiologinen käsitesisältö (rikos- ja rikosprosessioikeus ja sitä toteuttava kontrollikoneisto) • Rikosoikeuden (rikosoikeusdogmatiikan) tärkeimmät osa-alueet • Rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) • Rikosten lajit (rikosoikeuden erityinen osa) • Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä • Eurooppalainen ja kansainvälinen rikos(prosessi)oikeus: • EU- tai EIS-lähtöinen/kv-oikeuslähtöinen rikosoikeus

9. 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (III) Rikosoikeuden yleiset opit Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet / rangaistusteoriat / kriminalisointiperiaatteet Oikeusperiaatteet (erit. laillisuus-, syyllisyys- ja suhteellisuusperiaatteet): perus- ja ihmisoikeus- ja/tai EU-oikeuslähtöisiä periaatteita Teoriat (kuten syyllisyys- ja tahallisuusteoriat) Käsitteet ja systematiikka (erit. rikoksen rakenneoppi) Oikeuslähdeoppi ja juridiset metodit (erit. tulkintametodit ja oikeusperiaatteiden punninta)

10. 2. Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet, rangaistusteoriat, kriminalisointiperiaatteet (I) • Kriminaalipolitiikan tavoitteet: rikollisuudesta ja sen kontrolloinnista johtuvien kustannusten (haittojen) minimointi ja oikeudenmukainen jakaminen yhteiskunnan, rikoksen uhrien ja rikoksentekijöiden kesken • Rikosoikeudellisen (kontrolli)järjestelmän tulee olla hyödyllinen (tehokas, vaikuttava), oikeudenmukainen ja humaani; järjestelmää tarkasteltava monitasoisesti • Rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksessa arvioitiin, mistä on rangaistava ja miten ankarin rangaistusuhin • Rikosoikeuden dynaaminen kehittäminen – rikosoikeuden rajat; hyvinvointivaltiollinen – oikeusvaltiollinen rikosoikeus

11. 3. Kriminalisointiperiaatteet (II) • Rikosoikeuskomitea (KM 1976:72) arvioi kriminalisointien tarpeellisuutta erittelemällä tekotyyppien haitallisuutta ja paheksuttavuutta, kriminalisoinnilla saavutettavia etuja ja haittoja sekä kriminalisoimisen asettamia erityisehtoja • Nykykäsitys liittää kriminalisointiperiaatteet perus-oikeuksien rajoitusedellytyksiin ja EU-oikeuden periaatteisiin (ks. erit. Melander 2002, 2008) • Lailla säätämisen, tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimukset (laillisuusperiaate; ks. tark. jälj.) • Ihmisarvon loukkaamattomuuden, oikeusturvan ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus • Ihmisarvo syyllisyysperiaatteen tausta-arvona • Ihmisarvo rikosseuraamusten rajoittajana

12. 2. Kriminalisointiperiaatteet (III) • Oikeushyvien suojelu – hyväksyttävyys/legitimiteetti • Symbolisen rikosoikeuden kielto • Moralististen kriminalisointien kielto • Ultima ratio eli viimesijaisuus – suhteellisuusperiaate • EU-oikeuden suhteellisuusperiaate erityisen merkittävä (aineellisen rikosoikeuden välttämättömyys, toissijaisuusperiaate) • Kyse prospektiivisesta suhteellisuudesta (vrt. rangaistuksen määräämisen retrospektiivinen suhteellisuus) • Hyöty – haitta -punninnan periaate – suhteellisuusperiaate • Huom. myös valtion positiiviset suojeluvelvoitteet, joiden perustana ovat perus- ja ihmisoikeudet

13. 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sekä oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (I) • Laillisuusperiaate: nullum crimen sine lege, nulla poena sine lege poenali (EIS 7 art., PL 8 §, RL 3:1) • RL 3:1: ”Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.” (1 mom.) ”Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin.” (2 mom.) • Laillisuusperiaatteen osaperiaatteet: • sine lege scripta (praeter legem -kielto): lakisidonnaisuuden vaatimus (ks. KKO 1998:159, järjestysmiestapaus) • sine lege stricta (lainanalogiakielto syytetyn vahingoksi) • sine lege praevia (taannehtivan rikoslain kielto) • sine lege certa (epätäsmällisen rikoslain kielto)

