KUN LASKEMINEN EI SUJU

1. KUN LASKEMINEN EI SUJU

2. MATEMAATTISET OPPIMISVAIKEUDET • Oppimisvaikeuksilla on monia ilmiasuja, ja myös niiden vakavuus voi vaihdella lievästä vakavaan • Jos laskemiskyvyn häiriötä ei tunnisteta eikä oppilas saa siihen tukea, siitä voi tulla elinikäinen arkielämän haitta • heikko suoriutuminen matematiikassa ei aina tarkoita oppimisvaikeutta • n. joka viidennellä on vaikeuksia perusmatematiikan kanssa, ja joka 20:nnellä on suuria vaikeuksia (dyskalkylia) – eli joka luokassa jokunen! • Dyskalkylia • Tarkoittaa sitä, että opetuksesta ja harjoittelusta huolimatta lapselle on poikkeuksellisen työlästä oppia peruslaskutaitoja • Arvioidaan yleensä suhteessa siihen, miten nopeasti ja millä työmäärällä samanikäiset lapset yleensä näitä asioita oppivat • EI tarkoita taitopuutteita monimutkaisemmissa matemaattisissa taidoissa, kuten algebrassa tai trigonometriassa.

3. Miten matemaattiset oppimisvaikeudet ilmenevät? Mitä moninaisimpia ilmiasuja. Matemaattisista oppimisvaikeuksista kärsivän voi olla vaikeaa • muodostaa käsitys numeroista, numerosuhteista, numeeristen operaatioiden tuloksista ja tulosten arvioinnista • hahmottaa lukujen rakennetta, ja näin lukujen suuruuden vertailu (kumpi on suurempi, luku 201 vai 199) on vaikeaa • hahmottaa lukumäärien ja lukujen suuruusluokkaa • oppia muistamaan aritmeettisia yhdistelmiä, eli pienten yhteen- ja vähennyslaskujen vastauksia ja kertotauluja • seurata sarjallisia ohjeita • hahmottaa numeron symbolia, joten esim. oikean sivun löytäminen oppikirjasta voi olla vaikeaa • erottaa oikeaa ja vasenta • hahmottaa aika- ja suuntakäsitteet, ajanhallintaa, • oppia abstraktien ajan ja suunnan käsitteitä, hahmottaa menneiden ja tulevien tapahtumien järjestystä • hahmottaa tilaa ja muokata tai käännellä visuaalisia havaintoja mielessä

4. Syitä matematiikan oppimisvaikeuksien taustalla • Syy mahdollisesti puute aivojen numeroita prosessoivilla alueilla • Koska päälaenlohko on vahvasti tekemisissä numero-operaatioiden kanssa, vaurio tällä alueella voi johtaa matemaattisiin vaikeuksiin • Perimällä on myös merkittävä rooli • Suomalaisilla heikoilla yläkoulun lapsilla on tutkimuksissa todettu niillä aivoalueilla poikkeavuutta, joissa lukumääräisyyden taju sijaitsee • Lukumääräisyyden taju = synnynnäinen kyky erotella pieniä lukumääräisyyksiä nopeasti ja tarkasti (lukumäärät 1-3) tai erotella suurempia lukumääräjoukkoja kun niiden ero riittävän suuri.

5. Syitä matematiikan oppimisvaikeuksien taustalla • Taustalta saattaa löytyä muitakin kuin selkeästi laskemisen taitoihin liittyviä tekijöitä, esim. puutteita yhdessä tai useammassa kognitiivisessa kyvyssä: • työmuisti (kyky pitää asioita mielessä) • työmuistiin mahtuu keskimäärin 7 asiaa • asia pysyy lapsilla työmuistissa 5-10 minuuttia • tarkkaavaisuus • kyky keskittyä johonkin asiaan, jakaa huomiotaan useampaan asiaan, kyky vaihtaa joustavasti huomion kohdetta • toiminnanohjaus • kyky ohjata omaa toimintaa, suunnitella

6. MITEN ope VOI AUTTAA? • Konkreettisten esineiden käyttäminen harkitusti on hyödyllistä, mutta niitä ei tule käyttää koko ajan, koska tähtäimessä on abstrakti ajattelu • Heikot laskijat eivät oivalla itse vaihtoehtoisia strategioita, vaan ne pitää opettaa. • Opettajan tulee muistaa mahdollinen työmuistin rajallisuus, ettei kuormita liikaa • Jos oppilas ei pysty hakemaan esim. kertotaulua muistista, kannattaa antaa käyttää kertolaskutaulukkoa tai laskinta. Jos oppilaan ei ole mahdollista muistaa, on turha lannistaa häntä ja täten saada hänet inhoamaan kaikkea matematiikkaa • esim. jakolaskuissa ilmiön ymmärtäminen on tärkeää, mutta jos jakokulma ja allekkainlasku eivät teknisesti suju, kannattaa arvioida hinkkauksen mielekkyyttä ja sen vaikutusta motivaatioon • virhettä hakiessa pitää tietää, mitä strategiaa oppilas on käyttänyt, ja tulee neuvoa siinä strategiassa, mitä hän on käyttänyt (ei opettaa toista strategiaa) • Yhteistoiminnallinen oppiminen toimii erityisoppilaiden kohdalla, jos tutor-oppilaat koulutetaan tehtävään. Opettajan oppilaantuntemus on kuitenkin välttämätöntä – yhteisoppiminen ei sovi kaikille.

7. Yleisiä periaatteita taitojen harjoittelusta: 1. Harjoitus tekee mestarin • Oli lapsella sitten miten suuria oppimisen vaikeuksia tahansa, vain harjoittelemalla taidot kehittyvät. 2. Aseta rima oikealle korkeudelle • Harjoittelu liian suurin tavoittein tai liian vaikeilla sisällöillä on huonoa harjoittelua. Myöskään liian yksinkertainen tai mekaaninen harjoittelu ei edistä oppimista. Tekemisen pitää olla haasteellista, muttei ylivoimaista. 3. Harjoittelusta pitää nauttia • Ilman motivaatiota ei harjoittelu ole tehokasta. Onnistumisen kokemukset ruokkivat sisäistä motivaatiota paljon enemmän kuin ulkoiset kehut. 4. Omaa tekemistä pitää ymmärtää • Mekaaninen suorittaminen ei ole tehokasta harjoittelua. Myös lapsen pitää ymmärtää, miksi hän tekee jotain ja ennen kaikkea hänen pitää ymmärtää, miksi hän tekee, niin kuin tekee.

8. LOPUKSI • dyskalkuliasta hyötynä sitkeys, periksiantamattomuus, oppii näkemään vaivaa → pärjää hyvin töissä ja siinä, mikä on hänelle helppoa; pärjäävät usein myös korkeakouluissa • Oli syy neurologinen, harjoituksen puute tai motivaation puute, kaikki hyötyvät hyvästä opetuksesta!

9. LÄHTEET • Sousa • Pirjo Aunion luennot ja Riikka Monosen ryhmäopetus • Lukimat • Duodecim