• Inclusion and Democracy (2000) • kommunikatiivinen vs. deliberatiivinen

1. Youngin kommunikatiivinen malli • Inclusionand Democracy(2000) • kommunikatiivinen vs. deliberatiivinen - deliberatiivisen mallin rationaalisuuskriteerit ovat liian tiukkoja => riskinä ylivaltaa ja ulossulkemisia - demokraattinen ’kaikkien oikeus osallistua’ => ei pidä ennakkoon sulkea näkemyksiä, näkökulmia, käyttäytymistapoja, kommunikaatiotapoja pois => epä-demokraattista ulossulkemista • kommunikatiivinen demokratia (communicativedemocracy) - demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen tärkeimpiä tehtäviä: todellisen moninaisuuden säilyttäminen, ylivallan ja ulossulkemisten välttäminen - alistettujen ryhmien käsitykset usein myös tunnepitoisia => normatiivisena vaatimuksena: sisällyttämiskäytäntöjä: - tervehtiminen (greeting) - retorisen moninaisuuden salliminen - tarinointia (storytelling)

2. Deliberatiivinen demokratia, Benhabibin sovellukset Benhabib: (Rights of Others, AnotherCosmopolitanism) • problematisoi demokraattisen legitiimiyden ja poliittisen yhteisön suhdetta • demokraattisten normien yleistettävyys vs. poliittisen yhteisön rajallisuus: - deliberatiivisenkäsityksen normatiivisuus: viittaa yleiseen rajoittamattoman oikeuden osallistua poliittiseen päätöksentekoon ”potentiallyextending to all of humanity” = kosmopoliittinen normi - kansan demokraattinen itsemääräämisoikeus (suvereniteetti) rajaa poliittisen yhteisön ulottuvuutta

3. Deliberatiivinen demokratia, Benhabibin sovellukset jatkuu • porousborders(huokoiset rajat) • demokraattiset muunneltavat toistot (democraticiterations) - vrt. Derridaiteraatiosta: tietyn käsitteen/toimintatavan toistoa uudessa tilanteessa voi muuttaa sen merkitystä ja sisältöä (ks. esim. ”Allekirjoitus tapahtuma konteksti”, Platonin apteekki ja muita kirjoituksia) - avaavia keskusteluja: esim. poliittisen yhteisön ulottuvuus asetetaan uuteen valoon ja kyseenalaistetaan sisällyttämällä ’ulkopuolisia’ - renegotiation, reiteration: tutun käsitteen soveltaminen uudessa tilanteessa, esim. kansalaisuus - haetaan uusia rakentavia ja uudella tavalla sisällyttäviä avauksia: prosessi synnyttää (parhaassa tapauksessa) uusia ajattelutapoja

4. Agonistinen politiikka-käsitys • taustana mm. Hannah Arendt (The Human Condition, 1959): - ennalta määräämätön moninaisuus (plurality) määrittelee poliittisuuden aluetta - agonismi: politiikka on kohtaamista, riskinä myös konflikti - Arendt: poliittinen toiminta kohdistuu ’uuteen’ tai ’uusiin avauksiin’ politiikka hallintana (government, rule) - hallintajärjestelmä on valtajärjestelmä - oikeutus => tietyn valtajärjestelmän oikeutus - onko tämä yhteiskuntafilosofian tärkein tehtävä? politiikka toimintana (action) - toimintana ja muutoshakuisena - haastaa valtajärjestelmän - Arendt: toiminta on kommunikatiivista yhteistoimintaa (power), joka tähtää uusiin avauksiin - filosofian/poliittisen teorian tehtävä ei ole valtajärjestelmän oikeutusta

5. Agonistinen demokratia, Mouffe Chantal Mouffe, The Democratic Paradox, 2000 • agonistinen pluralismi - politiikka on vastakkaisten käsitysten kohtaaminen (agon) - demokraattinen agonismi: antagonismi muunnetaan rauhanomaiseksi agonismiksi • politiikka on aina kysymys vallasta, vallankäyttöä - tätä tosiasiaa ei pidä piilottaa vrt. yltiörationalistiset (Mouffe) kannat liberalismi: sopu perusrakenteesta ja periaatteista => oikeutettua vallankäyttöä deliberatiivinen käsitys: kommunikaatioprosessia ohjaavat moraaliperiaatteet => oikeutettua vallankäyttöä

6. Chantal Mouffe Chantal Mouffe (born 1943) is a Belgian political theorist. She studied at Louvain, Paris and Essex and has worked in many universities throughout the world. During the 1989-1995 period she served as Programme Director at the College International de Philosophie. She currently holds a professorship at the Department of Politics and International Relations, University of Westminister, UK, where she directs the Centre for the Study of Democracy. Publications: (with Ernesto Laclau) Hegemony and Socialist Strategy: Towards a Radical Democratic Politics. Verso, 1985. (ed.) Dimensions of Radical Democracy: Pluralism, Citizenship, Community. London – New York: Verso, 1992. The Return of the Political. London – New York: Verso, 1993. (ed.) The Challenge of Carl Schmitt. London – New York: Verso, 1999. The Democratic Paradox. London – New York: Verso, 2000. (ed.) The legacy of Wittgenstein: Pragmatism or Deconstruction. Frankfurt am Main – New York: Peter Lang, 2001. On the Political. Abingdon – New York: Routledge, 2005.