14. 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (II) • Laillisuusperiaatteen kohdistuminen lainsäätäjään ja/tai lain soveltajaan; jälkimmäisessä tapauksessa huom. PL 106 § (ks. KKO 2005:55) ja perustuslain tulkintavaikutus • KKO 2005:55: ei edes lievemmän lain arvostelua vanhan lain pohjalta tehtäessä saanut kvalifioida rikosta ”muissa tapauksissa” avoimen tunnusmerkin perusteella • Blankorangaistussäännöksiä koskevat erityisvaatimukset lakisidonnaisuudesta ja täsmällisyydestä (PeVM 25/1994 vp): • Valtuutusketjut täsmällisiä (ks. KKO 1994:114, säännöstelyrikoksen edellyttämä tuontirajoitus ei perustunut valtuuttavaan lakiin; KKO 2006:52, käsisammutuksen laiminlyönnin kriminalisointi ei perustunut valtuuttavaan

15. 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate …(III) lakiin; vrt. KKO 2010:14, optikon toiminnan määrittely perustui täsmälliseen valtuutusketjuun) • Aineelliset säännökset (käyttäytymisnormit) kirjoitettu riittävän tarkkarajaisesti (esim. KKO 1999:46, virkarikos, virkavelvollisuus ei riittävän selvästi perustunut säännöksiin ja määräyksiin) • Noista säännöksistä käytävä ilmi niiden rikkomisen rangaistavuus (ks. KKO 2000:52; vrt. kuitenkin KKO 2008:105, ks. tarkemmin jälj.) • Itse blankorangaistussäännöksessä jonkinlainen asiallinen luonnehdinta rangaistavasta teosta (vrt. erit. EY-asetukset); ks. esim. säännöstelyrikos, RL 46:1

16. 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (IV) KKO 2008:105 (tenttitap. 24/27.4.2009/1) • Ks. erit. KKO 2008:105: Siipikarjankasvattajalle vaadittiin eläintautilain 23 §:n nojalla rangaistusta siitä, että tämä oli lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi annettujen määräysten vastaisesti pitänyt hanhia ulkona laitumella. Kysymys rangaistussääntelyn asianmukaisuudesta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta sekä pakkotilasta. • “15. Korkein oikeus on useissa ennakkoratkaisuissaan ottanut kantaa blankorangaistussääntelyn hyväksyttävyyteen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Ratkaisussa KKO 2000:52 Korkein oikeus katsoi, ettei kaupungin järjestyssäännön rikkomisesta voitu rangaista, kun kyseisessä järjestysäännössä ei ollut säännöstä sen rikkomisen rangaistavuudesta ja kuntalaissakin oli annettu vain valtuutus rangaistusuhan sisältävän järjestyssäännön antamiseen. Ratkaisussa KKO 1998:159 oli kysymys tilanteesta, jossa syytteenalaista tekoa ei ollut laintasoisesti säädetty rangaistavaksi. Ratkaisussa KKO 2006:52 rangaistussäännöksen ja rangaistavan menettelyn osoittaneen viranomaisen määräyksen välinen

17. 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate… (V) KKO 2008:105 (jatk.) • valtuutusketju ei puolestaan ollut asianmukainen.” • “17. Hovioikeus on pitänyt ongelmana sitä, että itse rangaistavaa menettelyä ei ole luonnehdittu eläintautilain rangaistussäännöksessä vaan teonkuvaus ilmenee ainoastaan asetuksen 7 §:stä ja ettei mainitussa 7 §:ssä taas ole viitattu eläintautilain 23 §:n rangaistussäännökseen.” • “18. “… jo eläintautilain 1 §:stä ilmenee, että laki koskee eläintautien vastustamiseksi ja ennakolta ehkäimiseksi annettuja määräyksiä, … Vaikkei eläintautilain 23 §:n rangaistussäännöksessä olekaan erikseen kuvattu eikä voitukaan kuvata säännöksen nojalla rangaistavaksi tarkoitettujen tekojen erilaisia ilmenemismuotoja, on jo lain nimen ja soveltamisalan perusteella selvää, että kriinalisoinbnin tarkoituksena on nimenomaan eläintautien vastustaminen ja ennakolta ehkäiseminen. KKO katsoo tämän riittävän rangaistavan menettelyn ‘asialliseksi luonnehdiinnaksi’ lain tasolla.” • (Em. Lainaukset KKO 2008:105:n perusteluista.)

18. 3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (VI) • Analogian (eli lain sanamuodon ulkopuolelle menevän lain soveltamisen) ja tulkinnan ero; laajentava – supistava tulkinta • Tulkinnan (ja punninnan) metodeja • Kieliopillinen tulkinta (lakitekstin yleiskielinen tai juridis-tekninen merkitys) • Systemaattinen tulkinta (säännöksen systeemiyhteys) • Teleologinen tulkinta (säännöksen objektiivinen tarkoitus ja vaikutukset) • Historiallinen tulkinta (lainsäätäjän tarkoitus) • (Uutena) ihmis- ja perusoikeusmyönteinen tulkinta / punninta • (Uutena) EU-oikeuden vaikutus lain soveltamiseen • In dubio mitius -tulkintasäännön täydentävä asema

19. 3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (VII) • Oma käsitykseni: • Kieliopillisen tulkinnan lisäksi on erityisesti huomattava teleologisen ja systemaattisen tulkinnan merkitys. Ihmis- ja perusoikeusajattelu voimistanut laillisuusperiaatteen tausta-arvoja verrattuna teleologis-kriminaalipoliittisiin seikkoihin. • Pro et contra -tyyppinen, avoin argumentointi suotava • Erisuuntaisten perustelujen vakuuttavuutta arvosteltava mm. säännös- ja toimintaympäristökohtaisesti • KKO:n ratkaisuissa erilaista asennoitumista: restriktiivisen tulkinnan ja monipuolisesti argumentoivan mukaista • Edellisestä ks. erit. KKO 2004:81 (rakentamisrikkomus) ja 109 (petos); huom. myös KKO 1999:51 (luvaton käyttö), 2004:64 (viranomaiskiellon rikkominen), 2013:12 (huumer.)

20. 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (VIII) • Jälkimmäisestä ks. erit. KKO 2002:11 (velallisen epärehellisyys), 2004:46 (verorikkomus), 2005:27 (arpajaislaki), 2007:67 (rahanpesu) • Punnintametodin käytöstä ks. erit. KKO 2005:82 ja 136 (yksityiselämän suoja, sananvapaus) • Ks. myös esim. KKO 2005:93 (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö), KKO 2005:101 verr. 2011:81 (kotirauhan rikkominen), KKO 2006:99 (murtautuminen), KKO 2008:86 (tekstiviestien lähettäminen), 2011:1 (seksuaalinen teko) • KKO 2005:93: isän alaikäisille lapsille toistuvasti antamat pitkät kielisuudelmat eivät olleet ”seksuaalisia tekoja” • KKO 2005:101: loma-asunnon ollessa asumaton se ei nauttinut kotirauhan suojaa

21. 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (IX) • KKO 2008:86: Tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen (RL 24:1) tunnusmerkistöä (ään.). Ratkaisusta seurasi lainmuutos 685/2009 • KKO 2006:99: A oli anastamaansa yleisavainta hyväksi käyttäen anastamistarkoituksessa tunkeutunut hotellihuoneisiin. Tunkeutumista pidettiin RL 28:2.1:n 5 kohdassa tarkoitettuna murtautumisena. • KKO 2011:1: Kysymys siitä, oliko lääkärin potilaan tutkimisen yhteydessä syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Vrt. ed. KKO 2005:93. • KKO 2011:81: A oli sisään murtautuen anastanut omaisuutta omakotitalosta, jonka asukkaat olivat olleet anastuksen tapahtuessa viettämässä talvea Espanjassa. Rikoksentekijän katsottiin murtautuneen RL 28:2.1:n 5 kohdassa tarkoitettuun asuttuun asuntoon. Vrt. ed. KKO 2005:101.

22. 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (X) • KKO 2013:12. Huumausainerikos. Lääkerikos. Laillisuusperiaate. Eurooppaoikeus. • A oli tuonut Virosta Suomeen henkilökohtaiseen käyttöönsä huumausaineeksi luokiteltavan lääkevalmisteen. A:lla ei ollut ollut lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan lääkelain nojalla annetussa asetuksessa mainittuja Schengen-todistusta eikä lääkemääräystä. A oli myöhemmin esittänyt asianmukaiset lääkemääräykset. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt huumausainerikokseen, kun hänellä ei ollut ollut lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan asianmukaisia asiakirjoja.