7. Agonistinen demokratia, Mouffe jatkuu politiikka (politics) poliittisuus (the political) • politiikkaarkimerkityksessä “the ensemble of practices, discourses and institutions which seek to establish a certain order and organize human coexistence” - paitsi “in conditions that are always potentially conflictual because they are affected by the dimension of the ‘political’” (The Democratic Paradox, p. 101) • tietty ’ontologinen’ ehto “the dimension of antagonism that is inherent in human relations” (The Democratic Paradox, p. 101) - moninaisuuden, erimielisyyksien ja vastakkainasettelujen kenttä - jossa on kyse vallasta ja hallinnasta • politiikka tarkoittaa aina antagonismin tilapäistä ratkaisua ja hegemonian perustamista(vallitseva ja hallitseva linja yhteiskunnassa) • noudattaa aina sisällyttämisen (inclusion) ja ulkona jättämisen (exclusion) logiikka

8. Agonistinen demokratia, Mouffe jatkuu • demokraattinen politiikka • “… envisaged from the perspective of ‘agonstic pluralism’ the aim of democratic politics is to transform antagonism into agonism” (p. 103) “what is really at stake in the allegiance to democratic institutions is the constitution of an ensemble of practices that make possible the creation of democratic citizens. This is not a matter of rational justification but of availability of democratic forms of individuality and subjectivity” • vallan olemassaoloa ja ongelmallisuutta pitää tunnustaa (hegemonia, inclusion-exclusion) - oikeutettua valtaa ei tarkoita vallan ongelmallisten piirteiden häviämistä • antagonismien muuntaminen agonismeiksi (rauhanomaisiksi, mm. vastustajan oikeuksien kunnioittaminen) • edellyttää demokraattisen kansalaisethoksen (kasvatus?) • institutionaalinen järjestelmä joka tekee mahdolliseksi rauhanomaista poliittista kamppailua

9. Rancière Jacques Rancière (born Algiers, 1940) is a French philosopher, Professor of Philosophy at European Graduate School in Saas-Fee and Emeritus Professor of Philosophy at the University of Paris (St. Denis) Publications, English translations: The Nights of Labor: The Workers' Dream in Nineteenth-Century France (1989) The Ignorant Schoolmaster: Five Lessons in Intellectual Emancipation (1991) On the Shores of Politics (1995) Disagreement: Politics and Philosophy (1998) The Politics of Aesthetics: The Distribution of the Sensible (2004) The Future of the Image (2007) Hatred of Democracy (2007) The Aesthetic Unconscious (2009) The Emancipated Spectator (2010) Dissensus: On Politics and Aesthetics (2010) Chronicles of Consensual Times (2010) The Politics of Literature (2011) Staging the People: The Proletarian and His Double (2011)

10. Rancière demokratiasta • demokratia pitää ymmärtää valtaa keskeyttävänä toimintana (≈ demokraattinen politiikka) • Rancièrellä keskeinen erottelu: hallinnan ja järjestelmällisen vallankäytön logiikkaa (≈ poliisijärjestyksen logiikkaa) vs. demokraattinen poliittinen toiminta (≈ politiikan logiikka) • väite: demokratia ei pidä ymmärtää hallintajärjestelmänä • perustelut: - demokratian ytimessä on kaikkien tasa-arvoa - järjestelmän logiikkaa: oikeutettua epätasa-arvoisuutta - kaikki järjestelmät ovat hierarkkisia - demokraattinen järjestelmä on mahdottomuus, jokainen järjestelmä joutuu rakentumaan demokratia vähentävien periaatteiden varaan • silti: järjestelmät voivat olla enemmän tai vähemmän demokratiaa sallivia

11. Rancière demokratiasta, jatkuu • demokratia tapahtuu kun joku taho pyrkii keskeyttää vallan ja hallintajärjestelmän toiminta - tasa-arvon nimessä • demokratia tarkoittaa tasa-arvoisuutta - tasa-arvoisuus on läsnä oleva epämääräinen, symbolinen mahdollisuus (vrt: Claude Lefort, EtienneBalibar) - demokratia riippuu siitä, että ihmiset päättävät tehdä tämän mahdollisuuden todelliseksi • demokratia on tietty suhtautumistapaa olemassaolevaan järjestelmään • demokratia on erimielisyyttä (mésentente) ymmärrän asioita toisin olen eri mieltä, tasa-arvon nimessä

12. Rancière demokratiasta, jatkuu “politics exists wherever the count of parts and parties of society is disturbed by the inscription of a part of those who have no part. It begins when the equality of anyone and everyone is inscribed in the liberty of the people. This liberty of the people is an empty property, an improper property through which those who are nothing purport that their group is identical to the whole of community. Politics exists as long as singular forms of subjectification repeat the forms of the original inscription of the identity between the whole of the community and the nothing that separates it from itself – in other words the sole count of its parts. Politics ceases wherever this gap no longer has any place, wherever the whole of the community is reduced to the sum of its parts with nothing left over” (Disagreement, p. 123)

13. Rancière demokratiasta, jatkuu • demokratia on erimielisyyttä (mésentente) - perustuu käsitykseen yhteiskuntajärjestyksen toiminnasta • aistien jako (partage du sensible, partition/distribution of the sensible - järjestys on riippuvainen vallitsevista ajattelu- ja näkemystavoista - vaikuttaa miten näemme ja ymmärrämme asioita - relevanssi, asioiden suhteet, normit ym. - vaikuttaa myös aistihavaintoihin => estetiikan relevanssi • legitiimi yhteiskuntajärjestys ≈ oikeutettua epätasa-arvoisuutta - aina hierarkkinen (oligarkia)