23. 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi – vielä punnintamallista (XI) • Ks. EIT 10.2.2009; vrt. KKO 2001:96 ja esim. 2010:88: • EIT totesi, että välttämättömyys tarkoitti pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta. Sananvapauteen puuttumisen tuli olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiinsa ja sitä oli perusteltava relevantein ja riittävin syin. Kansallisilla viranomaisilla oli tiettyä harkintamarginaalia arvioidessaan tuollaisen tarpeen olemassaoloa ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. Lehdistön vapaudella oli olennaisen tärkeä merkitys demokratiassa. Lehdistöllä oli oikeus ja velvollisuus jakaa tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa ja huolta herättävistä kysymyksistä. Toisaalta EIS 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet ja vastuut koskivat myös lehdistöä. Niillä oli erityinen merkitys käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa kysymys oli toisten oikeuksien mahdollisesta loukkaamisesta. Kilpailevia intressejä punnittaessa oli nyt otettava huomioon myös, että X:llä oli ollut oikeus EIS 6 artiklan 2 kohdan mukaiseen syyttömyysolettamaan.

24. 3. Vielä punnintamallista… (XI) • Journalistit saivat nojautua EIS 10 artiklan takaamaan suojaan vain, jos he toimivat vilpittömässä mielessä tarjotakseen oikeaa ja luotettavaa tietoa journalismin eettisten vaatimusten mukaisesti. Punnitessaan yksityiselämän suojaa sananvapautta vastaan EIT oli korostanut lehtivalokuvien ja -artikkelien merkitystä yleisesti kiinnostavista kysymyksistä käydyssä keskustelussa. Lisäksi oikeudenkäyntiselostukset edistivät oikeudenkäyntien julkisuutta ja vastasivat siten EIS 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia tuossa suhteessa. Oikeudenkäynnin julkisuus ei kuitenkaan antanut medialle täysin vapaita käsiä oikeudenkäyntiselostusten laatimisen suhteen. Tapahtuma-aikaan voimassa olleiden Suomen journalistien ohjeiden mukaan vain merkittävä julkinen etu oikeutti nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisun. • Tässä tapauksessa EIT katsoi KKO:ssa rikotun EIS 10 artiklaa, kun syytetyt oli tuomittu yksityiselämän loukkaamisesta.

25. 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (XII) • Kommentti: eri tulkinta- (ja punninta)menetelmiä monipuolisesti käyttävä argumentointi suotava; laillisuusperiaate ei rajoita kyseeseen tulevia tulkinta- tai punnintamenetelmiä eikä in dubio mitius -periaatteella ole sen vuoksi vahvaa asemaa • Huom. laillisuusperiaate ei rajoita yhtä vahvasti yleisten oppien vastuuperusteita kuin rikoslain erityistä osaa

26. 4. Rikosoikeudellisen vastuuopin peruskäsitteistä ja systematiikasta (I) • Rikoksen rakenteella tarkoitetaan yleensä vastuuopin peruskäsitettä, yleistä (rikos)tunnusmerkistöä: millä edellytyksillä teko on luettava rikoksena tekijälle syyksi? • Vastuuopin käsitteistölle ja systematiikalle asettavat vaatimukset: • Mahdollistettava rationaalinen, asiallinen sekä yhden-vertaisuutta ja ennustettavuutta toteuttava oikeudenkäyttö (tällainen käsitteellinen järjestys ja selkeys on perinteinen systeemiajattelun mukainen perustelu) • Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet huomioon ottava (ns. funktionaalisen rikosoikeusajattelun painotus) • Käytännönläheisyys: otetaan huomioon rikosprosessuaaliset (kuten todistusoikeudelliset näkökohdat)

27. 4. Rikoksen rakenne … (II) • Rikos on tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen teko, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä • Tunnusmerkistönmukaisuus • Yleisen tunnusmerkistön mukaiset vaatimukset teosta, kielletystä laiminlyönnistä sekä seurausrikoksissa teon ja seurauksen syy-yhteydestä • Lisäksi kiistanalaiset lisävaatimukset, joilla eri nimiä (kuten objektiivinen syyksilukeminen, tunnusmerkistön ulottuvuus, kielletty riski, teon huolimattomuus, ruots. gärningsculpa) • Erityisen vääryystunnusmerkistön mukaisuus eli rikossäännöksissä kuvatun tunnusmerkistön mukaisuus

28. 4. Rikoksen rakenne… (III) • Oikeudenvastaisuus: käsillä ei ole rangaistavuuden poistavaa oikeuttamisperustetta; oikeusjärjestyksen kokonaisuuden huomioon ottaminen • Syyllisyys: vastuuikärajan ylittänyt; syyntakeisuus (käsillä ei ole syyntakeisuuden poistavaa perustetta) ja tekijän (muu) moitittavuus (subjektiivinen syyksilukeminen ja anteeksiantoperusteiden puuttuminen); peittämisperiaate • Vastuuopissa tehdään usein perustava kahtiajako: teon vääryys (tunnusmerkistönmukaisuus ja oikeudenvastaisuus) ja tekijän teosta ilmenevä syyllisyys/moitittavuus. RL 3-4 luvussa korostetaan erottelua rikosvastuun edellytyksiin (3 luku) ja vastuusta vapauttaviin perusteisiin (4 luku). Erottelujen merkitys?

29. 4. Rikoksen rakenne. Opin kehitys (IV) • Rikoksen rakenneopin kehitys • Klassinen rakenne (naturalismi): objektiivinen ja subjektiivinen puoli • Uusklassinen rakenne (uuskantilaisuus): normatiivisuus • Finaalinen rakenne (pohjana finaalinen teon käsite) • Funktionaalinen rakenne (alkuaan saksal. Roxin): • Tunnusmerkistönmukaisuus / legaliteettiperiaate • Oikeudenmukaisuus / intressikonfliktien ratkaisu • Vastuullisuus (syyllisyys) / konformiteettiperiaate ja preventio (käyttäytymisen kontrolloitavuus) • Eräitä rikosopin kehitykseen liittyviä erotteluja • Erottelu objektiivisiin arvottamisnormeihin ja subjektiivisiin kuuliaisuusnormeihin (paheksumisarvostelu teosta/tekijästä)

30. 4. Rikoksen rakenne. Opin kehitys (V) • Pufendorfiin palautuva imputaatio-oppi • Teko – mikä ihmiselle mahdollista (ja syyksiluettavissa) • Vääryys – mikä ”jokamiehelle” (Jedermann) mahdollista • Syyllisyys – mikä kyseiselle henkilölle mahdollista • Kelsenin erottelu imputaatioon ja kausaalisuuteen • Kehitys imputaatiota kausaalisuuteen eli normatiivisesta kausaaliseen luonnonselitykseen (vrt. moderni erottelu objektiiviseen ja subjektiiviseen syyksilukemiseen) • Rikoksen rakenneoppi murroksessa uusien vastuuvapausperusteiden seurauksena • EU-rikosoikeus -> EU-oikeuden etusija kansallisiin rikossäännöksiin (ks. KKO 2007:11, 2005:27) • EIS:n takaama itsekrimininointisuoja (KKO 2009:80, 2010:41)

31. Rikoksen rakenne. Rikoksen rakenneosia (VI) • Rikosten jaotteluja • Teon käsite; aktiivinen teko (toiminta) – laiminlyönti • Tekemis- ja laiminlyöntirikokset; konkreettisen teon ja tunnusmerkistön taso (vrt. jäljempänä Laiminlyönnin rangaistavuus

32. 4. Rikoksen rakenne. Rikoksen ainesosia (VII) • Teko ja seuraus (vahinko- tai vaaraseuraus) ja niiden välinen kausaaliyhteys; teko- ja seurausrikos; loukkaamis- ja vaarantamisrikokset • Konkreettiset ja abstraktiset vaarantamisrikokset ja presumoidulle vaaralle rakentuvat rikokset • Objektiivisen syyksilukemisen, teon huolimattomuuden (gärningsculpa) ja vastaavien käsitteiden käytettävyys rikosopissa • Frände: teon huolimattomuuden käsite perustuu ns. sallittuun riskinottoon; tyypillisiä esimerkkejä urheiluloukkaus ja lääkärin hoitotoimenpide • Tällaiselle käsitteelle käyttöä erityisesti tuottamuksellisissa rikoksissa vastuun rajoittamiseksi

33. 4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikosten jaottelu (VIII) • Erottelu konkreettisiin, abstaktisiin ja presumoidulle vaaralle rakentuviin rikostyyppeihin • Konkreettisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks. esim. RL 21:13: “aiheuttaa … vaaran”) • Vahinkoseuraus olisi ex post -arvioiden voinut tapahtua (ontologinen mahdollisuus): tekohetkellä oli mahdollista konstruoida teon ja mielletyn seurauksen (vahingon) välinen hypoteettinen luonnontieteellinen kausaalisuhde • Vahinkoseuraus oli ex ante (tekijän kannalta) arvioiden todennäköinen • Abstraktisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks. esim. RL 23:1:”on omiaan aiheuttamaan vaaraa”; tyyppiesimerkkinä ohitus ilman riittävää näkyvyyttä)

34. 4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikokset … (IX) • Vaaran arvioinnissa sovelletaan abstrahointia: tapauksen tietyt konkreettiset ominaispiirteet jätetään huomiotta ja tehdään tyyppiluokittelu: ontologinen mahdollisuus ja tietyt muut konkreettiset olosuhteet jätetään arvioinnin ulkopuolelle • Konkreettisen vaaran tai vahingon aiheutumisen todennäköisyysarviointi ex ante (tekijän kannalta); todennäköisyysvaatimuksen aste alempi kuin konkreettisen vaaran arvioinnissa • Pikemminkin teko- kuin seurausrikos • Presumoidulle vaaralle (vaaran torjumiselle) rakentuva rikostunnusmerkistö (ks. esim. RL 23:3:n rattijuopumus) • Vaaran vaatimus ei tunnusmerkistöntekijä

35. 4. Vaarantamisrikokset… (X) • KKO 1991:29: • Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa 190 kilometrin tuntinopeudella moottoritiellä, jolla suurin sallittu nopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Autossa oli ollut kaksi matkustajaa. Auton hallinnan mahdollisesta menettämisestä olisi nopeuden vuoksi aiheutunut vakavaa vaaraa ainakin matkustajien hengelle tai terveydelle. Syytetty tuomittiin rangaistukseen törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja määrättiin ajokieltoon. Ään. • KKO 1991:80: • Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa tiellä, jolla oli nopeusrajoitus 80 km tunnissa, 154 km:n tuntinopeudella. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä. Syytetyn käyttämä huomattava ylinopeus oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle, minkä vuoksi hänen katsottiin syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen. Ään.

36. 4. Vaarantamisrikokset ... (XI) • Yleisen vaaran käsite: vaara ei kohdistu yhteen ainoaan henkilöön tai tiettyihin henkilöihin, vaan se uhkaa määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan määritelemätöntä ennalta rajoittamatonta joukkoa. • Ks. tenttitapaus 1/17.10.2012 ja ennakkopäätökset KKO 2003:53, 2004:95 ja 2012:4 RL 34:1.1:n tulkinnasta

37. 5. Rikoslain ajallinen soveltuvuus (RL 3:2) • Pääsääntö: rikokseen sovelletaan tekoajan lakia (RL 3:2.1) • Tähän poikkeuksena lievemmän lain periaate (RL 3:2.2) • Periaate on vahvistettu YK:n KPO-sopimuksen 15 (1) art. • Lain lievemmyyttä arvioidaan sen mukaan, kummanko lain soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen; vrt. KKO 1974 I 2 • Ks. myös KKO 2004:33, 2005:53-55, 2006:1, 2007:38 (paritusrikoksen osatekoihin sovellettiin eri lakeja) • Pääsäännön mukaisesti, lievemmän lain periaatteesta poiketen, arvioidaan yleensä määräaikaisia lakeja ja blankorangaistussäännösten soveltamista (RL 3:2.3-4) • Ks. liikennerikosta koskeva KKO 1970 I 3

38. 5. Rikosoikeuden ajallinen soveltuvuus ... (II) • Ks. myös KKO 2012:37. • Suomalaista yhtiötä edustaneen A:n vuonna 1997 tekemän sopimuksen perusteella yhtiö oli maksanut ulkomaiselle virkamiehelle 2.1.1998 ja 19.10.2001 välisenä aikana viidessä erässä yhteensä kolme miljoonaa Iso-Britannian puntaa. Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä lahjuksen antamisesta 1.1.1999 jälkeen suoritettujen maksuerien osalta. Kysymys lahjuksen antamista koskevien säännösten soveltamisesta, kun lahjuksen antaminen ulkomaiselle virkamiehelle on säädetty rangaistavaksi 1.1.1999 voimaan tulleella lailla. (Ään.)

39. 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (RL 3:3)(I) • Varsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.1) • Rangaistavaa laiminlyönti sinänsä (tekorikos) • Tekijäpiiriä ei lähtökohtaisesti rajattu • Epävarsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.2) • Rangaistavaa tunnusmerkistönmukaisen seurauksen aiheuttaminen (seurausrikos) • Tekijäpiiri rajattu niihin, joilla erityinen oikeudellinen velvollisuus (vastuuasema) seurauksen estämiseen • viran, toimen tai aseman perusteella • tekijän ja uhrin välisen suhteen perusteella • tehtäväksi ottamisen tai sopimuksen perusteella • tekijän vaaraa aiheuttaneen toiminnan perusteella tai • muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi

40. 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (II) • Tyyppiesimerkkejä (ks. yleisesti tenttitap. 9/ 6.10.2005) • Varsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:15 (pelastustoimen laiminlyönti) • Epävarsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:14 (heitteillepano) • Erottelu teoriassa suojelu- ja valvontavastuuasemaan (Frände) Oikeuskäytäntöä: • Virka (esim. KKO 1977 II 11, opettaja uimavalvojana; KKO 2002:43, kaupungin virkamiesten vastuu katsomorakennelmasta) • Asema (ks. jäljempänä Rikosvastuun kohdentaminen)

41. 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (jatkoa) • Tekijän ja uhrin välinen suhde (KKO 2003:42 = tenttitap. 8/11.5.2004; ks. myös KKO 1994:101 = tenttitap. 11; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b/ 28.5.2009) • Tehtäväksi ottaminen (esim. KKO 1994:101 = tenttitap. 11/13.3.2006; vrt. KKO 1997:73, sukellusvanhimman vastuu) • Tekijän vaaraa aiheuttanut toiminta (ks. esim. KKO 1975 II 1 hukkumisvaaran aiheuttajan vastuu; KKO 1981 II 97, ryyppytoverin vastuu; KKO 2007:62 = tenttitap. 18/ 10.9.2007; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b)

42. 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate (henkilökohtaisen vastuun periaate)(I) • Jokainen henkilökohtaisessa vastuussa vain omista tekemisistään • Jokainen on henkilökohtaisessa, syyllisyytensä mukaisessa vastuussa tekemisistään (aktiivisesta tekemisestä ja laiminlyönnistä) ja vain omista tekemisistään – myös rikokseen osallisuuden ja rikosvastuun kohdentumisen (organisaatiorikosten) tapauksissa. Vrt. vahingonkorvaus- vastuu ja oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9:2-3). - Yksittäistekosyyllisyys; ajatuksista ei rangaista - Teon minimivaatimus: kontrolloitu teko, tekijälle ei vain tapahdu jotakin; laiminlyöntivastuussa aktiivisen tekemisen oltava tekijälle mahdollinen (tilaisuus, kyky) - “Luonnollisen teon” laajeneminen rikosten yhtymisessä

43. 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (II) • Peittämisperiaate • Tekijän tahallisuuden tai tuottamuksellisissa rikoksissä tekijän huolimattomuuden tulee ulottua rikoksen kaikkiin objektiivisiin tunnusmerkistöntekijöihin: a) tunnusmerkistön mukaiseen seuraukseen ja b) muihin seikkoihin, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää. • Vastaavasti rikokseen osallisen (RL 5:3, 5-6) tahallisuuden tulee ulottua päätekoon ja organisaatiorikoksissa (RL 5:8) vastuuasemassa olevasn henkilön tahallisuuden/ huolimattomuuden organisaation toiminnassa tehtyyn tekoon • Ks. myös RL 4:3, jonka mukaan tekijää ei rangaista tahallisesta rikoksesta, jos tekoon olisi tekijän perustellusti käsittämänä liittynyt oikeuttamisperuste

44. 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (III) • Syyllisyysperiaatteen asettamat minimiedellytykset henkilön ymmärtämis- ja kontrollikyvylle (= ikäraja- ja syyntakeisuusvaatimus, RL 3:4) ja itsehallintakyvylle (= anteeksiantoperusteiden puuttuminen, ks. RL 4:2, 4:4.2, 4:5.2, 4:6.3 ja 45:26b) • Tekijän toisintoimimismahdollisuus ja moitittavuus syyllisyysperiaatteen ydinsisältönä • Syyllisyysperiaate edellyttää, että tekijään voidaan tämän tunnusmerkistönmukaisen teon johdosta kohdistaa moitearvostelu; tekijä olisi voinut toimia toisin. • Syyllisyyden poistavat perusteet on lähtökohtaisesti määritelty laissa, mutta syytetyn eduksi vaikuttava vastuuvapausperuste voi kehittyä tavanomaisoikeudellisesti

45. 8. Syyntakeisuus (RL 3:4)(I) • Syyntakeisuus on osa rikosoikeudellisen vastuun (syyllisyyden) arviointia • Syyntakeisuus määrittyy negatiivisesti: onko käsillä syyntakeettomuuden poistavia perusteita? • Syyntakeettomuuden (mielentilan) arviointi: • Onko tekijällä tekohetkellä mielisairaudesta, syvästä vajaamielisyydestä taikka vakavasta mielenterveyden tai tajunnan häiriöstä johtuva psyykkinen poikkeavuustila (psyykkinen kriteeri) ja • onko hän sen johdosta kykenemätön ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka onko hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (psykologis-normatiivinen kriteeri)

46. 8. Syyntakeisuus (II) • Arvioinnin pohjana yleensä syytetyn mielentilan tutkimus • Mielentilansa vuoksi rankaisematta jätetyn (tahdosta riippumatta annettavan) hoidon tarve arvioidaan mielenterveyslainsäädännön mukaisesti • Alentuneesta syyntakeisuudesta on kysymys, jos tekijän kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka kyky säädellä käyttäytymistään on psyykkisen poikkeavuustilan vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut; tämä vaikuttaa sovellettavaa rangaistusasteikkoa lieventävästi muttei sulje pois enimmäisrangaistuksen käyttöä (RL 6:8.3-4) • Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1987:130, 1988:98, 2000:3 ja 2004:119, 2005:48 (surmaamistapauksia)

47. 8. Syyntakeisuus (III) • KKO 2000:3:ssa vaimonsa ja kolme pientä lastaan surmanneella A:lla oli persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus, mutta hän oli toiminut johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. (Syyntakeinen) • KKO 1987:130:ssa vaimonsa surmanneella A:lla oli paranoia piirteitä saanut mustasukkaisuus ; A oli kuitenkin kyennyt harkitsemaan tekoaan ja ymmärtänyt sen merkityksen. (Alentuneesti syyntakeinen) • KKO 2004:119:ssä ammattirikollisten kerhon johtajan A:n, joka oli surmannut kerhon jäsenen, ”käyttäytyminen ennen tekoa ja sen jälkeen, itse teosta ilmenevät seikat sekä hänen suhtautumisensa teon jälkeen puhuvat sitä vastaan, että hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään olisi hänen sairautensa tai persoonallisuushäiriönsä vuoksi ollut tekohetkellä merkittävästi alentunut ja että hän siten olisi ollut täyttä ymmärrystä vailla” (Syyntakeinen) • Ks. myös erillistä diasarjaani Raimo Lahti: Syyntakeisuus (oppiaineen kotisivulla)

48. 9. Syyksiluettavuus (RL 3:5) • Syyksiluettavuuden lajit tahallisuus ja tuottamus (RL 3:5.1) • Erilaisia käsityksiä siitä, missä laajuudessa tahallisuus ja tuottamus arvioidaan tunnusmerkistönmukaisuuden ja missä määrin syyllisyyden yhteydessä • Vaatimusnormi: rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetty (RL 3:5.2) • Sama sääntö koskee myös rikoslain ulkopuolista tekoa, joskin 31.12.2003 mennessä annettuihin politiarikosten rangaistussäännöksiin pätee tuolloisen oikeustilan tavanomaisoikeudellinen sääntö, joka salli tuottamusrikos-vastuun perustamisen lain tarkoitukseen (ks. RL 3:5.3) • Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1990:97, 2004:81

49. 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (RL 3:6; 4:1)(I) • Tahallisuuden keskeissisältö: ”tieten tahtoen”; ts. tahallisuus käsittää kognitiivisen ja volitiivisen elementin • RL 3:6:n määrittely kattaa vain ns. seuraustahallisuuden (ns. olosuhdetahallisuudesta vrt. RL 4:1) • RL 3:6:n määrittelemät tahallisuuden lajit: • Dolus determinatus (tarkoitustahallisuus) • Dolus directus (varmuustahallisuus) • Todennäköisyystahallisuus • Tekijä pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä (= yli 50 %:n todennäköisyys) • Vrt. dolus eventualis (välinpitämättömyystahallisuus) • Tekijä pitänyt seurausta varteenotettavana mahdollisuu-tena ja hyväksynyt sen (Ehdotus 2000)

50. 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (II) • Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) on ns. olosuhde-tahallisuuden kääntöpuoli: tekijä ei ole teon hetkellä selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai hän erehtyy sellaisesta seikasta • Olosuhdetahallisuuden positiivisen määrittelyn poisjättämisen taustalla huoli siitä, että RL 3:6:n mukainen tahallisuuden määrittely tiukentaisi tulkintaa etenkin talousrikoksissa; lainsäädäntöratkaisu kompromissi • Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1978 II 24 ja 111, joilla omaksuttiin todennäköisyystahallisuus; olosuhdetahalli-suudesta/tunnusmerkistöerehdyksestä ks. mm. KKO 1984 II 129-130, 1995:64, 2001:117, 2005:17, 2006:26 ja 64